Olen niin kyllästynyt koko tähän seutuun. Olen kuluttanut aikaani Oulun lähellä nyt viisi vuotta, ja olen täysin kypsä. Luultavasti kestän vielä ainakin vuoden, koska muutan kaupunkiin täältä pikkukylästä. En kuitenkaan tahdo jatkaa eilen kunnolla alkaneessa koulussa. Tahdon muutosta, haluan haastetta. Ihmiset ovat täällä kaikki samanlaisia. Pientä piristystä arkeen tuovat opiskelutoverini, jotka ovat kotoisin kuka mistäkin ympäri maailmaa.
Jos en jää nykyiseen opiskelupaikkaani vuotta pidemmäksi aikaa, vaan haen ensi keväänä jonnekin ihan toisaalle, taidan surutta jättää välistä pakollisia itsestäänselvyyksiä ja valita sen sijaan mahdollisimman paljon kieliä. AMK ei todellakaan vaikuta minun paikaltani ensimmäisen päivän jälkeen.
Normaalisti olen syksyisin kaikkea muuta paitsi kyllästynyt, mutta tällä kertaa kaipuuni on kauas. Kenties siihen vaikuttaa päivien mitäänsanomattomuus ilman E:tä. Toivottavasti hän on samoilla linjoilla kanssani päästessään armeijasta. Ainakin hän on puhunut voivansa muuttaa esim. etelämmäs.
Tahdon hänet mukaan, ja muuten uuden elämän. Hän on muutenkin saanut minussa aikaan kaipuun johonkin muuhun kuin tuttuun ja turvalliseen. Aivan uudenlaisen tunteen. Ainakin hän on vahvistanut sitä, sikäli alkusysäys oli jo tammi-helmikuussa toteuttamani kouluun hakeutuminen jollakin muulla kielellä kuin suomeksi.
Kulta, kaipuuni on kauas. Kanssasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lahjoita murunen ajatuksistasi? :3