Kävin tänään vetäisemässä nimen paperiin. Saan avaimet syyskuun alussa. Kapinoin hamassa tulevaisuudessa siintävää aikuisuutta vastaan, ja ostin prinsessa-koulutarvikesetin, sekä valkoiset nilkkasukat, joissa on pitsireunus. Huolestuttavan kypsä ostoslistani sai tyytyä lyhentämiseensä vain parin pyyhkeen osalta. Pelkästään katselin muita kodintavaroita.
Vähän yli vuorokausi, ja saan takertua kiinni E:hen, eikä tarvitse päästää hänestä irti koko viikonloppuna, ellen halua. Hänen mielipidettään ei kysytä. Siivotessani säilytyslaatikoita toissailtana havaitsin omistavani muun muassa kattavan valikoiman nippusiteitä. E:n reaktio oli "Oho", kun kerroin aikeistani köyttää hänet niillä patteriin. Krhm. Ei siitä sen enempää.
Tämä inttileskeys taitaa loppujen lopuksi tehdä hyvää. Opin pitämään huolen itsestäni ja pärjäämään yksin. Toivon myös suhteemme vahvistuvan. E oli lukenut kirjeen, jossa tunnustin olevani rakastumassa häneen. Hän kertoi tuntemustensa olevan samankaltaiset.
Nyt hiustenvärjäykseen! Katsotaan, tunnistaako kultaseni minut vielä huomenna.
Kulta, eihän tarvitse olla aikuinen vielä moneen vuoteen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lahjoita murunen ajatuksistasi? :3