Harmi, että kakkukuvussa on pohjakin. Muuten sen olisi voinut asettaa päähänsä kotimatkan ajaksi. Oli hieman haasteellista raahata moista kotiin kahden kauppakassin sekä ison laukun ohella.
Sain töitä. Menen allekirjoittamaan sopimuksen perjantaina. Jännää. Joku on tainnut nousta väärällä jalalla vähäsanaisuudesta ja murisemisvaikutelmasta päätellen.
Kulta, minä en sitten ole vastuussa perjantaista.
keskiviikko 30. marraskuuta 2011
tiistai 29. marraskuuta 2011
142
Sain juuri luettua loppuun Virpi Hämeen-Anttilan Alastonkuvia aloitettuani urakan viime yönä kolmen jälkeen. Välissä nukuin neljä tuntia, juoksin bussiin, leväytin kolikkoni kyseisen joukkoliikennevälineen lattialle, kävin jälleen yhdessä haastattelussa, ostin E:n nimen muodostavat kakkukynttilät, seikkailin takaisin kotiin, luin välissä tunnin verran ennen kuin raahauduin vääntämään ryhmätyötä koululle ja sieltä selvittyäni viimeistelinkin kirjan.
Tarina meni täydellisen vaahtokarkkihattaralässynlääksi reippaasti ennen loppua. Tuomio: ylipitkä. Jos tahdon lukea siirappia, etsin käsiini kartanoromaaneja viktoriaanisella moraalilla höystettynä. Olen aikaisemmin lukenut Hämeen-Anttilalta Suden vuoden, ja pidin siitä kovasti. Väänsinpä siitä jokseenkin pitkän ja valehtelematta ylianalysoivan kirjallisuusesseenkin abivuonna. En jaksa itse vielä selvittää asiaa, mutta pohdin, onko kirjailijalla tapana yhdistää nuori naispuolinen yliopisto-opiskelija vanhempaan mieheen? Kummassakin teoksessa muodostuvan pariskunnan ikäero on nimittäin huomattava.
En ole malttanut siirtää E:n mukia tiskialtaan reunalta kaappiin. Se on niin kotoisa ollessaan nykyisellä paikallaan. Muutenkin koko mies on niin luonteva osa ollessaan paikalla. Vaikka puuhailisimme kumpikin omiamme, on niin mukava kun hän on vain läsnä.
Kulta, sinulla ja mukilla tiskipöydällä on jotain yhteistä: kotoisuus.
Tarina meni täydellisen vaahtokarkkihattaralässynlääksi reippaasti ennen loppua. Tuomio: ylipitkä. Jos tahdon lukea siirappia, etsin käsiini kartanoromaaneja viktoriaanisella moraalilla höystettynä. Olen aikaisemmin lukenut Hämeen-Anttilalta Suden vuoden, ja pidin siitä kovasti. Väänsinpä siitä jokseenkin pitkän ja valehtelematta ylianalysoivan kirjallisuusesseenkin abivuonna. En jaksa itse vielä selvittää asiaa, mutta pohdin, onko kirjailijalla tapana yhdistää nuori naispuolinen yliopisto-opiskelija vanhempaan mieheen? Kummassakin teoksessa muodostuvan pariskunnan ikäero on nimittäin huomattava.
En ole malttanut siirtää E:n mukia tiskialtaan reunalta kaappiin. Se on niin kotoisa ollessaan nykyisellä paikallaan. Muutenkin koko mies on niin luonteva osa ollessaan paikalla. Vaikka puuhailisimme kumpikin omiamme, on niin mukava kun hän on vain läsnä.
Kulta, sinulla ja mukilla tiskipöydällä on jotain yhteistä: kotoisuus.
maanantai 28. marraskuuta 2011
141
And I don't want the world to see me
'Cause I don't think that they'd understand
When everything's made to be broken
I just want you to know who I am
Goo Goo Dolls - Iris
Kulta, koen että ymmärrät minua.
sunnuntai 27. marraskuuta 2011
140
Kohtauksia pyykkituvasta:
1. Lado alusvaatteitasi koneeseen, kun vieressä joku mies pesee pyykkejään.
2. Poimi alusvaatteitasi koneesta, kun vieressä joku toinen mies pesee pyykkejään.
3. Kun olet kuivausrummun luona, edellinen mies tulee sanomaan: "Excuse me, I think you forgot something in the machine..."
4. Kun olet kuivausrummun luona, edellinen mies tulee sanomaan: "Excuse me, I think you forgot something in the machine..." ja pyörittelee samalla stringejäsi sormessaan.
Hyvä on, neljäs kohta ei tapahtunut. Unohdin pyjamanhousut rummun yläosaan. Joka tapauksessa oli taas melkoista sähellystä.
Suunnittelimme murusen kanssa viime yönä yhteisiä reissuja. Emme päätyneet vielä mihinkään lopputulokseen, koska hänellä ei ole ollut pidempiä lomia ja armeija-ajan loppuun on vielä jonkin aikaa. Jouduin ottamaan kaksi särkylääkettä ennen kuin päässäni tehtiin välirauha viime yönä ja armoton jyske loppui.
Vanhemmat kävivät vierailulla ja kämppiskin on ilmeisesti hengissä. Ainakin hän ilmaantui ja on sulkeutuneena huoneeseensa.
Kulta, minne mentäisiin?
1. Lado alusvaatteitasi koneeseen, kun vieressä joku mies pesee pyykkejään.
2. Poimi alusvaatteitasi koneesta, kun vieressä joku toinen mies pesee pyykkejään.
3. Kun olet kuivausrummun luona, edellinen mies tulee sanomaan: "Excuse me, I think you forgot something in the machine..."
4. Kun olet kuivausrummun luona, edellinen mies tulee sanomaan: "Excuse me, I think you forgot something in the machine..." ja pyörittelee samalla stringejäsi sormessaan.
Hyvä on, neljäs kohta ei tapahtunut. Unohdin pyjamanhousut rummun yläosaan. Joka tapauksessa oli taas melkoista sähellystä.
Suunnittelimme murusen kanssa viime yönä yhteisiä reissuja. Emme päätyneet vielä mihinkään lopputulokseen, koska hänellä ei ole ollut pidempiä lomia ja armeija-ajan loppuun on vielä jonkin aikaa. Jouduin ottamaan kaksi särkylääkettä ennen kuin päässäni tehtiin välirauha viime yönä ja armoton jyske loppui.
Vanhemmat kävivät vierailulla ja kämppiskin on ilmeisesti hengissä. Ainakin hän ilmaantui ja on sulkeutuneena huoneeseensa.
Kulta, minne mentäisiin?
lauantai 26. marraskuuta 2011
139
Elokuvaelämys pikkuveljen kera oli varsin onnistunut. Seuralainen oli yllättävän hiljaa ja Artturi Joulu - Joulupukin poika sai koko salin nauramaan useammin kuin kerran. Itsehän tyrskähtelin silloinkin, kun muut olivat hiljaa... Poikkeava huumorintaju? Veljen mielestä elokuva oli paras, jonka hän on koskaan nähnyt. Kahdeksanvuotiaan ensimmäinen leffateatterivierailu oli varmaankin näin ollen onnistunut. Hän söi pussillisen karkkia ja pienen kipollisen popcorneja vähän yli puolentoista tunnin aikana.
Olen tavattoman tylsistynyt ja suunnittelen lähinnä sukeltavani sänkyyn murhamysteerin ja mukillisen teetä kera. Hemmottelin itseäni jalkahoidolla kotikylppärissä ja olen hyvillä mielin siitä tiedosta, että kuulun E:n tulevaisuudensuunnitelmiin armeijan jälkeenkin. Eihän sitä ikinä tiedä, joten oli mukava saada varmistus. Hän aikoo keskittyä työnhakuun, minuun ja kenties käynnistellä uudelleen bändihommia. Vaikuttaa hyvältä suunnitelmalta.
Kulta, tahdon vain tehdä sinut onnelliseksi.
perjantai 25. marraskuuta 2011
138
Pääsykoekirjat on julkaistu, joten pääsen lukemaan! Ihanaa. Päivä on muutenkin ollut eilistä parempi. Tällä kertaa en herännyt puoli kymmeneltä omaan itkuuni. Näin eilisaamuna aivan järkyttäviä painajaisia täynnä sairautta, kuolemaa ja menetystä.
Kävin koulussa vääntämässä Excel-taulukoita, otin parin tunnin päikkärit vajaiksi jääneiden unien jälkeen ja sain tiskivuoren taltutettua. Huomenna ohjelmassa on leffa pikkuveljen hurmaavassa seurassa. Hyvä, että sentään yksi mies kertoo rakastavansa minua. Sain kyseiseltä 8-vuotiaalta tänään tekstiviestitse rakkaudentunnustuksen.
En millään jaksaisi odottaa viikkoa, anopin suunnitelma yllätysjuhlista ensi perjantaille epäilyttää ja E on seuraavan kerran lomilla viikonlopun, käy yhden yön kasarmilla ja tulee maanantai-iltana takaisin. Nauroin kun hän kertoi. Olisi ihan mukava tietää, kuinka kehittävä se maanantaipäivä Rovaniemellä mahtaa olla.
Kulta, tartu ranteisiini, purista lujempaa.
Kävin koulussa vääntämässä Excel-taulukoita, otin parin tunnin päikkärit vajaiksi jääneiden unien jälkeen ja sain tiskivuoren taltutettua. Huomenna ohjelmassa on leffa pikkuveljen hurmaavassa seurassa. Hyvä, että sentään yksi mies kertoo rakastavansa minua. Sain kyseiseltä 8-vuotiaalta tänään tekstiviestitse rakkaudentunnustuksen.
En millään jaksaisi odottaa viikkoa, anopin suunnitelma yllätysjuhlista ensi perjantaille epäilyttää ja E on seuraavan kerran lomilla viikonlopun, käy yhden yön kasarmilla ja tulee maanantai-iltana takaisin. Nauroin kun hän kertoi. Olisi ihan mukava tietää, kuinka kehittävä se maanantaipäivä Rovaniemellä mahtaa olla.
Kulta, tartu ranteisiini, purista lujempaa.
torstai 24. marraskuuta 2011
137
Sanonpa vain, että alkaa pikkuhiljaa kyrsiä raahata painavia kauppakasseja kotiin. Kävin tänään postittamassa joulukalenterin Rovaniemelle ja yritin tilata Transformers-bokserit, mutta verkkokauppa ei hyväksy oikeita korttitietoja. Sanonpa vain, että mur.
Kulta, olisi kiva kun edes jokin joskus toimisi.
Kulta, olisi kiva kun edes jokin joskus toimisi.
keskiviikko 23. marraskuuta 2011
136
Huvittaisi tehdä jotain, tai lähteä jonnekin, mutta on pari mutkaa ja muuttujaa. A) Minne muka? B) Kenen kanssa? Yksinäisyys ja tylsyys ovat vakikavereita. <123
Tyydyin leipomaan pullaa ja itkemään, samalla kun yritän puhua E:n kanssa puhelimessa. Odottelen taikinan lässähtävän ja littanoiden pullien palavan. Tällä hetkellä taikina on kohoamassa.
Lisäystä 22:07
Kulta, käyhän se kotona lahnauskin päivästä toiseen...
Tyydyin leipomaan pullaa ja itkemään, samalla kun yritän puhua E:n kanssa puhelimessa. Odottelen taikinan lässähtävän ja littanoiden pullien palavan. Tällä hetkellä taikina on kohoamassa.
Lisäystä 22:07
Kulta, käyhän se kotona lahnauskin päivästä toiseen...
tiistai 22. marraskuuta 2011
135
Jäljellä: 135 aamua. 50 %. Työhaastattelu meni hyvin. Tämän päivän olo muistuttaa lukioaikoja. Väsyttää parin tunnin unien jälkeen, olen kotona suhteellisen aikaisin ja pitäisi kehittää jotain ruokaa ennen päiväunia. Täällä on kaunista.
Kännykkälaatu <3
Kulta, *pus*.
 |
| Kuva: Lyijylintu |
Kännykkälaatu <3
Kulta, *pus*.
maanantai 21. marraskuuta 2011
134
Maata parin sentin paksuudella peittävä valkoinen kohotti hippusen mielialaa, samoin kuin kaksi kutsua työhaastatteluun. Olen sotkenut perin lahjakkaasti asioita, mutta kana-sienipasta lohduttaa. LTJ 11. Ehkä tämä tästä.
Pimeys lannistaa lenkkeilyintoa ja siivousmaniani nostelee taas päätään. Mökkihöperöidyn minkä ehdin. Näin sekavia unia enkä muista sammuttaneeni herätystä. Hyvin kiinnostava päivä toisin sanoen. Lukekaa ja kärsikää. Tosin tuon olisin voinut kirjoittaa heti alkuun. :)
E:n tietokone oli hajonnut. Ah tätä ironiaa. Ostin hänelle toissaviikolla uuden adapterin, kuten olen kertonutkin. Ehtihän muruseni nauttia toimivasta johdosta peräti kolme päivää, ennen kuin näyttö rikkoutui.
Kulta, ethän mene pois?
Pimeys lannistaa lenkkeilyintoa ja siivousmaniani nostelee taas päätään. Mökkihöperöidyn minkä ehdin. Näin sekavia unia enkä muista sammuttaneeni herätystä. Hyvin kiinnostava päivä toisin sanoen. Lukekaa ja kärsikää. Tosin tuon olisin voinut kirjoittaa heti alkuun. :)
E:n tietokone oli hajonnut. Ah tätä ironiaa. Ostin hänelle toissaviikolla uuden adapterin, kuten olen kertonutkin. Ehtihän muruseni nauttia toimivasta johdosta peräti kolme päivää, ennen kuin näyttö rikkoutui.
Kulta, ethän mene pois?
sunnuntai 20. marraskuuta 2011
133
Olisi niin helppo antaa itsensä vajota, kun jatkuva pimeys saa mataluudellaan sisukset värisemään epämiellyttävästi. Olisi niin helppo kylpeä pahassa olossa ja kaataa sitä pesuvadista ylleen kuin pihasaunassa ilman juoksevaa vettä. Olisi niin helppo märehtiä.
On liian helppo vain olla, kellua yöt unen ja valveen rajamailla. Tiedostaa poissaolonsa ja laimilyöntinsä, potea niistä huonoa omaatuntoa ja huolta asioiden järjestymisestä, mutta silti jäädä päiväksi sänkyyn. Likempänä valvetta ja liiallista tietoisuutta itsestään, elämäntilanteestaan, ympäristöstään. Asunnossani naksuu öisin jokin enkä saa mielenrauhaa vanhoihin pintoihin pinttyneiltä jäljiltä.
Päivät ovat samaa klimppistä, kylmää puuroa. Tasainen ja lämmin puuro hedelmäsoseella on herkkua, mutta olen liian kykenemätön, liian saamaton, liian passiivinen ja välinpitämätön enää edes keittämään moista. Pakotan itseni ylös, pukeisiin, tiskaamaan silloin kun on ihan pakko, siivoamaan kun eteisen lattia peittyy kuraan ja lehtiin. Kouluun ainakin parille tunnille viikossa. Poissaolotilastoni laulavat itkuvirttä. Välitän, mutta yritän unohtaa.
Kursori vilkkuu tyhjällä rivillä ja tuijotan sitä yhtä lamaantuneena kuin olen ollut jo jonkin aikaa. Miten arki voi olla näin vaikeaa, kysyin jo aiemmin tällä viikolla. Miksen ole voinut vieläkään selättää ja jättää taakseni tyhjyyttä, jonka reunalla roikuin aikani. Jossakin vaiheessa taisin jo pudotakin. Pelkään maan pettävän jalkojeni alta ja luiskahtavani alas, taas.
Kun hän tukahduttaa karjaisunsa huulilleni ja puristaa pakaroitani kuin mehua appelsiinista, silittää hiuksiani ennen nukahtamista sylikkäin ja herättää minut helliin suukkoihin, tietääkö hän että sisälläni asuu jotain, joka kirskuttaa riipiviä epävireisiä viulunääniä, raastaa verisiä ja limaisia sisäelimiä terävillä kynsillä ja tahtoo heittää kaikki rikkoutuvat astiat seinään, repiä verhot alas, iskeä veitsen reiteensä ja rääkyä räkä ja ripsiväri poskilla maailman kurjuutta.
Tahtoisin olla tarpeeksi pieni ja rikki, hento ja hauras, että minusta pidettäisiin huolta. Kenties olen itse huolehtinut muista liikaa. Minä tahtoisin pelastajan, jonkun joka nostaa minut ylös tästä liejusta ja muuttaa elämän mustavalkolähetyksen värilliseksi. Ravistelee tomun ja irtolian pois. Prinsessaa ei kuitenkaan palvella ikuisesti. Pelastavan prinssin harteille ei voi laskea moista taakkaa, vaan minun on selvittävä ihan itse syövyttävästä mustasta.
Wait for me now?
Take off this crown
To break all these vows
Don't you know?
Wait for me now
The airs running out
Wait for me, wait for me
Wait for me, wait for me now
Rise Against - Wait For Me
Minun on opittava ihan itse hallitsemaan haluani mässäillä pahalla ololla. Ei uusi rakkaus poista kaikkea sitä, minkä onnistun työntämään toisinaan syrjään. Uusi rakkaus tukee vain omia ponnistelujani onnellisuuden hyväksi. Vaan mistä saada ne voimat ja päättäväisyys...
Olisi jo huhtikuu. Edes puolet tästä piinasta ei ole vielä ohitse. Kaikki positiivinen ajattelu hukuttautuu tällä hetkellä harmaaseen hyiseen loskaan. Vinku ja vonku. Angst.
Kulta, marraskuun sana on turtumus.
On liian helppo vain olla, kellua yöt unen ja valveen rajamailla. Tiedostaa poissaolonsa ja laimilyöntinsä, potea niistä huonoa omaatuntoa ja huolta asioiden järjestymisestä, mutta silti jäädä päiväksi sänkyyn. Likempänä valvetta ja liiallista tietoisuutta itsestään, elämäntilanteestaan, ympäristöstään. Asunnossani naksuu öisin jokin enkä saa mielenrauhaa vanhoihin pintoihin pinttyneiltä jäljiltä.
Päivät ovat samaa klimppistä, kylmää puuroa. Tasainen ja lämmin puuro hedelmäsoseella on herkkua, mutta olen liian kykenemätön, liian saamaton, liian passiivinen ja välinpitämätön enää edes keittämään moista. Pakotan itseni ylös, pukeisiin, tiskaamaan silloin kun on ihan pakko, siivoamaan kun eteisen lattia peittyy kuraan ja lehtiin. Kouluun ainakin parille tunnille viikossa. Poissaolotilastoni laulavat itkuvirttä. Välitän, mutta yritän unohtaa.
Kursori vilkkuu tyhjällä rivillä ja tuijotan sitä yhtä lamaantuneena kuin olen ollut jo jonkin aikaa. Miten arki voi olla näin vaikeaa, kysyin jo aiemmin tällä viikolla. Miksen ole voinut vieläkään selättää ja jättää taakseni tyhjyyttä, jonka reunalla roikuin aikani. Jossakin vaiheessa taisin jo pudotakin. Pelkään maan pettävän jalkojeni alta ja luiskahtavani alas, taas.
Kun hän tukahduttaa karjaisunsa huulilleni ja puristaa pakaroitani kuin mehua appelsiinista, silittää hiuksiani ennen nukahtamista sylikkäin ja herättää minut helliin suukkoihin, tietääkö hän että sisälläni asuu jotain, joka kirskuttaa riipiviä epävireisiä viulunääniä, raastaa verisiä ja limaisia sisäelimiä terävillä kynsillä ja tahtoo heittää kaikki rikkoutuvat astiat seinään, repiä verhot alas, iskeä veitsen reiteensä ja rääkyä räkä ja ripsiväri poskilla maailman kurjuutta.
Tahtoisin olla tarpeeksi pieni ja rikki, hento ja hauras, että minusta pidettäisiin huolta. Kenties olen itse huolehtinut muista liikaa. Minä tahtoisin pelastajan, jonkun joka nostaa minut ylös tästä liejusta ja muuttaa elämän mustavalkolähetyksen värilliseksi. Ravistelee tomun ja irtolian pois. Prinsessaa ei kuitenkaan palvella ikuisesti. Pelastavan prinssin harteille ei voi laskea moista taakkaa, vaan minun on selvittävä ihan itse syövyttävästä mustasta.
Wait for me now?
Take off this crown
To break all these vows
Don't you know?
Wait for me now
The airs running out
Wait for me, wait for me
Wait for me, wait for me now
Rise Against - Wait For Me
Minun on opittava ihan itse hallitsemaan haluani mässäillä pahalla ololla. Ei uusi rakkaus poista kaikkea sitä, minkä onnistun työntämään toisinaan syrjään. Uusi rakkaus tukee vain omia ponnistelujani onnellisuuden hyväksi. Vaan mistä saada ne voimat ja päättäväisyys...
Olisi jo huhtikuu. Edes puolet tästä piinasta ei ole vielä ohitse. Kaikki positiivinen ajattelu hukuttautuu tällä hetkellä harmaaseen hyiseen loskaan. Vinku ja vonku. Angst.
Kulta, marraskuun sana on turtumus.
lauantai 19. marraskuuta 2011
132
It's you, it's you, it's all for you
Everything I do
Tell you all the time
Heaven is a place on earth with you
Tell me all the things you wanna do
I heard that you like the bad girls
Honey, is that true?
It's better than I ever even knew
They say that the world was built for two
Only worth living
If somebody is loving you
Baby now you do
Lana Del Rey - Video Games
Kulta, kaipaan nukahtamista sinuun kietoutuneena.
Everything I do
Tell you all the time
Heaven is a place on earth with you
Tell me all the things you wanna do
I heard that you like the bad girls
Honey, is that true?
It's better than I ever even knew
They say that the world was built for two
Only worth living
If somebody is loving you
Baby now you do
Lana Del Rey - Video Games
Kulta, kaipaan nukahtamista sinuun kietoutuneena.
perjantai 18. marraskuuta 2011
131
Hämärä yllättää aikaisin. Joka vuosi on yhtä hämmentävää herätä valkoisuuteen ensilumen peitettyä maan. Päätäni on särkenyt viime yöstä lähtien. Nukuin pätkittäin. Kaipaan rakastani suunnattomasti.
Kulta, tehdäänkö lumienkeleitä?
Kulta, tehdäänkö lumienkeleitä?
torstai 17. marraskuuta 2011
130
Olin pitkästä aikaa hereillä sopivaan kellonlyömään, ja näin päivänvalon! Moinen ilo tosin riistettiin pian. Sain kävellä koulusta kotiin hämärässä. Asunto kiiltää ja tuoksuu puhtauttaan ja olen oikein tyytyväinen aikaansaannokseeni. E pääsi pois metsästä ja sain parimetrisen kaulahuivin hapsuja myöten valmiiksi.
Kulta, tämä on musta, niljaisten lehtien kaupunki.
Kulta, tämä on musta, niljaisten lehtien kaupunki.
keskiviikko 16. marraskuuta 2011
129
Every second I'm without you I'm a mess. Vaikka kaikki onkin hyvin, kuuntelen The Usedia.
Tänään olen lähetellyt työhakemuksia ja pohdin parhaillaan mitä parisuhde merkitsee minulle. Ajattelutyön tuloksia odotellessa. Skippasin koulun. Heräsin viideltä.
Kulta, miten arki voi olla näin vaikeaa...
tiistai 15. marraskuuta 2011
128
Tämä on niitä päiviä, kun ei tahdo nousta sängystä. En sitten saanut itseäni kammettua ylös ennen puolta viittä. Iltapäivällä. Kouluni sujuu näin ollen kerrassaan loistavasti. Ei muuta kerrottavaa. Kamala olo.
Kulta, tuoksusi ja tavarasi lohduttavat.
maanantai 14. marraskuuta 2011
127
En kirjoittanut tänään postittamaani kuoreen vastaanottajaksi tykkimies E "unohdin tyttöystäväni syntymäpäivän" Sukunimi, vaikka mieleni kovasti teki. Olin viime yön vanhempieni luona, enkä saanut enää unta aamuviiden jälkeen. Muutenkin heräsin useaan otteeseen muutaman tunnin aikana.
Joudun odottamaan vielä 18 pitkää päivää, vaikka yksikin tuntuu ylitsepääsemättömältä. Tahtoisin vain olla hänen kanssaan, joka päivä. Ainakin silloin, kun kummallekin sopii. Ei pelkästään silloin, kun Puolustusvoimat on edes hippusen inhimillinen ja päästää hänet viikonlopuksi hellittäväkseni.
Pohdin, minkälaisen kortin lähettäisin piristämään tuplakiinnioloa ensi viikolla. Vaihtoehtoja on muutamia, luppakorvaisesta koiranpennusta syksyiseen penkkiin. Maltan tuskin odottaa sitä hetkeä, kun saan asettaa Muumipeikko-joulukalenterin pakettiin ja lähettää sen matkaan kohti kasarmia. Tahtoisin nähdä nuorten miesten ilmeet, kun sisältö paljastuu...
Yritän kuumeisesti etsiskellä työpaikkaa, jotta saisin jättää koulun sikseen. Lukiopohjalla ja tässä kaupungissa vaihtoehdot vain ovat vähissä. Lisäksi pelkään olevani mahdollisten työnantajien silmissä aivan vääräntyyppinen henkilö useimpiin tehtäviin. Ainakin päältäpäin arvioituna. Mene ja tiedä.
Sain soittaa tänään opiskelijaterveydenhuoltoon vain kuudesti, ennen kuin vastaajan sijaan sain langan päähän elävän henkilön. Pitää kiirehtiä käymään siellä torstaina ennen koulua. Mikseivät he voi vain lähettää reseptiä postitse...
Mietin, kirjoittaisinko kirjeen sijaan tämän viikon jokaisesta päivästä pienen lappusen. Niitä voisi olla vaihteeksi mukavampi lukea kuin ainaista pitkää vuodatusta. Suunnitelmissani oli toteuttaa kyseinen idea jo viime viikolla, mutta innostus lopahti, kun eräs unohti jotain tärkeää. En kettuillut tai piikitellyt kuitenkaan edes kirjeessä. Edistyn.
Seurasin kauhulla säätiedotuksia tänään. Rovaniemellähän sataa ihan pian ensilumen, ja kultaseni on jälleen kerran metsässä. Tarvitsen selkeästi pelastavan prinsessan valkean ratsun.
Kulta, koittaako huhtikuun viides koskaan?
Joudun odottamaan vielä 18 pitkää päivää, vaikka yksikin tuntuu ylitsepääsemättömältä. Tahtoisin vain olla hänen kanssaan, joka päivä. Ainakin silloin, kun kummallekin sopii. Ei pelkästään silloin, kun Puolustusvoimat on edes hippusen inhimillinen ja päästää hänet viikonlopuksi hellittäväkseni.
Pohdin, minkälaisen kortin lähettäisin piristämään tuplakiinnioloa ensi viikolla. Vaihtoehtoja on muutamia, luppakorvaisesta koiranpennusta syksyiseen penkkiin. Maltan tuskin odottaa sitä hetkeä, kun saan asettaa Muumipeikko-joulukalenterin pakettiin ja lähettää sen matkaan kohti kasarmia. Tahtoisin nähdä nuorten miesten ilmeet, kun sisältö paljastuu...
Yritän kuumeisesti etsiskellä työpaikkaa, jotta saisin jättää koulun sikseen. Lukiopohjalla ja tässä kaupungissa vaihtoehdot vain ovat vähissä. Lisäksi pelkään olevani mahdollisten työnantajien silmissä aivan vääräntyyppinen henkilö useimpiin tehtäviin. Ainakin päältäpäin arvioituna. Mene ja tiedä.
Sain soittaa tänään opiskelijaterveydenhuoltoon vain kuudesti, ennen kuin vastaajan sijaan sain langan päähän elävän henkilön. Pitää kiirehtiä käymään siellä torstaina ennen koulua. Mikseivät he voi vain lähettää reseptiä postitse...
Mietin, kirjoittaisinko kirjeen sijaan tämän viikon jokaisesta päivästä pienen lappusen. Niitä voisi olla vaihteeksi mukavampi lukea kuin ainaista pitkää vuodatusta. Suunnitelmissani oli toteuttaa kyseinen idea jo viime viikolla, mutta innostus lopahti, kun eräs unohti jotain tärkeää. En kettuillut tai piikitellyt kuitenkaan edes kirjeessä. Edistyn.
Seurasin kauhulla säätiedotuksia tänään. Rovaniemellähän sataa ihan pian ensilumen, ja kultaseni on jälleen kerran metsässä. Tarvitsen selkeästi pelastavan prinsessan valkean ratsun.
Kulta, koittaako huhtikuun viides koskaan?
sunnuntai 13. marraskuuta 2011
126
Ei hän tahtonutkaan keskutella enää mistään. Hmmm. Kaiketi asiat ovat sitten mallillaan. En eilen murjottanut tai moittinut, vaikka hän olikin poissa yli neljä tuntia. Haimme yöllä ruokaa, ja nukahdimme jo leffan ensimmäisillä minuuteilla. Tänään katsoimme loppuun Heroesin kolmannen kauden. Hän otti koneensa mukaan inttiin, kenties kommunikointi lisääntyy sen vuoksi. Ostin hänelle uuden johdonkin.
Huomenna hän joutuu leirille, ja sen jälkeen pitkään väijyyn. Näemme seuraavan kerran kolmen viikon kuluttua. Ketuttaa. Enkä taaskaan saanut niitä sanoja ulos selvänä. Minun pitäisi kerätä tavarat kasaan ja lähteä käymään vanhemmilla. Mitä kertoo isäsuhteestani se, että lähetin isälle tekstarin, mutta ostin isäpuolelle kortin ja olen menossa kylään.
Kulta, rapsutuksia. :3
Huomenna hän joutuu leirille, ja sen jälkeen pitkään väijyyn. Näemme seuraavan kerran kolmen viikon kuluttua. Ketuttaa. Enkä taaskaan saanut niitä sanoja ulos selvänä. Minun pitäisi kerätä tavarat kasaan ja lähteä käymään vanhemmilla. Mitä kertoo isäsuhteestani se, että lähetin isälle tekstarin, mutta ostin isäpuolelle kortin ja olen menossa kylään.
Kulta, rapsutuksia. :3
lauantai 12. marraskuuta 2011
125
Eilen oli hauskaa ja sen huomaa tämän päivän olotilasta. Löin tissivaon kehiin - sotamaalauksesta puhumattakaan - ennen baariin lähtöä. Yksin aloittelu ketutti, mutta ilta muuttui hauskaksi, kunhan saimme porukan kokoon. Hänen inttikaverinsa, joka oli liikkeellä tyttöystävänsä kanssa kehui minua hurjasti. Melkoista.
Emme ole vielä keskustelleet siitä, mitä ikinä E:n mielessä onkaan, mutta kaikki on tietääkseni hyvin ja tulee olemaankin. Hän on ihan normaali, oma ihana itsensä. Kenties erossaolo ja armeija luovat turhia jännitteitä. Olemme vain lahnanneet tänään, katsoimme hauskan leffan ja hän lähti äsken moikkaamaan kaveriaan. Minut herätettiin suukkoihin. Söpöä.
Kulta, minulla pitäisi olla oikeus myöntää lomia.
Emme ole vielä keskustelleet siitä, mitä ikinä E:n mielessä onkaan, mutta kaikki on tietääkseni hyvin ja tulee olemaankin. Hän on ihan normaali, oma ihana itsensä. Kenties erossaolo ja armeija luovat turhia jännitteitä. Olemme vain lahnanneet tänään, katsoimme hauskan leffan ja hän lähti äsken moikkaamaan kaveriaan. Minut herätettiin suukkoihin. Söpöä.
Kulta, minulla pitäisi olla oikeus myöntää lomia.
perjantai 11. marraskuuta 2011
124
Meidän pitää kuulemma "porista" viikonloppuna. Hän vaikuttaa etäiseltä. Pelottaa. Toisaalta ei kai hänen suhtautumisensa minuun ole voinut muuttua kovin radikaalisti parissa päivässä? Ihmissuhteet ovat vaikeita ja osaan olla kamala.
Kulta, jos olisin sievempi, ja luonteeltani säyseämpi, ja ajattelisin muista lempeämmin...
Kulta, jos olisin sievempi, ja luonteeltani säyseämpi, ja ajattelisin muista lempeämmin...
torstai 10. marraskuuta 2011
keskiviikko 9. marraskuuta 2011
122
Paljon onnea mulle, paljon onnea vaan.
Porkkanakakku jäi keskeltä raa'aksi ja pelästyin uutista Rovaniemellä kuolleesta varusmiehestä. Onneksi varmistusviestini siitä, onko kaikki hyvin sai pian vastauksen. On. Minun pitäisi parhaillaan osallistua innovaatiopäivän ryhmätyön tekoon, mutta kinostus on mitä valtaisin. Pohdin, aikooko E ollenkaan onnitella minua. Mur...
Kulta, en halua edes kuvitella mitä tapahtuisi ilman sinua.
Porkkanakakku jäi keskeltä raa'aksi ja pelästyin uutista Rovaniemellä kuolleesta varusmiehestä. Onneksi varmistusviestini siitä, onko kaikki hyvin sai pian vastauksen. On. Minun pitäisi parhaillaan osallistua innovaatiopäivän ryhmätyön tekoon, mutta kinostus on mitä valtaisin. Pohdin, aikooko E ollenkaan onnitella minua. Mur...
Kulta, en halua edes kuvitella mitä tapahtuisi ilman sinua.
tiistai 8. marraskuuta 2011
121
Olen vakuuttunut, että kaikilla normaaleilla ihmisillä on porkkanakakku uunissa neljältä aamulla. Kun kakku oli valmis ja tiskivuori hävitetty, lähdin juoksemaan puoli kuudelta. En olisi ikinä kuvitellut pystyväni juoksemaan noin pitkään yhtäjaksoisesti. Kun tuntui, että voisi kävellä, ajattelin juosta vielä vähän matkaa. Otin kiintopisteen, ja toistin saman. Kaiken kaikkiaan kävelin viiden kilometrin lenkistä ehkä n. 300-400 metriä. Olen ylpeä itsestäni.
Kävin koulussakin. Pääsin nukkumaan kymmeneltä, tosin piti herätä kolmelta palatakseni takaisin kouluun neljästä kuuteen. Kotiin päästyäni olen tehnyt paprika-fetapiirakkaa, järjestellyt vähän, neulonut kaulahuivia (aloitin eilen, ja tässä vaiheessa tekeleellä on mittaa noin metri), pessyt pyykkiä ja siistinyt keittiön. Olen myös ärsyyntynyt suunnattomasti äidin soittaessa samaa asiaa kuin eilen. Raivostuttaa edelleen.
Yritin viime yönä saada unta yleensä varmalla tekniikallani: rentoutan koko vartalon pieni osa kerrallaan, alkaen varpaista. Ei toiminut. Virkistyin vain lisää. E:n t-paitakaan ei lohduttanut niin paljon kuin sen pitäisi, vaikka sainkin halia armaaltani tuoksuvaa vaatekappaletta.
Kulta, olen varma, että jokainen paikka valahtaa polviin sinä sekuntina, kun täytän taas vuoden lisää.
Kävin koulussakin. Pääsin nukkumaan kymmeneltä, tosin piti herätä kolmelta palatakseni takaisin kouluun neljästä kuuteen. Kotiin päästyäni olen tehnyt paprika-fetapiirakkaa, järjestellyt vähän, neulonut kaulahuivia (aloitin eilen, ja tässä vaiheessa tekeleellä on mittaa noin metri), pessyt pyykkiä ja siistinyt keittiön. Olen myös ärsyyntynyt suunnattomasti äidin soittaessa samaa asiaa kuin eilen. Raivostuttaa edelleen.
Yritin viime yönä saada unta yleensä varmalla tekniikallani: rentoutan koko vartalon pieni osa kerrallaan, alkaen varpaista. Ei toiminut. Virkistyin vain lisää. E:n t-paitakaan ei lohduttanut niin paljon kuin sen pitäisi, vaikka sainkin halia armaaltani tuoksuvaa vaatekappaletta.
Kulta, olen varma, että jokainen paikka valahtaa polviin sinä sekuntina, kun täytän taas vuoden lisää.
maanantai 7. marraskuuta 2011
120
Viime yön kulutin jälleen kerran valveilla. Treffini Nukkumatin kanssa olivatkin siirtyneet äkillisesti aamuseitsemään. Mukavaa, että tämä petollinen miekkonen viitsi ilmoittaa moisesta etukäteen. Itse asiassa torkahdin puolenyön jälkeen hetkeksi, mutta heräsin hapuilemaan tyhjyyttä vieressäni. E:n paikka oli autio. Seuraavat tunnit kulutinkin kirjoittamalla hänelle kirjeen ja nauramalla vanhoille Cosmopolitaneille. Voi hyvänen aika, toivottavasti kukaan ei ota kyseistä julkaisua tosissaan.
Hain kirjastosta paljon uutta luettavaa ja aloin neuloa piiiiitkää kaulahuivia Noki-langasta. Siitä pitäisi tulla oikein kelvollinen. Ainakin toivottavasti. Tein eilen hyvän työn ja tilasin miehenmokoman koneeseen uuden adapterin. Hän jätti koneensa luokseni. Tämä toimii minun läppärini johdolla, koska hänen omansa on likitulkoon poikki. Saan hakea uuden postista lähipäivinä.
Kulta, saisit tartuttaa taas tuoksusi huppariisi.
Hain kirjastosta paljon uutta luettavaa ja aloin neuloa piiiiitkää kaulahuivia Noki-langasta. Siitä pitäisi tulla oikein kelvollinen. Ainakin toivottavasti. Tein eilen hyvän työn ja tilasin miehenmokoman koneeseen uuden adapterin. Hän jätti koneensa luokseni. Tämä toimii minun läppärini johdolla, koska hänen omansa on likitulkoon poikki. Saan hakea uuden postista lähipäivinä.
Kulta, saisit tartuttaa taas tuoksusi huppariisi.
sunnuntai 6. marraskuuta 2011
119
Viikonloppu meni E:n kuutta poissaolotuntia (kyllä, hypin seinille kun miestä ei näy ei kuulu) lukuunottamatta ihanasti. Söimme, katsoimme leffoja, juttelimme, nautimme toisen läsnäolosta... Ei kai sitä muuta tarvitse onnellisuuteen, kuin saman ilman, jota hengittää? E oli päässyt perjantaina pois metsästä vasta kolmen jälkeen päivällä, ja lomakyydit lähtevät neljältä. Oli kuulemma tullut vähän kiire.
Hänen lähtönsä tänään tuntui pitkästä aikaa superkamalalta. Yleensä on vain kurjaa, todella kurjaa tai kamalaa. Monen viikon tauon jälkeen vuodatin muutaman kyyneleen hänen lähtiessään. Kun toista ketuttaa ja harmittaa niin armottomasti lähteä takaisin, en onnistu hillitsemään ulinahalujani. Tuntuu pahalta enemmän hänen puolestaan. Onneksi ensi perjantaina näemme taas ennen pidempää kiinnioloa.
Minun pitäisi huomisaamuna kahdeksaksi kouluun, mutta vastenmielisyyteni kyseistä instituutiota kohtaan on jossakin valtavan ja suunnattoman välimaastossa. En tahtoisi mädäntyä siellä enää yhtään turhaa palikkaoppia kuutioille -tuntia. Mitäköhän huomenna on lounaaksi....
En saanut niitä sanoja ulos.
Maailmani pyörii aina sen henkilön ympärillä, joka merkitsee minulle eniten.
Kulta, mitä tykkäät kiertoradastani?
Hänen lähtönsä tänään tuntui pitkästä aikaa superkamalalta. Yleensä on vain kurjaa, todella kurjaa tai kamalaa. Monen viikon tauon jälkeen vuodatin muutaman kyyneleen hänen lähtiessään. Kun toista ketuttaa ja harmittaa niin armottomasti lähteä takaisin, en onnistu hillitsemään ulinahalujani. Tuntuu pahalta enemmän hänen puolestaan. Onneksi ensi perjantaina näemme taas ennen pidempää kiinnioloa.
Minun pitäisi huomisaamuna kahdeksaksi kouluun, mutta vastenmielisyyteni kyseistä instituutiota kohtaan on jossakin valtavan ja suunnattoman välimaastossa. En tahtoisi mädäntyä siellä enää yhtään turhaa palikkaoppia kuutioille -tuntia. Mitäköhän huomenna on lounaaksi....
En saanut niitä sanoja ulos.
Maailmani pyörii aina sen henkilön ympärillä, joka merkitsee minulle eniten.
Kulta, mitä tykkäät kiertoradastani?
lauantai 5. marraskuuta 2011
118
Avulias E lähti laittamaan kaverinsa auton äänentoistoa kuntoon. Tähän aikaan. Eilen nukahdimme kesken elokuvan. Taidan suunnata takaisin sänkyyn.
Kulta, älä sekoita keisarin kuvioita!
Kulta, älä sekoita keisarin kuvioita!
perjantai 4. marraskuuta 2011
117
Tein aika mielenkiintoisen näköistä mustikka-marenkipiirakkaa, kun aloin vähän soveltaa. Ruoka on uunissa ja kaikki salaattia, tiskausta sekä ihmistäytymistä vaille valmista. Vajaa pari tuntia!
(Hups, otin pikku torkut koulun ohitse.)
Kulta, leipomuksilleni saa nauraa.
(Hups, otin pikku torkut koulun ohitse.)
Kulta, leipomuksilleni saa nauraa.
torstai 3. marraskuuta 2011
116
Olipa virkistävä juoksulenkki näin aamutuimaan! Päätin valvoa, kunnes koulu loppuu. Apunani aion käyttää surutta E:n tänne jättämiä Ruotsin tuomisiaan (energiajuomaa, paljon) sekä lempipiristettäni - kofeiinia. Omnom, kahvia ja lisää kahvia! Juoksin vähän yli parin kilometrin matkan kirjastolle vartissa. Kaupunki oli ihanan rauhallinen tähän aikaan vuorokaudesta.
Hyppytunnilla ajattelin käydä kotona ja siivota. Koulun loppuessa luultavasti suuntaan suoraan sänkyyn. Saapa nähdä, kauanko nukun! Vuorokauden pystyy kyllä valvomaan. Herääköhän kämppis, jos suuntaan nyt suihkuun...
Eräs ihanuus joutui heräämään kipinään. Sainpa sentään lisää söpistelyviestiä. Nukkuessani tällä viikolla päivällä yön sijaan olen nähnyt hurjasti enemmän unia, tai ainakin muistan ne huomattavasti paremmin kuin normaalisti. Erään unimaailman seikkailun myötä innostuinkin lähtemään taas lenkille.
En kokenut yhtä intensiivistä voiman- ja vapaudentunnetta juoksiessani kuin toissapäivänä spurttaillessani Nukkumatin mailla, mutta olo on silti lenkin jälkeen mahtava. Ehdin kenties päästä kuntoon ennen huhtikuuta?
Kulta, mietin miten selviän tästä päivästä...
Hyppytunnilla ajattelin käydä kotona ja siivota. Koulun loppuessa luultavasti suuntaan suoraan sänkyyn. Saapa nähdä, kauanko nukun! Vuorokauden pystyy kyllä valvomaan. Herääköhän kämppis, jos suuntaan nyt suihkuun...
Eräs ihanuus joutui heräämään kipinään. Sainpa sentään lisää söpistelyviestiä. Nukkuessani tällä viikolla päivällä yön sijaan olen nähnyt hurjasti enemmän unia, tai ainakin muistan ne huomattavasti paremmin kuin normaalisti. Erään unimaailman seikkailun myötä innostuinkin lähtemään taas lenkille.
En kokenut yhtä intensiivistä voiman- ja vapaudentunnetta juoksiessani kuin toissapäivänä spurttaillessani Nukkumatin mailla, mutta olo on silti lenkin jälkeen mahtava. Ehdin kenties päästä kuntoon ennen huhtikuuta?
Kulta, mietin miten selviän tästä päivästä...
keskiviikko 2. marraskuuta 2011
115
Kuten arvelinkin: se siitä koulusta. Kahtena päivänä peräkkäin. Olen menettänyt toivoni huomisenkin suhteen. Sain suloisia viestejä metsästä. Eräs on ihan hassu. Ehkä uskallan sanoa ne sanat, vaikka hän tietääkin jo. Suunnittelen puhelinsoittoa erääseen paikkaan lähitulevaisuudessa. Jos kaikki sujuu hyvin, saan jättää leikki-korkeakoulun.
Kulta, hukun öihin sekaviin.
Kulta, hukun öihin sekaviin.
tiistai 1. marraskuuta 2011
114
Miten ihmeessä on jo marraskuu? Kaupunki on näin aamuyöstä sumun peitossa, kuten se oli koko eilisen päivän. Minua haluttaisi mennä taas hautausmaalle kävelemään, ihan vain huvikseen. Siellä hoidetaan ilmeisesti kaivuutöitä öisin. E ei pidä ajatuksesta, että kuljen yksin ulkona myöhään, joten täytynee jättää väliin.
Mietin, kannattaako mennä nukkumaan kolmeksi tunniksi. Kuitenkin uneni venyisivät kestämään liki iltapäivään, ja onnistuisin jotenkin kummasti taas jättämään koulun välistä. Toisaalta väsymys alkaa saada jo aikaan lievän humalaisen tunteen, vaikken ole ollut hereilläkään loppujen lopuksi kovin kauaa. Viime yön vajavaiset unet ja sunnuntaiaamun vielä vajavaisemmat kenties vaikuttavat asiaan? En ole saanut niiltä vielä nyhdettyä tunnustusta.
Kulta, saisit toisinaan tehdä päätökset puolestani.
Mietin, kannattaako mennä nukkumaan kolmeksi tunniksi. Kuitenkin uneni venyisivät kestämään liki iltapäivään, ja onnistuisin jotenkin kummasti taas jättämään koulun välistä. Toisaalta väsymys alkaa saada jo aikaan lievän humalaisen tunteen, vaikken ole ollut hereilläkään loppujen lopuksi kovin kauaa. Viime yön vajavaiset unet ja sunnuntaiaamun vielä vajavaisemmat kenties vaikuttavat asiaan? En ole saanut niiltä vielä nyhdettyä tunnustusta.
Kulta, saisit toisinaan tehdä päätökset puolestani.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)