226

Pohdin opiskeluja ja tulevaisuutta. Vaihtoehtoja on tällä hetkellä tasan kaksi, ja ne riippuvat eräästä kaksilahkeisesta. Joko jään, koska hän ei tahdo lähteä mukaan, tai sitten me lähdemme. Pystyn täälläkin opiskelemaan sitä, mitä haluan. En vain kaipaa uutta niin paljon, että sen vuoksi olisin valmis satojen kilometrien välimatkaan. Häneltä ei ole kuulunut vielä ratkaisua. Onhan tässä aikaa. Haku alkaa parin viikon päästä.

Kulta, yhdeksän kuukauden ikävässä on riittämiin.

056

Muutin. Olin kultani kanssa. Kämppis on tosi mukava!

Asiat vaikuttivat taas hyvältä yhteisen ajan ja rauhaisan juttelun jälkeen. Kirjoitan huomenna enemmän!

Kulta, välitän sinusta niin.

055

E on kavereidensa kanssa jossakin, enkä tiedä missä. En tiedä juoko hän vai ei. En tiedä, keiden kanssa hän on. Kysymykseni hänen seurastaan kierrettiin, joten en ole saanut selvyyttä. Kaksi puolta minussa taistelee. Toinen uskoo pahimpaan. Pitää tätä lopun alkuna, toisintona siitä, mitä edellinen suhteeni oli. Toinen puoli on järjen ääni, joka rauhoittelee.

 Pahat ajatukset ja pelot saavat minut ajoittain valtaansa. Suuri syy siihen lienee menneisyys. Epäluuloja ja negatiivisia ajatuksia häntä kohtaan pyrkivät lietsomaan myös vanhemmat. En ymmärrä, miksi he yrittävät aina sekaantua ihmissuhteisiini ja spekuloivat ja keksivät kaikkea mahdollista kamalaa. Yrittävät parhaansa mukaan laittaa epäilyksiä päähäni. Sama kuvio on toistunut aikaisemminkin. Tällä kertaa en tee sitä virhettä, että jakaisin heidän sanansa niiden kohteen kanssa. Onneksi pääsen aamulla pois tästä talosta.

Kaiketi hänelle tekee hyvää olla poikien kesken ulkona ja hengähtää. Ainakin oletan, että hän on miesseurassa. Ainakaan minun ei kuulemma tarvitse olla mustasukkainen. Olen kuitenkin. Entä jos? Kuitenkaan menneisyyden ei tarvitse tarkoittaa sitä, että sama tapahtuu uudelleen. Kyseessä on eri ihminen. Eri suhde. Eri tilanteet.

Luotan häneen. Siltikään en pidä tästä tilanteesta ja mieluusti olisin ollut hänen kanssaan. Olen kuitenkin yhä liian flunssainen lähtemään baariin, kaikki paitsi yhdet arkivaatteeni on pakattu, enkä alkaisi kuluttaa aikaani nyhjäten hänen äitinsä asunnossa odottaen, että hän tulee kaupungilta nukkumaan kanssani.

Toivottavasti sentään saamme huomisiltana sovun siitä, missä nukumme. Hän ei edelleenkään pidä uudesta asuinjärjestelystäni, enkä minä pidä hänen äitinsä nurkissa lojumisesta. Olin jo päivällä todella mietteliäs ja vähän kenties suruisakin siitä, miten asiat menevät. Tällä hetkellä vaikuttaa niin hauraalta ja epävarmalta.

Minä tahdon hänet, häntä ja olla hänen kanssaan, mutta entä jos kumpikaan ei anna periksi? Entä jos hän ei suostu olemaan luonani niin kauan kuin asun tulevassa paikassa? Entä jos kaikki menee pieleen? Entä jos hän kyllästyy minuun? Entä jos olenkin liian takertuva, tyhmä ja ruma? Entä jos hän tahtoo minusta eroon? Entä jos hän viettää aikaa vain kavereidensa kanssa tulevilla lomilla? Entä jos jään hänellekin viimeiselle sijalle tärkeysjärjestyksessä? Yritän vaimentaa kysymykset, mutta silti pelkään huonon hetken iskiessä.

Joka tapauksessa kävin tänään katsomassa asunnon jonotettuani avaimia kolme tuntia. Toimisto oli täynnä ihmisiä. Kun saavuin paikalle, sain vuoronumeron 84. Menossa oli nro 12. Mielenkiintoista, sanonpa vain. Asunto oli mielestäni oikein kiva. Yhteiset tilat olivat siistit, ja huoneeni oli suuri. Rakastuin ikkunalautaan. Ainoastaan kämppiksen verhomaku ei ollut mieleeni. Marimekko on kirosana, erityisesti Unikko. Beigenä. Yäk. Keittiön verho taitaa mennä vaihtoon...

Ai niin, E oli saanut peräti kirjeensä ennen lomillelähtöä. Hän ei ollut vielä lukenut sitä...

Kulta, ethän unohda minua?

054

Isken varpaitani jatkuvasti jonkun laatikon kylkeen, kun yritän luovia johonkin suuntaan tässä täydessä huoneessani. Pitäisi suunnata pian hakemaan avaimia, enkä taaskaan päässyt kouluun asti. Ei tällä yskällä. Minusta ei lähde ääntä, ja olo on hirveä, joten tulee mielenkiintoinen muutto.

Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja minulle liikenee aikaa jo tänään. Ainakin tarvisin kipeästi hänen apuaan kaiken roinani kanssa. Onhan ihan okei olla vähän hamsteri?

Kulta, postin olisi parempi olla käsissäsi ennen lomia!

053

Eilen E ei ollut saanut vielä iltaan mennessäkään maanantaina ensimmäisessä luokassa lähettämääni kirjettä. Olen jo valmistautunut soittamaan vihaisen valituspuhelin niin postiin, varuskuntaan, eduskuntaan, kuluttajalautakuntaan kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeenkin! En tiedä, onko muruseni saanut punaista kuorta vieläkään tykkimiehen käsiinsä, vai onko jokin tekijä aiheuttanut sen hukkaantumisen matkalla.

Sain tänään hyviä uutisia, jotka pelastivat flunssaisen päivän. En toki taaskaan päässyt kouluun asti, mutta sain pakattua vaatteita lukuunottamatta kaiken muun. Omistan tätä nykyä huolestuttavan aikuismaisia esineitä. Laatikoissa on niin vuodevaatteita, pyyhkeitä kuin astioita, ruoanlaittovälineitä ja kodin pienkoneita. Minulla on ikioma kahvinkeitin! Aamut ovat täten pelastetut!

Ai niin, uutiset. E kotiutuu varmasti 5. huhtikuuta. Hän tulee olemaan sotilaspoliisimiehistöä, eikä joutunut AUKiin. Onneksi! Olen todella tyytyväinen tähän. Mikä tahansa on parempi kuin vuoden pakkotyö. Hän on taas MINUNMINUNMINUNMINUNMINUN alkaen seuraavan vuoden neljännen kuukauden kuudes päivä. Ihanaa. ♥

Näin unta, että keikuin katonharjalla. Minulle kerrottiin syy siihen, miksi tulen aina jätetyksi tai muuten hylätyksi. Olen liian ruma, tyhmä ja takertuva. Lievää alitajuista pelkoa havaittavissa?

Kultaseni joutui vartioimaan eilisillasta aamuyhdeksään, ja on nyt kaiketi nukkumassa. Huomenna saan hänet luokseni, kuten myös seuraavana viikonloppuna. Toivottavasti hän ehtii olla kanssani mahdollisimman paljon siitä huolimatta, että aikoi nähdä joitakin vanhoja tuttavia pitkästä aikaa. Salaperäistä... Joka tapauksessa hänet on nakitettu muuttoavuksi. Hah!

Kulta, laatikoita tässä mulla on, tiididii. Laitan riviin kaikki laatikot, bumbubumbum. Suuret, pienet ja pääsi kokoiset! 8)

052

 Omaisuuteni alkaa olla hiljalleen pakattuna laatikoissa. Kuinka yhteen huoneeseen voikin mahtua näin paljon tavaraa? En tahdo huomisen koittavan, jos saan huonoja uutisia.

My beating heart belongs to you
I walked for miles til I found you
I'm here to honor you
If I lose everything in the fire
I'm sending all my love to you

Green Day - Last Night On Earth

Kulta, voisipa postissa lähettää abstrakteja asioita.

050

Tänään olen kärsinyt ihastuttavasta inttipöpöstä. Kurkku on kipeä ja ruumiinlämpö reippaasti yli normaalin. Olin myös ensimmäistä varsinaista opiskelupäivää koulussa. Homssuinen tätsykkä kertoi huonolla englannilla tunnin siitä, miten tietoa voi hakea ja mistä. Saapa nähdä, onko tämä amk minun paikkani...

Kirjoitin myöhään eilen taasen kirjeen, jonka sumutin hajuvedellä. Ollaan sitten kliseisiä, kun toinen siitä tykkää! Olen ihastellut hänestä perjantaina ottamaani kuvaa, joka on hyvinkin sotilaallinen tunnelmaltaan. Esittelen sitä ylpeänä kavereille, ja pidän kyseistä otosta myös taustakuvana. Vaikka en kantaisikaan hänelle kuuluvaa materiaa tai häntä esittäviä asioita mukanani, olisi hän silti aina läsnä ajatuksissani. Lisää kliseisyyttä.

Ostin tänään keittiötarvikkeita ja aloin pakata. Pari laatikkoa on jo täytetty ja vitriinit sekä pöydän yläosa ovat huvenneet tavarasta. Kivikokoelmanikin on jo aseteltu laatikkoon. Kyllä, luitte oikein. Kaikilla on hyllyssä valikoima kiviä! :)

Ikävöin E:tä jo eilen kamalasti, mutta tänään kaipaan häntä vieläkin enemmän. Torstaina koittaa tuomion päivä. Kiroan ja ankarasti, jos hänet laitetaan SPOL-AUKiin. LTJ tuntematon määrä, mutta toivottavasti 4. Jos hän pääsee kotiin 5.4, joudun odottamaan enää 220 päivää.

Kulta, hoivaa minua niin kuin silloin.

049

Vala on täten koettu ja määritelty komedialliseksi tapahtumaksi. Kenties olen epäkunnioittava ja hirveä ihminen, mutta jätin ilomielin välistä suurimman osan puheesta ja musiikista painamalla kuulokkeet korvilleni. Ah sitä patriotismia, paatosta ja propagandaa! Bongasimme anopin kanssa E:n takarivistä ja hän sai otettua muutaman hyvän kuvan. Minä pidättelin naurua parhaani mukaan seuratessani päivän ohjelmaa. Oli kuitenkin mielenkiintoista nähdä kasarmin ankeus. Käsitykseni armeijasta tarkentui. Sotilaskodin alakerta vaikutti ihan kivalta paikalta, mutta muuten en todellakaan haluaisi viettää aikaani Puolustusvoimien pakkomajoituksessa.

Kultaseni molemmat vanhemmat on nyt tavattu, ja pidän todella paljon varsinkin hänen isästään ja tämän naisystävästä. Kävimme heidän kanssaan syömässä perjantai-iltana, ja minäkin pääsin pitkästä aikaa oikeaan ravintolaan. Mussutimme ja joimme hyvin, ja seura oli todella miellyttävää. Kun aikuisemmat lähtivät nukkumaan ajaessa vietetyn edellisyön ja pitkän päivän jälkeen, jäimme E:n kanssa vielä hetkiseksi. Hän tapasi sattumalta vanhoja työkavereitaan, joiden seurassa istuimme hetken. Olimme kuitenkin kahdestaan melkein tyhjässä asunnossa jo ennen yhtä.

Lauantaina raahasimme lähes kaikki tärkeimpäni tavarat vanhempieni luo tänne maalle, ja tänään saimme vanhan asunnon kaupungissa täysin tyhjäksi. E lähti tällä kertaa omalla autollaan kohti kasarmia. Ensi viikolla selviää, joutuuko hän AUKiin. Todella toivon, että kaikki menee parhain päin, ja saan hänet kotiin 5.4 ja lomille taas ensi viikonloppuna. Tosin edessä taitaa olla viikon ampumaleiri vailla yhteydenpitoa. No, joka tapauksessa ensi viikko kuluu koulussa ja pakatessa, joten tuskin ehdin ikävöidä yhtä paljon kuin aikaisemmin.

Oli aivan upeaa päästä taas nukkumaan hänen viereensä. Istumaan liki. Syömään, pesemään hampaita, suihkuun, juttelemaan hänen kanssaan. Tuijottamaan häntä silmiin. Tänä viikonloppuna olimme taas ahkeria muuttopuuhista ja muusta hälinästä huolimatta. Kuitenkin luku oli vähän alhaisempi kuin viimeksi, tosin en ole varma sekosinko laskuissa. Eipä siitä sen enempää. E on ihana. ♥

Koetan kirjoittaa ensi viikollakin joka päivä ainakin jonkinlaisen postauksen, vaikka luultavasti tulen olemaan hyvin kiireinen. Lisäksi en ole vieläkään lähettänyt isälle tilinumeroa ja eilen illalla tappelin äidin kanssa. Toivottavasti ensi viikonlopun muutto sujuu nopeammin kuin tämä. Ai niin, muistinko sanoa, että E on ihana? 

Kulta, jos voisin, luutuisin sinuun kiinni.

044

Kirjoitin viime yönä kahteen, vaikka ylevät tavoitteeni olisivat sisältäneet kyseisellä kellonlyömällä mielellään jo nukkumista. Lopulta vajosin horrokseeni taasen aamuyön puolella. Kyllästyttävän tuttua ja arkipäiväistä. Untani pätkivät viestit ennen kuutta, pikkumiehen kouluun laittaminen ja soiva puhelin. On vähän väsy. Sain sentään jotain aikaan, mitä nyt huomattavasti myöhemmin kuin olin suunnitellut.

Kaikki vaadittavat lomakkeet ja liitteet on toimitettu virastoihin, postissa saapui vahvistus muuttoilmoituksesta ja maksoin jopa myöhästymismaksut kirjastoon. Kävin vähän papereita lävitse, enkä kulkenut kylällä ihan linnunpelättimen näköisenä. Sain jopa kuontaloni ojennukseen ja päälleni jotain muuta kuin E:n ison hupparin ja olohousut.

Tänään iski äkillinen ikäväkohtaus, erittäin voimakkaana. Näimme toissapäivänä, ja olo on hirveämpi kuin kolmannella yksinoloviikolla. Ja kyllä, näemme joka tapauksessa tämän viikon perjantaina, kun lintsaan tutustumispäivästä ja menen valaan. E on tärkempi kuin vaivaannuttavat leikit ja retki ties minne.

Oloni on hieman jännittynyt, koska huomenna ohjelmassa on ensimmäinen Orientation Day. Pitää herätä pitkästä aikaa tuskallisen aikaisin ja ehtiä kahdeksan bussiin. Onneksi koulumatkani lyhenee ihan pian 29 kilometriä. Tunnesyöppönä mussutan tietysti mysliä, ja äskettäin nautiskelin karkin sijaan raa'asta kaalesta. Omnom! Hyvä on, ahnehdin kitaani ensin muffinsin, mutta sitä ei lasketa.

Ruoasta mieleeni, kun kävimme viikonloppuna muruseni vakiopaikassa, ulkomaalainen omistaja kertoi E:n 'lihavistuneen' ja elehti käsillään hartioiden levenemistä. Mielestäni kultaseni on kyllä enemmänkin laihemman näköinen, ainakin hänen pienoinen pömppiksensä on huvennut. Hän kuitenkin kertoi painonsa nousseen kuutisen kiloa. Kai se on sitten lihasta? Tai jotain. Ainakin hän joutuu liikkumaan todella paljon, ja iltavapaitaan kuluttaa salilla.

Helpotusta perjantaiaamun tunteihin autossa tuntemattoman miehen kanssa tuo suomalaisen keskustelukulttuurin hienous. Jos ei ole mitään erityisempää sanottavaa, voi olla hiljaa. Ei tarvitse kehitellä kömpelöä small talkia aiheesta x, y ja z. Toivottavasti kuitenkin tulemme appeni kanssa juttuun! Ei hän voi olla pahempi kuin E:n äiti. Tai entinen appeni.

Harmittaa vieläkin, että unohdin perjantaina lähtöhälinöissä siepata hyllystä hajuvesipullon mukaani. On yksi ainoa asia, jota E toivoo päästessään pitkästä aikaa käymään kotona ja menen unohtamaan sen. Havaitsin puolimatkassa bussipysäkille jotain uupuvan, mutta ei ollut enää aikaa kääntyä takaisin ja noutaa pulloa. Luotan kuitenkin siihen, että E:lle oli tärkeämpää se, että tulin häntä vastaan ajoissa tuoksumatta syreenille kuin se, että olisin ehtinyt suihkaista ylleni vähäsen ja olisin ollut myöhässä.

Huomaa, että toinen on viikot miesten seurassa. Erityisesti se käy ilmi kahdestaan ollessa, mutta yhtä lailla kaupungilla. Pää pyörii ja jokainen suunnilleen sopivanikäinen naispuolinen kulkija tulee taatusti huomatuksi! Normaalisti hän ei kiinnitä noin paljon huomiota toisiin naisiin. Katselkoon minun puolestani, kunhan koskee vain minuun.

Kulta, kunpa aika kuluisi nopeammin.

039

Kävin tänään vetäisemässä nimen paperiin. Saan avaimet syyskuun alussa. Kapinoin hamassa tulevaisuudessa siintävää aikuisuutta vastaan, ja ostin prinsessa-koulutarvikesetin, sekä valkoiset nilkkasukat, joissa on pitsireunus. Huolestuttavan kypsä ostoslistani sai tyytyä lyhentämiseensä vain parin pyyhkeen osalta. Pelkästään katselin muita kodintavaroita.

Vähän yli vuorokausi, ja saan takertua kiinni E:hen, eikä tarvitse päästää hänestä irti koko viikonloppuna, ellen halua. Hänen mielipidettään ei kysytä. Siivotessani säilytyslaatikoita toissailtana havaitsin omistavani muun muassa kattavan valikoiman nippusiteitä. E:n reaktio oli "Oho", kun kerroin aikeistani köyttää hänet niillä patteriin. Krhm. Ei siitä sen enempää.

Tämä inttileskeys taitaa loppujen lopuksi tehdä hyvää. Opin pitämään huolen itsestäni ja pärjäämään yksin. Toivon myös suhteemme vahvistuvan. E oli lukenut kirjeen, jossa tunnustin olevani rakastumassa häneen. Hän kertoi tuntemustensa olevan samankaltaiset.

Nyt hiustenvärjäykseen! Katsotaan, tunnistaako kultaseni minut vielä huomenna.

Kulta, eihän tarvitse olla aikuinen vielä moneen vuoteen?

038

Taivas makaa harmaana väsyneen päiväni päällä. Oli tarkoitus hoitaa asioita, vaan nukahdin aamuviideltä. Taas. Innostuin viime yönä lukemaan pitkästä aikaa. Kartanoromaanit, luokkaa aivot narikkaan ovat hyvää viihdettä vanhanajan viehätyksensä vuoksi. Niitä ei voi ottaa vakavasti, ja lopussa sankaritar saa aina jo alussa kuvioihin tulleen sankarinsa, jonka ajan myötä voittaa puolelleen tai suopuu tälle.

E oli saanut tänään toisen kirjeeni tälle viikolle. Sen, joka saa pelkäämään hänen reaktiotaan. Odotan jännityksellä.

On runoiluolo, mutta en jaksa alkaa ajatella. Tein hyvää täysjyvälasagnea ja pesin pyykkiä. Miten kiinnostavaa. Kuolaan kodintavaroita nettikaupassa ja yritän suunnitella, miten järjestän huonekaluni uuteen asuntoon. Tunti heräämiseni jälkeen olin jo saanut vaatehuoneen siivottua loppuun. Nyt listalla on enää pari laatikkoa, joita en ole avannut kuuteen vuoteen ja pöydän alatason lukiopaperit.

Suosittelen muuten puhumaan isovanhempien kanssa puhelimessa, jos he ovat elossa. Oli kiva juttelutuokio mummin kanssa tänäänkin, vaikka näemme harva se päivä. :)

48 tuntia.

Kulta, sano että kelpaan.

036

Tämä pikkukylä, jota olen inhonnut viisi vuotta lähes yhtä paljon kuin suurimpaa osaa sitä asuttavista ihmisistä alkaa vaikuttaa ihan kivalta nyt, kun olen pääsemässä viimeinkin pois. Kun muutimme tänne pikkukaupungista Etelä-Pohjanmaalla, itkin automatkan. Yhä viiden vuoden jälkeen tunnen, etten kuulu tänne. Etten ole osa joukkoa, vaan täysin ulkopuolinen. Toisaalta en tunne kuuluvani mihinkään muuallekaan. Kenties minun täytyy etsiä se oma paikkani. Toisaalta olen saattanut löytää sen jo: E:n viereltä.

Tunteja on jäljellä alle sata, ja mussutan tyytyväisenä kanelikeksejä kahvin kera. Palkitsen itseni koiran kanssa suoritetusta kävelystä. Syksy lähestyy. Sen tuntu on ilmassa ja tuulessa, joka heittää hiukset sekaisin. Pääni pehmenee joka ikinen elokuu huolestuttavasti samaa vauhtia, kuin lehtivihreä pakenee puiden runkoihin. Syksy on ehdoton suosikkivuodenaikani.

Minulla on eräs hauras haave tulevaisuuteni suhteen. Tahtoisin vain istua vanhassa, kauniisti kuluneessa nojatuolissa villasukat jalassa. Kahvimuki käden ulottuvilla. Katsella ulkona kasvavia pihlajia ja vaahteria talossa, jossa on leveät ikkunalaudat ja maalattu lautalattia ainakin yhdessä huoneessa.  Kirjoittaa kuulaana syyspäivänä. Odottaa tärkeimpääni kotiin.

Siivosin viime yönä sisustusarkkuni, ja selvitin, että kymmenvuotias polkkatukkainen Lyijylintu inhosi poikia. Onhan ne kamalia. Terveisiä vain E:lle! Löysin myös lapsuuden lempikirjani, jossa Konsta-nalle pyytää lokkia tiputtamaan vesitorniin mansikan, ja pian koko kaupungin hanoista tulee vain mansikkamehua.

Ensi viikonloppu kulunee pakatessa E:n tavaroita ja raahatessa niitä meille. Hänen äitinsä oli ottanut omat tavaransa ja muuttanut jo ostamaansa asuntoon, jonne E ei ole tervetullut. Reilua heittää poika ulos tämän ollessa armeijassa. Otan omaan asuntooni E:n päivittäistavarat, kunhan muutan. Ainakin siksi aikaa, että hän saa järjestettyä itselleen huoneiston. Saapa nähdä, miten käy. Onko yhteenmuutto sittenkin lähempänä kuin kumpikaan meistä arvasi...

Kulta, pakkausteipistähän voisi keksiä vaikka ja mitä...

031

Muriseva mussukka on hyvinkin känkkäränkkä tänään. Ajatus asunnostani vaikuttaa nyppivän ja pahasti. En tiedä mikä tässä on hänelle epämieluisinta, mutta koetin kertoa parhaani mukaan tämän olevan väliaikainen ratkaisu. Soitin tänään opiskelija-asuntosäätiölle ja otin vastaan minulle tarjotun huoneen solukaksiosta. Suuren huoneen. Joka on E:n mielestä niin pieni, ettei sinne kehtaisi muuttaa jonkun randomin kanssa.

En tiedä kiristääkö välimatka hermoja, ja aiheuttaa pienestä erimielisyydestä paljon kitkaa, vai olisiko käynnissä kunnon sota, jos hän olisi täällä. Joka tapauksessa minun täytyy alkaa tehdä muuttojärjestelyjä ja käydä allekirjoittamassa vuokrasopimus.

Miehiä ei voi aina ymmärtää? Hyvä on, ihmisiä ei voi käsittää jokainen kerta. Ei olla seksistisiä.

Vielä 9 päivää. Eilen illalla kummallakin oli kamala ikävä. Hän kuulemma pelkää menettävänsä minut, kun pahin kaipauskohtaus iskee. E raukka ei arvaakaan, miten vaikeaa minusta on päästä eroon...

"Mä haluun olla se, jonka jälkeen sulle ei oo tavoiteltavaa."
 SMG - Ei mulle riitä

Kulta, olisit loman tarpeessa.

030

Sain asuntotarjouksen, joten pitäisi päättää huomiseen mennessä, muutanko kaupunkiin. Taidan muuttaa. E ja vanhemmat eivät pidä ajatuksesta, mutta tällä kertaa aion ajatella vain itseäni. Enkä sitä paitsi jaksa enää tätä taloa.

E raukka on ihan uuvuksissa ja tahtoisi kuulemma vain luokseni. Minusta ei irtoa nyt järkevää postausta.

Kulta, jaksamista! ♥