174

 

Ihan mukava lähteä tänään tyttöjen kesken kaupungille. Luultavasti viihtyisin paremmin E:nkin ollessa mukana, mutta pitkästä aikaa on biletysfiilis. Pää täyteen ja silleen! :)

Ihanaa vuotta 2012 kaikille!

Kulta, kiitos kun teit vuodestani hyvän. ♥

173

Päivä pähkinänkuoressa:

*Herätys viideltä
*Töitä
*Lahnausta
*Kaupungille
*Tuhlausta
* Kalsarikännit
* Nukkumaan ->

Kulta, heräilin koko viime yön ilman sinua.

172

 

Sain sievät korvakorut ja riipuksen. Karkasin töistä etuajassa, että saimme edes muutaman lisätunnin. Näemme seuraavan kerran ensi vuonna. Ketuttaa jo valmiiksi tuleva viikonloppu. Suunnitelmani uudenvuodenaaton varalle ovat auki. Kuinka nopeasti vuosi on kulunutkaan... Kannoimme eilen vähäsen tavaraa E:n asunnolle. Minäkin kuulemma voin punkata siellä tarpeen tullessa, ilmeisesti vaikka hän ei olisikaan paikalla.

Kulta, on nyt jo ikävä.

171

Hän tuleekin vasta tänään, vaikka hänen piti tulla eilen. Meille jää muutama tunti ennen kuin minun pitää nukkumaan ja huomenna töihin. Huomenna hän lähtee takaisin Rovaniemelle. Eilinen oli kamala. Minä olin kamala. Hän pohti, olisiko elämäni helpompaa, jos hän "päästäisi minut menemään". Hyi mikä ajatus.

Kulta, anteeksi.

170

Kas, kun
sinfoniaorkesterimme
ei kapellimestaria kaipaa
minä suttaan sanoja
työpaikan muistivihkoon
astioiden pesun välissä
ja ah - miten runollinen olenkaan.


Tuherran pieniä mietteitä
rakkaudesta, ihmissuhteista
toisiinsa kietoutuneista vartaloista
siitä, kumpi nukkuu
lakanan läikkien päällä
siitä ensimmäisestä miehestä (joka pelaa Pokémonia)
niiden kaikkien poikien jälkeen.


Kas, kun
yhdeksäntoistavuotiaana
tiedän enemmän kuin kukaan
enkä milloinkaan erehdy.


(Vaikka en saa sanottua
kolmea sanaa
nenät vastakkain
ennen kuin hän on unessa.)


Sillä onhan vaikea vapauttaa
sanoja sisältään
ääneksi


Kas, kun
sovittamatta
voi koko olla väärä.

Kulta, TJ 100!

169

Alan olla jo hippusen kärsimätön. Eräs palailee samoihin maisemiin kanssani vasta huomenissa. Olen tämän illan nauttinut (puoliksi) oman (vuokra-) asunnon rauhasta ja hiljaisuudesta ilman hihasta nykivää, päällä kiipeilevää ja tauotta puhuvaa kahdeksanvuotiasta. Sain äidiltä epäilyttävän paketin, joka toivotti liukasta joulua. Sieltä paljastui luistimet. Pitää kuudeksi töihin, ja havaitsin tarvelistani koostuvan mm. uudesta työstä ja asunnosta, sekä keittiön pöydästä, vuodesohvasta, tuplaleveästä peitosta, toisenlaisista verhoista ja uudesta opiskeluoikeudesta haluamassani koulussa. Lottovoitto ja pari omaa planeettaa lemmikiksi olis myös ihan kivoja ja silleen.

Kulta, tarvitsen sut, kun kelloista loppuu aika ja ahtaana vyöryy ilma.

168

Vanessa Carlton - A Thousand Miles

Joimme äidin kanssa viiniä ja katsoimme rikossarjaa. E pelaa, kaukana. Huomiseksi luvataan myrskyä, joten saan taas pelätä, jos hän päättää ajaa takaisin huonolla kelillä.

Kulta, kauanko aiot viihtyä siellä?

167

Haikea olo. E ajaa kohti päämääräänsä. Heräsimme seitsemältä ja ehdimme kahvitella nopeasti, ennen kuin hän heitti minut vanhemmilleni ja lähti matkaan. Vietämme oman joulumme kahdestaan, kunhan hän palaa Ouluun.

John Lennon ft. Yoko Ono - Happy Christmas (War Is Over)

Olkaa kiltisti. Lämmintä ja sopuisaa joulua kaikille! ♥

Kulta, turvallista matkaa.

166

 

Kaupassa oli vain 25 minuutin kassajono. Lopulta olin häikäilemättömän röyhkeä. Pujahdin pakastealtaan päädyssä olevaan jonoon, kun sopiva tilaisuus koitti. Kannatti etuilla! :) E on bussissa, matkalla tänne.

Kulta, kukapa ei tykkäisi jouluruuhkista.

165

Olin nukahtaa pyykkitupaan kuunnellessani kuivausrumpua, ja kaverit kävivät luonani raportoimassa. Kun pilkin loisteputken valossa, oli mielessäni paljonkin kirjoitettavaa. Nyt kaikki on kaikonnut jomotuksen ohimolla ja leukaperiä venyttävien haukotuksien taakse. Olisi jo huominen. Haen uuden maton postista, käyn taas kaupassa, koska huomisen ruokasuunnitelmiin tuli muutos, taidan ottaa pienet kauneusunet ja sitten alan odottaa E:n saapumista.

Kulta, parempi sitten tykätä niistä tortilloista.

164

Noudin tänään postista yllättävän suuren uuden päiväpeittoni, ja kävin E:n puolesta lahjaostoksilla. Kaverit tulevat huomenna kylään, ja olisi hirveästi tehtävää. Ei tunnu yhtään siltä, että aivan pian on joulu. Pakko suunnata nukkumaan aivan kohta. Pyrin kirjoittamaan pidemmästi ja enemmän ajatuksella, kunhan on aikaa.

Kulta, söitkö mun tonttulakin?

163

Ongin suihkun lattiakaivosta rotankokoisen fvlnghmkjfnbgkfngdggmmghgjghgh:n, joka muodostui erivärisistä hiuksista ja harmaasta limasta. Kämppis lähti taas kotipaikkakunnalleen, taktiseen aikaan. Suihku tulvi yli. Jännää. Herätys on asetettu aamuneljäksi ja päätä särkee.

Kulta, ei oo kivaa kun mun toinen rakas lagaa. :(

162

Töissä ei ollut kivaa ja yksinäinen sänky on lohduton paikka. En ole varma nukuinko viime yönä, vai kelluinko vain unen ja valveen rajamailla. Joka tapauksessa unisaldo on maksimissaan tunnin, erittäin kevyttä torketta. Kämppis kiristää hermoja ja koetan etsiskellä sekä asuntoja että työpaikkoja. Pitäisi huomenna tarttua puhelimeen. Miten voi olla näin ikävä yhden päivän jälkeen?

Kulta, en vain osaa olla ilman sinua.

161

Eilisiltana kymmenen maissa lahnasin kaikessa rauhassa vanhemmillani, ikävän kalvamana ja tylsistyneenä. Äkillisesti sain viestin: "Muru, avaatko oven?". Hämmästykseni oli jokseenkin suuri, kun ulkopuolella odotti E. Hän oli kuulemma hypännyt junaan, kun tuli ikävä. Yllätys oli paras hetkeen!

Toinen ylläri paljastui matkalla luokseni. ♥ Moi kulta, pusuja kunhan taas eksyt lukemaan tätä. ♥ Onneksi et kuulu siihen kastiin, joka pahastuisi kirjoittamisestani. Mietin vain eräiden henkilöiden motiiveja tiettyjen asioiden jakamiseen.

Vaikka miniloma olikin lyhyt, tuntui se kuitenkin yllättävän pitkältä. Heräsimme tänään kerrankin ennen puoltapäivää, kävimme katsomassa nyt valmiiksi remontoitua asuntoa, piipahdimme anopin luona ja saimme avata jo yhdet paketit, sekä pyörähdimme nopeasti keskustassa. E:llä oli vielä ostoksia tehtävänä. Asunto oli viehättävä.

Hän tulee perjantaina luokseni yöksi, ja lähtee lauantaiaamuna ajamaan kohti joulunviettopaikkaansa. Minun täytyy ensi viikolla hoitaa yhden asian hankkiminen hänen puolestaan. Eipä siitä ole suuri vaiva. Äiti kiusoitteli häntä viisivuotissuunnitelmalla ja sormusmaullani.

Kulta, all I want for christmas is you.

160

Kunhan pikkuveli matkaa Nukkumatin valtakuntaan tälle iltaa, on edessä paketointioperaatio. Olen vanhempieni luona käymässä, toisin sanoen siis tyynynä koiralle ja kiipeilytelineenä kahdeksanvuotiaalle. Väsyttää. Kävimme tänään viimeisillä jouluostoksilla. En tosin sortunut vinguttamaan korttiani enää yhtään enempää.

Aamun kulutin tasapainoillen jäisillä pitkospuilla,  varoen tipahtamasta ohuen jääkerroksen peittämälle merenlahden rantakosteikolle. Leikin paparazzia kahdella eri lintutornilla. Kävimme mallin kanssa vielä kahvilla jälkeenpäin. Tahtoisin lähteä E:n mukaan joulunviettoon, mutta minun odotetaan olevan täällä. Vaikeaa.

Kulta, joko paljastat mitä saan jouluna?

159

Pelastavaa prinsessaa valkoisen ratsunsa selässä kaivataan, E on kuumeinen. Hän sentään pääsi auton sisällä takaisin Rovaniemelle Kajaanista leiriltä. Kävin ansaitsemassa opintopisteeni yhdestä kurssista ja seikkailin bussilla keskustasta E:n uuden asunnon liepeille. Kävin ostamassa pari tekoturkistyynyä. Jouduin kävelemään kotiin. Tykkään tämän kaupungin julkisesta liikenteestä ja silleen. No, pari kilometriä sinne tai tänne... Huomenna olisi tarkoitus lähteä luonnon helmaan kotipaikkakunnalleni kaverin kanssa. Hänestä täytyy ottaa uusia kuvia. Laitoin E:lle kortin postiin! Uudet kirjekuoret olivat älyllisesti haasteellisia. : <

Kulta, pikaista paranemista!

158

Olen vakuuttunut, että siitä on vähintäänkin ikuisuus, kun olen viimeksi nähnyt E:n. Hänellä oli tänään tärkeä tehtävä, joten sain viestiä leiriltä jatkuvalla syötöllä. Hän oli viestipäivystäjä. Toisin sanoen hän piti kokelaan teltan lämpimänä. Ai, hymyilyttääkö jotakuta muutakin?

Olin jo nukahtaa kun sukelsin sänkyyn hetkeksi. Kulutin illastani vähintäänkin kolme tuntia ihastuttavan Excelin parissa. Tilanne vaati jäätelöä. Suunnittelen viikonlopun mittaisia talviunia, ja harmittaa, kun E ei tule tänä viikonloppuna tähän kaupunkiin asti.

Kulta, mulla on pesänrakennusvimma.

157

Heräsin ilman kelloa varttia vaille neljä, olin töissä, pesin pyykkiä, luin pääsykokeeseen kuivausrummun hoitaessa tehtäviään, otin päikkärit, juorusin äidin kanssa puhelimessa ja siivosin. Tarpeeksi ohjelmaa tälle päivälle. Pakko touhuta koko ajan jotakin, ettei ikävä ehdi iskeä tajuntaan yhtään lamauttavammin kuin nyt. Lentävä hevonen - välineitä runoanalyysiin on oikein kiinnostava opus.

Kulta, analysoitko kanssani tematiikkaa?

156

Tuli mieleeni, ettei minua yhtään harmita, vaikka E kömpi lomille luokseni toissamaanantaina hippusen kaljoissa. Minua ei harmita enää edes se, että kyseinen hölmöläinen meni unohtamaan erään tärkeän päivän. Sain tänään pari-kolme viestiä eilisen kommunikaatiokatkon jälkeen ja olen oikein tyytyväinen.

Tirkistelijä oli aamulla taas vauhdissa. Aina, kun kämppis laittoi valot huoneeseensa, alkoi kuulua askelia. Kävimme katsomassa ulkona ja toteamassa jäljet hyvinkin todellisiksi sekä tuoreiksi. Minäkin sain liikuteltua puista kukkalaatikkoa melkoisen vaivattomasti, ja kiivettyäni sen päälle olin oikein hyvällä näköalapaikalla. Jos alle 160-senttinen tähyilee vaivatta sisään sen päältä, saatikka sitten pidempi henkilö... Kirjoitin mokomalle hiipparille tervehdyksen, jonka asetin ikkunalle.

"MOI. Voisit tirkistelyn sijaan vaikka kerätä postimerkkejä."

Näin kamalia painajaisia. Menetin E:n niissä. Heräsin nyyhkytykseeni.

Offtopic: Olen jo päättänyt kuka presidenttiehdokkaista saa ääneni.

Kulta, etkö muka oikeasti aio äänestää?

155

Kerrankin lahjojen ostaminen oli helppoa. Aloitin jo paketoinninkin! Noudin osan E:n lahjasta postista ja pikaisen kaupunkikierroksen aikana sain hankittua kaiken tarvitsemani. Tosin on vielä auki, mitä lähetän isän perheelle. Hemmottelin itseäni vihlovan kalliilla parilla talvikenkiä, mutta ne ovat sekä sievät, nahkaiset että karvavuorelliset. Viime yönä tilasin itselleni uuden maton, sängynpeiton sekä keittiötekstiilisetin: patakinnas ja -lappu & pari keittiöpyyhettä. Huolestuttavan aikuismaista.

En nukkunut viime yönä. Lisäksi ikkunalaudallani on kädenpainaumat lumessa, seinänvierustalla jalanjälkiä ja puista kukkalaatikkoa on selvästi raahattu lasini alle ja takaisin paikoilleen. Jokseenkin karmivaa. Jonkun tonttuleikki on mennyt vähän ylitse? Suunnittelen pikaista ruokailua, suihkua ja nukkumaanmenoa. E:stä tuskin kuuluu tällä viikolla paljoa. Kirottu leiri.

Kulta, sinulle olisi liian helppo keksiä lahjoja!

154

Heräsimme kahdelta päivällä, joten suhtaudun äärimmäisen skeptisesti mahdollisuuksiin nukkua ennen kuin herätys alkaa huutonsa aamuneljältä. Haaveilen huonekaluista ja muista sisustuselementeistä. E aikoo lähteä isänsä luokse 500 km:n päähän kuusipäiväisen joululomansa ensimmäiselle puoliskolle. Jälkimmäisellä on edessä hänen tavaroidensa raahaaminen uudelle asunnolle. Suosittelin hölmöläistäni vinkumaan lomia myös uudeksivuodeksi muuton varjolla.

En tiedä näemmekö ensi viikonloppuna. Hänellä on ainakin yksi päivä lomaa, mutta hän luultavasti jää Rovaniemelle sukulaisiin, ellei saa koko viikonloppua vapaaksi. Pahus. Huomenna hän suuntaa leirille. Taidan tällä kertaa lähettää vain kortin, koska edellisiä kirjeitä on kuulemma vielä lukematta. Minun pitäisi ilmeisesti hieman hillitä kirjoitusintoani.

Kulta, sano etteivät unelmani ole mahdottomia.

153

Patonkia, glögiä, kynttilänvaloa ja henkeviä keskusteluja Muumien Möröstä, uponneista laivoista ja shampanjan alkuperästä. Katsoimme aiemmin tänään Corpse Briden. Tarina oli kaunis ja elokuva kiehtova. Luin viime yönä ensimmäisen pääsykoekirjan.

Kulta, ai että kirjoitanko sinusta...

152

Pitää käydä noutamassa vielä joitakin elintarvikkeita kaupasta ja piipahtaa apteekissa ennen kuin alan laittaa ruokaa ja valmistaudun viikonloppua varten. Mietin, pärjäisinkö maanantaihin asti tai pyörtäisikö tulehdus itsehoidolla, sillä ei kiinnostaisi lähteä yhteispäivystykseen useaksi tunniksi. Ihastuttavaa tämä talviaika. Nukuin vahingossa koulun ohitse. Hups. Tänään ohjelmassa on täytettyä mureketta ja yleistä löhöilyä. Raukka ei ole nukkunut kunnolla.

Kulta, ei kai tarvitse imuroida?

151

Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin
Kerro, häntä ootan yhä vaan

Jenni Vartiainen - Missä muruseni on

Heräsin viime yönä yhdeltä. Olin töissä viidestä yhteen. Koomasin. Otin vähän yli tunnin torkut. Koomasin. Kävin kaupassa. Söin. En osaa päättää teenkö huomenna (hups, tänään kun postaus vähän venähti) ruoaksi mureketta vai kiusausta. Suuret murheet. Huomenna ostan monivitamiineja. Salaatti oli homehtunut ennen kuin ehdin syödä sen loppuun. E ei auttanut viimeksi.

Kulta, ilma jota hengitämme samaa ilmaa on.

150

Viimeisen 28:n tunnin aikana olen nukkunut yhteensä kuutisenkymmentä minuuttia, luulisin. Huomenaamulla pitäisi viideksi töihin, ja olen niin väsynyt, etten saa unta. Nukuin E:n kainalossa pikkupäikkärit ennen kuin hänen täytyi lähteä. Hän oli äreä ja kireä nukuttuaan huonosti. Onneksi hän palaa perjantaina.

Hän ei ollut syönyt päivän aikana yksin ollessaan mitään, joten tarjouduin kipaisemaan hänelle asemalle matkaevästä, koska äitinsä kaapit olivat tyhjiä. Ehdotukseni ei kelvannut. Olin jo pakannut ne valmiiksi. Söimme aamiaista viideltä, mutta eihän se riitä minkään järjen mukaan. Tahtoisin vain pitää E:stä huolen, vaikka hän onkin aikuinen mies ja varsin kykenevä siihen itsekin.

Olen vollottanut sekä aamulla että iltapäivällä, omaa epäonnistumistani ja kyvyttömyyttäni sopeutua normaaliin arkielämään sekä E:n lähtöä. Olen ulissut pelkoani siitä, että hän ei jaksa katsella minua. Suurimmaksi osaksi olen tosin kyynelehtinyt väsymystäni. Eilen meillä oli suunnitelma: minä nukun ja hän katsoo leffaa. Hän rapsutteli minua tunnin verran, kun yritin saada unta. Ei onnistunut. Elokuva oli eittämättä... melkoinen. Cowboys and Aliens. Nimi kertonee kaiken. Pidin siitä, miten kerrankin nainen oli se uhrautuva sankari. Toisaalta miespääosa oli kliseisen surullinen: lonely rider, joka menetti kaksi naista. Toiset eivät pääse eroon edes yhdestä!

Hänen kenties tulevaan asuntoonsa on valmistumassa pintaremontti tämän kuun aikana. Vuokra olisi todella edullinen, vaikkakin vesi ja sähkö olisivat kulutuksen mukaan. Yksiö on 60-luvulla rakennetussa talossa. Omistaja on E:lle ja tämän äidille tuttu, joten hän ei vaatisi edes takuuvuokraa. Pidin asunnon alkovista, johon oli tapetoitu musta kaupunkinäkymä, samoin kuin leveistä ikkunalaudoista ja tummasta laminaattilattiasta.

Kylpyhuone menisi uusiksi vasta elokuussa taloyhtiön putkiremontin muassa, samoin kuin liesi. Itse en pystyisi elämään sen yksiön nykyisen minilieden kanssa kahdeksaa kuukautta. Taloyhtiön saunatilat olivat hirvittävät ja käytävällä niihin sekä pyykkitupaan haisi home. Onneksi vaiko valitettavasti kyseiset tilat olivat aivan toisessa päässä rakennusta.

Haluan toisen työpaikan, jossa on inhimillisempi aikataulu. Haluan myös toisen asunnon. Ja koiran. Ja lottovoiton. Ja kuun taivaalta ja pari omaa planeettaa takapihalle. Ja uudet talvikengät. Miestä en vaihtaisi. Hän vei minut kuudeksi töihin, vaikka olisin hyvin voinut kävellä kilometrin matkan.

Kulta, olet kultaisin.

149

Annoin E:lle tänään kirjeen mukaan luettavaksi kasarmilla. Kävimme vanhemmillani syömässä ja katsomassa hänen kenties tulevaa asuntoansa. Se vaikutti suunnilleen ihan kivalta. Minun pitää aamulla töihin. Voisiko enempää tympiä...

Kulta, toiset saavat jäädä nukkumaan!

148

Lisäystä 18:53

Hän on täällä hyvällä tuurilla puoliltaöin. Huonolla tuurilla huomisaamuna kymmeneltä. Huomenna pitää käydä vanhempieni luona. Minun pitää keskiviikkona töihin. Se siitä laatuajasta kahdestaan. KETUTTAA ja ankarasti. Pettymysitkut. ♥

Minun oli tarkoitus herätä ajoissa ja olla oikein reipas. No, onhan tässä vielä jonkin verran aikaa käydä kaupassa, tehdä ruokaa, siivota ja saada itsensä ihmisennäköiseksi. Hyvin omituista saada hänet taas viereeni. Täällä sataa lunta. Ilmiselvä glögi-ilma.

Kulta, miten liikenteenohjaus sujui?

147

Viime yönä eräs lähti kesken elokuvan hakemaan äitiään baarista, onkimaan unohtamiaan pyykkejä koneesta ja moikkaamaan kaveria. Puoli neljältä. Heräsin aamuseitsemältä siihen, kun avain kiertyi lukossa ja eräs kömpi viereeni. Ei ihme, että häntä ei tahtonut saada ylös edes kolmelta päivällä. Liekö syynä ollut väsymyksen ja hieman kuumeutuvan olon lisäksi armoton ketutus lähteä yhdeksi yöksi kasarmille. Hänen täytyy ohjata huomenna liikennettä kolmen muun henkilön kera. Ilmeisesti jälleen kerran työtä, jolla on tarkoitus...

Perjantaina tuli kumottua drinkkejä alas anopin kera sekä tanssittua niin viisissäkymmenissä olevien miesten  ("Mulla on sun ikänen tytär.") kuin E:n armeijatoverinkin kanssa. Jälkimmäisen tapauksen ollessa partnerinani vedimme antaumuksella liki tyhjällä tanssilattialla. Tosin ei käynyt vain kerran niin, ettei lattialla ollut muita kuin minä. Olipa tilaa! Yllätysjuhlat olivat näin ollen onnistuneet. Kömmimme asunnolleni valomerkin jälkeen.

Toivottavasti säilymme kumpikin terveenä. Minun tekee pahaa (E vitsaili jo että olen varmaankin raskaana) ja hän paleli sekä pelkäsi kuumeen nousevan. Ei todellakaan mukavaa, jos hän sairastuu nyt. Tosin saanpa hänet huomenna hoivattavakseni. Toivottavasti hän ehtii aikaisempaan junaan ja on täällä vähän ennen seitsemää.

Kulta, vastustuskykyä lisääviä haleja.

146

Olemmeko me todella näin arkeutuneita? Syömme ja minä luen mainoksia. Hän ajatteli pelata Pokemonia. Eilen oli hauskaa!

Kulta, ei bloggaamiseni ole sairasta!

145

Aloitan työt ensi keskiviikkona klo 6. Aamulla. Sama olla menemättä nukkumaan? Ainoa harmittava asia tässä on se, että E on luonani vielä tällöin. Toivottavasti pääsen sen verran aikaisin, että ehdin olla hänen kanssaan vielä hetken ennen bussin kutsua. Tosin hän ei ole vielä varmistanut sitä, miten lomat loppujen lopuksi menevät.

Minun pitää syödä, laittaa itseni ja matkata anopille. Mielenkiinnolla E:n reaktiota odottaen...

Kulta, vauhtia siihen bussiin.

144

Tekaisinpas sitruuna-marenkipiiraan. Tänään sain myös noudettua varaamani pääsykoekirjat kirjastosta, hankittua kortin, kaktuksen sekä ruusun, lievitettyä kimalluksenkaipuutani pitkällä paljettitopilla, leikittyä discopalloa paljettibaskeri päässä kaupungilla, sekä ostettua piparimuotteja. Kävin koulussakin. Ryhmätyö tuli valmiiksi. Huomista odotellessa!

Why are the things that I want to say
Just aren't coming out right?
I'm tripping on words
You got my head spinning
I don't know where to go from here

'Cause it's you and me
And all of the people people with nothing to do
Nothing to prove
And it's you and me
And all other people
And I don't know why
I can't keep my eyes off of you

Lifehouse - You and Me 

Tilasin E:n joululahjan, vaikka hän sanoikin ettei tarvitse/hänelle kannata ostaa mitään. Pyh. Mokoma on ihan hassu. Hän ilmeisesti piti lähettämästäni kalenterista!

Kulta, jotenkin jännittää nähdä pitkästä aikaa.

143

Harmi, että kakkukuvussa on pohjakin. Muuten sen olisi voinut asettaa päähänsä kotimatkan ajaksi. Oli hieman haasteellista raahata moista kotiin kahden kauppakassin sekä ison laukun ohella.

Sain töitä. Menen allekirjoittamaan sopimuksen perjantaina. Jännää. Joku on tainnut nousta väärällä jalalla vähäsanaisuudesta ja murisemisvaikutelmasta päätellen.

Kulta, minä en sitten ole vastuussa perjantaista.

142

Sain juuri luettua loppuun Virpi Hämeen-Anttilan Alastonkuvia aloitettuani urakan viime yönä kolmen jälkeen. Välissä nukuin neljä tuntia, juoksin bussiin, leväytin kolikkoni kyseisen joukkoliikennevälineen lattialle, kävin jälleen yhdessä haastattelussa, ostin E:n nimen muodostavat kakkukynttilät, seikkailin takaisin kotiin, luin välissä tunnin verran ennen kuin raahauduin vääntämään ryhmätyötä koululle ja sieltä selvittyäni viimeistelinkin kirjan.

Tarina meni täydellisen vaahtokarkkihattaralässynlääksi reippaasti ennen loppua. Tuomio: ylipitkä. Jos tahdon lukea siirappia, etsin käsiini kartanoromaaneja viktoriaanisella moraalilla höystettynä. Olen aikaisemmin lukenut Hämeen-Anttilalta Suden vuoden, ja pidin siitä kovasti. Väänsinpä siitä jokseenkin pitkän ja valehtelematta ylianalysoivan kirjallisuusesseenkin abivuonna. En jaksa itse vielä selvittää asiaa, mutta pohdin, onko kirjailijalla tapana yhdistää nuori naispuolinen yliopisto-opiskelija vanhempaan mieheen? Kummassakin teoksessa muodostuvan pariskunnan ikäero on nimittäin huomattava.

En ole malttanut siirtää E:n mukia tiskialtaan reunalta kaappiin. Se on niin kotoisa ollessaan nykyisellä paikallaan. Muutenkin koko mies on niin luonteva osa ollessaan paikalla. Vaikka puuhailisimme kumpikin omiamme, on niin mukava kun hän on vain läsnä.

Kulta, sinulla ja mukilla tiskipöydällä on jotain yhteistä: kotoisuus.

141

And I don't want the world to see me
'Cause I don't think that they'd understand
When everything's made to be broken
I just want you to know who I am

Goo Goo Dolls - Iris 

Kulta, koen että ymmärrät minua.

140

Kohtauksia pyykkituvasta:

1. Lado alusvaatteitasi koneeseen, kun vieressä joku mies pesee pyykkejään.
2. Poimi alusvaatteitasi koneesta, kun vieressä joku toinen mies pesee pyykkejään.
3. Kun olet kuivausrummun luona, edellinen mies tulee sanomaan: "Excuse me, I think you forgot something in the machine..."
4. Kun olet kuivausrummun luona, edellinen mies tulee sanomaan: "Excuse me, I think you forgot something in the machine..." ja pyörittelee samalla stringejäsi sormessaan.

Hyvä on, neljäs kohta ei tapahtunut. Unohdin pyjamanhousut rummun yläosaan. Joka tapauksessa oli taas melkoista sähellystä.

Suunnittelimme murusen kanssa viime yönä yhteisiä reissuja. Emme päätyneet vielä mihinkään lopputulokseen, koska hänellä ei ole ollut pidempiä lomia ja armeija-ajan loppuun on vielä jonkin aikaa. Jouduin ottamaan kaksi särkylääkettä ennen kuin päässäni tehtiin välirauha viime yönä ja armoton jyske loppui.

Vanhemmat kävivät vierailulla ja kämppiskin on ilmeisesti hengissä. Ainakin hän ilmaantui ja on sulkeutuneena huoneeseensa.

Kulta, minne mentäisiin?

139

Elokuvaelämys pikkuveljen kera oli varsin onnistunut. Seuralainen oli yllättävän hiljaa ja Artturi Joulu - Joulupukin poika sai koko salin nauramaan useammin kuin kerran. Itsehän tyrskähtelin silloinkin, kun muut olivat hiljaa... Poikkeava huumorintaju? Veljen mielestä elokuva oli paras, jonka hän on koskaan nähnyt. Kahdeksanvuotiaan ensimmäinen leffateatterivierailu oli varmaankin näin ollen onnistunut. Hän söi pussillisen karkkia ja pienen kipollisen popcorneja vähän yli puolentoista tunnin aikana.

Olen tavattoman tylsistynyt ja suunnittelen lähinnä sukeltavani sänkyyn murhamysteerin ja mukillisen teetä kera. Hemmottelin itseäni jalkahoidolla kotikylppärissä ja olen hyvillä mielin siitä tiedosta, että kuulun E:n tulevaisuudensuunnitelmiin armeijan jälkeenkin. Eihän sitä ikinä tiedä, joten oli mukava saada varmistus. Hän aikoo keskittyä työnhakuun, minuun ja kenties käynnistellä uudelleen bändihommia. Vaikuttaa hyvältä suunnitelmalta.

Kulta, tahdon vain tehdä sinut onnelliseksi.

138

Pääsykoekirjat on julkaistu, joten pääsen lukemaan! Ihanaa. Päivä on muutenkin ollut eilistä parempi. Tällä kertaa en herännyt puoli kymmeneltä omaan itkuuni. Näin eilisaamuna aivan järkyttäviä painajaisia täynnä sairautta, kuolemaa ja menetystä.

Kävin koulussa vääntämässä Excel-taulukoita, otin parin tunnin päikkärit vajaiksi jääneiden unien jälkeen ja sain tiskivuoren taltutettua. Huomenna ohjelmassa on leffa pikkuveljen hurmaavassa seurassa. Hyvä, että sentään yksi mies kertoo rakastavansa minua. Sain kyseiseltä 8-vuotiaalta tänään tekstiviestitse rakkaudentunnustuksen.

En millään jaksaisi odottaa viikkoa, anopin suunnitelma yllätysjuhlista ensi perjantaille epäilyttää ja E on seuraavan kerran lomilla viikonlopun, käy yhden yön kasarmilla ja tulee maanantai-iltana takaisin. Nauroin kun hän kertoi. Olisi ihan mukava tietää, kuinka kehittävä se maanantaipäivä Rovaniemellä mahtaa olla.

Kulta, tartu ranteisiini, purista lujempaa.

137

Sanonpa vain, että alkaa pikkuhiljaa kyrsiä raahata painavia kauppakasseja kotiin. Kävin tänään postittamassa joulukalenterin Rovaniemelle ja yritin tilata Transformers-bokserit, mutta verkkokauppa ei hyväksy oikeita korttitietoja. Sanonpa vain, että mur.

Kulta, olisi kiva kun edes jokin joskus toimisi.

136

Huvittaisi tehdä jotain, tai lähteä jonnekin, mutta on pari mutkaa ja muuttujaa. A) Minne muka? B) Kenen kanssa? Yksinäisyys ja tylsyys ovat vakikavereita. <123

Tyydyin leipomaan pullaa ja itkemään, samalla kun yritän puhua E:n kanssa puhelimessa. Odottelen taikinan lässähtävän ja littanoiden pullien palavan. Tällä hetkellä taikina on kohoamassa.

Lisäystä 22:07 

Kulta, käyhän se kotona lahnauskin päivästä toiseen...

135

Jäljellä: 135 aamua. 50 %. Työhaastattelu meni hyvin. Tämän päivän olo muistuttaa lukioaikoja. Väsyttää parin tunnin unien jälkeen, olen kotona suhteellisen aikaisin ja pitäisi kehittää jotain ruokaa ennen päiväunia. Täällä on kaunista.

Kuva: Lyijylintu

 Kännykkälaatu <3

Kulta, *pus*.

134

Maata parin sentin paksuudella peittävä valkoinen kohotti hippusen mielialaa, samoin kuin kaksi kutsua työhaastatteluun. Olen sotkenut perin lahjakkaasti asioita, mutta kana-sienipasta lohduttaa. LTJ 11. Ehkä tämä tästä.

Pimeys lannistaa lenkkeilyintoa ja siivousmaniani nostelee taas päätään. Mökkihöperöidyn minkä ehdin. Näin sekavia unia enkä muista sammuttaneeni herätystä. Hyvin kiinnostava päivä toisin sanoen. Lukekaa ja kärsikää. Tosin tuon olisin voinut kirjoittaa heti alkuun. :)

E:n tietokone oli hajonnut. Ah tätä ironiaa. Ostin hänelle toissaviikolla uuden adapterin, kuten olen kertonutkin. Ehtihän muruseni nauttia toimivasta johdosta peräti kolme päivää, ennen kuin näyttö rikkoutui.

Kulta, ethän mene pois?

133

Olisi niin helppo antaa itsensä vajota, kun jatkuva pimeys saa mataluudellaan sisukset värisemään epämiellyttävästi. Olisi niin helppo kylpeä pahassa olossa ja kaataa sitä pesuvadista ylleen kuin pihasaunassa ilman juoksevaa vettä. Olisi niin helppo märehtiä.

On liian helppo vain olla, kellua yöt unen ja valveen rajamailla. Tiedostaa poissaolonsa ja laimilyöntinsä, potea niistä huonoa omaatuntoa ja huolta asioiden järjestymisestä, mutta silti jäädä päiväksi sänkyyn. Likempänä valvetta ja liiallista tietoisuutta itsestään, elämäntilanteestaan, ympäristöstään. Asunnossani naksuu öisin jokin enkä saa mielenrauhaa vanhoihin pintoihin pinttyneiltä jäljiltä.

Päivät ovat samaa klimppistä, kylmää puuroa. Tasainen ja lämmin puuro hedelmäsoseella on herkkua, mutta olen liian kykenemätön, liian saamaton, liian passiivinen ja välinpitämätön enää edes keittämään moista. Pakotan itseni ylös, pukeisiin, tiskaamaan silloin kun on ihan pakko, siivoamaan kun eteisen lattia peittyy kuraan ja lehtiin. Kouluun ainakin parille tunnille viikossa. Poissaolotilastoni laulavat itkuvirttä. Välitän, mutta yritän unohtaa.

Kursori vilkkuu tyhjällä rivillä ja tuijotan sitä yhtä lamaantuneena kuin olen ollut jo jonkin aikaa. Miten arki voi olla näin vaikeaa, kysyin jo aiemmin tällä viikolla. Miksen ole voinut vieläkään selättää ja jättää taakseni tyhjyyttä, jonka reunalla roikuin aikani. Jossakin vaiheessa taisin jo pudotakin. Pelkään maan pettävän jalkojeni alta ja luiskahtavani alas, taas.

Kun hän tukahduttaa karjaisunsa huulilleni ja puristaa pakaroitani kuin mehua appelsiinista, silittää hiuksiani ennen nukahtamista sylikkäin ja herättää minut helliin suukkoihin, tietääkö hän että sisälläni asuu jotain, joka kirskuttaa riipiviä epävireisiä viulunääniä, raastaa verisiä ja limaisia sisäelimiä terävillä kynsillä ja tahtoo heittää kaikki rikkoutuvat astiat seinään, repiä verhot alas, iskeä veitsen reiteensä ja rääkyä räkä ja ripsiväri poskilla maailman kurjuutta.

Tahtoisin olla tarpeeksi pieni ja rikki, hento ja hauras, että minusta pidettäisiin huolta. Kenties olen itse huolehtinut muista liikaa. Minä tahtoisin pelastajan, jonkun joka nostaa minut ylös tästä liejusta ja muuttaa elämän mustavalkolähetyksen värilliseksi. Ravistelee tomun ja irtolian pois. Prinsessaa ei kuitenkaan palvella ikuisesti. Pelastavan prinssin harteille ei voi laskea moista taakkaa, vaan minun on selvittävä ihan itse syövyttävästä mustasta.

Wait for me now?
Take off this crown
To break all these vows
Don't you know?
Wait for me now
The airs running out
Wait for me, wait for me
Wait for me, wait for me now

Rise Against - Wait For Me

Minun on opittava ihan itse hallitsemaan haluani mässäillä pahalla ololla. Ei uusi rakkaus poista kaikkea sitä, minkä onnistun työntämään toisinaan syrjään. Uusi rakkaus tukee vain omia ponnistelujani onnellisuuden hyväksi. Vaan mistä saada ne voimat ja päättäväisyys...

Olisi jo huhtikuu. Edes puolet tästä piinasta ei ole vielä ohitse. Kaikki positiivinen ajattelu hukuttautuu tällä hetkellä harmaaseen hyiseen loskaan. Vinku ja vonku. Angst.

Kulta, marraskuun sana on turtumus.

132

It's you, it's you, it's all for you
Everything I do
Tell you all the time
Heaven is a place on earth with you

Tell me all the things you wanna do
I heard that you like the bad girls
Honey, is that true?

It's better than I ever even knew
They say that the world was built for two
Only worth living
If somebody is loving you

Baby now you do

Lana Del Rey - Video Games

Kulta, kaipaan nukahtamista sinuun kietoutuneena.

131

Hämärä yllättää aikaisin. Joka vuosi on yhtä hämmentävää herätä valkoisuuteen ensilumen peitettyä maan. Päätäni on särkenyt viime yöstä lähtien. Nukuin pätkittäin. Kaipaan rakastani suunnattomasti.

Kulta, tehdäänkö lumienkeleitä?

130

Olin pitkästä aikaa hereillä sopivaan kellonlyömään, ja näin päivänvalon! Moinen ilo tosin riistettiin pian. Sain kävellä koulusta kotiin hämärässä. Asunto kiiltää ja tuoksuu puhtauttaan ja olen oikein tyytyväinen aikaansaannokseeni. E pääsi pois metsästä ja sain parimetrisen kaulahuivin hapsuja myöten valmiiksi.

Kulta, tämä on musta, niljaisten lehtien kaupunki.

129

Every second I'm without you I'm a mess. Vaikka kaikki onkin hyvin, kuuntelen The Usedia.

Tänään olen lähetellyt työhakemuksia ja pohdin parhaillaan mitä parisuhde merkitsee minulle. Ajattelutyön tuloksia odotellessa. Skippasin koulun. Heräsin viideltä.

Kulta, miten arki voi olla näin vaikeaa...

128

Tämä on niitä päiviä, kun ei tahdo nousta sängystä. En sitten saanut itseäni kammettua ylös ennen puolta viittä. Iltapäivällä. Kouluni sujuu näin ollen kerrassaan loistavasti. Ei muuta kerrottavaa. Kamala olo.

Kulta, tuoksusi ja tavarasi lohduttavat.

127

En kirjoittanut tänään postittamaani kuoreen vastaanottajaksi tykkimies E "unohdin tyttöystäväni syntymäpäivän" Sukunimi, vaikka mieleni kovasti teki. Olin viime yön vanhempieni luona, enkä saanut enää unta aamuviiden jälkeen. Muutenkin heräsin useaan otteeseen muutaman tunnin aikana.

Joudun odottamaan vielä 18 pitkää päivää, vaikka yksikin tuntuu ylitsepääsemättömältä. Tahtoisin vain olla hänen kanssaan, joka päivä. Ainakin silloin, kun kummallekin sopii. Ei pelkästään silloin, kun Puolustusvoimat on edes hippusen inhimillinen ja päästää hänet viikonlopuksi hellittäväkseni.

Pohdin, minkälaisen kortin lähettäisin piristämään tuplakiinnioloa ensi viikolla. Vaihtoehtoja on muutamia, luppakorvaisesta koiranpennusta syksyiseen penkkiin. Maltan tuskin odottaa sitä hetkeä, kun saan asettaa Muumipeikko-joulukalenterin pakettiin ja lähettää sen matkaan kohti kasarmia. Tahtoisin nähdä nuorten miesten ilmeet, kun sisältö paljastuu...

Yritän kuumeisesti etsiskellä työpaikkaa, jotta saisin jättää koulun sikseen. Lukiopohjalla ja tässä kaupungissa vaihtoehdot vain ovat vähissä. Lisäksi pelkään olevani mahdollisten työnantajien silmissä aivan vääräntyyppinen henkilö useimpiin tehtäviin. Ainakin päältäpäin arvioituna. Mene ja tiedä.

Sain soittaa tänään opiskelijaterveydenhuoltoon vain kuudesti, ennen kuin vastaajan sijaan sain langan päähän elävän henkilön. Pitää kiirehtiä käymään siellä torstaina ennen koulua. Mikseivät he voi vain lähettää reseptiä postitse...

Mietin, kirjoittaisinko kirjeen sijaan tämän viikon jokaisesta päivästä pienen lappusen. Niitä voisi olla vaihteeksi mukavampi lukea kuin ainaista pitkää vuodatusta. Suunnitelmissani oli toteuttaa kyseinen idea jo viime viikolla, mutta innostus lopahti, kun eräs unohti jotain tärkeää. En kettuillut tai piikitellyt kuitenkaan edes kirjeessä. Edistyn.

Seurasin kauhulla säätiedotuksia tänään. Rovaniemellähän sataa ihan pian ensilumen, ja kultaseni on jälleen kerran metsässä. Tarvitsen selkeästi pelastavan prinsessan valkean ratsun.

Kulta, koittaako huhtikuun viides koskaan?

126

Ei hän tahtonutkaan keskutella enää mistään. Hmmm. Kaiketi asiat ovat sitten mallillaan. En eilen murjottanut tai moittinut, vaikka hän olikin poissa yli neljä tuntia. Haimme yöllä ruokaa, ja nukahdimme jo leffan ensimmäisillä minuuteilla. Tänään katsoimme loppuun Heroesin kolmannen kauden. Hän otti koneensa mukaan inttiin, kenties kommunikointi lisääntyy sen vuoksi. Ostin hänelle uuden johdonkin.

Huomenna hän joutuu leirille, ja sen jälkeen pitkään väijyyn. Näemme seuraavan kerran kolmen viikon kuluttua. Ketuttaa. Enkä taaskaan saanut niitä sanoja ulos selvänä. Minun pitäisi kerätä tavarat kasaan ja lähteä käymään vanhemmilla. Mitä kertoo isäsuhteestani se, että lähetin isälle tekstarin, mutta ostin isäpuolelle kortin ja olen menossa kylään.

Kulta, rapsutuksia. :3

125

Eilen oli hauskaa ja sen huomaa tämän päivän olotilasta. Löin tissivaon kehiin - sotamaalauksesta puhumattakaan - ennen baariin lähtöä. Yksin aloittelu ketutti, mutta ilta muuttui hauskaksi, kunhan saimme porukan kokoon. Hänen inttikaverinsa, joka oli liikkeellä tyttöystävänsä kanssa kehui minua hurjasti. Melkoista.

Emme ole vielä keskustelleet siitä, mitä ikinä E:n mielessä onkaan, mutta kaikki on tietääkseni hyvin ja tulee olemaankin. Hän on ihan normaali, oma ihana itsensä. Kenties erossaolo ja armeija luovat turhia jännitteitä. Olemme vain lahnanneet tänään, katsoimme hauskan leffan ja hän lähti äsken moikkaamaan kaveriaan. Minut herätettiin suukkoihin. Söpöä.

Kulta, minulla pitäisi olla oikeus myöntää lomia.

124

Meidän pitää kuulemma "porista" viikonloppuna. Hän vaikuttaa etäiseltä. Pelottaa. Toisaalta ei kai hänen suhtautumisensa minuun ole voinut muuttua kovin radikaalisti parissa päivässä? Ihmissuhteet ovat vaikeita ja osaan olla kamala.

Kulta, jos olisin sievempi, ja luonteeltani säyseämpi, ja ajattelisin muista lempeämmin...

123

Se tunne, kun poikaystäväsi unohtaa syntymäpäiväsi.

Kulta, tiedät kyllä varsin hyvin tunnelmat.

122

Paljon onnea mulle, paljon onnea vaan.

Porkkanakakku jäi keskeltä raa'aksi ja pelästyin uutista Rovaniemellä kuolleesta varusmiehestä. Onneksi varmistusviestini siitä, onko kaikki hyvin sai pian vastauksen. On. Minun pitäisi parhaillaan osallistua innovaatiopäivän ryhmätyön tekoon, mutta kinostus on mitä valtaisin. Pohdin, aikooko E ollenkaan onnitella minua. Mur...

Kulta, en halua edes kuvitella mitä tapahtuisi ilman sinua.

121

Olen vakuuttunut, että kaikilla normaaleilla ihmisillä on porkkanakakku uunissa neljältä aamulla. Kun kakku oli valmis ja tiskivuori hävitetty, lähdin juoksemaan puoli kuudelta. En olisi ikinä kuvitellut pystyväni juoksemaan noin pitkään yhtäjaksoisesti. Kun tuntui, että voisi kävellä, ajattelin juosta vielä vähän matkaa. Otin kiintopisteen, ja toistin saman. Kaiken kaikkiaan kävelin viiden kilometrin lenkistä ehkä n. 300-400 metriä. Olen ylpeä itsestäni.

Kävin koulussakin. Pääsin nukkumaan kymmeneltä, tosin piti herätä kolmelta palatakseni takaisin kouluun neljästä kuuteen. Kotiin päästyäni olen tehnyt paprika-fetapiirakkaa, järjestellyt vähän, neulonut kaulahuivia (aloitin eilen, ja tässä vaiheessa tekeleellä on mittaa noin metri), pessyt pyykkiä ja siistinyt keittiön. Olen myös ärsyyntynyt suunnattomasti äidin soittaessa samaa asiaa kuin eilen. Raivostuttaa edelleen.

Yritin viime yönä saada unta yleensä varmalla tekniikallani: rentoutan koko vartalon pieni osa kerrallaan, alkaen varpaista. Ei toiminut. Virkistyin vain lisää. E:n t-paitakaan ei lohduttanut niin paljon kuin sen pitäisi, vaikka sainkin halia armaaltani tuoksuvaa vaatekappaletta.

Kulta, olen varma, että jokainen paikka valahtaa polviin sinä sekuntina, kun täytän taas vuoden lisää.

120

Viime yön kulutin jälleen kerran valveilla. Treffini Nukkumatin kanssa olivatkin siirtyneet äkillisesti aamuseitsemään. Mukavaa, että tämä petollinen miekkonen viitsi ilmoittaa moisesta etukäteen. Itse asiassa torkahdin puolenyön jälkeen hetkeksi, mutta heräsin hapuilemaan tyhjyyttä vieressäni. E:n paikka oli autio. Seuraavat tunnit kulutinkin kirjoittamalla hänelle kirjeen ja nauramalla vanhoille Cosmopolitaneille. Voi hyvänen aika, toivottavasti kukaan ei ota kyseistä julkaisua tosissaan.

Hain kirjastosta paljon uutta luettavaa ja aloin neuloa piiiiitkää kaulahuivia Noki-langasta. Siitä pitäisi tulla oikein kelvollinen. Ainakin toivottavasti. Tein eilen hyvän työn ja tilasin miehenmokoman koneeseen uuden adapterin. Hän jätti koneensa luokseni. Tämä toimii minun läppärini johdolla, koska hänen omansa on likitulkoon poikki. Saan hakea uuden postista lähipäivinä.

Kulta, saisit tartuttaa taas tuoksusi huppariisi.

119

Viikonloppu meni E:n kuutta poissaolotuntia (kyllä, hypin seinille kun miestä ei näy ei kuulu) lukuunottamatta ihanasti. Söimme, katsoimme leffoja, juttelimme, nautimme toisen läsnäolosta... Ei kai sitä muuta tarvitse onnellisuuteen, kuin saman ilman, jota hengittää? E oli päässyt perjantaina pois metsästä vasta kolmen jälkeen päivällä, ja lomakyydit lähtevät neljältä. Oli kuulemma tullut vähän kiire.

Hänen lähtönsä tänään tuntui pitkästä aikaa superkamalalta. Yleensä on vain kurjaa, todella kurjaa tai kamalaa. Monen viikon tauon jälkeen vuodatin muutaman kyyneleen hänen lähtiessään. Kun toista ketuttaa ja harmittaa niin armottomasti lähteä takaisin, en onnistu hillitsemään ulinahalujani. Tuntuu pahalta enemmän hänen puolestaan. Onneksi ensi perjantaina näemme taas ennen pidempää kiinnioloa.

Minun pitäisi huomisaamuna kahdeksaksi kouluun, mutta vastenmielisyyteni kyseistä instituutiota kohtaan on jossakin valtavan ja suunnattoman välimaastossa. En tahtoisi mädäntyä siellä enää yhtään turhaa palikkaoppia kuutioille -tuntia. Mitäköhän huomenna on lounaaksi....

En saanut niitä sanoja ulos.

Maailmani pyörii aina sen henkilön ympärillä, joka merkitsee minulle eniten.

Kulta, mitä tykkäät kiertoradastani?

118

Avulias E lähti laittamaan kaverinsa auton äänentoistoa kuntoon. Tähän aikaan. Eilen nukahdimme kesken elokuvan. Taidan suunnata takaisin sänkyyn.

Kulta, älä sekoita keisarin kuvioita!

117

Tein aika mielenkiintoisen näköistä mustikka-marenkipiirakkaa, kun aloin vähän soveltaa. Ruoka on uunissa ja kaikki salaattia, tiskausta sekä ihmistäytymistä vaille valmista. Vajaa pari tuntia!

(Hups, otin pikku torkut koulun ohitse.)

Kulta, leipomuksilleni saa nauraa.

116

Olipa virkistävä juoksulenkki näin aamutuimaan! Päätin valvoa, kunnes koulu loppuu. Apunani aion käyttää surutta E:n tänne jättämiä Ruotsin tuomisiaan (energiajuomaa, paljon) sekä lempipiristettäni - kofeiinia. Omnom, kahvia ja lisää kahvia! Juoksin vähän yli parin kilometrin matkan kirjastolle vartissa. Kaupunki oli ihanan rauhallinen tähän aikaan vuorokaudesta.

Hyppytunnilla ajattelin käydä kotona ja siivota. Koulun loppuessa luultavasti suuntaan suoraan sänkyyn. Saapa nähdä, kauanko nukun! Vuorokauden pystyy kyllä valvomaan. Herääköhän kämppis, jos suuntaan nyt suihkuun...

Eräs ihanuus joutui heräämään kipinään. Sainpa sentään lisää söpistelyviestiä. Nukkuessani tällä viikolla päivällä yön sijaan olen nähnyt hurjasti enemmän unia, tai ainakin muistan ne huomattavasti paremmin kuin normaalisti. Erään unimaailman seikkailun myötä innostuinkin lähtemään taas lenkille.

En kokenut yhtä intensiivistä voiman- ja vapaudentunnetta juoksiessani kuin toissapäivänä spurttaillessani Nukkumatin mailla, mutta olo on silti lenkin jälkeen mahtava. Ehdin kenties päästä kuntoon ennen huhtikuuta?

Kulta, mietin miten selviän tästä päivästä...

115

Kuten arvelinkin: se siitä koulusta. Kahtena päivänä peräkkäin. Olen menettänyt toivoni huomisenkin suhteen. Sain suloisia viestejä metsästä. Eräs on ihan hassu. Ehkä uskallan sanoa ne sanat, vaikka hän tietääkin jo. Suunnittelen puhelinsoittoa erääseen paikkaan lähitulevaisuudessa. Jos kaikki sujuu hyvin, saan jättää leikki-korkeakoulun.

Kulta, hukun öihin sekaviin.

114

Miten ihmeessä on jo marraskuu? Kaupunki on näin aamuyöstä sumun peitossa, kuten se oli koko eilisen päivän. Minua haluttaisi mennä taas hautausmaalle kävelemään, ihan vain huvikseen. Siellä hoidetaan ilmeisesti kaivuutöitä öisin. E ei pidä ajatuksesta, että kuljen yksin ulkona myöhään, joten täytynee jättää väliin.

Mietin, kannattaako mennä nukkumaan kolmeksi tunniksi. Kuitenkin uneni venyisivät kestämään liki iltapäivään, ja onnistuisin jotenkin kummasti taas jättämään koulun välistä. Toisaalta väsymys alkaa saada jo aikaan lievän humalaisen tunteen, vaikken ole ollut hereilläkään loppujen lopuksi kovin kauaa. Viime yön vajavaiset unet ja sunnuntaiaamun vielä vajavaisemmat kenties vaikuttavat asiaan? En ole saanut niiltä vielä nyhdettyä tunnustusta.

Kulta, saisit toisinaan tehdä päätökset puolestani.

113

Ensimmäinen koulupäivä uudessa jaksossa meni oikein mallikkaasti. Kello soi seitsemältä. Torkkua. Torkkua. Torkkua. Mä mihinkään jaksa lähteä. Kello soi kymmenen jälkeen. Mä vieläkään jaksa mihinkään lähteä. Ylös puoli 12. Kouluun kymmenen yli kahdeksi istumaan ranskan alkeiskurssille, toisin sanoen miettimään: "Mitä ihmettä tuhlaan täällä aikaani?". Olin myöhässä siltä ainoalta tunnilta, jolle osallistuin. Hups?

Olen opiskellut ranskaa aikaisemmin kaksi vuotta, ja luulin unohtaneeni lähes kaiken. No, saatuani monisteet pöydälle totesin, etten olekaan. Nyt kärsin itsestäänselvyydestä kolmesti viikossa. Muutenkin uusi jakso on ihan kamala. Mietin, mitä tiputtaisin pois lukujärjestyksestäni, ja koetan koko ajan etsiskellä jotain työtä. Tahtoisin jättää koulun kokonaan sikseen ensi syksyyn asti.

Muruseni on metsässä viisi päivää. Tällä kertaa he saavat jopa nukkua. Ihme on tapahtunut! Ensi perjantaita odotellessa hymähtelen uudelle nimitykselleni. Olen kuulemma äksymöksy. Viime yönä kirjoitin jälleen kirjeen. Linkatkaa minulle hieno kirjoneulelapasmalli, jota on helppo muokata silmukkamäärältään. E:lle kelpasivat tumput.

Kulta, kahlitse mielikuvitukseni.

112

E lähti joitakin tunteja sitten takaisin Rovaniemelle. Olimme eilen ulkona porukalla, ja tanssin tyttöjen kanssa miesten juodessa tai ollessa hukassa. E sai päähänsä erään miehen yrittävän iskeä häntä, ja pakoili tätä koko illan. Juttelin kyseisen miekkosen kanssa, ja hän kuulemma etsi jotakuta toista.

Muruseni juomistyyli oli pesusieni ja tilaanpa mitä sattuu ja juotan toisille. En tahdo tietää paljonko hän kulutti tiliään. Sain holhota riehuvaa ja hädin tuskin pystyssä pysyvää miestä, joka oksensi tänään. Puin hänelle takin lähtiessämme baarista hakemaan ruokaa ja kotiin. Lyijylintupa kiikutti ensimmäisenä herättyään vettä ja särkylääkettä räjähtävästä päästä kärsivälle raukalle.

Se r-sana oli kuvioissa. Hän kysyi, ja minä olin juonut. "Sanotko sä tuon selvänä ja kasvotusten uudelleen?" En uskaltanut. Vielä.

Hän tulee takaisin ensi perjantaina. Viikonloppu oli viime aamuyötä lukuunottamatta onnistunut. Tällä kertaa minä en murjottanut tai kiukutellut.

Kulta, eihän oteta viime yötä ihan heti uusiksi?

111

Meidän ei pitänyt tehdä muuta kuin lahnata (ja ehkä jotain muutakin) sängyssä, mutta kummasti olen pikku hiprakassa E:n kaverilla. Hups. Kohta baariin. :3

Kulta, tiedät etten pidä siitä, kun poltat.

110

On mielenkiintoista, miten laajalle alueelle porkkana voi levitä raastovaiheessa. Allekirjoittaneen pitäisi kenties hankkia elämä ja olla vähemmän kodinhengetär. E ei ole ilmoittanut olevansa matkalla. Toivottavasti hän kuitenkin on auton ratissa ja saapuu tänne suunnilleen parin tunnin kuluttua. Syön nopeasti jotain taltuttaakseni päänsäryn ja suuntaan suihkuun. Ruoka alkaa olla valmista.

Kulta, kympit paukkuvat useasti. ;o

109

Kaapit täynnä ruokaa, putipuhdas kylppäri ja paikkana oma koti. Ihanaa. Kämppis on kadonnut jonnekin, ja huomenna on operaatio lopun asunnon siivous. Ajattelin tehdä jälkiruoaksi omenapaistosta. Kaksi viikkoa on mennyt loppujen lopuksi todella nopeasti.

Pyöräilin tänään pitkästä aikaa, ja vierailin mummilla. Oli mukavaa. Langatkin tuli ostettua. Ihastuin pitkävartiseen sukkamalliin eräässä hänen lehdessään. Taidan tietää, mitä neulon seuraavaksi!

Mukaani vanhempien luota tarttui kotitekoista omenahilloa, muuton aikana hukassa ollut pussilakana sekä veljeltä lainassa olevat Keisarin uudet kuviot + noitahattu. Viime yönä sain viestejä, jotka saivat hymyilemään siitä huolimatta, että heräsin niihin.

Kulta, pidätkö laamoista?

108

Isä oli muistanut minua tilillä näkyvällä plussalla. Saan kuulemma syntymäpäivänä lisää. En tiedä, miten suhtautuisin. Tietysti kiitin ja summa tulee tarpeeseen, opiskelija vailla minkäänlaista työtä kun olen, mutta äiti oli muistuttanut/pyytänyt/syyllistänyt/sijoita sopiva verbi tähän häntä muistamaan minua. En itse ole pyytänyt, joten omituista hyväksyä armonpalat, joita joku muu on huomauttanut minulle lahjoittamaan. Saisin kuulemma välillä soittaa. Entä, jos en tiedä mistä puhua ja kyseinen mies ei tunne minua?

Leikkasin ja värjäsin tänään äidin hiukset ja kävimme pyörähtämässä parilla kirpparilla. Löysin kaksi hienoa, vanhanaikaista laukkua ja mustan hapsutopin. Kumpikin laukku on sininen, mutta ne ovat sentään eri sävyisiä. Aikaa olen kuluttanut myös kävelemällä koiran kanssa hämärässä hiljaisuudessa sekä istumalla pikkuveljen kanssa pöydän vastakkaisilla puolilla, kumpikin omalla koneellaan. Hän kuulemma niin rakastaa minua. Tyttöraukat, kunhan tämä nuori hurmuri kasvaa.

Huomenna ajattelin suunnata kotiin siivoamaan ja valmistautumaan viikonloppuun. Pyörittelen kauppalistaa mielessäni, enkä osaa päättää menuta. Mummin kanssa pitäisi lankakauppaan. Hän tahtoi kutoa minulle pitkät sukat, ja minun pitää itse valita lanka. Kumpikin meistä pääsisi helpommalla, kun hän käyttäisi omaa harkintakykyään. Minä en osaa päättää, ja hän tietää kuitenkin suunnilleen millaisesta voisin pitää. Meillä on joissakin asioissa huolestuttavan samanlainen maku. Olen pelastanut hänen poistoon menevistä tavaroistaan esimerkiksi laukkuja ja huiveja, sekä yhden takin. Hän yleensä osaa valita lahjaksi silmääni miellyttäviä juttuja.

E tahtoisi kuulemma vielä joskus asua maalla tai Lapissa. Minulle tuli epämääräinen olo, koska en uskaltanut kysyä ottaisiko hän minut mukaan vai jättäisikö kaupunkiin. Entä jos en lähtisi? Ennen kaikkea, sisällyinkö tähän hänen tulevaisuudensuunnitelmaansa?

Voisin laittautua perjantaiksi huolella. Pohdin vain, että onko teemana halloween vai toteutanko klassisen french twistin, kuten parina päivänä tällä viikolla. Toivottavasti kämppis ja tämän poikaystävä katoavat toisen vanhemmille...

Kulta, noita vai lentoemäntä?

107

Olen ollut vanhemmilla kaksi tuntia, ja olen hermoraunio.

Kulta, keksi minulle tekosyitä, jooko.

106

Aamu alkoi tavallista särkylääkettä vahvempaa vaativalla, lamauttavalla jomotuksella, muuten päivä on ollut varsin hyvä. Kävin kaupungilla ja tuhlasin. Löysin viimein baarivaatteet ja ostin pitkään himoitsemani mekon. Korkeavyötäröinen musta hame istuu, ja sininen solmupaita vaatii jotain alleen. Tein myös ekoteon ja sijoitin kuukuppiin. En ala fanaattiseksi tuputtajaksi, mutta yhden päivän kokemuksen perusteella tykkään ja suosittelen.

Minun pitäisi huomenna suunnata takaisin vanhempien luo. Yritän keksiä viikonlopuksi jotakin ohjelmaa, ettemme taas vain olla möllötä sängyssäni. Ei siinäkään kyllä mitään vikaa ole. Voisin lainata pikkuveljeltä Kaksin karkuteillä ja Keisarin uudet kuviot. Jälkimmäistä en ole tietääkseni koskaan nähnyt kokonaan, ja ensiksi mainittu on oikein hauska. Katsoin sen veljen kanssa kesällä. E:nkin pitää nähdä se!

Sain lapaset neulottua valmiiksi. Niistä tuli ihan kivat, vaikkakin silmäni eksyvät jatkuvasti virheeseen toisessa käsineessä. Panttaanko niitä jouluksi ja lahjoitan jonkun muun ohella, vai tarjoanko niitä saman tien? Kohtahan on halloween? Noitahattu, pitkät hansikkaat ja stiletto-saappaat voisivat olla jotakin...

Tuntuu, että perjantai on täällä ihan pian. Ei enää montaa päivää, onneksi! Tahtoisin sanoa sen r-sanan, mutta en tiedä onko vielä aika. Odotan, että hän sanoo ensin, vaan entä jos hän odottaa, että minä sanon ensin?

Kulta, silitä mua.

105

On ihanaa tulla kotiin, kun kämppis on elänyt viikonlopun kuin pellossa. Pitänee alkaa siivota... Voisin kirjoittaa taas vaihteeksi kirjeen. E on salilla, vaikka on valvonut yön ja tulee valvomaan seuraavankin. Itse en jaksaisi. Sen sijaan mussutan keksejä, ja haastan mielenterveyteni.

Kulta, treenaus ei ole läheskään yhtä pakollista kuin herkuttelu.

104

HUOM! OBS! : Jos vertaat itseäsi helposti muihin, niiskaiset palkokasveja nenukkiisi herkästi tahi muuten vain olet itsestäsi epävarmaa tyyppiä, älä lue seuraavaa ajatusoksennusta. Ei myöskään suositella, jos itsekeskeisyys ja omassa kurjuudessa rypeminen herättävät piilevät aggressiosi. Sinua on varoitettu.

Vanhempien luona oleskelu saa joka kerta aikaan samanlaisen reaktion. Minua alkaa ahdistaa, ja alan kaivata omaa tilaani sekä omia tavaroitani. Vapautta hengittää. Vanhempien luona on myös vääränlaisia ruokia, ja ne yhdistettynä vääränlaiseen mielentilaan ovat tuhoisa vaihtoehto. Minun ei tarvitse myöskään liiemmin ulkoilla tätä nykyä, jos olen vierailulla. Olenkin maininnut jonkin verran vanhoista henkilökohtaisista asioista, joihin tämänkertainen ulinani liittyy.

Minä kävin vaa'alla. Astuin vanhan rakkauteni ja viholliseni viileälle lasipinnalle, kuten niin monena epätoivoisena aamuna aikaisemmin. Tällä kertaa oli tosin ilta, ja punnitusolosuhteet nauroivat pilkallisesti entiselle täsmällisyydelleni ja tarkoille säännöille. Piirsivät permanenttitussilla tapettiin, jos eivät kirkkoveneitä niin ainakin tökeröitä tikku-ukkoja. Niin, annoin siis tämän piinallisen laitteen määrittää massani.

Arvaatte varmaankin tuloksen verrattuna edelliseen? Naiset harvoin skitsahtavat pienemmästä määrästä tällä saralla. Pienempi levy suklaata olisi huono juttu, alempi luku kiusaajan näytöllä sen sijaan saa useimmilla hymyn huulille. No, luku oli suurempi. Parisuhde lihottaa ja silleen? Yksinasuminen turvottaa? Planeetat ovat väärässä kulmassa? Maailmanlopun sijaan minuun iski lihassolujen mystinen kasvaminen? Syöminen ja kulutus eivät mitenkään korreloi painoon, eheivät. Tokikaan.

Olen noin kahdeksan kiloa painavampi kuin kaksi ja puoli vuotta sitten näännyttäessäni itseäni. Olen noin kuusi kiloa suurempi kuin aloittaessani lihotusurakan vajaa vuosi sitten. Vaaka sanoo, että minä olen normaali jonkun mittapuun mukaan. Terveellisessä lukemassa. Normaali. Terveellinen. Haluatteko tietää, mihin tämä kääntyy pienessä, ei aina niin terveessä mielessäni?

Keskinkertainen. Normaali. Kirosana. Tätä menoa jatkan vain turpoamistani, eikä siitä tule loppua. Vuoden päästä olen taas ainakin viisi kiloa painavampi. Samoin sitä seuraavan vuoden. Ja sitä. Ja sitä. En saa tätä loppumaan, menetän täysin hallinnan. Olen pian verrattavissa maailman lihavimpaan naiseen, E ei pidä minua enää viehättävänä ja hankkiutuu eroon läskistä miesten suosimalla tavalla: heittää naisen pellolle. Minusta tulee yksinäinen, epäonnistunut, sairas ja ylipainoinen ja kaikki menee pilalle. Olen valas, hylje, sotanorsu, suuri suuri suuri. Vien liikaa tilaa, olen liikaa. Kohta minulle aletaan vihjailla, että voisin syödä vähän terveellisemmin ja ehdotellaan vaivihkaa kivoja uusia liikuntaharrastuksia. En mahdu vaatteisiini. En kehtaa poistua asunnostani. Olen jo nyt  silkkaa reittä, pyrstöä, vatsaa ja rintaa ja rasvaa, rasvaarasvaarasvaa. R-kirjainta. Rated R. Ei lasten silmille. Liikaa. Pakko. Olla. Pienempi. Pakko. Olla. Pienempi. Kuin. Normaali.

Pelkäsin jo hyvän aikaa, että pääni ei kestäisi tämän päivän koittamista. Rajapyykin ohittamista. Välittömästi seurasi puristava olo, kuin en mahtuisi vaatteisiini. Olo, että kannan mukanani ylimääräistä taakkaa. Olo, että en kelpaa enää E:lle, koska olen muuttunut niin hurjasti seurustelun alkuajoista. Pelkään kamalasti mitä tästä seuraa.

Kuinka suuresta lukemasta on kyse? Parin kilon lisäyksestä. Parista kilosta, joka ylitti juuri ja juuri sen Maagisen Rajan, jonka joku ilmeisen viisas henkilö on määrittänyt mielivaltaisesti normaaliksi. Piirtänyt veteen viivan. Näiden määritysten ja rajojen vuoksi minä olen piirtänyt itseeni viivoja. Ne ovat nykyään haaleita jälkiä sievässä rivissä.

Yritän uskotella itselleni, että numero tuossa koneessa ei määritä ihmisarvoani. En määrittele enää muita ihmisiä heidän elopainonsa perusteella. Miksi se pätisi itseeni? Yritän saada päässäni ympäriinsä kimpoilevat ajatukset hiljenemään. Yritän puhua itselleni  järkeä, ja todeta etten ole muuttunut hetkessä suunnattomaksi valaaksi. Ettei pari kiloa välttämättä edes näy. Samalla tahdon vain lenkille.

Minun todella täytyy päästä huomenna kotiin. Kauas vaa'asta. Kauas tästä ilmapiiristä. Lenkkareideni luokse.

Anteeksi tämänkertainen, älkää ottako henkilökohtaisesti. Tämä ajatusmalli pätee vain minuun. Olen tarpeeksi merkittävä henkilö, jotta minua varten ovat olemassa ihan omat säännöt ja teoriat. :) Ai siis miten niin maailma ei muka pyörisi minun napani ympärillä? Omituinen ajatus...

Kulta, sano suoraan jos tarvisin pientä elämäntaparemonttia.

Helpottipa saada tuo ulos tekstinä.

103

Vanhemmilla on liian alhainen sisälämpötila ja ahdistavaa. Mietin, kauanko täällä pitää lahnata, ennen kuin pääsen kotiin. E:llä alkoi väijy. Saan varmaan taas soittaa hänelle yöllä. Ainakin toivon sitä. Hän oli lukenut korttini. :3

Kulta, tule pelastamaan minut.

102

I just wanna breathe in this feeling,
and never let it out.
You just gave me something to believe in.
You are the one thing I can't live without.


I never thought that I would be the one
to find someone like you, someone like you.
I lived a selfish life until I realized
I can't live without you, can't live without you.


I just wanna breathe in this feeling,
and never let it out.
You just gave me something to believe in.
You are the reason I keep breathing and believing,
and dare to dream out loud.


And I just want to give in to this feeling.
You are the one thing I can't live without.

Between the Trees - The One Thing

Kulta, eihän tämä ole unta?

101

En lakkaa hämmästelemästä, kuinka usein muruseni täytyy valvoa kolme tuntia keskellä yötä jonkin turhanpäiväisen päivystyksen vuoksi. No, sainpa sentään viihdyttää häntä puhelimitse, mutta enemmän hän olisi tarvinnut unta kuin sek... tekstiviestejä.

Tein erään välttelemäni koulujutun viimein valmiiksi. Kahdesti. Ensimmäisellä kerralla se ei tallentunut pitkään aikaan ahkerasta tallenna-painikkeen klikkailusta huolimatta. Totesin tyynesti, että vittu ja aloitin alusta. Eipä tuossa loppujen lopuksi mennyt kauaa, vaikka sainkin nauttia tuplamäärästä työtä. En ymmärrä, miksi olen vitkutellut tätäkin näin pitkään. Huomenna on deadline.

Pitäisi pakata tarpeeksi tavaraa pariksi päiväksi. Menen huomenna suoraan koulusta vanhemmille. Kävin ostamassa pikkuveljelle syntymäpäivälahjan, ja mukaan tarttui lisäksi pari hienoa postikorttia lähetettäväksi tärkeimmälleni kinkkuviikonloppujen piristykseksi ja paketillinen keksejä. Omnom!

Kämppiksen poikaystävä tulee myöhään tänään näytille ensimmäistä kertaa. Jännää! Pohdin, kuljeskeleeko hänkin täällä rennosti boksereissaan. :)

Ikävä on jo nyt hurjan suuri, koska tiedän, ettemme näe perjantaina. Oletettavasti kaipaus ehtii kasvaa massiivisiin mittasuhteisiin ennen ensi viikon perjantaita. Kunpa en olisi silloin yhtä kamala kuin viimeksi.

Kulta, koeta saada levättyä tarpeeksi.

100

Jokin aika sitten luin Helsingin Sanomista Anu Silfverbergin kolumnin Se on niin söpö!. Kyseinen kirjoitus herätti minussa jo kymmenisen päivää sitten huomioita ja mietteitä, mutta erityisesti havaitsin yhtymäkohtia kolumnissa esitettyihin ajatuksiin viime viikonlopun käytöstäni analysoidessani ja katuessani. Silfverberg vertaa sukupuolirooleihin turvautumista lapseksi heittäytymiseen.

"Niin: sukupuoliroolit ovat itse asiassa lapsen rooleja suhteessa vanhempaansa. Ne olettavat aikuisen, joka katsoo perään ja hoivaa. Aikuisen, joka kestää irrationaalisenkin käytöksen ja katsoo silti rakastaen.

Sukupuoli on tekosyy heittäytyä lapseksi; ainoa käypä perustelu käytökselle, joka nyt ei vain muuten olisi mahdollista isolle ihmiselle."

          Se on niin söpö! - Kolumni HS.fissä

Välittömästi ensimmäisen lukukokemukseni jälkeen aloin peilata ajoittaista käytöstäni, toisin sanoen siis jos ei täysin selittämättömiä, ainakin vaikeasti ymmärrettäviä kohtauksia, en sukupuolen esittämiseen vaan sen taustalla olevaan syyhyn. Turvan, välittämisen ja hyväksynnän kaipuuseen. Kun olen stereotyyppinen mahdoton nainen, tai muuten vain uliuli-vinkuvonku-myhangst-ärrinpurrin-syyllist -vaihteella, haenko vain tunnetta siitä, että kelpaan ja minua rakastetaan, vaikka käyttäytyisin kuinka kamalasti?

Antautuessaan tietyllä tavalla lapsen asemaan, näyttäessään enemmän tai vähemmän hallitsemattomat tunteensa asettaa samalla itsensä ja ihmissuhteen vaaraan. Entä, jos toinen ei käyttäydykään halutulla tavalla? Entä, jos toinen ei vastaakaan antamalla hyväksyntää, lohduttamalla ja olemalla vahvempi, aikuisempi. Entä jos toinen saakin tarpeekseen, pelästyy tai lähtee pois? Yhtä lailla kyseisen käytöksen ja sen tarkoituksen voisi nähdä jonkinlaisena kokeena. Testinä siitä, kuinka paljon toinen välittää tai jaksaa.

Tiedostin itsessäni tarpeen saada varauksetonta rakkautta, ja osittain piilotetun halun tietää, kuinka paljon hän kestää. Jonkinlaisen itsekkään tarpeen selvittää tärkeysjärjestys. Tietenkään sillä hetkellä, kun kaikki on huonosti, pää täynnä negatiivisuutta (se ihan varmasti kyllästyy muhun eikä vietä mun kanssa enää aikaa, mun seura ei enää kelpaa ja olen aivan liian huono ja kaikki menee samoin kuin joskus aikaisemmin jne.) ja suolaiset vanat juoksevat poskilla, ei tajua puhaltaa peliä poikki ja miettiä motiiveitaan.

Yritän todella oppia puuttumaan ajatuksiini ja toimintamalleihini ajoissa, ennen kuin kehittelen pienessä mielessäni vesilasiin hurjat tyrskeet ja hyökyaallot. Kukaan ei kestä jatkuvia kohtauksia, perättömiä syytöksiä ja pohjatonta negatiivisuutta. Minun tulisi oppia luottamaan enemmän riittävyyteeni ja ajatella asioita enemmän ennen kuin tuomitsen kaiken itselleni tappiolliseksi.

E sanoi, että osoitan mieltäni, jos en saa tahtoani läpi, ja kiukutellessani ärsytän häntä tahallani. Aluksi olin niiskaista herne-maissi-paprikat ylähengitysteihin, mutta pysähdyinkin miettimään hänen sanojaan. Kenties on aika mennä itseensä. Hän näkee lävitseni.

Asiasta kivikokoelmaan: pohdiskelen moneltako heräisin, jos menisin nyt nukkumaan. Viime yönä Nukkumatti petti minut ja kömpi vasta pikkutunneilla luokseni. Pitäisi myös hoitaa eräs koulujuttu huomiseksi. Postitin eilen taas kirjeen. Siihen piirsin lievänä hyväntahtoisena kettuiluna kilpikonnan, koska ne eivät saa sakkoja matkalla Rovaniemelle.

Kulta, sata päivää takana!

099

Kävin herättyäni yli tunnin lenkillä, ja seikkailin ihailemaan jokirantaa. Vanha kasarmialue oli mukava paikka kävellä. Neuloin ensimmäisen lapasen valmiiksi. Tein iltapalaksi salaatin. En tehnyt koulujuttuja. Kadun edelleen viikonlopun käytöstäni. On hirveä ikävä, ja joudun odottamaan melkein kaksi viikkoa. En ala, en sitten niin laisinkaan.

Kuva: Lyijylintu

Minun oli tarkoitus kirjoittaa erään kolumnin herättämistä ajatuksista ja huomioista, mutta siirrän sen huomiseen. Ihastelin somaa, remontoitua pikkukaksiota 50-luvulla rakennetussa talossa. Vuokrakaan ei olisi ollut paha, ja alue olisi ollut todella kiva. Vielä ei vain ole oikea aika katsella kaksioita.

Kuva: Lyijylintu

Kulta, tahdon aikakoneen.

098

Hautausmaalla oli viime yönä nättiä. Pimeää, ainoana valaistuksena kuu, tähdet ja paljon lyhtyjä. Lähdin ulos rauhoittumaan odotellessani E:tä takaisin luokseni ja ulistuani taas vaihteeksi pari tuntia omaa kurjuuttani ja ulkopuolisuuttani. Hän oli lähdössä taas kaupungille, tällä kertaa vain parille, mutta en pitänyt ajatuksesta. Vastahan hän viime viikonloppuna sammui hetkeksi keittiön pöydän ääreen puoliksi syöty hampurilainen kädessään. No, vaikka järjestin konfliktin, se selvisi saman illan aikana. Hän kävi lopulta vain syömässä kavereiden kanssa ja vietti reissullaan muutaman tunnin.

Söimme lauantaina aamiaiseksi pinon lättyjä. Tein taikinan jo perjantai-iltana, mutta emme jaksaneet tukevan illallisen jälkeen enää herkutella lisää. Kävimme hänen äidillään iltapäivällä, ja oli ihan mukava nähdä anoppiakin. E teki siellä ruokaa. Hänen äitinsä oli teettänyt kuvia. Pitäisi pyytää häneltä muistitikulle kyseisiä otoksia minusta ja E:stä, valapäivästä jne.

Nukuin kummankin yön vakaassa halausotteessa, joko hengitys kaulallani tai niskallani tai otsani painettuna hänen ohimoonsa. On nyt jo ikävä. Hän sanoi nauraen, että on tottunut satunnaiseen kiukutteluuni. Pyysin anteeksi käytöstäni. Pitäisi ajatella ensin ja avata suunsa vasta sitten. Hän kuitenkin pyrkii vain jakamaan aikansa oikeudenmukaisesti minun ja kavereidensa kesken, ja kuitenkin ajattelee aina minua.

Kulta, kiitos kun kestät, vaikka olen vähän tällainen.

097

Ainut, mikä merkitsee on otsani hänen ohimollaan tai hänen hengityksensä kaulallani. Käsi ympärilläni. Sormenpäissäni tunnen koko maailman. Nautin näistä aistimuksista, enkä tahdo menettää niitä vielä unelle. Miltä hän tuoksuu. Kuulostaa. Näyttää. Tuntuu. Mitä hän saa minut tuntemaan.

Kulta, haluaisin tallettaa nämä hetket purkkiin.

096

Teen makaronilaatikkoa ja pohdin, aikooko kämppis lähteä vanhemmilleen viikonlopuksi, kuten tavanomaista. Minun suunnitelmiini sopisi loistavasti hänen perinteinen poissaolonsa. Selvisin äidin viikoittaisesta vierailusta ja pitäisi suihkuun. E istuu bussissa.

Kulta, pakota viisareita eteenpäin.

095

Tänään on ollut mitä loistavin päivä. Ensin en päässyt sängystä ylös (luin vielä klo 3:40 ja neuloin klo 4:12), sitten istuin aamutakissa, suihkussa käymättömänä, kahvi kesken koneella vielä kahdeltatoista, vaikka piti kouluun puoli yhdeksi. Tietysti olin myöhässä. Vetoan akateemiseen varttiin.

Päästyäni kotiin aloin siivota. Vein lehdet keräykseen ja roskat jäteastiaan (arvatkaa hoitaako asuintoverini liiemmin näitä tehtäviä). Samalla tiputin avaimeni roskikseen. Sain ne sentään ongittua, koska astia oli vasta tyhjennetty. Se olisi enää puuttunutkin, että olisin hukannut avaimet.

Pyyhkiessäni pölyjä siivoamisen jälkeen huitaisin kukkapurkin lattialle. Eleonoorakin alkaa ilmeisesti käyttäytyä itsetuhoisesti ja heittäytyy ikkunalaudalta alas. No, matto ei enää ole kovin valkoinen. Sain imuroida tänään kahdesti.

Pyykkituvassa ei sentään sattunut mitään tavallisuudesta poikkeavaa, mitä nyt kuivaushuoneesta oli palanut lamppu. Olipa taas operaatio lajitella, pestä, kuivata, taitella ja kaapittaa, vaan onpa kylvetetty niin lakanat, vaatteet, asunto kuin avaimetkin tälle päivää. Itse tyydyin suihkuun.

Kultaseni tulee huomenna, ja keksin lauantaille ainakin jonkinnäköistä ohjelmaa. Toivottavasti hän kieltäytyy hoitamasta pikkuveljeä kanssani, tällöin voin kieltäytyä itsekin. Ostin tarvikkeet lettukesteihin. Hih! Hän sai viimein haettua valmistumisen todistavat paperit koululta, joten pienimuotoinen juhlistaminen lienee ihan paikallaan?

Kulta, mitäköhän seuraavaksi sählään.

094

Ylös yhden jälkeen päivällä. Koneelle. Kahvia. Aamiaista. Kahvia. Kaupungille. Kirjastoon. Ruokakauppaan. Ruokaa. Neulomista. Koomaamista.

Mukaan tarttui kissapipo, jota ihmiset tuijottivat. Raahasin viisi paksua kirjaa kotiin yli kahden kilometrin matkan ja kartutin taakkaani kauppakassilla, joten armahdin itseni lenkille lähtemisen vaikeudesta. On ollut väsy koko päivän. Löysin täydelliset talvikengät, joita en malttanut ostaa. Aloitin uudelleen projektin kirjoneulelapaset, koska edellisellä yrityksellä olin saanut käsineen kärkikavennuksia vaille valmiiksi, kun havaitsin tehneeni virheen kuvion neljännellä kerroksella. Monen tunnin työ purkautui iloisesti muutamassa minuutissa.

Jokin aika sitten Ernesti, Aukusti ja Eleonoora voivat ihan hyvin. Kuva: Lyijylintu

Ernesti näyttää tätä nykyä hieman kärsineeltä... Kuva: Lyijylintu

Taisin tappaa E:n kaktuksen.

Kulta, parempi ettet anna minulle mitään hoitoon...

093

 

Sä oot nähnyt mut
mustelmat ja arven jokaisen
sä oot nähnyt mut
valvotut yöt ja painajaiset
sä oot nähnyt mut
rakastanut vaikka ansainnut ois en
sinä olet parasta mitä on sattunut

Egotrippi - Mian laulu


Kulta, kaipaan hengitystäsi niskassani.

092

Minulla on kädessäni rakko, koska me tuota... saunoimme eilen vanhempieni luona. Note to self: älä pidä seuraavan kerran kiinni siitä kuumasta kaiteesta. Ei toisessa saunassa ole käynyt näin... Minut nimettiin tällä kertaa mörrimöykyksi ja Rölli-peikoksi kaljurottani toimesta.

Kultaseni oli lauantai-iltana kaupungilla kavereidensa kanssa, ja juoksi luokseni kolmen maissa. Nimenomaan juoksi, koska hän tahtoi tuoda minulle lämmintä ruokaa. Oli maailmanloppu, kun se oli ehtinyt vähän jäähtyä matkalla. Raukkaa sai lohdutella ja auttaa riisumaan, eivätkä seinät olleet riittää hänen kömpiessään sänkyyn.

Oli ihan mukavaa käydä sunnuntaipäivällisellä pikkukylässä. E vaihtoi talvirenkaat jo nyt ihan vain varmuuden vuoksi ja lisäksi vain oleskelimme vanhemmillani jonkin aikaa. Tällä hetkellä hän on taas matkalla kohti Rovaniemeä.

Näin unta, että olimme vanhassa talossa, joka toimi ikään kuin museona. Yritimme löytää huonetta, jonka oven saisi lukkoon ja saisimme olla kahdestaan. Ensin alakertaan tulvi ihmisiä ja keräsimme kiireesti vaatteemme eteisen lattialta. Emme saaneet olla rauhassa yläkerrassakaan. Pahus. Ulkona oli kamalasti sieniä. Pilkottuna. Pellolla.

Vedin vaimopisteet kotiin, kun olin tehnyt perjantaiksi hänen lempiruokaansa. Oli aivan ihana viikonloppu, vaikka en ihan jokaista hetkeä saanutkaan viettää E:n kanssa. Tänään hän kävi viimein hoitamassa erään asian, jota on venyttänyt jo puoli vuotta. Lisäksi vain lahnasimme sängyssäni ja katsoimme ihan hauskan leffan. LTJ 4.

Kulta, onko pakko päästää irti, jos ei tahdo?

091

E lähti viettämään poikien iltaa pitkästä aikaa, ja minä jäin kotiin. Protestiksi en tunnusta osallisuuttani hänen karkkipussinsa hupenemiseen tai lasagnenlopun katoamiseen. Lisäksi heittäydyin niin hurjaksi, että tiskasin. Hän lähtee vasta maanantaina, ja juuri nyt odotan kultastani viereeni nukkumaan. Saa nähdä, milloin hän kömpii sisään. Annoin hänelle avaimen. Päivä sisälsi myös järkytystä useammalta taholta. Arvatkaa, kuka ajeli päänsä?

Kulta, älä kuvittelekaan, että rapsuttaisin kaljuasi.

090

Sängyssäni makaa alaston mies. Illalla kahvittelimme ja saunoimme. Lisäksi nautimme toisistamme ja hyvästä ruoasta. Vatsat täynnä ja tyytyväisenä oli mukava laittaa nukkumaan. Tämä unessa oleva, ihanaihanaihana mies sieppaa minut välillä kainaloonsa. Tietääkö hän ne asiat, mitä en ääneen sano?

Kulta, kolmasosa takana!

089

Kuten arvelinkin, tänään laiskottaa. Ulkona sataa ja tuulee, enkä kehtaa lähteä kauppaan hakemaan kasviksia salaattiin. Hypin narua ja sotkeennuin 144:n kohdalla. Puhumattakaan siitä, miten hengästynyt olen. Pitäisi käydä suihkussa ja alkaa väsätä lasagnea.

Kulta, onko pomppufiilis? ;)

088

En yhtään ihmettelisi, jos saisin diagnoosin jonkinasteisesta kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Tänään ainakin on ollut selkeästi maanisen vaiheen päivä. Heräsin kun anoppi soitti asiaa liittyen poikansa autoon, kävin koulussa ryhmäprojektin kokouksessa, tein ruokaa ja aloin siivota. Nyt yhteiset tilat ja oma huoneeni ovat putipuhtaita ja kiiltäviä. Imuroin, pesin seinät ja lattiat, pyyhin pinnat ja tomutin tavarat, kiillotin peilit sekä ovenkahvat ja puhdistin keittiön kaapit, kylpyhuoneen kaapin hyllyt jne. Jokainen nurkka on käyty lävitse. En jättänyt edes ulko-ovea rauhaan.

Siivouksen jälkeen kävin kaupassa ja aloin leipoa. Oli virkistävää kantaa ostoskassia kotiin kaatosateessa. Hyvä on, minulla oli sateenvarjo ja kumpparit. Oikaisin puiden välistä ja kapusin mäen ylitse polun käyttämisen sijaan. Nyt jääkaapissa ja pakastimessa on mokkapaloja. Vaihdoin lakanatkin.

Energiaa riitti vielä keittiön siistimisenkin jälkeen, joten hypin narua ja tein vähän lihaskuntoa huoneessani. Olisin tahtonut lähteä juoksemaan läheisen kuntoradan jyrkän mäen muutaman kerran ylös, mutta en kehdannut enää. On sen verran pimeää. Haluttaisi pestä ikkunat.

Eilisestä opin erään asian. Jaan sen kanssanne. Kun keitätte kahvia aamulla, älkää tehkö näin: Huuhtele kannu. Puhdista suodatin. Kaada vettä säiliöön. Lähde koneelle koomaamaan. Hetken päästä mene ihmettelemään, miksei kahvi ole valmista, kun keitin ei ole päällä ja siellä on pelkkää vettä. Hillopurkki olisi myös hyvä saada auki, jos tahtoo äidin omenahilloa paahtoleipänsä päälle. Lisäksi paahtimen metalliset sivut saattavat olla jokseenkin lämpimät kyseisen kodinkoneen käytön jälkeen.

 E on päässyt pois metsästä tänään, ja minä olen voittanut äkillisen haluni piilottaa kämppiksen kenkiin rusinoita. Kultaseni tahtoo kuulemma olla kanssani koko viikonlopun. Voiko parempaa toivoa? Minulta tilattiin hierontaa kipeille lihaksille. Käymme vanhemmillani syömässä joko lauantaina tai sunnuntaina, riippuen siitä milloin hänen täytyy palata pohjoiseen. Äidillä oli jossakin vaiheessa katala suunnitelma juottaa hänet humalaan, mutta en ole samaa mieltä juonen toteutuspäivästä. Joskus toiste mielellään.

Huomenna laitan taas itseni ihmisennäköiseksi ja teen lasagnea. E on maininnut pitävänsä siitä.

Kulta, pusuihin ei ole jäljellä enää montaa tuntia! ♥

087

Tuokioita

I

Pilaisivatko sanat
särisevällä konsonantilla
hauraat hetket
täynnä säikkyä onnea

II

Hymysi
on häive aamusta
kun kätesi
varmasti
lepää ohjauspyörällä

III

Kun murjotan
ja sinä murjotat
koska minä murjotan
koska sinä murjotat
koska minä murjotan
ja jos viestin:
      mene pois

Teeskentelen.

Kulta, luennolla täytit pääni.

086

Loiskuttelin onnellisena suunnilleen jokaisen matkalle sattuneen vesilätäkön lävitse uusissa seeprakuvioisissa kumppareissa. Kirjasto- ja kauppareissu sujui väsyneissä tunnelmissa ja anoppi kyseli viesteillä poikansa olinpaikkaa. Ehdotin E:lle eilen, että nakkelee kävyillä jokaista lähestyjää. Hän istui metsässä vahdissa. Hänenä kyllä varoisin kävynhimoisia oravia. Ne saattavat olla arvaamattomia.

Selvisin ensimmäisestä kokeesta. Se oli naurettavan yksinkertainen. Kämppis jyysti tänään lastalla lattioita, vaikka siivosin eilen. Kommunikaatiomme sisältää tervehdykset. Kenties hänellä on hiekkaa jossakin. Muualla kuin lattialla. Oh, sittenkin keskustelimme pesualtaan tulpasta!

Haluaisin taas leipoa viikonlopuksi. Ensimmäinen lapanen alkaa olla kärkikavennuksia ja peukaloa vailla valmis.

Kulta, joko leikit käpylehmillä?

085

Nukuin viimeksi kunnolla silloin, kun E tuhisi vieressäni. Tänään olen univajeesta huolimatta mennyt kahdeksaksi kouluun, tehnyt esitelmän huomiselle, käynyt kaupassa ja ostanut kumpparit sekä lankaa, imuroinut ja laittanut ruokaa.

Sen sijaan, että lukisin huomiseen kokeeseen olen aloittanut projektin kirjoneulelapaset. Neulekäsialani on suurehkoa ja E:llä ei ole mieheksi suuret kädet, joten luulisi noista tulevan hyvät, vaikka ohje onkin naiselle. Minulle ohje ainakin on huomattavasti liian väljä. Aloitanpa sentään hyvissä ajoin. Ehdin tehdä toiset ennen joulua, jos noita pitää korjata.

Taidan järkyttää kämppiksen mielenrauhaa ja pientä maailmaa ihan vain silkalla olemassaolollani, ainakin hänen äänensävyistään ja ilmeistään päätellen. Eilen hän ei sanonut minulle koko iltana sanaakaan, koska tervehdin viinilasi kädessä. Tänään kerroin testanneeni uudet sadekelin kengät pomppimalla lätäkössä.

Vein tänään taas kuoren keltaiseen laatikkoon, vaikka E olikin aamupäivällä matkalla muutaman päivän leirille. Odotettavissa on kuulemma luultavasti näköharhoja väsymyksestä. Koulussa söin yksin. Vaivaantumatta.

But all the miles that separate
Disappear now when I'm dreaming of your face

I'm here without you baby
But you're still on my lonely mind

I think about you baby
And I dream about you all the time

I'm here without you baby
But you're still with me in my dreams

3 Doors Down - Here Without You

Kulta, tule nukuttamaan minut.

084

Huomaa, missä vietin viime yön maaten valveilla. Viinipullo hupenee, hups.

Oli ihanaa, kun sain aamukahdeksalta puhelun. Sen jälkeen oli hyvä nukahtaa.

On hetkiään odottavia sanoja.

Kulta, kippis!

083

Väsymys, ahdistus, alakulo ja yleinen lahnaus väistyivät vähäsen kuullessani eilen ilouutisia. En joudukaan odottamaan kahta viikkoa, vaan selviän viikolla. Hän tulee ensi perjantaina, ja saattaa lähteä vasta maanantaina. Välitön piristyminen.

Minun pitäisi raahautua tänään vanhemmille. Äiti kävi eilen jo kahvilla ja paransimme maailmaa pari tuntia. Oli ihan mukavaa, mutta en tahdo siihen taloon. Ei se tunnu enää kodilta. Olen vieraana, ja kaikken eniten pidän siitä, että saan kyhjöttää mukavasti omien tavaroideni ympäröimänä.

En jaksanut lähteä eilen kavereiden kanssa kaupungille, ja sain alas vain pari lasillista viiniä. Yhden ruoan kanssa ja yhden loppuillasta. Minusta tulisi huono alkoholisti. Yläkerrassakin biletettiin aamuneljään.

Kulta, haluaisin laittaa sinulle aamiaista.

082

Pitsa uunissa, levy tummaa suklaata vieressä ja valkkaria lasissa. Hain viinipullon, koska totesin: vitut, sama vetää kännit, kun on muutenkin tarpeeksi kurjaa. Pelkään taas vaihteeksi kaikkea mahdollista, ja E vakuuttaa että olen riittävä. Olisinkin.

Kulta, toivottavasti saat unta ennen väijyä.

081

Pudotin tänään keltaiseen laatikkoon punaisen kuoren, joka sisälsi kissakortin ja kaksi Muumi-tikkaria. Nyt on raikas ja puhdas olo, villasukat, kupillinen kuumaa kahvia, suklaakeksejä ja mustikkarahkaa. Aikomus lukea kirjaa tai katsoa elokuvaa. Ikävä. Musiikkia.

Olet mulle autuus 
ainutlaatuisin
 
Anna Puu - Sinä olet minä

Kulta, sinutta on tyhjyys.

080

Maailma vaikutti huomattavasti paremmalta paikalta, kun olin saanut kiskottua ylleni kuivaa vaatetta ja vatsani täyteen. Lähdin tänään nimittäin kaupunkikierrokselle jalkaisin, korollisissa nilkkureissa. Ilman sateenvarjoa. Sää vaikutti ihan sievältä astuessani ovesta ulos. Päästyäni keskustaan alkoi sade.

Löysin sentään sopivat sekä istuvat farkut, vaikka sovituskoppisessio oli yhtä ahdistava kokemus kuin aina. Olisin mahtunut yllätyksekseni pienempäänkin kokoon, mutta valitsin mukavamman vaihtoehdon. Mukaan tarttuivat myös mustat stay upit yllätykseksi vähän yli parin viikon päästä lomautuvalle sotamiehelleni, sekä sievä aamutakki. Sillä kehtaa kenties raahautua keittiöön, vaikka kämppis olisikin paikalla. Omituista kertoa vaatteista blogissa...

Olin reipas ja pyykkäsin heti aamulla. Kahden yön turhauttavan yksinäisessä sängyssä pyöriskelyn jälkeen olo on jokseenkin väsynyt. Onneksi en sentään ole armeijassa päivystämässä kolmesta kuuteen aamulla, kuten E viime yönä. Univaje lienee syy tähän makeanhimoon. Pää ei toimi tänään, palataan asiaan joskus. Ojbhfljjfsdi.

Kulta, come to the dark side, we have cookies.

079

Raahustaessani koulusta kirjelaatikon kautta kotiin kastuin läpikotaisin, eikä sateenvarjosta ollut mitään hyötyä tuulen heitellessä sitä nurin. Ihan mukava pikku puhuri. Puiden latvat kurkottelevat maata kohti ja jossakin päin kaupunkia tätä nykyä kuuluisa trampoliini päätti ottaa lävistyksen. Käyttäen lyhtypylvästä.

En kehdannut alkaa taivaltaa myrskyä uhmaten kauppaan, vaan olen kyyhöttänyt sisätiloissa. Kaivoin villasukat lipastosta, Muumilaakson tarinoita netistä ja mausteista linssikeittoa pakastimesta. Vain paras mahdollinen seura puuttuu, muuten päivä on pelastettu säästä huolimatta.

E:tä v*tuttaa. Suunnattomasti. Kaikki. Nyt taitaa olla imelän kortin ja tikkarin vuoro...

Kulta, olisi kivempi katsoa piirrettyjä yhdessä.

078

Aloittaessani tämän kirjoittamisen kultaseni on ollut Rovaniemellä VR:n aikataulujen mukaan 11 pitkää minuuttia. Vaikka hän lähti luotani puoli kolmen maissa päivällä, kävin vielä moikkaamassa E:tä asemalla. Hän oli saapunut paikalle tunnin etuajassa. Oli aivan ihana nähdä vielä pikaisesti ennen kuin vaunut kuljettivat hänet taas pohjoiseen.

Lempinimivarastoni on taas karttunut. Olenhan jo hänen oma pikku pervonsa, mössykkä, myssykkä, hemp(s)ukka, norsunpoikanen, hemuli, laiskiainen (en ole saanut selvyyttä lukeudunko kaksi- vai kolmivarvaslaiskiaiseksi) yms., mutta tämän ihanan viikonlopun jälkeen olen myös uliseva katkarapu ja unipallero. Hyvä on, viimeinen nimitys lienee ihan aiheellinen. Muita en kommentoi.

Lauantaiaamuna nukuin, kun hän pelasi ja katsoi elokuvan. Nousin yhden jälkeen. Sunnuntaiaamuna nukuin, kun hän saunoi äitinsä kanssa. Tänä aamuna horrostin ("Ei mua *haukotus* nukuta enää..." *Torkahtaa*) kultaseni katsoessa taas leffaa. Krhm... Yhtenä selityksenä voisi pitää sitä, että makasin jokaisena yönä näistä kolmesta valveilla hänen jälkeensä ja mietin asioita, joita en muistanut ottaa puheeksi hänen ollessaan hereillä.

Sain taas perjantaina pienoiset hormonikohtaukset, mutta en laisinkaan yhtä pahoja kuin viime viikonloppuna. E ei anna asian olla, vaan vaatii minua kertomaan, jos jokin on vialla. Vaikka painostus onkin toisinaan epämiellyttävää, on hyvä ettei hän anna minun vaieta ja varastoida kaikkea itseeni. Olen koettanut olla kuormittamatta häntä omilla pienillä murheillani ja ajatuksillani.

Häneen ei tepsi, jos osoitan mieltäni ja murjotan. Häntä en voi manipuloida ja saada toimimaan niin kuin tahdon, ellen pyydä suoraan. Häneen ei vaikuta, jos mäkätän ilman syytä tai ulisen hysteerisenä. Tietysti hän lohduttaa, kun tarvitsen lohtua ja on läsnä jos vain voi silloin, kun kipeästi kaipaan läsnäoloa. Hän näkee suoraan lävitseni ja olen niin onnellinen siitä.

 

Lauantaina istuimme porukalla iltaa ja lähdimme käymään kaupungilla. Dione oli ihan mukava paikka pitkästä aikaa, vaikka tulvikin ihmisiä. Meidän oli tarkoituksena käydä ihan kunnollisessa ravintolassa syömässä ennen juomista, mutta yksi joukosta ei ilmeisesti halunnut ja viivytteli niin, että menimme suoraan baariin. Mielenkiintoista, kun alaikäiset vain kävelevät edellä pokkana sisään, ja minulta ja E:ltä kysytään joka kerta papereita.

Tanssimme paljon, ja antaumuksella. E:n liikkeet ovat hauskoja, olematta mitenkään kömpelöitä tai naurettavia. Lisäksi istuimme hänen kaveriensa kanssa. Sinänsä mielenkiintoista, että olemme aina hänen ystäviensä kanssa. Ai niin, minun harvat sosiaaliset kontaktini ovat muualla opiskelemassa... Hän sai ihmeellisen hengenahdistus/rintakipukohtauksen, ja lähdimme pian sen jälkeen.

Sanonpa vain, että anoppi on ärsyttävä humalassa. Ja sain väärän pitsan. Ja loppuillasta kaikki oli huonosti. Vaan ei siitä sen enempää, tilanne selvisi ja kaikki meni ihan hyvin. Plus on vaikea saada tilin tunnuslukua oikein ensimmäisellä yrityksellä, kun on humalassa.

Sunnuntaina vain löhösimme laiskana koko päivän, skippasimme käynnin vanhempieni luona, tein ruokaa ja katsoimme Heroesin kolmoskautta. Kämppikseni tuli illalla kotiin, joten koetimme olla häiritsemättä häntä ja kyhjötimme huoneessani. Silittelin E:n uneen. Lisäksi minulle sanottiin ei ensimmäistä kertaa hänen toimestaan. Myh. Miehet pihtaa...

Tänään toin hänelle aamiaista koneelle ja tunnelma oli lähes yhtä haikeaa kuin kaksien astioiden tiskaaminen hänen lähtönsä jälkeen. Kuulemma mitä pidempi loma, sitä enemmän ketuttaa palata takaisin. Hän on kiinni ainakin seuraavat kaksi viikkoa, pahimmassa tapauksessa kolmekin on mahdollista. Pahus sentään.

Alan kirjoittaa taasen kirjettä. Tällä kertaa taiteilen laiskiaisen!

Kulta, voiko lomien jälkeisen masennuksen diagnosoida?