052

 Omaisuuteni alkaa olla hiljalleen pakattuna laatikoissa. Kuinka yhteen huoneeseen voikin mahtua näin paljon tavaraa? En tahdo huomisen koittavan, jos saan huonoja uutisia.

My beating heart belongs to you
I walked for miles til I found you
I'm here to honor you
If I lose everything in the fire
I'm sending all my love to you

Green Day - Last Night On Earth

Kulta, voisipa postissa lähettää abstrakteja asioita.

051

Olen niin kyllästynyt koko tähän seutuun. Olen kuluttanut aikaani Oulun lähellä nyt viisi vuotta, ja olen täysin kypsä. Luultavasti kestän vielä ainakin vuoden, koska muutan kaupunkiin täältä pikkukylästä. En kuitenkaan tahdo jatkaa eilen kunnolla alkaneessa koulussa. Tahdon muutosta, haluan haastetta. Ihmiset ovat täällä kaikki samanlaisia. Pientä piristystä arkeen tuovat opiskelutoverini, jotka ovat kotoisin kuka mistäkin ympäri maailmaa.

Jos en jää nykyiseen opiskelupaikkaani vuotta pidemmäksi aikaa, vaan haen ensi keväänä jonnekin ihan toisaalle, taidan surutta jättää välistä pakollisia itsestäänselvyyksiä ja valita sen sijaan mahdollisimman paljon kieliä. AMK ei todellakaan vaikuta minun paikaltani ensimmäisen päivän jälkeen.

Normaalisti olen syksyisin kaikkea muuta paitsi kyllästynyt, mutta tällä kertaa kaipuuni on kauas. Kenties siihen vaikuttaa päivien mitäänsanomattomuus ilman E:tä. Toivottavasti hän on samoilla linjoilla kanssani päästessään armeijasta. Ainakin hän on puhunut voivansa muuttaa esim. etelämmäs.

Tahdon hänet mukaan, ja muuten uuden elämän. Hän on muutenkin saanut minussa aikaan kaipuun johonkin muuhun kuin tuttuun ja turvalliseen. Aivan uudenlaisen tunteen. Ainakin hän on vahvistanut sitä, sikäli alkusysäys oli jo tammi-helmikuussa toteuttamani kouluun hakeutuminen jollakin muulla kielellä kuin suomeksi.

Kulta, kaipuuni on kauas. Kanssasi.

050

Tänään olen kärsinyt ihastuttavasta inttipöpöstä. Kurkku on kipeä ja ruumiinlämpö reippaasti yli normaalin. Olin myös ensimmäistä varsinaista opiskelupäivää koulussa. Homssuinen tätsykkä kertoi huonolla englannilla tunnin siitä, miten tietoa voi hakea ja mistä. Saapa nähdä, onko tämä amk minun paikkani...

Kirjoitin myöhään eilen taasen kirjeen, jonka sumutin hajuvedellä. Ollaan sitten kliseisiä, kun toinen siitä tykkää! Olen ihastellut hänestä perjantaina ottamaani kuvaa, joka on hyvinkin sotilaallinen tunnelmaltaan. Esittelen sitä ylpeänä kavereille, ja pidän kyseistä otosta myös taustakuvana. Vaikka en kantaisikaan hänelle kuuluvaa materiaa tai häntä esittäviä asioita mukanani, olisi hän silti aina läsnä ajatuksissani. Lisää kliseisyyttä.

Ostin tänään keittiötarvikkeita ja aloin pakata. Pari laatikkoa on jo täytetty ja vitriinit sekä pöydän yläosa ovat huvenneet tavarasta. Kivikokoelmanikin on jo aseteltu laatikkoon. Kyllä, luitte oikein. Kaikilla on hyllyssä valikoima kiviä! :)

Ikävöin E:tä jo eilen kamalasti, mutta tänään kaipaan häntä vieläkin enemmän. Torstaina koittaa tuomion päivä. Kiroan ja ankarasti, jos hänet laitetaan SPOL-AUKiin. LTJ tuntematon määrä, mutta toivottavasti 4. Jos hän pääsee kotiin 5.4, joudun odottamaan enää 220 päivää.

Kulta, hoivaa minua niin kuin silloin.

049

Vala on täten koettu ja määritelty komedialliseksi tapahtumaksi. Kenties olen epäkunnioittava ja hirveä ihminen, mutta jätin ilomielin välistä suurimman osan puheesta ja musiikista painamalla kuulokkeet korvilleni. Ah sitä patriotismia, paatosta ja propagandaa! Bongasimme anopin kanssa E:n takarivistä ja hän sai otettua muutaman hyvän kuvan. Minä pidättelin naurua parhaani mukaan seuratessani päivän ohjelmaa. Oli kuitenkin mielenkiintoista nähdä kasarmin ankeus. Käsitykseni armeijasta tarkentui. Sotilaskodin alakerta vaikutti ihan kivalta paikalta, mutta muuten en todellakaan haluaisi viettää aikaani Puolustusvoimien pakkomajoituksessa.

Kultaseni molemmat vanhemmat on nyt tavattu, ja pidän todella paljon varsinkin hänen isästään ja tämän naisystävästä. Kävimme heidän kanssaan syömässä perjantai-iltana, ja minäkin pääsin pitkästä aikaa oikeaan ravintolaan. Mussutimme ja joimme hyvin, ja seura oli todella miellyttävää. Kun aikuisemmat lähtivät nukkumaan ajaessa vietetyn edellisyön ja pitkän päivän jälkeen, jäimme E:n kanssa vielä hetkiseksi. Hän tapasi sattumalta vanhoja työkavereitaan, joiden seurassa istuimme hetken. Olimme kuitenkin kahdestaan melkein tyhjässä asunnossa jo ennen yhtä.

Lauantaina raahasimme lähes kaikki tärkeimpäni tavarat vanhempieni luo tänne maalle, ja tänään saimme vanhan asunnon kaupungissa täysin tyhjäksi. E lähti tällä kertaa omalla autollaan kohti kasarmia. Ensi viikolla selviää, joutuuko hän AUKiin. Todella toivon, että kaikki menee parhain päin, ja saan hänet kotiin 5.4 ja lomille taas ensi viikonloppuna. Tosin edessä taitaa olla viikon ampumaleiri vailla yhteydenpitoa. No, joka tapauksessa ensi viikko kuluu koulussa ja pakatessa, joten tuskin ehdin ikävöidä yhtä paljon kuin aikaisemmin.

Oli aivan upeaa päästä taas nukkumaan hänen viereensä. Istumaan liki. Syömään, pesemään hampaita, suihkuun, juttelemaan hänen kanssaan. Tuijottamaan häntä silmiin. Tänä viikonloppuna olimme taas ahkeria muuttopuuhista ja muusta hälinästä huolimatta. Kuitenkin luku oli vähän alhaisempi kuin viimeksi, tosin en ole varma sekosinko laskuissa. Eipä siitä sen enempää. E on ihana. ♥

Koetan kirjoittaa ensi viikollakin joka päivä ainakin jonkinlaisen postauksen, vaikka luultavasti tulen olemaan hyvin kiireinen. Lisäksi en ole vieläkään lähettänyt isälle tilinumeroa ja eilen illalla tappelin äidin kanssa. Toivottavasti ensi viikonlopun muutto sujuu nopeammin kuin tämä. Ai niin, muistinko sanoa, että E on ihana? 

Kulta, jos voisin, luutuisin sinuun kiinni.

048

Humalassa Oulun Amarillossa. Ruokaa oli paljon ja seura loistavaa. Vala kului osaksi kuulokkeet korvilla, mutta oli mielenkiintoista nähdä kultani nykyinen arki. Ja hänen isänsä & tämän naisystävä. Huomenna lisää!

Kulta, mennäänkö jo viettämään iltaa kahdestaan? ;)

047

Yritän pelastaa kiireiset viikonloput ja blogata puhelimella. Tämän tulisi olla sarjaa sähköpostijulkaisu. Saapa nähdä.

Kulta, en saa unta.

046

Huomenna vala. Pohdin käytännön järjestelyjä. Pitäisi imuroida, ja vaihdoin juuri lakanat. Tänään kävimme uuden kaverini kanssa kahdestaan kaupunkikierroksella jalan, koska hukkasimme muut. Pitäisi soittaa vieraalle miehelle, apua. Väsy.

Kulta, jännää nähdä millaista siellä on.

045

Selvisin ensimmäisestä koulupäivästä ja sain uuden korealaisen kaverin! Mikään ei toiminut ja kaikki jäi epäselväksi, koska yhtä asiaa ei voinut käsitellä kerralla kokonaisuudessaan, mutta saapa nyt nähdä millaista varsinaisesta opiskelusta tulee.

Koulu alkaakin jo maanantaina näiden tutustumispäivien jälkeen, vaikka kaikki paperit antoivat ymmärtää etukäteen, että varsinainen aloituspäivä on vasta 9.9. Tulee vähän kiire muuton ja kaiken suhteen. Tämän ja ensi viikon joudun kulkemaan aamuisin bussilla. Kyrsii kuin pientä jyrsijää, jonka eväät on jäässä.

Eilisen hiljaisen päivän jälkeen sain jopa pari viestiä pitkälti kymmenen jälkeen. En voinut nukkua ennen kuin sain yhden maissa yöllä aloitetun kirjan luettua loppuun, joten tämän päivän tuntemukset ovat jotain todella uupuneen ja liian uupuneen väliltä.

Tänään pidin E:n hupparia mukanani, ihan vain turvana. Nukuinkin sen kanssa. Taas. Lisäksi muruseni oli saanut hajuvedellä kyllästetyn kirjeeni, eikä edes nauranut... Tein myöhään illalla siirappisen soittolistan. Se on sietämättömän imelä.

Kulta, tahtoisin vain käpertyä kainaloosi.

044

Kirjoitin viime yönä kahteen, vaikka ylevät tavoitteeni olisivat sisältäneet kyseisellä kellonlyömällä mielellään jo nukkumista. Lopulta vajosin horrokseeni taasen aamuyön puolella. Kyllästyttävän tuttua ja arkipäiväistä. Untani pätkivät viestit ennen kuutta, pikkumiehen kouluun laittaminen ja soiva puhelin. On vähän väsy. Sain sentään jotain aikaan, mitä nyt huomattavasti myöhemmin kuin olin suunnitellut.

Kaikki vaadittavat lomakkeet ja liitteet on toimitettu virastoihin, postissa saapui vahvistus muuttoilmoituksesta ja maksoin jopa myöhästymismaksut kirjastoon. Kävin vähän papereita lävitse, enkä kulkenut kylällä ihan linnunpelättimen näköisenä. Sain jopa kuontaloni ojennukseen ja päälleni jotain muuta kuin E:n ison hupparin ja olohousut.

Tänään iski äkillinen ikäväkohtaus, erittäin voimakkaana. Näimme toissapäivänä, ja olo on hirveämpi kuin kolmannella yksinoloviikolla. Ja kyllä, näemme joka tapauksessa tämän viikon perjantaina, kun lintsaan tutustumispäivästä ja menen valaan. E on tärkempi kuin vaivaannuttavat leikit ja retki ties minne.

Oloni on hieman jännittynyt, koska huomenna ohjelmassa on ensimmäinen Orientation Day. Pitää herätä pitkästä aikaa tuskallisen aikaisin ja ehtiä kahdeksan bussiin. Onneksi koulumatkani lyhenee ihan pian 29 kilometriä. Tunnesyöppönä mussutan tietysti mysliä, ja äskettäin nautiskelin karkin sijaan raa'asta kaalesta. Omnom! Hyvä on, ahnehdin kitaani ensin muffinsin, mutta sitä ei lasketa.

Ruoasta mieleeni, kun kävimme viikonloppuna muruseni vakiopaikassa, ulkomaalainen omistaja kertoi E:n 'lihavistuneen' ja elehti käsillään hartioiden levenemistä. Mielestäni kultaseni on kyllä enemmänkin laihemman näköinen, ainakin hänen pienoinen pömppiksensä on huvennut. Hän kuitenkin kertoi painonsa nousseen kuutisen kiloa. Kai se on sitten lihasta? Tai jotain. Ainakin hän joutuu liikkumaan todella paljon, ja iltavapaitaan kuluttaa salilla.

Helpotusta perjantaiaamun tunteihin autossa tuntemattoman miehen kanssa tuo suomalaisen keskustelukulttuurin hienous. Jos ei ole mitään erityisempää sanottavaa, voi olla hiljaa. Ei tarvitse kehitellä kömpelöä small talkia aiheesta x, y ja z. Toivottavasti kuitenkin tulemme appeni kanssa juttuun! Ei hän voi olla pahempi kuin E:n äiti. Tai entinen appeni.

Harmittaa vieläkin, että unohdin perjantaina lähtöhälinöissä siepata hyllystä hajuvesipullon mukaani. On yksi ainoa asia, jota E toivoo päästessään pitkästä aikaa käymään kotona ja menen unohtamaan sen. Havaitsin puolimatkassa bussipysäkille jotain uupuvan, mutta ei ollut enää aikaa kääntyä takaisin ja noutaa pulloa. Luotan kuitenkin siihen, että E:lle oli tärkeämpää se, että tulin häntä vastaan ajoissa tuoksumatta syreenille kuin se, että olisin ehtinyt suihkaista ylleni vähäsen ja olisin ollut myöhässä.

Huomaa, että toinen on viikot miesten seurassa. Erityisesti se käy ilmi kahdestaan ollessa, mutta yhtä lailla kaupungilla. Pää pyörii ja jokainen suunnilleen sopivanikäinen naispuolinen kulkija tulee taatusti huomatuksi! Normaalisti hän ei kiinnitä noin paljon huomiota toisiin naisiin. Katselkoon minun puolestani, kunhan koskee vain minuun.

Kulta, kunpa aika kuluisi nopeammin.

043

Jälleen kerran reipas toimintasuunnitelmani kierähti nurin loppusuoralla ja aikatauluni lirautti kintuille. Tarkoituksena oli nousta ajoissa, käydä Kelalla kopioimassa ja toimittamassa pari liitettä ja postittaa kirje. No, jälkimmäisen sain hoidettua. Listan kaksi ensimmäistä kohtaa: FAIL. Sattuuhan sitä paremmissakin pirskeissä, sanoisi E.

Piirsin tällä kertaa pöllön, koska ne ovat pieniä ja somia, sekä niihin liitetään viisaus. Ensiksi mainittuja ominaisuuksia niillä on ainakin poikasina, jos ei muuten. Lisäksi kultaseni lapsuuden toisessa suosikkikirjassa oli pääosassa pöllönpoikanen. Lapsuudesta mieleen, löysimme tavaroita läpikäydessämme hänen vanhat pelinsä, ja meidän oli tarkoitus ottaa erä laivanupotusta syömisen ohella, mutta emme ottaneetkaan ruokaa mukaan. Saatikka peliä. Pahus.

Isäni soitti lauantaina ja kyseli muutostani. Hän paikkaa taas huonoa omaatuntoaan rahalla, ja pyysi tilinumeroani. Luulen tosin, että äitipuoleni oli laittanut hänet soittamaan. Tällä kertaa hän oli peräti selvänä tarttuessaan puhelimeen, eikä haukkunut minua. Hän suhtautui omituisesti E:hen lakkiaisissani, joissa näytti erittäin krapulaiselta. En tarvisi häneltä mitään, ja sanoinkin, että jos hän välttämättä haluaa jotakin laittaa, kiitos siitä.

LTJ 4. Olen hyvillä mielin. Muutama päivä ei tunnu missään kaksien kolmen viikon kinkkujen jälkeen. Öisin kuuntelen imelää musiikkia.

Underneath your clothes
There's an endless story
There's the man I chose
There's my territory
And all the things I deserve
For being such a good girl, honey

Shakira - Underneath Your Clothes 

Kulta, näin sinusta taas unta.

042

Takana on ihana viikonloppu E:n kanssa. Vietimme sen puolityhjässä asunnossa, yrittäen läpikäydä ja pakkailla hänen tavaroitaan. Ihanainen anoppini oli vienyt pojaltaan mm. tämän vaatekaapin ja on aikeissa omia lipastonkin. En tahdo tietää, mitä kaikkea hän on heittänyt 'vahingossa' roskiin. Kuitenkin meillä oli kahdestaan ihanaa ja uudet hiukseni saivat hyvän vastaanoton. Niiden värikin tasaantui ja parani onneksi parin pesun ja yön jälkeen.

Sukkanauhani eivät ehtineet olla kauaa päällä, vaikka vaivalla viritin ne ylleni. Aamulla käydessäni hetken hereillä aina välillä oli ihana hivuttautua lähemmäs toista ja painaa nenänsä tämän kaulaa vasten. Suloista oli herätä myös siihen, kun E peitteli minut ja veti kainaloonsa. Hän oli ilmeisesti ominut kaiken peiton jossakin vaiheessa ja palelin. No, en jaa enempää aamuhetkiä. Pakko vetää yksityisyyden raja johonkin... Hih! (Viikonlopun saldo: kymmenen)

Kävimme ulkona syömässä ja vähän katselemassa rannalla väenpaljoutta ja humalaista nuorisoa. En ymmärrä, mikä idea on istua märällä ruohikolla vesisateessa ja palella pullo kädessä vielä puolenyön jälkeen. Muuten vain oleskelimme pakkauksen ohella. Pihistin omaan käyttööni hänen vanhan vihreän hupparinsa. Hyvä on, sain luvan pitää tämän.Viikonloppu kului aivan liian nopeasti. Onneksi saan hänet omakseni taas ensi perjantaina.

Matkaan valaan tulevan appeni kyydillä. En ole koskaan tavannut häntä. Mielenkiintoista vietää muutama tunti autossa täysin vieraan miehen kanssa. Toisaalta hän vaikuttaa olevan aivan toista maata kuin ihanaiseni äiti. Minua vain mietityttää, kuinka pahasti arvomme törmäävät. Hän on töissä armeijan leivissä ja minä... no, olen minä. Toivottavasti en ole aivan kamala hänen mielestään, vaikka tuskin olen mikään unelmaminiä.

E katsoo minua ihanasti. Tiedättekö sen hölmön hymyn ja tietyn katseen, joka huokuu välittämistä? Olen sulaa vahaa.

Kulta, kanssasi on hyvä olla.

041

:)

Palaan E:n viereen sänkyyn.

Kulta, tuoksut hyvältä.

040

Olen käyttänyt päiväni massiiviseen naisellistumisoperaatioon. Enää kolmisen tuntia! En ehdi nyt kirjoittaa. Pitää pakata laukku, syödä ja meikata, sekä vaihtaa vaatteet. Ajattelin pukeutua kerrankin asiallisesti, kun raukka on ollut miesten seurassa taas kolme viikkoa. Mukana menossa mm. sukkanauhat.

Kulta, odotahan vain!

039

Kävin tänään vetäisemässä nimen paperiin. Saan avaimet syyskuun alussa. Kapinoin hamassa tulevaisuudessa siintävää aikuisuutta vastaan, ja ostin prinsessa-koulutarvikesetin, sekä valkoiset nilkkasukat, joissa on pitsireunus. Huolestuttavan kypsä ostoslistani sai tyytyä lyhentämiseensä vain parin pyyhkeen osalta. Pelkästään katselin muita kodintavaroita.

Vähän yli vuorokausi, ja saan takertua kiinni E:hen, eikä tarvitse päästää hänestä irti koko viikonloppuna, ellen halua. Hänen mielipidettään ei kysytä. Siivotessani säilytyslaatikoita toissailtana havaitsin omistavani muun muassa kattavan valikoiman nippusiteitä. E:n reaktio oli "Oho", kun kerroin aikeistani köyttää hänet niillä patteriin. Krhm. Ei siitä sen enempää.

Tämä inttileskeys taitaa loppujen lopuksi tehdä hyvää. Opin pitämään huolen itsestäni ja pärjäämään yksin. Toivon myös suhteemme vahvistuvan. E oli lukenut kirjeen, jossa tunnustin olevani rakastumassa häneen. Hän kertoi tuntemustensa olevan samankaltaiset.

Nyt hiustenvärjäykseen! Katsotaan, tunnistaako kultaseni minut vielä huomenna.

Kulta, eihän tarvitse olla aikuinen vielä moneen vuoteen?

038

Taivas makaa harmaana väsyneen päiväni päällä. Oli tarkoitus hoitaa asioita, vaan nukahdin aamuviideltä. Taas. Innostuin viime yönä lukemaan pitkästä aikaa. Kartanoromaanit, luokkaa aivot narikkaan ovat hyvää viihdettä vanhanajan viehätyksensä vuoksi. Niitä ei voi ottaa vakavasti, ja lopussa sankaritar saa aina jo alussa kuvioihin tulleen sankarinsa, jonka ajan myötä voittaa puolelleen tai suopuu tälle.

E oli saanut tänään toisen kirjeeni tälle viikolle. Sen, joka saa pelkäämään hänen reaktiotaan. Odotan jännityksellä.

On runoiluolo, mutta en jaksa alkaa ajatella. Tein hyvää täysjyvälasagnea ja pesin pyykkiä. Miten kiinnostavaa. Kuolaan kodintavaroita nettikaupassa ja yritän suunnitella, miten järjestän huonekaluni uuteen asuntoon. Tunti heräämiseni jälkeen olin jo saanut vaatehuoneen siivottua loppuun. Nyt listalla on enää pari laatikkoa, joita en ole avannut kuuteen vuoteen ja pöydän alatason lukiopaperit.

Suosittelen muuten puhumaan isovanhempien kanssa puhelimessa, jos he ovat elossa. Oli kiva juttelutuokio mummin kanssa tänäänkin, vaikka näemme harva se päivä. :)

48 tuntia.

Kulta, sano että kelpaan.

037

Eilen sydämentykytyksiä aiheutti pelottava tekstiviesti, jonka sain illalla E:ltä. "Haluatko kuulla huonoja uutisia?" "Ootko ihan varma, että haluat kuulla?" En malta pitää mahdollisia lukijoita jännityksessä, kuten ensin suunnittelin, joten paljastettakoon nyt, mitä karmivaa sain tietää...

E TULEE LOMILLE AINAKIN NELJÄNÄ (4:nä!) SEURAAVANA VIIKONLOPPUNA!!!!

Tajuatteko! Neljänä! Peräkkäisenä! Viikonloppuna! E on minunminunminunminunminun! Olen ollut yhtä hymyä tuosta uutisesta lähtien.

Päivä oli muutenkin hyvä. Nautiskelin vuodenajan hiljaisesta vaihtumisesta, ja tajusin pääseväni ihan pian taas opiskelemaan. Kouluun. Ihanaa! Samaten olen innoissani muutosta. En ole tosin vieläkään saanut aikaiseksi aloittaa pakkaamista, mutta onhan tässä vielä pari viikkoa...  Maailma on taas mukava paikka ja elämä on täynnä hienoja asioita. Riehuin ja hypähtelin innoissani eilisillan, puhumattakaan niistä ilon kyynelistä.

Turha vihoitella kenellekään. Vaihteeksi olen luopunut katkeruudestani ainakin joksikin aikaa. Luotan normaalitilan palautuvan ja sulaneiden aivojeni jähmettyvän taas, kunhan maa peittyy lumeen ja ulos erehtyessä ripset jäätyvät yhteen. Näin eksän eilen sattumoisin hakiessani pikkuveljen koulusta, ja hän jopa vastasi tervehdykseen. Ihme.

Lähetin muruselleni eilen taas kirjeen, ja samaten tänään. Tämänpäiväinen oli odottanut laukussani jo muutamia päiviä, ennen kuin uskalsin laittaa sen postiin. Kävin myös kampaajalla. Tosin en uskaltanut tehdä mitään radikaalia. Olen tylsä. Hankkiuduin vain eroon enimmistä kaksihaaraisista ja kuivista latvoista. Etuhiuksiini en anna kenenkään muun koskea. En luota kampaajiin, joten pätkäisin ne itse perjantai-iltana.

Viime yönä minua ei teurastanut Sylar, vaan sen sijaan minut yritettiin myrkyttää. Unessa selvisi, että samaa oli yritetty jo vuotta aikaisemmin, mutta entiseni ei ollut kyennyt pelastamaan minua. Olin melkein kuollut. Sen sijaan selvisin vähällä toisella kerralla, koska E pelasti minut. Somaa.

Seitsemänkymmentäkolme tuntia, ja saan kietoa käteni E:n ympärille. Söin tänään jäätelön istuen ihan yksin keskellä tätä kylää. Ihmiset tuijottivat. Aurinko häikäisi.

Kulta, olen onnellinen sinun takiasi.

036

Tämä pikkukylä, jota olen inhonnut viisi vuotta lähes yhtä paljon kuin suurimpaa osaa sitä asuttavista ihmisistä alkaa vaikuttaa ihan kivalta nyt, kun olen pääsemässä viimeinkin pois. Kun muutimme tänne pikkukaupungista Etelä-Pohjanmaalla, itkin automatkan. Yhä viiden vuoden jälkeen tunnen, etten kuulu tänne. Etten ole osa joukkoa, vaan täysin ulkopuolinen. Toisaalta en tunne kuuluvani mihinkään muuallekaan. Kenties minun täytyy etsiä se oma paikkani. Toisaalta olen saattanut löytää sen jo: E:n viereltä.

Tunteja on jäljellä alle sata, ja mussutan tyytyväisenä kanelikeksejä kahvin kera. Palkitsen itseni koiran kanssa suoritetusta kävelystä. Syksy lähestyy. Sen tuntu on ilmassa ja tuulessa, joka heittää hiukset sekaisin. Pääni pehmenee joka ikinen elokuu huolestuttavasti samaa vauhtia, kuin lehtivihreä pakenee puiden runkoihin. Syksy on ehdoton suosikkivuodenaikani.

Minulla on eräs hauras haave tulevaisuuteni suhteen. Tahtoisin vain istua vanhassa, kauniisti kuluneessa nojatuolissa villasukat jalassa. Kahvimuki käden ulottuvilla. Katsella ulkona kasvavia pihlajia ja vaahteria talossa, jossa on leveät ikkunalaudat ja maalattu lautalattia ainakin yhdessä huoneessa.  Kirjoittaa kuulaana syyspäivänä. Odottaa tärkeimpääni kotiin.

Siivosin viime yönä sisustusarkkuni, ja selvitin, että kymmenvuotias polkkatukkainen Lyijylintu inhosi poikia. Onhan ne kamalia. Terveisiä vain E:lle! Löysin myös lapsuuden lempikirjani, jossa Konsta-nalle pyytää lokkia tiputtamaan vesitorniin mansikan, ja pian koko kaupungin hanoista tulee vain mansikkamehua.

Ensi viikonloppu kulunee pakatessa E:n tavaroita ja raahatessa niitä meille. Hänen äitinsä oli ottanut omat tavaransa ja muuttanut jo ostamaansa asuntoon, jonne E ei ole tervetullut. Reilua heittää poika ulos tämän ollessa armeijassa. Otan omaan asuntooni E:n päivittäistavarat, kunhan muutan. Ainakin siksi aikaa, että hän saa järjestettyä itselleen huoneiston. Saapa nähdä, miten käy. Onko yhteenmuutto sittenkin lähempänä kuin kumpikaan meistä arvasi...

Kulta, pakkausteipistähän voisi keksiä vaikka ja mitä...

035

Aamuyöllä, vähän ennen neljää löysin ylimmästä laatikosta päiväkirjan vuodelta 2004. Selatessani muutamia täytettyjä sivuja en voinut kuin virnuilla liki 12-vuotiaalle itselleni. Voi, miten elämä tuntui silloin draamalta ja pienet jutut suunnattoman suurilta. Voi, miten huolettomia olivat ajatukseni.

Teini-ikää lähestyvä minä alkoi osata jo pohtia asioita asteen syvällisemmin, mutta tärkeämpiä asioita olivat syntymäpäivälahjat ja monimutkaiset kaverikuviot. Vaikka paljon on muuttunut, paljon on silti samaa. Vaikka näen selvän eron sen lapsen ja nykyisen aikuisuuden kynnyksellä haparoivan minän välillä, koen silti yhä olevani ulkopuolinen. Yhä tavoittelen täydellisyyttä. Yhä vuodatan sieluni paperille, tai vaihtoehtoisesti näppäimistölle.

Enää en yritä olla erilainen. Jos olen, hyväksyn sen. Jos en, hyväksyn senkin. Teen ja elän vain mieleni mukaan.

Seitsemän vuotta niiden kirjoitusten jälkeen isä- ja isäpuolisuhteeni ovat yhä ongelmallisia. Minulla on ollut poikia, tyttöjä ja poikia. Olen tanssinut yökerhossa jalkani kipeäksi, juonut niin, että olen oksentanut ja suudellut samana iltana niin montaa ihmistä, ettei niitä voi yhden käden sormilla laskea. Olen särkenyt sydämeni, ja tainnut särkeä jonkun muunkin sydämen. Olen ollut julma ja leikkinyt ihmisellä. Olen ollut typerä ja antanut ihmisen leikkiä minulla.

Olen yrittänyt kakoa ulos syötyjen kilokalorien lisäksi itseäni, itseinhoani, riittämättömyydentunnettani ja kaikkia niitä virheellisiä valintoja sekä aivan vääriä ihmisiä. Olen kuluttanut lenkkipolulla ja kuntosalilla itseäni taas vähän pienemmäksi, vielä vähän lähemmäs lopullista katoamista. Olen valvonut yöni kyynelten juovittamilla poskilla ja toivonut, ettei tule seuraavaa. Olen päässyt suurimmaksi osaksi yli tästä kaikesta. Havahduttavaa oli, että merkit tähän olivat ilmassa jo vuonna 2004.

Olen ollut onnellinen ja yhtä lailla lyijynkeveä. Olen muuttanut viihtyisästä pikkukaupungista vielä pienempään kylään, josta pian olen lähdössä. On entisiä ja uusia ystäviä. Toivon kasvaneeni tarpeeksi, kypsyneeni sopivasti ja oppineeni riittävästi pärjätäkseni pian omillani.

Ennen kaikkea olen löytänyt ensimmäisen Miehen kaikkien niiden poikien jälkeen. Miehen, jonka kanssa tulevaisuus on realistinen haave vailla valheiden haavepölyyn ja unelmausvaan piiloutumista. Tällä kertaa ne ovat todellisia, jos toiveet sitä voivat olla.

Tänään aion kirjoittaa taas kirjeen, jota olen suunnitellut ja luonnostellut jo viikon. Aloin täyttää löytämääni päiväkirjaa kaikkien niiden tyhjien sivujen ja soman hevoskuosin kunniaksi. Näin unta, ettei E päässytkään lomille, vaan odotin häntä turhaan. Varusmies toisensa jälkeen astui ulos ovesta, vaan ei hän.

Löysin sattumalta pari päivää sitten entisen luokkalaiseni blogin, kun kulutin aikaani Blogilistalla. Luokkalaiseni ajoilta ennen muuttoa, eli seitsemänneltä luokalta. Muistan kuinka vedin hänen hiuksiaan käytävällä, en tiedä enää miksi. Kissatappelunpoikanen... Mielenkiintoista.

Siivotessani eilen lipastoa löysin myös vanhoja ainekirjoitusvihkoja ja lapsuuden syntymäpäiväkortteja. Valokuvia hyvin pienestä Lyijylinnusta kansallispuvussa silloisessa harrastuksessaan, kuvia minusta esiintymässä polkkatukkaisena kolmasluokkalaisena koulun kevätjuhlassa, joka järjestettiin kaupungin keskustan kirkossa.

En kirjoittanut muutamaa L:ää, kuten 12-vuotiaana suunnittelin. Kirjoitin niitä vain kaksi, ja kumpikin E oli korkeintaan kahden pisteen päässä siitä maagisesta Laudatur-rajasta. Olen jostakin kumman syystä kuitenkin oppinut viime aikoina pitämään kovasti kirjaimesta E. Tiedä sitten, mistä se johtuu...

Kulta, olethan minun? ♥

034

Coldplay - Yellow


Kulta, ota kädestä.

033

Suunnitelmissa on hiustyylin päivitys ennen ensi viikon perjantaita. Mukaan tarttui pari pakkausta hiusväriä, ja kampaamoaika on ensi tiistaille. Maanantaina käyn tekemässä vuokrasopimuksen. Mummolavierailun jälkeen omistan pursottimen. Joko leivotaan?

E:n päivä on kuulemma sisältänyt autokoulua. B-ajolupa ilmeisesti, sikäli mitään armeijatouhuista olen ymmärtänyt. Pitäisi pitäisi pitäisi alkaa siivota ja pakata. Valituksia postauksen sisällöttömyydestä ei oteta vastaan, pahoittelut.

Kulta, kaikki mitä teen, muistuttaa sinusta.

032

Sanonpa vain, että kirjeet olivat parempi kuin hyvä idea. Minä saan helpotettua ikävääni kertomalla niihin kattavasti tai vähemmän kattavasti, jaaritellen turhaa tai raapustaen tiukkaa asiaa elämästäni ja ajatuksistani, ja hän saa joka viikko kosketusta siviilimaailmaan. Eilinen huono päivä piristyi, kun hän viimein sai vihreän kuoren käsiinsä ja luki sen. Pisteet Lyijylinnulle! Enkö olekin ihana, kun näen näin paljon vaivaa vuoksesi, E, enkö olekin? 

Leikki sikseen, mutta nyt uskallan postittaa viime lauantaiyönä kirjoittamani tekeleen, joka meni hieman överiksi kliseisyyden suhteen lopussa. Se sisältää tunnustuksen, enkä ole ollut varma onko vielä sen aika. Kuitenkin hänen eilisen hyvänyönviestinsä jälkeen saatan rohkaistua tarpeeksi ostaakseni tuohon postimerkin ja antaakseni sen Postin/Itellan/minkälie huomaan. Eilen suljin kuoren ja kirjoitin siihen osoitteen.

En jaksa ylianalysoida ja pohtia eilisen kärttyisyyskohtausta. Hänellä oli kai vain huono päivä. Olemme kuitenkin jo voiton puolella. Tämänkertaisesta kolmen viikon erossaolosta on kärsitty jo yli puolet. Mietin vain, miten voisimme livistää muuttoapuna toimimisesta. E:n äiti muuttaa seuraavana lomaviikonloppuna. Ja heittää E:n käytännössä ulos, kun toinen on intissä. Mukavaa.

Minun oli tänään tarkoituksena jatkaa huoneeni läpikäymistä ja tavaramäärän karsimista, jotta pakkaaminen olisi helpompaa. Laitoin pikkuveljen aamulla kouluun, ja ajattelin torkahtaa hetkeksi. Heräsin, kun hän tuli kotiin. Hups. Siemailen parhaillani lähestulkoon välttämätöntä kofeiiniannostani ja kaipaan aamukahvihetkiä E:n kanssa. Vastakkaisilla puolilla pöytää. Mörkö- ja Nuuskamuikkunen -mukien kanssa. Hänen hupparissaan ja villasukissa.

Kulta, saisinpa herätä vierestäsi.

031

Muriseva mussukka on hyvinkin känkkäränkkä tänään. Ajatus asunnostani vaikuttaa nyppivän ja pahasti. En tiedä mikä tässä on hänelle epämieluisinta, mutta koetin kertoa parhaani mukaan tämän olevan väliaikainen ratkaisu. Soitin tänään opiskelija-asuntosäätiölle ja otin vastaan minulle tarjotun huoneen solukaksiosta. Suuren huoneen. Joka on E:n mielestä niin pieni, ettei sinne kehtaisi muuttaa jonkun randomin kanssa.

En tiedä kiristääkö välimatka hermoja, ja aiheuttaa pienestä erimielisyydestä paljon kitkaa, vai olisiko käynnissä kunnon sota, jos hän olisi täällä. Joka tapauksessa minun täytyy alkaa tehdä muuttojärjestelyjä ja käydä allekirjoittamassa vuokrasopimus.

Miehiä ei voi aina ymmärtää? Hyvä on, ihmisiä ei voi käsittää jokainen kerta. Ei olla seksistisiä.

Vielä 9 päivää. Eilen illalla kummallakin oli kamala ikävä. Hän kuulemma pelkää menettävänsä minut, kun pahin kaipauskohtaus iskee. E raukka ei arvaakaan, miten vaikeaa minusta on päästä eroon...

"Mä haluun olla se, jonka jälkeen sulle ei oo tavoiteltavaa."
 SMG - Ei mulle riitä

Kulta, olisit loman tarpeessa.

030

Sain asuntotarjouksen, joten pitäisi päättää huomiseen mennessä, muutanko kaupunkiin. Taidan muuttaa. E ja vanhemmat eivät pidä ajatuksesta, mutta tällä kertaa aion ajatella vain itseäni. Enkä sitä paitsi jaksa enää tätä taloa.

E raukka on ihan uuvuksissa ja tahtoisi kuulemma vain luokseni. Minusta ei irtoa nyt järkevää postausta.

Kulta, jaksamista! ♥

029

Takana on virkistävä pyöräilyretki postiin. Kaatosateessa. Ilman sateenvarjoa, koska omani rikottiin, eikä syyllinen ole vielä ostanut uutta. Löysin eilen peräti taannoiselta kahvionnettomuudeltani säästyneen kirjekuoren. Aikaisemmin ostettu pino kastui kauttaaltaan, eikä niitä kehtaa enää käyttää. Tänään hankkimani kuoret ovat punaisia. Onneksi seinässä ei näy jälkiä. Valkoisia tapetteja pitkin valuva kofeiinipitoinen juoma. ♥

E on herättänyt minussa taas värien kaipuun. Lähtiessäni ulos hänen kanssaan tai muuten vain tavatessamme en arkaile muistuttaa hedelmäkarkkipussia. Ilman häntä turvauduin taas tummaan ja himmeään.

Tämä postaus tulee olemaan luultavasti yhtä hyppivä kuin eilen kirjoittamani kirje alokkaalleni. Siinä ei ollut oikein mitään pointtia, mutta sainpa sentään vähäsen tekstiä aikaan. Kun olin saanut kuoren suljettua, keksin mitä olisin voinut kirjoittaa. Piirsin hänelle sentään siilin. Miksi? Kerran, kun olimme yöllä matkalla autolla heille, E pysähtyi katselemaan kahta siiltä. Hölmö. Ihana sellainen.

Hänen kaverinsa ovat hauskoja, eikä minulle ole ongelma viettää aikaa heidän kanssaan. E huomioi silti minutkin, vaikka viettäisimme iltaa isommalla joukolla kahdestaan nyhjäyksen sijaan. Minun ei tarvitse huolehtia mitä hän puuhaa, jos hän esimerkiksi lähtee ulos tupakkaseuraksi. Minun ei tarvitse huolehtia, jos hän juttelee jonkun naispuolisen kaverinsa kanssa.

Herätys tänään oli erittäin miellyttävä. Ovikello soi, ja kompuroin puoliltapäivin kuontalo jokaiseen ilmansuuntaan sojottaen ovelle. Yöpaidassa. Lyhyessä ja avonaisessa. Tuntematon mies, joka oli erehtynyt talosta näytti jokseenkin hämmästyneeltä. Hän oli menossa naapuriin. Jes.

Asiasta kolmanteentoista, lapseni tulee luultavasti kuolemaan nälkään ihan vain sen vuoksi, etten a) yllä mihinkään kiipeämättä ja b) saa purkkeja auki. Tänään taistelin pilttipurkin kanssa pitkän tovin, ennen kuin sain aamiaiseksi mangososetta. Päästyäni sängystä ylös kahdelta. Hups?

E on ollut kamalan väsynyt vaihdettuaan patteria yms. sotilaspoliisikoulutettavaksi joutumisen jälkeen. Eilenkin hän suuntasi nukkumaan jo puoli tuntia hiljaisuuden jälkeen. Aikaisemmin olen saattanut saada viestiä jopa vielä puoliltaöin. Hän valitteli päänsärkyä ampumisen täyttämän päivän jälkeen. Raukka. Hän kaipaisi jo lomaa.

Näen kamalia painajaisia Heroesin Sylarista. Yhyy!

Kulta, olisitpa turvanani.

028

Onpa tämäkin koettu. Istuttu kaverin kaverin kaverilla juomassa siideriä ja juttelemassa aiheista random ja random, vol 2. Eksyimme myös joukolla pyörimään tämän pikkukylän suurenmoiseen keskustaan, jossa oli jonkinnäköinen ruokatapahtuma täynnä humalaisia keski-ikäisiä ja iskelmää soittava live-bändi. Hurmaavaa. Olimme kaverin kanssa pitsalla jo yhden jälkeen ja kotiin pääsin vähän kahden jälkeen.

Ensimmäinen tuplakinkku oli ilkeä, mutta nyt on vain vähän haikea olo. Tietysti olisi huomattavasti mukavampaa, jos E tulisi lomille jo ensi viikonloppuna, mutta selviän tästä kyllä. Selvisin viimeksikin. Sinänsä on katkeroittavaa, kuinka toiset vikisevät, kun alokas on ensi viikolla ensimmäisen viikonloppunsa kiinni koko P-kaudella. Ai kun kamalaa. Vaihdetaanko osia?

Tunteja on jäljellä alle 291, juhlat sen kunniaksi.

Kulta, tule kanssani suihkuun.

027

Raukea aamu. Takana yö, jona katsoin vain elokuvan ja kirjoitin aamuviiteen. Love And Other Drugs ei järisyttänyt maailmaani, mutta pari ajatusta se herätti. Päähenkilö Maggie puhui, miten samanlaisia hetkiä voi tulla useampia, tai nykyinen voi olla ainoa laatuaan. Mikä todella merkitsee, on se, että hän on kokenut tuon yhden nimenomaisen hetken. Aloin ajatella sitä hetkeä, kun matkasimme kohti kotiani viime sunnuntaina. Moottoritiellä hän tarttui käteeni ja katsoimme toisiamme silmiin hetken. Hymyillen. Ennen kuin E keskittyi taas ajamiseen.

Mietin taistelua itseni kanssa, joka käytiin toukokuussa, kun tapasimme. Pidin häntä yli-innokkaana. Epäröin. Kenties pelkäsin, ettei hän vastaa odotuksiani. Kun ensimmäisen kerran sain hänet näköpiiriini, jotain tapahtui. En ole koskaan aikaisemmin kokenut sellaista tunnetta. Jotenkin tiesin, että tässä on jotain merkittävää. Tässä henkilössä. Kuitenkaan en aikonut lähteä hänen kanssaan tanssimaan. Lähdin. En aikonut antaa hänelle numeroani. Annoin. En ainakaan ollut aikomuksissa suudella! Suutelin. Vastasin viestiin, vaikka mietin. En ollut lähteä ulos. En ollut lähteä toista kertaa ulos, vaikka ensimmäinen sovittu tapaaminen oli ihana. Mitä vastaan kamppailin? Pelkoani siitä, että hän onkin minulle kenties juuri sopiva. Parempi kuin juuri sopiva. Paljon parempi.

En tahdo käyttää R-sanaa vielä, vaikka hän sen on lipsauttanutkin humalassa. En laske sitä. R-sana kerätköön voimia ja varmistukoon. Jotain kuitenkin on tapahtumassa. Kenties jo tapahtunut. Jollakin tavalla tunnen, että olen aloittanut uuden elämän. Erilaisena. Omana itsenäni, mutta ainakin varmempana kuin aikaisemmin. Pidän nykyään jopa keltaisesta.

Ihmeellistä, miten elämänsä aikana tapaa satoja, tuhansia ihmisiä, joilla ei loppujen lopuksi ole mitään merkitystä. Eräänä päivänä, tai kenties yönä vastaan käveleekin se, joka on merkittävämpi kuin kaikki ne aikaisemmat ihmiset yhteensä.

Kirjoitin hänelle viime yönä kirjeen näistä asioista, mutta en tiedä uskallanko vielä lähettää sitä. Kenties aika ei ole vielä kypsä. Varsinkaan viimeiselle lauseelle, jonka paperille kirjoitin.

Kulta, olet minulle niin hyvä.

026

Lisäystä 19:57

LTJ 14. Jos masennun tämän vuoksi, kustantaako valtio terapian?

Eilinen ilta sisälsi oikein ihastuttavat puolentoista tunnin itkukohtaukset, jonka jälkeen ohjelmassa oli tunnin raivolenkki. Vesivahinko huoneeni lattialla on odotettavissa ennen huhtikuun viidettä päivää. TJ 244.

Hurmaavaa, kun odotan kultaa ihan innoissani, ja sitten hänelle ilmoitetaankin, että ÄHÄKUTTI etpä pääsekään lomille, ja nakitetaan ainakin 9 kk:n palvelus. En tiedä, milloin hän pääsee lomille. En tiedä, mihin patteriin hänet siirretään ja milloin, vai onko siirretty jo.

Vihaan tuota idiotismia pursuavaa roskajärjestelmää. Olen hyvin katkeroitunut ennen ensi kevättä.

Kulta, tämä on kaikkea muuta paitsi reilua.

025

Lisäystä 18:34

TJ 245. VITTU. LTJ AINAKIN 8. VITTUJEN VITTUJEN VITTUJEN VITTU. Saatanan 9 kk AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!

Posti kulkee hitaasti, ja kirjuri ansaitsisi saada marmorikaulimesta. E ei ollut saanut kirjettäni vielä eilen, vaikka laitoin sen jälleen ensimmäisessä luokassa. Mur. Mikä on niin vaikeaa MINUN kirjeeni toimittamisessa HÄNELLE mahdollisimman nopeasti? Ei muiden postilla niin väliä, mutta olisin tahtonut omien raapustustusteni olevan perillä ja muruseni käsissä jo seuraavana päivänä, kuten aikaisemmin.

Minulla on massiivinen motivaationpuute ihan kaiken suhteen. Postauksen kirjoitus on liki ylivoimainen suoritus, puhumattakaan vaatteiden pukemisesta päälle. Siitä tulikin mieleeni, että oli jokseenkin jännittävää kirmata eräs aamuyö neljän maissa etupihalla alasti. Viemään roskia. Mikä siinä on, että E:n kanssa kaksin ollessamme olemme joko ilman rihman kiertämää tai korkeintaan 1-2 vaatekappaletta yllämme? Nudisteilua kerrakseen.

Imuri odottaa minua, mutta en tahdo vielä vastata sen kutsuun. Harjasin koiran peräti tänään. Nyt se näyttää vähemmän epämääräiseltä karvapallolta, ja jopa hieman laihemmalta! Tylsyys on vallannut minut, ja huomenissa pitäisi taasen saada itsensä muistuttamaan jotakin naisen ja metsänpeikon väliltä. Mielellään liki sitä huolitellumpaa ääripäätä.

Unirytmini on kerrassaan hurmaava. Yö koitti tänään klo 05:30 ja aamu liki kello yhtä päivällä. Sain sentään tekaistua jotakin ruokaa. Kokkaustyylini oli jälleen kerran 'nakataan pannulle vähän mitä sattuu, ja katsotaan millainen on lopputulos'. Ihan syötävää aikaansaannokseni kaiketi on. Ainakin toivottavasti. Yleensä sovellukseni ovat ihan maistuvia.

Pohdin humalaisia puheita kenties liikaa, ja mietin kannattiko kirjeessä ottaa kantaa yhteen niistä. Tiedä sitten kuinka suuri on kännijuttujen kontrasti verrattuna tosielämään. Ei minulla kyllä ole mikään kiire E:n suhteen. Meillä on aikaa, vaikka koko loppuelämämme. Kenties ei olisi vielä kannattanut mainita erästä seikkaa.

I'll show you mine if you show me yours first
Let's compare scars, I'll tell you whose is worse
Let's unwrite these pages and replace them with our own words

We live on front porches and swing life away,
We get by just fine here on minimum wage
If love is a labor I'll slave till the end,
I won't cross these streets until you hold my hand

Rise Against - Swing Life Away 

Kulta, barettisi on nam. ;)

024

Lahnauspäivä vol. liian monta. Sain vääntäydyttyä ylös sängystä hyvin myöhään, lähinnä laahustin jopa suihkuun asti, eikä huvita mikään. Raukoilla oli eilen rankka päivä. 10 km marssi varusteineen plus tetsausta. LTJ 2 ja mustaa kahvia.

Kulta, kaipaisin halia.

023

E käväisi eilen iltapäivällä vielä pikavisiitillä luonani. Joimme kahvia, ja lahnasimme hetken huoneessani. Kirjoitin hänelle taasen kirjeen, tosin tällä kertaa se päätyy hänelle päivän myöhässä. Pitäisi ryhdistäytyä, kiskoa yömekon sijaan vaatteet hyllykkeidensä peitoksi ja polkaista tämän iki-ihanan pikkukylän postiin. Piirsin hänelle kirahvin, ja kirjoitin kuusi sivua tekstiä. Tällä kertaa se meni lähinnä perinaiselliseksi suhde- & tunneanalyysiksi. Pitää koettaa hillitä itsensä ensi sunnuntaina.

Niiskutan kahvimukini vieressä, ja toivon olevani enemmän kipeä, että voisin laiskotella hyvällä omallatunnolla. Toisaalta nyt ei parane sairastua kunnolla, ainakaan niin, etten parantuisi ennen perjantaita. Tekisi mieli ostaa jotain uutta riisuttavaa E:lle ensi perjantaiksi, mutta saa nähdä vaivaudunko kaupunkiin asti. Olin jo viime perjantaina tuhma tyttö, ja mukaani tarttui pari uutta mekkoa, kun pyörähdin nopeasti keskustassa iltapäivällä. Mutkun lutkun ne oli alennuksessa... Ja laitoin juuri vanhoja vaatteita kolme isoa pussillista kirpparille!

On taas lahnauksentäyteinen päivä tiedossa, sikäli oloni ennustaa oikein. En saanut viime yönä unta unohduttuani koneelle taas yli neljään. Olen jo sekaisin viikonpäivissä ja tahdon vain kouluun. Lisäksi tahtoisin jo muuttaa uuteen asuntoon.

Tiedättekö sellaiset ystävyys- tai muunlaiset ihmissuhteet, joille välimatka ja aika ei merkitse mitään? Toinen osapuoli asuu satojen kilometrien päässä, ettekä välttämättä näe pariin vuoteen, tai pidä ajoittain ahkerasti yhteyttä muilla tavoin. Silti, kun taas pitkän ajan jälkeen kohtaatte, on kuin kuukausia ja kilometrejä ei olekaan ollut välissä. Kuin olisitte jutelleet viimeksi edellisenä päivänä. Ymmärrätte toisianne. Tämä tunne valtasi minut, kun E astui alas bussista vihreissään, ja käveli luokseni ongittuaan kassinsa ajoneuvon syövereistä. Kolme viikkoa ja 250 kilometriä pyyhkiytyivät pois. Vaikka kyseessä olisi ollut kolme kuukautta, kolme vuotta tai 2500 kilometriä, tuskin tilanne olisi ollut erilainen.

Toivon, ettei armeija muuta häntä. Ainakin vielä hän oli täsmälleen sama ihana itsensä, kuin aikaisemminkin. En saanut kuulla edes kovin paljon inttijuttuja. Jonkin verran, mutta en kyllästymiseen asti. Enimmäkseen hän tosin keskusteli niistä kaverinsa kanssa, joka sattuu olemaan myös palveluksessa tällä hetkellä. Olisin kestänyt kuulla enemmänkin, vaikka en kaikkea sitä inttislangia ymmärräkään.

Kertokaa mitä piirrän ensi viikon kirjeeseen!

Kulta, kaipaan sitä, kuinka pidät välillä kädestäni kiinni ajaessasi.

022

1:29

Kiitos äiti, arvostan kovasti sitä, että viet meiltä kolmannen mahdollisen yön yhdessä. Vahtisit itse kakaraasi.

13:13

Viikonloppu oli eilisillan ikävää yllätystä mukaan lukematta ihana. Kuinka olinkaan kaivannut ihan vain hänen läsnäoloaan. Perjantaina odotin bussia reippaasti etuajassa, ja oli tuskaista katsella miten ajoneuvo toisensa perään tyhjeni vihreään pukeutuneista henkilöistä, joista yksikään ei ollut se oikea. Viimein vähän ennen seitsemää vihreä linja-auto kurvasi paikalle, ja kuka sieltä astuikaan alas! En ollut uskoa silmiäni. Hän näytti hyvältä.

Emme malttaneet pitää käsiämme erossa toisistamme kovinkaan kauaa, ja loppujen lopuksi saimme vain käytyä kaupassa ja suihkussa. Makoilimme sängyllä (detaljina mainittakoon, että jälleen ilman vaatteita) kymmenen maissa, suunnitellen festareille lähtöä, mutta kohta vierestä kuuluikin vain tuhinaa. Koetin pussailla murusta hereille, mutta vastaus oli hieman... mutiseva. "Mmmmm..." ja *vetää minut kainaloonsa* Ei sitten mentykään. Valvoin kahteen kuunnellen ja katsellen kultani nukkumista.

Lauantaina pääsimme jopa kaupungille ja alueelle asti, mutta minua pyörrytti sisätiloissa, olin juonut liikaa, satoi vettä, sadetakit olivat laukussa, joka oli narikassa ja kumpikaan ei löytänyt mitään erityisen kivaa kuunneltavaa, joten lähdimme pois aikaisin ja olimme ruoan hakemisen jälkeen kotona jo puolenyön maissa. Kolmikymppiset humalaiset naiset pysyköön kaukana MINUN miehestäni, ja flirtatkoon vähemmän, vaikka kuinka olisi lapsia ja aviomies odottamassa. Mur.

Kaiken kaikkiaan viikonloppu sisälsi paljon hymyilyä ja hyvää tuulta. Onnellisuutta siitä, että saa taas pitkästä aikaa nähdä toisen. Nukkumista, kyljessä kiehnäämistä, toisen läheisyydestä nauttimista. Katsoimme muutaman jakson Heroesia ja leffan, ja vietimme paljon aikaa joko peiton alla tai se sivuun heitettynä. Tai suihkussa. (Viikonlopun saldo: 14. Olo: Au. Ei siitä sen enempää.)

Tietysti minua harmittaa, että armas äitini jälleen kerran työntää vastuun lapsestaan minulle ja sen vuoksi emme saaneet kolmatta yötämme yhdessä, vaikka E:n täytyy lähteä vasta tänään illalla. Näemme kuitenkin jo ensi perjantaina, ja saatan päästä tänään saattamaan häntä bussille.

Olen havainnut, että pärjään kyllä täällä ilman häntäkin, mutta silti kaikki on parempaa, kun hän on paikalla. Jakamassa sen kaiken kanssani. Juttu- & uniseurana, pitämässä kiinni. Sikäli asiat menevät, kuten kumpikin meistä tahtoisi, viidesosa on pian takana. Saapumiserä II/11 on ollut palveluksessa pian kuukauden, ja aika on mennyt yllättävän nopeasti.

Lainahupparini tuoksuu taas ihanimmaltani ja tärkeimmältäni, sain häneltä Rovaniemen tuliaisina kerrassaan hurmaavan nuhan, enkä itkenyt eilen kuin ihan vähäsen ennen kuin hän toi minut kotiin. Jaksan kyllä odottaa, kunhan hän vain tahtoo minun odottavan.

Ihmettelen kyllä hänen äitinsä toimia, ja suhtautumista poikaansa, mutta ei siitä enempää. Mikäpä minä olen toisten äiti-lapsi -suhteita arvostelemaan.

Kulta, kiitos ihanasta viikonlopusta. ♥

(Uhkasin tehdä prinssi Albertit piikkikorolla sille onnettomalle syylliselle raukalle, joka on mokannut, jos ensi viikonlopun lomat perutaan.)