maanantai 8. elokuuta 2011

029

Takana on virkistävä pyöräilyretki postiin. Kaatosateessa. Ilman sateenvarjoa, koska omani rikottiin, eikä syyllinen ole vielä ostanut uutta. Löysin eilen peräti taannoiselta kahvionnettomuudeltani säästyneen kirjekuoren. Aikaisemmin ostettu pino kastui kauttaaltaan, eikä niitä kehtaa enää käyttää. Tänään hankkimani kuoret ovat punaisia. Onneksi seinässä ei näy jälkiä. Valkoisia tapetteja pitkin valuva kofeiinipitoinen juoma. ♥

E on herättänyt minussa taas värien kaipuun. Lähtiessäni ulos hänen kanssaan tai muuten vain tavatessamme en arkaile muistuttaa hedelmäkarkkipussia. Ilman häntä turvauduin taas tummaan ja himmeään.

Tämä postaus tulee olemaan luultavasti yhtä hyppivä kuin eilen kirjoittamani kirje alokkaalleni. Siinä ei ollut oikein mitään pointtia, mutta sainpa sentään vähäsen tekstiä aikaan. Kun olin saanut kuoren suljettua, keksin mitä olisin voinut kirjoittaa. Piirsin hänelle sentään siilin. Miksi? Kerran, kun olimme yöllä matkalla autolla heille, E pysähtyi katselemaan kahta siiltä. Hölmö. Ihana sellainen.

Hänen kaverinsa ovat hauskoja, eikä minulle ole ongelma viettää aikaa heidän kanssaan. E huomioi silti minutkin, vaikka viettäisimme iltaa isommalla joukolla kahdestaan nyhjäyksen sijaan. Minun ei tarvitse huolehtia mitä hän puuhaa, jos hän esimerkiksi lähtee ulos tupakkaseuraksi. Minun ei tarvitse huolehtia, jos hän juttelee jonkun naispuolisen kaverinsa kanssa.

Herätys tänään oli erittäin miellyttävä. Ovikello soi, ja kompuroin puoliltapäivin kuontalo jokaiseen ilmansuuntaan sojottaen ovelle. Yöpaidassa. Lyhyessä ja avonaisessa. Tuntematon mies, joka oli erehtynyt talosta näytti jokseenkin hämmästyneeltä. Hän oli menossa naapuriin. Jes.

Asiasta kolmanteentoista, lapseni tulee luultavasti kuolemaan nälkään ihan vain sen vuoksi, etten a) yllä mihinkään kiipeämättä ja b) saa purkkeja auki. Tänään taistelin pilttipurkin kanssa pitkän tovin, ennen kuin sain aamiaiseksi mangososetta. Päästyäni sängystä ylös kahdelta. Hups?

E on ollut kamalan väsynyt vaihdettuaan patteria yms. sotilaspoliisikoulutettavaksi joutumisen jälkeen. Eilenkin hän suuntasi nukkumaan jo puoli tuntia hiljaisuuden jälkeen. Aikaisemmin olen saattanut saada viestiä jopa vielä puoliltaöin. Hän valitteli päänsärkyä ampumisen täyttämän päivän jälkeen. Raukka. Hän kaipaisi jo lomaa.

Näen kamalia painajaisia Heroesin Sylarista. Yhyy!

Kulta, olisitpa turvanani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lahjoita murunen ajatuksistasi? :3