044

Kirjoitin viime yönä kahteen, vaikka ylevät tavoitteeni olisivat sisältäneet kyseisellä kellonlyömällä mielellään jo nukkumista. Lopulta vajosin horrokseeni taasen aamuyön puolella. Kyllästyttävän tuttua ja arkipäiväistä. Untani pätkivät viestit ennen kuutta, pikkumiehen kouluun laittaminen ja soiva puhelin. On vähän väsy. Sain sentään jotain aikaan, mitä nyt huomattavasti myöhemmin kuin olin suunnitellut.

Kaikki vaadittavat lomakkeet ja liitteet on toimitettu virastoihin, postissa saapui vahvistus muuttoilmoituksesta ja maksoin jopa myöhästymismaksut kirjastoon. Kävin vähän papereita lävitse, enkä kulkenut kylällä ihan linnunpelättimen näköisenä. Sain jopa kuontaloni ojennukseen ja päälleni jotain muuta kuin E:n ison hupparin ja olohousut.

Tänään iski äkillinen ikäväkohtaus, erittäin voimakkaana. Näimme toissapäivänä, ja olo on hirveämpi kuin kolmannella yksinoloviikolla. Ja kyllä, näemme joka tapauksessa tämän viikon perjantaina, kun lintsaan tutustumispäivästä ja menen valaan. E on tärkempi kuin vaivaannuttavat leikit ja retki ties minne.

Oloni on hieman jännittynyt, koska huomenna ohjelmassa on ensimmäinen Orientation Day. Pitää herätä pitkästä aikaa tuskallisen aikaisin ja ehtiä kahdeksan bussiin. Onneksi koulumatkani lyhenee ihan pian 29 kilometriä. Tunnesyöppönä mussutan tietysti mysliä, ja äskettäin nautiskelin karkin sijaan raa'asta kaalesta. Omnom! Hyvä on, ahnehdin kitaani ensin muffinsin, mutta sitä ei lasketa.

Ruoasta mieleeni, kun kävimme viikonloppuna muruseni vakiopaikassa, ulkomaalainen omistaja kertoi E:n 'lihavistuneen' ja elehti käsillään hartioiden levenemistä. Mielestäni kultaseni on kyllä enemmänkin laihemman näköinen, ainakin hänen pienoinen pömppiksensä on huvennut. Hän kuitenkin kertoi painonsa nousseen kuutisen kiloa. Kai se on sitten lihasta? Tai jotain. Ainakin hän joutuu liikkumaan todella paljon, ja iltavapaitaan kuluttaa salilla.

Helpotusta perjantaiaamun tunteihin autossa tuntemattoman miehen kanssa tuo suomalaisen keskustelukulttuurin hienous. Jos ei ole mitään erityisempää sanottavaa, voi olla hiljaa. Ei tarvitse kehitellä kömpelöä small talkia aiheesta x, y ja z. Toivottavasti kuitenkin tulemme appeni kanssa juttuun! Ei hän voi olla pahempi kuin E:n äiti. Tai entinen appeni.

Harmittaa vieläkin, että unohdin perjantaina lähtöhälinöissä siepata hyllystä hajuvesipullon mukaani. On yksi ainoa asia, jota E toivoo päästessään pitkästä aikaa käymään kotona ja menen unohtamaan sen. Havaitsin puolimatkassa bussipysäkille jotain uupuvan, mutta ei ollut enää aikaa kääntyä takaisin ja noutaa pulloa. Luotan kuitenkin siihen, että E:lle oli tärkeämpää se, että tulin häntä vastaan ajoissa tuoksumatta syreenille kuin se, että olisin ehtinyt suihkaista ylleni vähäsen ja olisin ollut myöhässä.

Huomaa, että toinen on viikot miesten seurassa. Erityisesti se käy ilmi kahdestaan ollessa, mutta yhtä lailla kaupungilla. Pää pyörii ja jokainen suunnilleen sopivanikäinen naispuolinen kulkija tulee taatusti huomatuksi! Normaalisti hän ei kiinnitä noin paljon huomiota toisiin naisiin. Katselkoon minun puolestani, kunhan koskee vain minuun.

Kulta, kunpa aika kuluisi nopeammin.