082

Pitsa uunissa, levy tummaa suklaata vieressä ja valkkaria lasissa. Hain viinipullon, koska totesin: vitut, sama vetää kännit, kun on muutenkin tarpeeksi kurjaa. Pelkään taas vaihteeksi kaikkea mahdollista, ja E vakuuttaa että olen riittävä. Olisinkin.

Kulta, toivottavasti saat unta ennen väijyä.

081

Pudotin tänään keltaiseen laatikkoon punaisen kuoren, joka sisälsi kissakortin ja kaksi Muumi-tikkaria. Nyt on raikas ja puhdas olo, villasukat, kupillinen kuumaa kahvia, suklaakeksejä ja mustikkarahkaa. Aikomus lukea kirjaa tai katsoa elokuvaa. Ikävä. Musiikkia.

Olet mulle autuus 
ainutlaatuisin
 
Anna Puu - Sinä olet minä

Kulta, sinutta on tyhjyys.

080

Maailma vaikutti huomattavasti paremmalta paikalta, kun olin saanut kiskottua ylleni kuivaa vaatetta ja vatsani täyteen. Lähdin tänään nimittäin kaupunkikierrokselle jalkaisin, korollisissa nilkkureissa. Ilman sateenvarjoa. Sää vaikutti ihan sievältä astuessani ovesta ulos. Päästyäni keskustaan alkoi sade.

Löysin sentään sopivat sekä istuvat farkut, vaikka sovituskoppisessio oli yhtä ahdistava kokemus kuin aina. Olisin mahtunut yllätyksekseni pienempäänkin kokoon, mutta valitsin mukavamman vaihtoehdon. Mukaan tarttuivat myös mustat stay upit yllätykseksi vähän yli parin viikon päästä lomautuvalle sotamiehelleni, sekä sievä aamutakki. Sillä kehtaa kenties raahautua keittiöön, vaikka kämppis olisikin paikalla. Omituista kertoa vaatteista blogissa...

Olin reipas ja pyykkäsin heti aamulla. Kahden yön turhauttavan yksinäisessä sängyssä pyöriskelyn jälkeen olo on jokseenkin väsynyt. Onneksi en sentään ole armeijassa päivystämässä kolmesta kuuteen aamulla, kuten E viime yönä. Univaje lienee syy tähän makeanhimoon. Pää ei toimi tänään, palataan asiaan joskus. Ojbhfljjfsdi.

Kulta, come to the dark side, we have cookies.

079

Raahustaessani koulusta kirjelaatikon kautta kotiin kastuin läpikotaisin, eikä sateenvarjosta ollut mitään hyötyä tuulen heitellessä sitä nurin. Ihan mukava pikku puhuri. Puiden latvat kurkottelevat maata kohti ja jossakin päin kaupunkia tätä nykyä kuuluisa trampoliini päätti ottaa lävistyksen. Käyttäen lyhtypylvästä.

En kehdannut alkaa taivaltaa myrskyä uhmaten kauppaan, vaan olen kyyhöttänyt sisätiloissa. Kaivoin villasukat lipastosta, Muumilaakson tarinoita netistä ja mausteista linssikeittoa pakastimesta. Vain paras mahdollinen seura puuttuu, muuten päivä on pelastettu säästä huolimatta.

E:tä v*tuttaa. Suunnattomasti. Kaikki. Nyt taitaa olla imelän kortin ja tikkarin vuoro...

Kulta, olisi kivempi katsoa piirrettyjä yhdessä.

078

Aloittaessani tämän kirjoittamisen kultaseni on ollut Rovaniemellä VR:n aikataulujen mukaan 11 pitkää minuuttia. Vaikka hän lähti luotani puoli kolmen maissa päivällä, kävin vielä moikkaamassa E:tä asemalla. Hän oli saapunut paikalle tunnin etuajassa. Oli aivan ihana nähdä vielä pikaisesti ennen kuin vaunut kuljettivat hänet taas pohjoiseen.

Lempinimivarastoni on taas karttunut. Olenhan jo hänen oma pikku pervonsa, mössykkä, myssykkä, hemp(s)ukka, norsunpoikanen, hemuli, laiskiainen (en ole saanut selvyyttä lukeudunko kaksi- vai kolmivarvaslaiskiaiseksi) yms., mutta tämän ihanan viikonlopun jälkeen olen myös uliseva katkarapu ja unipallero. Hyvä on, viimeinen nimitys lienee ihan aiheellinen. Muita en kommentoi.

Lauantaiaamuna nukuin, kun hän pelasi ja katsoi elokuvan. Nousin yhden jälkeen. Sunnuntaiaamuna nukuin, kun hän saunoi äitinsä kanssa. Tänä aamuna horrostin ("Ei mua *haukotus* nukuta enää..." *Torkahtaa*) kultaseni katsoessa taas leffaa. Krhm... Yhtenä selityksenä voisi pitää sitä, että makasin jokaisena yönä näistä kolmesta valveilla hänen jälkeensä ja mietin asioita, joita en muistanut ottaa puheeksi hänen ollessaan hereillä.

Sain taas perjantaina pienoiset hormonikohtaukset, mutta en laisinkaan yhtä pahoja kuin viime viikonloppuna. E ei anna asian olla, vaan vaatii minua kertomaan, jos jokin on vialla. Vaikka painostus onkin toisinaan epämiellyttävää, on hyvä ettei hän anna minun vaieta ja varastoida kaikkea itseeni. Olen koettanut olla kuormittamatta häntä omilla pienillä murheillani ja ajatuksillani.

Häneen ei tepsi, jos osoitan mieltäni ja murjotan. Häntä en voi manipuloida ja saada toimimaan niin kuin tahdon, ellen pyydä suoraan. Häneen ei vaikuta, jos mäkätän ilman syytä tai ulisen hysteerisenä. Tietysti hän lohduttaa, kun tarvitsen lohtua ja on läsnä jos vain voi silloin, kun kipeästi kaipaan läsnäoloa. Hän näkee suoraan lävitseni ja olen niin onnellinen siitä.

 

Lauantaina istuimme porukalla iltaa ja lähdimme käymään kaupungilla. Dione oli ihan mukava paikka pitkästä aikaa, vaikka tulvikin ihmisiä. Meidän oli tarkoituksena käydä ihan kunnollisessa ravintolassa syömässä ennen juomista, mutta yksi joukosta ei ilmeisesti halunnut ja viivytteli niin, että menimme suoraan baariin. Mielenkiintoista, kun alaikäiset vain kävelevät edellä pokkana sisään, ja minulta ja E:ltä kysytään joka kerta papereita.

Tanssimme paljon, ja antaumuksella. E:n liikkeet ovat hauskoja, olematta mitenkään kömpelöitä tai naurettavia. Lisäksi istuimme hänen kaveriensa kanssa. Sinänsä mielenkiintoista, että olemme aina hänen ystäviensä kanssa. Ai niin, minun harvat sosiaaliset kontaktini ovat muualla opiskelemassa... Hän sai ihmeellisen hengenahdistus/rintakipukohtauksen, ja lähdimme pian sen jälkeen.

Sanonpa vain, että anoppi on ärsyttävä humalassa. Ja sain väärän pitsan. Ja loppuillasta kaikki oli huonosti. Vaan ei siitä sen enempää, tilanne selvisi ja kaikki meni ihan hyvin. Plus on vaikea saada tilin tunnuslukua oikein ensimmäisellä yrityksellä, kun on humalassa.

Sunnuntaina vain löhösimme laiskana koko päivän, skippasimme käynnin vanhempieni luona, tein ruokaa ja katsoimme Heroesin kolmoskautta. Kämppikseni tuli illalla kotiin, joten koetimme olla häiritsemättä häntä ja kyhjötimme huoneessani. Silittelin E:n uneen. Lisäksi minulle sanottiin ei ensimmäistä kertaa hänen toimestaan. Myh. Miehet pihtaa...

Tänään toin hänelle aamiaista koneelle ja tunnelma oli lähes yhtä haikeaa kuin kaksien astioiden tiskaaminen hänen lähtönsä jälkeen. Kuulemma mitä pidempi loma, sitä enemmän ketuttaa palata takaisin. Hän on kiinni ainakin seuraavat kaksi viikkoa, pahimmassa tapauksessa kolmekin on mahdollista. Pahus sentään.

Alan kirjoittaa taasen kirjettä. Tällä kertaa taiteilen laiskiaisen!

Kulta, voiko lomien jälkeisen masennuksen diagnosoida?

077

Hirveää ajatella, että enää muutama tunti, ja sitten E on taas poissa. Kolme viikkoa. Damn it.

Kulta, joko olet pelannut ja leffannut tarpeeksi?

076

Eilen baarissa, tänään löhöilyä.

Kulta, malta hetki...

075

Omenapiirakka uunissa, pyykkivuoron ylitse nukuttu, hiukset likaisena ja päällä yövaatteet. Aikaa näyttää ihmiseltä noin neljä tuntia. Eilen tein historiaa ja ostin ihan vain itselleni karkkia. Vanhoja autoja. En muista, koska olen viimeksi tehnyt jotain yhtä hurjaa. Siitä lienee vuosia. Viihdytin viime yönä päivystäjänä nuokkuvaa murua kolmeen. 

Kulta, mitä tykkäät piirakasta?

074

Pyörin viime yönä turhaan pikkuveljen liian pehmeässä sängyssä. Sain unta joskus neljän maissa, ja takaisin kotiin piti lähteä samalla kun isäpuoli menee töihin. Näin ollen arvatkaa, olinko TAASKAAN koulussa... Sain sentään jotain aikaan! Ennen kymmentä olin jo tehnyt ruokaa, kuurannut kylpyhuoneen kiiltävän puhtaaksi ja imuroinut kämpän. Sitten suuntasinkin sänkyyn.

Saan nauttia hölmöläiseni seurasta maanantaihin asti. ♥ Koska olemme luultavasti menossa anopin luo jonkinlaisten rapujuhlien merkeissä, ajattelin leikkiä hyvää miniää ja leipoa omenapiirakan. E:n äiti ei nimittäin leivo.

Kävin tänään kaupassa, joten toivottavasti vaivannäköni palkitaan ja saan tällä kertaa laittaa E:lle ruokaa. Muuten olen raahannut turhaan kauppakassia kävellen kotiin. Tein hyvän teon ja käytin jälleen muovipussin sijaan kangaskassia ja isoa laukkua. Ah tätä itsetyytyväisyyttä.

Kulta, mulla on sulle ylläri. ;)

073

Olen vanhempien luona maalla tämän yön. Tähän mennessä olen käynyt kukkakaupassa, istunut mummin syntymäpäivillä ahtamassa sisääni herkkuja ja kuunnellut pikkuveljen spontaanin tunnustuksen. "Lyijylintu... Tiedätkö mitä? Vaikka olisit missä, niin mä silti rakastan sua." E:n mukaan tokaluokkalainen pistää häntä paremmaksi. ;)

Kulta, osasitko puhua naisille alle kahdeksanvuotiaana?

072

Damn, Damn, Damn,
What I'd do to have you
here, here, here
I wish you were here.

Damn, Damn, Damn
What I'd do to have you
near, near, near
I wish you were here.

I love the way you are
It's who I am, don't have to try hard
We always say, say like it is
And the truth is that I really miss

All those crazy things you said
You left them running through my head
You're always there, you're everywhere
But right now I wish you were here.

Avril Lavigne - Wish You Were Here

Kulta, siin' on helvetisti järkeä, kun on koko ajan ikävä.

071

Ehdin juuri perjantaiksi parantua edellisestä taudista, ja nyt yskin taas. Kurkkuun koskee ja nautin lounaaksi flunssajuomaa. Raahautuessani kouluun kahdeksaksi harkitsin jopa sukkien käytön aloittamista hiljakseen kesän jälkeen. Koulussa en oppinut mitään, ja sukelsinkin sänkyyn päästyäni kotiin puoli yhdentoista maissa. Heräsin vartin yli kolme. Hups. Ihan mukavat pienet päivätorkut.

En ole saanut tänään aikaan mitään.Olen vakuuttunut vyöryväni pian E:tä vastaan, sillä minä vain nukun, syön ja pallotan. En jaksanut lenkille, enkä ole tehnyt koulun eteen mitään. Olen vain hakenut lohdutusta pitkin päivää nuuskimalla välillä rakkaaltani tuoksuvaa tyynyä.

Viikonloppuna sai nauttia taas ihanista aamuhetkistä. Se raukea tunnelma, uninen katse ja hölmö hymy on yksi elämän parhaimmista paloista. Toisen kylkeen hivuttautuminen ja ympärille kietoutuvat käsivarret pelastavat silkkana muistonakin monta päivää. Kaipaan yhä kauas hänen kanssaan.

Haaparantaan poikkeamisen vuoksi E ja hänen kyydissään kasarmille matkanneet inttitoverit olivat myöhästyneet sunnuntaina minuutin lomilta paluussa. Onneksi siitä ei tullut sanomista. Kenties armeijassa ei ollakaan niin kovin minuuttinatseja? Ainakaan tällä kertaa. Tykkimieheni pelkäsi jo seuraavien lomien menettämistä tai vastaavaa.

Aloin eilisiltana neuloa. Lapasesta on valmiina suunnilleen puolet. Mietin vain, mihin hukkaan aina sukkapuikkoni. Paksummat ovat omilla teillään yhtä lukuunottamatta. Pahus. Kyllä, olen vanhus. Ainakin vapaa-ajan harrasteideni suhteen. Tai sitten vain henkisesti entisajan kotirouva.

Olen miettinyt paljon minua ja E:tä, varsinkin lauantaisen kohtaukseni vuoksi. Edelleen pari hänen sanomaansa asiaa vaivaavat minua, mutta en saa läheskään kaikkia kieleni päällä pyöriviä asioita ulos ollessani hänen kanssaan. Kirjoitan hänelle paljon, mutta en saa sillä tavalla vastauksia.

Kuitenkin olen kerrankin löytänyt jonkun, joka on yhtä omistautunut suhteelle kuin minä. Jonkun, joka välittää ja näyttää sen niin, ettei minun tarvitse epäillä. Hän on ihanan vakaa ja tuo turvallisuutta elämääni kaiken muun hyvän ohella.

 Lähetin tänään taas kirjeen. Tuttuun tapaan sumutettuna hajuvedellä. Liitin mukaan kuvan vuodelta 1997, jossa leivon. Taidan yhä näyttää samalta taikinaan tarttuessani. Ensi viikonloppuna syötän hänelle mustikkapiirakkaa.

Kulta, kiitos kun saat minut nauramaan, vaikka olisin lohduton.

070

Huomenna paukkuvat sataset. TJ 200.

Tyhjä olo. E lähti luotani hieman ennen puolta kolmea. Olisin päässyt halutessani mukaan anoppilaan syömään ja saunaan (taas), mutta en lähtenyt. On vaivaannuttavaa jumittaa alleviivatusti anopin, eikä niinkään E:n kodissa. Lisäksi sain kuulla siitä, miten hiuksiani on kaikkialla jos olen käynyt kylässä. Eilinen ärtymys sai juurensa kyseisessä rivitalokaksiossa tuntikausia koomaamisesta, keräsi lisää kiukuttelunaiheita ja lopulta purkautui massiivisena itkukohtauksena eilisiltana.

Ulisin säälittävästi kykenemättä mihinkään. Seinät kaatuivat päälle. Mitään erityisempää syytä ei ollut. Meidän oli tarkoitus nopeasti käydä asunnollani hakemassa baarivaatteet, mutta totesin etten pysty. Tiedä sitten oliko takana pari viinilasillista, ärtymys, jonkinlainen hormonikohtaus, viikkokausien ikävä vaiko tekijä x, mutta noin kamalaa oloa en olekaan kokenut hetkeen. Tarjosin hänelle mahdollisuutta lähteä ilman minua, mutta loppujen lopuksi emme kumpikaan eksyneet baariin asti.

Kun olin vähän rauhoittunut kävimme kaupungilla syömässä illan mukana roikkuneen E:n kaverin kanssa, katsoimme leffaa sängyssäni ja tuhosimme muutaman tölkin lonkeroa. Onneksi hän ei vahvistanut pelkoani ja lähtenyt ilman minua. Joku toinen (liikaa menneitä muistelematta) olisi varmasti tehnyt toisin. Hän ei tahtonut jättää minua yksin siinä tilassa. Sinänsä ihan hyvä. En tahdo tietää mitä olisin päätynyt ajattelemaan tai tekemään.

En saanut tehdä muruselleni ruokaa, sillä perjantaina hän oli jo syönyt ja nukahti aikaisin. Eilen söimme vain aamiaista luonani, samoin tänään. Olen pettynyt. Kakku sentään teki kauppansa. Sitä on jäljellä enää pieni pala.

Kaikesta huolimatta olen onnellinen. Kyseessä oli toivottavasti vain vähän huonoja päiviä pari kappaletta. Hän on niin ihana. Lohduttaa, pitää sylissä ja on kärsivällinen kanssani. Ansaitsenko hänet?

LTJ 5.

Kulta, hävettää. : (

069

Sain murusen luokseni yhdeksän jälkeen, koska hänen äitinsä omi poikansa pariksi tunniksi. Se hänelle sallittakoon, mutta en siltikään pitänyt tilanteesta. Mokoma soitti minulle ensin. "Mitä teet? Mitä jos me nähtäis vasta huomenna...?" ja kun olin jo purskahtamassa epäuskoiseen vollotukseen, tämä ilmoittaakin olevansa alaovella, että jos tulisin avaamaan. Huh. Onneksi.

Emme ole ehtineet liiemmin keskustella tai muutakaan. Sukelsimme sänkyyn hetkeksi aikaa, ennen kuin hänen täytyi ystävällisyyttään heittää äitinsä ja tämän kaveri kaupungille. Kun pääsimme takaisin luokseni ja... no, makoilimme jonkin ajan kuluttua sängylläni minä ainakin halusin nousta syömään kakkua. Arvatkaa kuka kuorsaa tällä hetkellä sängyssäni? Söin sitten yksin, mutta en kyseistä leipomustani.

Kulta, sinua on kiva katsella kun nukut. :3

068

En viihtynytkään meksikolaisbileissä kovin kauaa, mutta oli ihan hauskaa. Joimme riisipuuroa viinalla: riisiä, maitoa, kanelia, sokeria ja alkoholia. Jännää! Ruoka oli hyvää ja ihmisiä paljon. Minulla oli aikaisemmin mielessäni pitkä lista asioita, joista kirjoittaa, mutta pää tuntuu lyövän tyhjää.

Raahasin ruokaa kaupasta kotiin, kun puhelin soi ja äiti ilmoitti tulevansa kylään. Oli ihan mukava kahvitella hänen kanssaan noin tunnin verran. Tänään pitää vielä viimeistellä ihmistäytymiset ja vähän siistiä tätä asuntoa ennen kuin E tulee lomille. Ajattelin lisäksi väsätä täytekakun!

Oli mielenkiintoista herätä toissa-aamuna siihen, kun jonkun sänky hakkasi seinään ja jouset huusivat armoa. Kerrostaloasumisen riemuihin kuulunut raahaava ääni naapurista on saanut selityksen: hänellä on rumpuja. Bongotyylisiä äänestä päätellen. Niitä naapuri soittelee iloisesti kahdelta yöllä. Raahaus on johtunut siitä, että hän on siirrellyt niitä. Yläkerran asukki on kantapääkävelijä. TÖMPS TÖMPS TÖMPS itse kullekin.

Alan sulattaa suklaata kuorrutusta varten :)

Kulta, toivottavasti kakku kelpaa.

067

Teen pikaisesti vähän jotain ruokaa, ennen kuin tartun meikkikynään ja piirrän viikset. Mexican Party, here we come!

(Skippailin iloisesti taas pari ekaa tuntia jne. ja postaan huomenissa enemmän. LTJ 1!)

Kulta, mitä tykkäät meksikolaisviiksistä? 8{)

066

Tehokkuuskohtaus tai kodinhengetärkuumeen oireita havaittavissa. Imuroin yhteiset alueet ja oman huoneeni, pesin ja kuivasin pyykkiä, jynssäsin keittiön kaakelit ja lieden niin kiiltäviksi, että niistä voi peilata itseään ja nyt odotan kakun kypsyvän. Se pitää pian muistaa pelastaa uunista. Voisin perjantaina leipoa pullaa ennen E:n lomautumista.

Oli ihan kiva juoruta äidin kanssa puhelimessa ja katsella, kun pikkuveli esitteli uusia lelujaan webkamerassa. Maanantaina juttelin pitkät tovit mummille. Pienikin etäisyys tekee hyvää perhesuhteille.

Yritän parhaani mukaan vältellä koulutehtäviä, huomenna on meksikolaisbileet kansainvälisten opiskelijoiden kesken (ajattelin piirtää viikset ja olla juomatta liikaa tequilaa) ja nyt nautiskelen minttukaakaota (aikuisten versiota) palkintona ahkerasta siivoamisesta.

Kulta, voisin vähän maistaa sua ;)

065

Kävin eilen yli tunnin kävelyllä. Aloitin seikkailuni hautausmaalta, ja jotenkin päädyin keskustan kupeeseen ihastelemaan kaunista puistoaluetta. Rakastuin tämän kaupungin syksyyn vesisateesta huolimatta. Putoilevat, värikkäät lehdet, vihmova sade ja tuuli yhdistettynä vanhoihin rakennuksiin sai aikaan sellaisen olon, etten kuulu tähän aikaan. En tiedä tarkalleen mille aikakaudelle sijoittuisin, mutta kenties menneisyys vastaisi paremmin minua. Luultavasti paras on kuitenkin tyytyä tähän hetkeen. Ainakin E on täällä. Se on ainoa asia, mikä merkitsee.

Syksy on saanut minut taas haaveelliseksi. Ennen kaikkea se on saanut minut taas kirjoittamaan, lukemaan ja kävelemään. Kannoin kaupunginkirjastosta kotiin taas sydänkuvioisella kangaskassillani muutaman opuksen, vaikka edellisiä lainojakin on palauttamatta ja lukematta pari. Katoan kansien väliin muutamaksi tunniksi kerrallaan, kunnes E on taas täällä.

Minuun on iskenyt kodinhengetärkuume. Ainakin olen kokkaillut, tiskannut, leiponut ja järjestellyt ahkerasti. Huomenna on pyykkipäivä (vapaapäivän ohessa), ja ajattelin jynssätä keittiön kaakeleihin pinttyneen minkälie kunnolla. Kylpyhuonekin kaipaisi perusteellista puhdistusta. Täällä asunnossa on sinällään siistiä, mutta huomaa ettei yhteisiä tiloja ole kuurattu kunnolla aikoihin. Kämppis aloitti jo maanantaina urakan ja pesi lattiat. Minä en saanut aikaan mitään hyvin vähäisen unen ja liiallisen koulun jälkeen. Huono omatunto.

Tykkimieheni on soitellut ahkerasti iltaisin ja öisin ollessaan väijyssä. Ei valittamista! Mitä nyt äskettäin puhelun taustametelinä vaikutti olevan enemmänkin kärsivä hirvi kuin laulava inttikaveri. Jospa hänelle voisi soittaa myöhemmin vähän paremmalla ajalla.

Hän oli saanut tänään kaksi kirjettä. Viime viikon ja tämän viikon kuoret. Niitä oli kuulemma nuuskittu urakalla toimistossa.

LTJ 3 ♥

Kulta, mietin mitä herkkuja keksisin viikonlopuksi. :3

064

Raajat levällään
mustelmilla
kelluen joutilaisuudessa

Tahdissa
   sinun ja minun
      hakkaava sänky

raukea puistonäkymä

Tiskit altaassa.

Kulta, vie minut pois.

063

Asuttuani peräti viikon yksikseni olen jo tottunut tähän vapauteen, rauhaan ja hiljaisuuteen. Opiskelija-asuntoja täynnä oleva talo on rauhallinen, ja huoneeni ikkunasta avautuu näkymä puistoon ja maassa mönkiviin siileihin. Ainoa miinuspuoli on toisessa rapussa asuvan naapurin omituinen seinäfetissi. Huoneemme ovat vasten toisiaan, ja toiselta puolelta kuuluu lähes joka ilta omituista raahaavaa ääntä ja kolistelua. No, minulla on sänky sillä seinällä. Odottakoon vain lomia...

Oltuani eilen tunnin vanhempien luona olin jo täysin kypsä. Olisin lähtenyt kotiin (saan kai sanoa tätä kodiksi, jos se siltä tuntuu?) mielelläni jo samana iltana, mutta bussit eivät olleet puolellani. Miten olenkaan sietänyt tuota meteliä aikaisemmin... Koiraa oli ihana nähdä! Muuten vierailu oli hermojaraastava.

Sain eilen iltaani piristämään pitkän puhelun juuri siltä henkilöltä, jolta sitä eniten kaipasin. E soitti. Hän on koko viikon ensi perjantain lomiin asti yöt porttivahtina. Väijyksi sitä kai kutsutaan? En ole niin perehtynyt armeijatermistöön, että tietäisin tarkalleen. Joka tapauksessa odotan innolla nämä muutamat päivät, ennen kuin saan taas suosikkihenkilöni unikaveriksi pariksi yöksi.

Pitäisi tehdä jotain koulujuttuja, vaan asiassa on yksi pulma. Motivaatio on täysin hukassa. Taidan kirjoittaa ensin kirjeen, ja liimata kuoreen Muumi-postimerkin, sekä käväistä pienellä kävelyllä viemässä sen laatikkoon.

Kulta, kostetaanko ensi viikonloppuna metelöivälle naapurille? ;)

062

Lähden vieraaksi vanhempieni luo. Ei sillä, että innostaisi. Muruseni joutui valvomaan taas yön, mutta oli mukava lähetellä viestejä aamuneljään. Eilinen sosiaalinen elämä oli ihan kivaa vaihtelua.

Kulta, kiedo käsivartesi ympärilleni.

061

Vietin vapaapäivää koulusta tietämättä, olisiko tänään ollut sittenkään vapaapäivä. Pääsin sängystä ylös yhdeltä päivällä. Sinällään ei ihme, sillä viihdyin edellisenä iltana kirjan äärellä myöhään. No, ei sen niin väliä, vaikka poissaoloja kerääntyykin. En ole kuitenkaan viettämässä tuossa koulussa vuotta kauempaa.

Muruseni pääsi viimeinkin pois metsästä ja takaisin kasarmille. Raukka joutuu viikon leireilyn jälkeen väijymään viikonlopun. Ei käy kateeksi. Oli tuskaista kävellä kaupungilta kotiin, kun vastaantulijoina oli muutamia varusmiehiä. Toisilla on lomat, toisilla ei...

Kävin erään vanhan kaverin kanssa leikkimässä kultturellia nuorta.Vierailimme taidemuseossa ja eräässä galleriassa. Mielenkiintoinen vaihtoehto perjantai-iltapäivän tekemiseksi! Suosittelen lämpimästi. Tänään olisi jokin opiskelijatapahtuma, jonka jätän väliin. Kämppis on menossa, joten saan nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta. Ajattelin leipoa.

Kulta, tuletko mustikkapiirakalle?

060

Tänään jäljellä 210.
Tänään huulilla hymy.
Tänään koulussa mielenkiintoinen luento ja mukava opettaja.
Tänään liian vähän unta.
Tänään kaakaokahvia.
Tänään hyvää ruokaa.
Tänään ajattelemaan laittava runokirja.
Tänään huulilla lause, joka odottaa hetkeään.

Kulta, tänään on taas toivoa.

059

Päätä on särkenyt koko päivän, kiitos liian pitkien unien. Vääntäydyin sängystä ylös päivällä kahdelta, vaikka siinäkään vaiheessa ei olisi huvittanut. Sain kuuden maissa jopa itseni ihmisennäköiseksi olohousut ja E:n huppari -linjan jälkeen. Nautin vapaudestani ja kävin kävelemässä kaupungilla, ihan yksin. Eksyin kirjastoon asti ja aion lohduttaa itseäni kirsikkajäätelöllä sekä runoilla. Jospa saisin vielä viestiä illalla. Jospa huomenna olisi parempi päivä.

Kulta, kiitos kun jaksat minua.

058

Syön paljon suklaakeksejä ja murjotan, koska murjotuttaa. Olisin halunnut lenkille, mutta en uskalla hämärässä yksin ja lisäksi taivas valuu taas maahan vihmovina pisaroina. Suljin näkymän ulkopuolelle, kiskoin villasukat jalkaan ja juon Taika-mukistani lämmintä.

Aiheena oli tänään 'Miten tehdä Powerpoint-esitys' ja koulupäivän pituus yksi tunti. Jätin välistä opiskelijajärjestön kaupunkisuunnistuksen, enkä onnistunut vieläkään soittamaan kahteen tärkeään paikkaan. Pahus. Jospa huomenna... E on pettynyt minuun, ellen hoida toista asiaa kuntoon.

Äiti kävi tänään kylässä ja lopetin juuri videopuhelun hänelle ja pikkuveljelle. Jälkimmäistä ja koiraa on ikävä. Outoa olla ilman lemmikkiä. Vielä oudompaa on tosin yhä edelleen olla ilman kultastani. Voi, kun olisi jo huhtikuu. Voi, kun kaikki menisi hyvin ja saisin nauttia siitä, että olen hänen vielä pitkään.

En ymmärrä mistä tämä äkillinen alakulokohtaus taas ilmeni. Olin jo oksentaa mussuttamani ruoat ihan vain siksi, että pystyisin siihen kenenkään täällä puuttumatta. Olin jättää syömättä ja lähteä juoksemaan ihan vain siksi, että olisin voinut. E on kuitenkin saanut minussa aikaan muutoksen. En tehnyt niin. Aikaisemmin olisin varmasti sortunut houkutukseen, vaikka sortumisia onkin ollut harvakseltaan.

Aamupäivä oli kaunis ja lämmin. Koetan muistella sitä. Syksy on minun vuodenaikani, ja nautiskelin tänään tuulen heittäessä hiukset sekaisin ja auringon kullatessa latvukset. Huomenna saan nukkua pitkään, ja ajattelin hankkia kirjastokortin.

Kulta, saat mut tuntemaan, että mä kelpaan.

057

Yksin asuminen on kerta kaikkiaan ihanaa. Hyvä on, tänään piti maksaa vuokra ja ostaa kaikennäköistä tarpeellista, sekä raahata kauppakassi kävellen kotiin, mutta silti. Nautin suunnattomasti tästä vapaudesta ja omasta tilasta. Vaikka en käytännössä asukaan ihan yksin, koska kyse on kuitenkin solukaksiosta, on tämä silti upeaa. Saan tehdä ruokaa siihen aikaan kuin huvittaa, eikä tarvitse siivota kenenkään muun sotkuja. Valmistin juuri äsken oikein maukasta tomaattista riisi-kanavuokaa, ja saan jäähdyttyään pakastaa sen uusissa rasioissani. Ostin myös kaulimen ja uuden, pinkin sekä tikittävän munakellon. Kello on kovin tikittävä, pinkki ja uusi. Tykkään!

Toinen päivä - jolloin jaksoin paikalle raahautua - koulussa oli pituudeltaan optimi: 1,5 tuntia. Siltikin tylsistyin. Meille kerrottiin englanniksi samoja asioita, mitkä on opittu jo lukiossa psykologian kurssilla suomeksi. Huomenna olisi vuorossa opiskelijajärjestön organisoima kierros kaupungissa, ilmeisesti jonkinlaista nähtävyyksien bongausta. Eh. Taidan jättää väliin.

Asioiden hoitamisen kamaluus jaksaa yllättää minut kerta toisensa jälkeen. Tänään sain kahta puhelua vältellessäni tehokkuuskohtauksen, jonka ansiosta huoneeni on nyt järjestyksessä vaatelaatikoita lukuunottamatta. Pitäisi tyhjentää parista isosta pahvilaatikosta kaappiin niitä vaatteita, joita eniten käytän. Muuten lipastot ovat saaneet täytettä ja muuttolaatikot tyhjentyneet sekä asettuneet tilapäiseen kotiinsa kaapiston päälle. Asetin seinälle E:n tekemän taulun, joka on oikeasti todella hieno. Konenurkkaukseni on viihtyisä ja huonekasvini (Aukusti, Eleonoora sekä E:n kaktus Ernesti) paistattelevat päivää sekä ihastelevat tähtiä ikkunalaudalla.

Kuten eilisessä pikapostauksessa mainitsin, kämppikseni on todella mukava. Hän vaikuttaa kivalta ja järkevältä, sekä sopivassa suhteessa siistiltä ja rennolta. Meidän elämänrytmimmekin ovat tarpeeksi erilaiset, joten emme häiritse liiemmin toistemme eloa. Minä olen yöeläjä, hän noudattaa päiväpainoitteisempaa rytmiä. Tulemme varmasti hyvin toimeen. Ainakin toivottavasti!

Vaikka muruseni onkin tämän viikon leirillä ja viikonloppuna väijyssä, lähetin hänelle silti taasen kirjeen. Ostin Muumi-postimerkkejä, koska ne olivat niin somia. Koska E saa jo muutenkin kuulla kettuilua vastaanottamistaan kirjeistä, sama kai se on kuinka imeliä tai lapsellisia ne ovat. :) Oih, sain juuri viestinkin! Hän on ottanut puhelimen mukaan metsään.

Muutin tavarani tänne lauantaiaamuna perheen ja kultani avustuksella, mutta olen viettänyt uudessa asunnossani vasta yhden yön. Laitoin vain ruoat kaappeihin ja keittiön suunnilleen siistiksi ennen kuin lähdimme viettämään yhteistä laatuaikaamme E:n äidin asunnolle, joka oli tyhjillään omistajansa ollessa mökillä. Testasimme saunan, perusteellisesti. Ei siitä sen enempää, mutta oli todellakin ihanaa. Katsoimme leffaa ja menimme ajoissa nukkumaan, koska kumpikaan ei pysynyt hereillä elokuvan loppuun asti.

Eilen kävellessäni bussiasemalta kotiin saattamasta häntä purin huultani, etten sorru kyynelehtimään. Lähtö oli muutenkin yhtä hälinää ja kiirettä, ja varusmiesten bussijärjestelyt yhtä sotkua. Sain vain pikaisen ja hajamielisen suukon ja halin ennen kuin hän säntäsi äkkiä ajoneuvoon. Onneksi sain sentään viestiä myöhemmin, mutta silloin vanhempani olivat jo ängenneet kutsumatta kylään. Ahdistavaa. Olin matkalla kotiin, kun puhelin soi. "Me ollaan täällä parkkipaikalla, missä sä oot?" Tänään he sentään pysyttelivät poissa. Tahdon tilaa hengittää.

Olenkin varmasti jo kertonut siitä, miten E:n kanssa on luonnollista. Vaivatonta. Pystyn luottamaan häneen, pystyn puhumaan hänelle, tai jos ei ole sanottavaa, voimme vain olla hiljaa ja lähekkäin. Voin olla täysin oma itseni. Minun ei tarvitse yrittää olla mitään parempaa, kuin oikeasti olen. Ei tarvitse huolehtia, minkälaisen kuvan annan itsestäni. Pystyn olemaan murehtimatta siitä, kelpaanko hänelle. Tahtooko hän minut vielä seuraavankin päivänä. Perjantainen panikointini ja angstini oli typerää ja turhaa. Hän oli nähnyt kaukana asuvia kavereitaan, jotka olivat tulleet käymään täälläpäin, ja ollut kuskina. Hänelläkään ei kuulemma ole liiemmin hauskaa ilman minua.

Minun tulee vain muistaa, että E on E, eikä entiseni. Hän on luonteeltaan oma ihana itsensä, eikä toimi kuten joku toinen on joskus toiminut. Ennen kaikkea minun tulee uskoa sitä järkevämpää itseäni heikkoina hetkinä.

Kulta, teet minusta ehjemmän.

056

Muutin. Olin kultani kanssa. Kämppis on tosi mukava!

Asiat vaikuttivat taas hyvältä yhteisen ajan ja rauhaisan juttelun jälkeen. Kirjoitan huomenna enemmän!

Kulta, välitän sinusta niin.

055

E on kavereidensa kanssa jossakin, enkä tiedä missä. En tiedä juoko hän vai ei. En tiedä, keiden kanssa hän on. Kysymykseni hänen seurastaan kierrettiin, joten en ole saanut selvyyttä. Kaksi puolta minussa taistelee. Toinen uskoo pahimpaan. Pitää tätä lopun alkuna, toisintona siitä, mitä edellinen suhteeni oli. Toinen puoli on järjen ääni, joka rauhoittelee.

 Pahat ajatukset ja pelot saavat minut ajoittain valtaansa. Suuri syy siihen lienee menneisyys. Epäluuloja ja negatiivisia ajatuksia häntä kohtaan pyrkivät lietsomaan myös vanhemmat. En ymmärrä, miksi he yrittävät aina sekaantua ihmissuhteisiini ja spekuloivat ja keksivät kaikkea mahdollista kamalaa. Yrittävät parhaansa mukaan laittaa epäilyksiä päähäni. Sama kuvio on toistunut aikaisemminkin. Tällä kertaa en tee sitä virhettä, että jakaisin heidän sanansa niiden kohteen kanssa. Onneksi pääsen aamulla pois tästä talosta.

Kaiketi hänelle tekee hyvää olla poikien kesken ulkona ja hengähtää. Ainakin oletan, että hän on miesseurassa. Ainakaan minun ei kuulemma tarvitse olla mustasukkainen. Olen kuitenkin. Entä jos? Kuitenkaan menneisyyden ei tarvitse tarkoittaa sitä, että sama tapahtuu uudelleen. Kyseessä on eri ihminen. Eri suhde. Eri tilanteet.

Luotan häneen. Siltikään en pidä tästä tilanteesta ja mieluusti olisin ollut hänen kanssaan. Olen kuitenkin yhä liian flunssainen lähtemään baariin, kaikki paitsi yhdet arkivaatteeni on pakattu, enkä alkaisi kuluttaa aikaani nyhjäten hänen äitinsä asunnossa odottaen, että hän tulee kaupungilta nukkumaan kanssani.

Toivottavasti sentään saamme huomisiltana sovun siitä, missä nukumme. Hän ei edelleenkään pidä uudesta asuinjärjestelystäni, enkä minä pidä hänen äitinsä nurkissa lojumisesta. Olin jo päivällä todella mietteliäs ja vähän kenties suruisakin siitä, miten asiat menevät. Tällä hetkellä vaikuttaa niin hauraalta ja epävarmalta.

Minä tahdon hänet, häntä ja olla hänen kanssaan, mutta entä jos kumpikaan ei anna periksi? Entä jos hän ei suostu olemaan luonani niin kauan kuin asun tulevassa paikassa? Entä jos kaikki menee pieleen? Entä jos hän kyllästyy minuun? Entä jos olenkin liian takertuva, tyhmä ja ruma? Entä jos hän tahtoo minusta eroon? Entä jos hän viettää aikaa vain kavereidensa kanssa tulevilla lomilla? Entä jos jään hänellekin viimeiselle sijalle tärkeysjärjestyksessä? Yritän vaimentaa kysymykset, mutta silti pelkään huonon hetken iskiessä.

Joka tapauksessa kävin tänään katsomassa asunnon jonotettuani avaimia kolme tuntia. Toimisto oli täynnä ihmisiä. Kun saavuin paikalle, sain vuoronumeron 84. Menossa oli nro 12. Mielenkiintoista, sanonpa vain. Asunto oli mielestäni oikein kiva. Yhteiset tilat olivat siistit, ja huoneeni oli suuri. Rakastuin ikkunalautaan. Ainoastaan kämppiksen verhomaku ei ollut mieleeni. Marimekko on kirosana, erityisesti Unikko. Beigenä. Yäk. Keittiön verho taitaa mennä vaihtoon...

Ai niin, E oli saanut peräti kirjeensä ennen lomillelähtöä. Hän ei ollut vielä lukenut sitä...

Kulta, ethän unohda minua?

054

Isken varpaitani jatkuvasti jonkun laatikon kylkeen, kun yritän luovia johonkin suuntaan tässä täydessä huoneessani. Pitäisi suunnata pian hakemaan avaimia, enkä taaskaan päässyt kouluun asti. Ei tällä yskällä. Minusta ei lähde ääntä, ja olo on hirveä, joten tulee mielenkiintoinen muutto.

Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja minulle liikenee aikaa jo tänään. Ainakin tarvisin kipeästi hänen apuaan kaiken roinani kanssa. Onhan ihan okei olla vähän hamsteri?

Kulta, postin olisi parempi olla käsissäsi ennen lomia!

053

Eilen E ei ollut saanut vielä iltaan mennessäkään maanantaina ensimmäisessä luokassa lähettämääni kirjettä. Olen jo valmistautunut soittamaan vihaisen valituspuhelin niin postiin, varuskuntaan, eduskuntaan, kuluttajalautakuntaan kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeenkin! En tiedä, onko muruseni saanut punaista kuorta vieläkään tykkimiehen käsiinsä, vai onko jokin tekijä aiheuttanut sen hukkaantumisen matkalla.

Sain tänään hyviä uutisia, jotka pelastivat flunssaisen päivän. En toki taaskaan päässyt kouluun asti, mutta sain pakattua vaatteita lukuunottamatta kaiken muun. Omistan tätä nykyä huolestuttavan aikuismaisia esineitä. Laatikoissa on niin vuodevaatteita, pyyhkeitä kuin astioita, ruoanlaittovälineitä ja kodin pienkoneita. Minulla on ikioma kahvinkeitin! Aamut ovat täten pelastetut!

Ai niin, uutiset. E kotiutuu varmasti 5. huhtikuuta. Hän tulee olemaan sotilaspoliisimiehistöä, eikä joutunut AUKiin. Onneksi! Olen todella tyytyväinen tähän. Mikä tahansa on parempi kuin vuoden pakkotyö. Hän on taas MINUNMINUNMINUNMINUNMINUN alkaen seuraavan vuoden neljännen kuukauden kuudes päivä. Ihanaa. ♥

Näin unta, että keikuin katonharjalla. Minulle kerrottiin syy siihen, miksi tulen aina jätetyksi tai muuten hylätyksi. Olen liian ruma, tyhmä ja takertuva. Lievää alitajuista pelkoa havaittavissa?

Kultaseni joutui vartioimaan eilisillasta aamuyhdeksään, ja on nyt kaiketi nukkumassa. Huomenna saan hänet luokseni, kuten myös seuraavana viikonloppuna. Toivottavasti hän ehtii olla kanssani mahdollisimman paljon siitä huolimatta, että aikoi nähdä joitakin vanhoja tuttavia pitkästä aikaa. Salaperäistä... Joka tapauksessa hänet on nakitettu muuttoavuksi. Hah!

Kulta, laatikoita tässä mulla on, tiididii. Laitan riviin kaikki laatikot, bumbubumbum. Suuret, pienet ja pääsi kokoiset! 8)