270

En ole jotenkin osannut valmistautua ja varautua tähän päivään. Soitin juuri äsken asuntotoimistolle ja ilmoitin ottavani vastaan minulle tarjotun yksiön. Asunto on vapaa alkaen 1. kesäkuuta. Saatan päästä muuttamaan jo aikaisemmin. E ei ole infonnut tämän päivän suunnitelmistaan ja aikataulusta. Minun täytynee alkaa ruoanlaittoon ja ihmistäytyä vähäsen. Onko tämä ihan aikuisten oikeasti totta, onko?

 ♥ Kulta, tervetuloa takaisin siviiliin. ♥

269

Nyt voi jo kai sanoa, että selvisin. Ennen kaikkea me selvisimme. Huomenna olen odottanut 270 päivää. Viimeinkin kaikki ne laahustavat tunnit ja matelevat kuukaudet on kärsitty. Viimeinen ilta tuli yllättäen, ja on omituista ajatella, ettei toinen lähde enää takaisin. Etten enää yritä olla leikkimättä kovin suurta vesiputousta, kun sunnuntai-iltapäivä koittaa. Tai mikä tahansa viikonpäivä, joka kuljettaa toisen parinsadan kilometrin päähän. 

Yhdeksän kuukautta epävarmuutta, erossaoloa ja yksinäisyyttä on takana, enkä ole tuntenut toista edes vuotta. Himpun verran yli yksitoista kuukautta, myönnettäköön, mutta en täyttä kalenterivuotta. Olen muuttanut äidin helmoista omilleni, käynyt pari kuukautta ihan vääränlaista koulua itseni kannalta ja raatanut töissä henkeni pitimiksi. Asiasta parsinneulaan: tänään sain asuntotarjouksen. Taidan hyväksyä sen. Neliöitä on yli 30 ja mikä parasta: ei ketään vierasta jakamassa keittiötä ja kylpyhuonetta.

Inttileskeys ei ole kitkenyt minusta hillitöntä omistushalua ja takertuvaa läheisriippuvuutta. Olen yhtä lailla yliherkkä itkeskelijä ja ihmeellisistä asioista kiukuttelija kuin aikaisemminkin. Ehkä se on opettanut sietämään vähän paremmin sitä, etteivät asiat mene aina niin kuin haluan, mutta olen yhä prinsessoiva ja mariseva tapaus.

Kaikki vähäinen yhteinen aika ei ole ollut silkkaa tummanpunaisilla terälehdillä peitellyllä sängyllä loikoilemista. Huonot puoleni ja ammottavat puutteeni ovat tulleet julki. Olen oppinut paljon E:stä. Toivon hänen oppineen minusta. Joitakin kertoja olen ajatellut, mitä tapahtuisi jos löisi vain hanskat tiskiin. Olen kuitenkin luopunut ajatuksesta välittömästi. En minä osaa kuvitella elämää ilman häntä.

Oikeastaan vasta nyt pääsemme oikeasti näkemään, millaisia me olemme yhdessä. Ei ole enää toisen elämää rajoittavaa tekijää, joka vaikuttaa enemmän tai vähemmän suorasti omaankin elämääni. En ole oikein kehdannut liikkua missään tai tehdä mitään. Ei sillä, että olisi ollut joku, jonka kanssa tappaa aikaa arkena. Kuitenkaan en ole tahtonut tehdä toista miettiväiseksi ja kenties jopa mustasukkaiseksi. Etäisyys luo haasteita luottamukselle.

Odotan vielä saavani takaisin sen saman miehen, joka jätti minulle kaksi orpoa harakanpoikasta hoivattavaksi viimeisenä yönä ennen astumistaan palvelukseen. Olen ollut tekemisissä väsyneemmän ja stressaantuneemman version kanssa. Kenties meidän valtion toimesta puristimen väliin asetetun suhteemme kohtalo on ollut jo arkipäiväistyä, kenties jotain ihan muuta. Yhdestä asiasta olen varma: rakastan häntä.

Huominen on kuin vertauskuvallinen uudestisyntymä meille kahdelle. Kliseiseksi meni. Huominen on alku sille, mitä olen aavistellut pitkän aikaa. Huominen tuo mukanaan tulevaisuuden.

Kulta, minä tiesin koko ajan jaksavani odottaa.

268

Raivasin loukkooni vähän enemmän tilaa pinoamalla laatikoita eri tavalla. En ole vieläkään purkanut kaikkea omaisuuttani muuton jäljiltä. Ruokailuryhmälleni on nyt paremmin tilaa, ja yleisilme on vähän vähemmän epäsiisti. Kloorasin kylpyhuoneen ja imuroin kämppäni. Saipa kosteissa tiloissa viihtyvä sienikin kyytiä. Joillekin on vaikeaa jättää ovi auki suihkun jälkeen, että tilat kuivuvat. Silti minä saan korjata jäljet.

Olin töiden jälkeen niin uupunut, että otin puolentoista tunnin päikkärit. Voisi suunnata pian taas nukkumaan. E oli tänään palauttanut lähes kaikki armeijatavarat. En voi edellenkään uskoa tätä todeksi. Ylihuomenna. Huomenna ajattelin kirjoittaa hieman pidemmästi ja ajatuksella siitä, mitä tämä välimatka ja monen kuukauden piina on saanut aikaan. E:n työtilanne vaikuttaa lupaavalta!

Kulta, asioilla on tapana järjestyä. :)

267

Koskapa olen kirjoittanut tätä blogia kohta yhdeksän kuukautta, on tänne eksytty jos jonkinmoisella hakusanalla. Internetin syövereissä harhailevat henkilöt ovat löytäneet tiensä lukemaan ininöitäni niin selkeästi juuri tähän kyseiseen osoitteeseen viittaavilla etsinnöillä kuin yleensä inttileskiblogia hakiessaan (kova kaipaus blogi inttileski, kohisevakaipuu, the days feel like years, inttileski, lyijylintu blogi etc. etc.). Olipa jopa ah-niin-ihastuttava nimimerkkinikin muistettu!

Toiset taas halusivat ohjeita: kuka käsitöihin, kuka ihmissuhteisiin ja hankaliin elämäntilanteisiin. Löysittekö niitä? (ahdistaa olla kotona,ylipolvensukat kutoen, solmupaita ompeluohje, olenko rakastumassa alkoholistiin) Viimeksi mainittu, mitä ihmettä? Minä en ainakaan ole rakastumassa alkoholistiin, enkä välttämättä ole oikea henkilö kertomaan, oletko sinä, armas googlettaja. Miten edes blogiini päätyy moisella hakusanalla...

Minä kiinnosti jotakuta kovasti, ja yksikön ensimmäinen persoona ohjasi silmäilemään kirjoituksiani. Pusu aikuinen mies ja nainen ei tainnut löytyä täältä ainakaan kuvallisena materiaalina. En tosin jotenkin osaa mieltää edes meitä kahta aikuiseksi. Ehkä tässä tarkoitettiin hieman varttuneempaa aikuisuutta?

Baarivaatteet askarruttivat jotakuta. Viimeksi kiskoin ylleni hopeanhohtoisen solmupaidan ja korkeavyötäröiset mustat farkut. Yhdistin ne ratsastussaappaisiin ja vihreään laukkuun. Siinä teille, niin. Allekirjoittanut pääsi eroon kaksihaaraisista tarttumalla reippaasti saksiin ja pätkäisemällä surutta latvoista jonkun matkaa pois. Silloin en tosin ollut vilttiin kääriytyneenä. Ikkunalta löytyy peuraverho, kyllä. Peräti kaksin kappalein!

Joku halusi kuunnella musiikkia, joka kysyi läskipäältä, eikö hän näe heidän kuuluvan yhteen. Hän kirjoitti hakupalkkiin atletico. Joku oli rutistuksia vailla (hug), kenties varpaat märkänä. Etsinnässä olivat nimittäin myös kumpparit. Omani ovat seeprakuvioiset. Pilvet eivät niitä somista.

Alokas etunimi sukunimi johdatti toivottavasti informaatioon siitä, miten toimia, kun tahtoo lähettää postia muruselleen kasarmille. En kirjoittanut joka viikko. Viimeisistä jäi muutama väliin. Ajattelin lähettää viimeisen kirjeen E:n asunnolle niin, että se saapuu ensi viikolla. Välitystietoja odotetaan oli tuttu tila silloin, kun eräät leikkivät metsäretkeä. Tuskastuttavaa, ja vielä kerran tuskastuttavaa!

Meksikolaisbileet sisälsivät syksyllä riisipuuroa viinalla. En piirtänyt itselleni viiksiä, vaikka aioin. Ensimmäinen ja tähän asti viimeinen opiskelijatapahtuma, johon osallistuin! Pienet sille? Jospa ensi syksynä olisin eri koulussa ja kehtaisin vääntäytyä ehkä jopa pariin lisää. Hyvällä tuurilla. Kai.

Onnellisuus on läsnä tässä hetkessä, jos olet ällöoptimisti. Hyvä on, saattaa se olla muutenkin. Ainakin tässä viikossa, tai tässä vuodessa. Yleensä ainakin samassa päivässä, kun sen vain oikein oivaltaa. Useimmiten tosin kaikki on huonosti ja vinku vonku ja angstittaa ja myh. Mutta on se E ihana. Vaikka mulla onkin väsy. Eikun, joo on, mutta on se silti ihana.

Näitä hakusanoja olen napsinut muistiin aktiivisemmin viimeiset pari-kolme kuukautta. Ihmiset olivat etsineet myös joitakin mainitsemiani runoja. Taisin siteerata ainakin Saima Harmajaa ja Edith Södergrania. Jälkimmäinen on suosikkini. Tosin pidän lähinnä hänen varhaisesta ja myöhäisestä tuotannostaan. Keskelle jäävät eivät niin iske.

Yhtä hakupartta en käsitä. 005 paljonko minuutti. Excusez-moi? Minuutti on 60 sekuntia. 005 on... ainakin yhden kirjoitukseni otsikko. Silloin taisi ulisuttaa vielä ja pahasti. Aika tuntuu lähes poikkeuksetta kuluneen nopeasti, kun sitä miettii jälkeenpäin. Kohta on uusi kesä ja uusi heinäkuu ilman raastavaa välimatkaa. Vaikea uskoa, että rakas tulee takaisin alle kolmen vuorokauden kuluttua. Pysyvästi.

Kulta, onko tämä unta?

266

Tänään E suuntasi viimeistä kertaa takaisin kurkkusalaattipurkkiin.Taisi olla ensimmäinen kerta, kun en ulissut hänen kiskoessaan kenkiä jalkaan ja tehdessään lähtöä. Mökkireissu on hänen osaltaan peruttu, joten vietämme pääsiäisen yhdessä. Mikä olisi kiva ravintola pienimuotoiseen juhlistamiseen Oulussa? Yhden huonon asian hänen paluunsa samaan kaupunkiin pysyvästi aiheuttaa: hän vie kahvinkeittimensä omalle asunnolleen. : ( Pitää ostaa itsellekin hyvä keitin. En varmasti palaa käyttämään vanhaa turhakettani, jonka mielestä kahvin ei tarvitse pysyä kuumana minuuttia kauempaa.

Kulta, unohdin aprillata!

265

Väsymystään on hyvä kiukutella toiselle. Kuuluu kerrassaan viehättäviin tapoihin. Känkkäränkkäiset pikkutytöt laitettiin nukkumaan, ja E lähti jälleen moikkaamaan kavereitaan... Tänään ohjelmassa on eläviä kuolleita. Toisin sanoen Walking Dead ja ensimmäinen tuotantokausi. Kyseenalaistan huumorintajuni. Kikatan, kun veri lentää ja ihmisiä syödään. Nam.

Kulta, miten zombie sanoo?

264

Torstai-iltana puoli yhdentoista maissa sain viestin.

"Haepas sun lähetys ovelta."

 Kyseinen paketti oli melkoisen E-pitoinen. Minä näytin peikolta ja täällä oli kaamea sotku. "Ai tältä täällä oikeasti näyttää." Taidan olla aika busted.

Kulta, olisit voinut varoittaa!

263

Eräs tulee huomenna viimeisille lomille. En voinut mennä nukkumaan eilisiltana ennen kuin olin saanut selville, kuka on murhaaja. Toisin sanoen siis lukenut kirjan loppuun. Otinkin sitten ihan reippaasti annostellut päikkärit. Ulkona lemuaa kevät. Sulava maa, pakokaasut ja kaikki lumen alta paljastuva. Toisinaan unohdan, että asiat ovat hyvin, kun on rakkaita ihmisiä, koti ja ruokaa kaapissa. Kaverin kokema menetys järkyttää.

Kulta, ole ihan hiljaa lähellä.

262

Kummasti liikunta alkaa taas maistua, kun ulkona on vähemmän masentavaa. Tänään noin tunti töistä kotiutumisen jälkeen kiskoin lenkkarit jalkaan ja suuntasin auringonpaisteeseen mittaamaan tietä. Sukat olivat litimärät ja rapa lensi, mutta endorfiiniryöppy sen arvoista. Nyt reidet kuolevat. Olisi mukava alkaa käydä taas kuntosalilla tai jotain. Viimeksi taisin treenata pari vuotta sitten... Siltä alkaa kyllä näyttää ja tuntuakin. Olisikin epähylkeytyminen näin helppoa! Mahtaa naisraukkoja kutittaa. Tykkään mallien lookista.

Kulta, urheillaanko? ;)

261

Lähtölaskenta on alkanut. E tulee taas perjantaina. Viimeisille lomille. Ajatella. Kellojen siirtäminen teki aamuista entistäkin tahmaisempia. Nouse itse tavallaan neljältä ja lähde reippaana töihin, niin. Tänä aamuna oli kyllä mukava rapsutella unentuoksuinen ihanuus hereille. Piti herätä yöllä tarkistamaan, onko tämä vieressä. En tiedä miksi. Pohdin, mistä E saisi töitä, ellei pääse takaisin vanhaan paikkaan. Luulisi tosin, että sosiaalinen ja mukava nuori mies palkattaisiin mielihyvin. Minä ainakin ottaisin hänet vaikka heti. Töihin. Jos olisin työnantaja. En kommentoi näkökulmani objektiivisuuden tilaa.

Kulta, vietä vaan pääsiäinen kaupungissa mökin sijaan. :3

260

Hävisin E:lle Kimblessä. Kahdesti.

:(

Kulta, älä popsi kaikkia mun nappuloita!

259

Lastenleffa ja taruolentoja, siitä on hyvä ilta tehty.

Kulta, joko saa käpertyä?

258

Olisi ihan mukava tietää, mihin aikaan eräs ilmaantuu tänne asti. Mietin, kehtaisiko mennä uudestaan suihkuun. Kauppareissu sohjossa polkien oli oikein miellyttävä. Pyörävanhukseni saa kelvata nyt jonkin aikaa kauppa- ja työmatkoihin. Se laitettiin tänään kuntoon. Ostin myös ruokapöydän.

Kulta, haluatko siirrellä huonekaluja? :---)

257

Eräs ihana tulee huomenna, haaveilen vihreästä pyörästä ja pikkuvelin kuiskaukset kuuluvat toiseen huoneeseen asti. On ihan mukava olla pitkästä aikaa kotikotona. Unelmoin ihan liikaa tulevaa. Aiomme todellakin kerrankin jopa tehdä jotain muuta kuin koomata sängyssäni. Ainoa soveltuva päivä tosin taitaa olla sunnuntai. Tunteja on jäljellä alle kolmesataa.

Kulta, mitä tehtäisiin?

256

Kylpytakissani on nallenkorvat ja lusikoin tyytyväisenä suklaavanukasta. Mietin, lähteäkö huomenna yhdeksi yöksi äidin hoiviin. Minulla olisi koiralle tuliaisia. Mietin, tilaisinko pyörän. Oikeasti tarvisin kulkupelin lisäksi jonkin vempeleen, joka tallentaisi ajatuksia. Mietin eilisiltana ennen nukahtamista, mitä kirjoittaisin. Unohdin.

Kulta, nämä ovat elämän pisimmät kaksi viikkoa.

255

On ihan kiva herätä siihen, kun joku nero hakkaa bongorumpuja tms. melkein puoliltaöin. Tykkään.

Kulta, tahtoo viereen.

254

http://www.feissarimokat.com/2012/03/hiukset-kiharalla/

Että joo. Semmoiselle tyrskähdeltiin tänään. Sain ikkunaani somistamaan peuroja, pöllöjä ja pupuja. Sain varvistella ja kurkotella, vaikka seisoin tuolilla. Huomasin tosin vasta ähellettyäni tovin uusien kankaankappaleiden parissa, että ne ovat keskenään eripituiset. Lisäksi sisustusmakuni on jokseenkin kyseenalainen.

Kulta, jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt?

253

Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää kaikille. :)

Olin töissä, otin päikkärit, luin pääsykokeeseen, kävin kaupungilla ja ostin kengät. Ne ovat vihreät ja korolliset. En edes tiedä monesko pari kokoelmaan. Pitäisi vaihtaa verhot. E loppuleireilee perjantaihin asti, ja tulee vasta lauantaina. Lohtushoppaus oli siis oikeutettua?

Kulta, entä jos ei yllä?

252

Kiillotan paistinpannua iskuvalmiuteen sille hetkelle, kun eräs kotiutuu muutaman päivän ryyppyreissulta TJ 0-päivän jälkeen. En tykkää yhtään. Minulla olisi kerrankin vapaata kyseiset päivät. Kuvittelin, että kävisimme syömässä ja kaupungilla. Tekisimme jotain kivaa pitkästä aikaa. Minulle luvattiin, että ohjelmassa olisi jotakin kahdestaan ensi viikonloppuna. En muista, koska olisimme viimeksi tehneet kahden muuta kuin lahnanneet näiden seinien sisällä tai saunoneet. Kaipaan aikaa, joka on vain meille kahdelle. Muualla kuin kotona, edes joskus. Olen ihan tarpeeksi yksin ja loukossa tässä luolassa. Onko se haasteellista käsittää?

Kulta, luhistun seinien väliin.

251

On viikkoja, jolloin kaikki itkettää. On öitä, jolloin saa nukahtaa yksin ja herätä siihen, kun töinen kömpii baarista kotiin. On päiviä, jolloin on pakko saada kohtaus, että toinen käsittää mistä on kyse ja mitä pitäisi tehdä.

Kulta, tällainen minä olen.

250

Aurajuusto-persikka-broileripihvit tuoksuvat melkoisen jännältä. Piti levätä hetki, mutta nukahdin tunniksi. Aikataulu vähän kiristyi. Mietin, miltä näytän vanhana, kun pukeudun jo nyt kuin mummo. E olisi taas menossa poikien kanssa ulos. Vastahan hän oli viime viikonloppuna joka päivä kavereiden kanssa.

Kulta, melkoisen eksoottista.

249

Heräsin viime yönä klo 3:18, ja päivän tuntemukset ovat olleet sen mukaiset. En vain saanut enää unta. Johan sitä ehtikin kertyä melkein neljä tuntia. Ei ihan, mutta melkein. Uupumus ja univaikeudet alkavat taas näkyä ennen kaikkea mielialassa. Sainpa taas antibioottikuurinkin. Onneksi se on toinen ja oletettavasti viimeinen tälle talvelle. Yhteiskunnan tila, poliittiset päätökset ja suunnitelmat ahdistavat, puhumattakaan läntisen maailman taloustilanteesta. Murehdin taas liikaa. Katsoimme viime viikonloppuna Shutter Islandin. Tykkäsin.

Kulta, mun lemmikkipuudelit on vähän hiljaisia.

248

Rannalla

Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.

Aaltojen hyväilyistä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa,
tulisit juuri nyt -

Saima Harmaja

Kulta. Rakas.

247

Ainoat suukot, mitä tänään saan, ovat mokkatäytteisiä ja suklaakuorrutteisia. Jäljellä on 536 tuntia, ja tahtoisin vain E:n tänne ja heti. Miten pahuksen pitkä aika voi olla kolme viikkoa ja kaksi päivää? En ottanut päikkäreitä. Pikkuveljen vierailu hävitti karkkipussin. Puhelimessani on soma kuva eräästä nukkuvasta kaksilahkeisesta.

Kulta, tuijotan sua. :3

246

Haaveilen ja toivon. Odotan tulevaa ja nautin siitä hyvästä, mikä on nyt. On hetkiä, jolloin katsoo toista, eikä voi kuin hymyillä sille lämmöntunteelle, minkä tämä saa aikaan. Kun tahtoisi vain halata tiukasti, eikä päästää irti. Onni on paljas iho toista vasten ja silitykset pimeässä. Koko maailma mahtuu välillä yhden peiton alle. "Ihana kun oot siinä."

Kulta, sinua minä, sinua. Aina.

245

Eräs ei ole enää yhtään viikonloppua kiinni, ja niitä on jäljellä enää kolme. Ruoka on hyvää ja syöminen kivaa, varsinkin kun sapuska on yhdessä kokattua. Taidan suunnata protestitiskaamaan. Odotan jälleen E:n tulevan moikkaamasta kavereita... Hän tosin lähti vasta ihan äsken.

Kulta, eikö mentäisi kohta nukkumaan?

244

Eilisiltana olin jo peiton alla yksinäisessä sängyssä, kun puhelin tärisi. E oli lähtenyt illanviettoon kavereiden kanssa. Ihme oli tapahtunut: minuakin kysyttiin kaupungille. Pikapuhelun E:lle jälkeen kiskoin vaatteet takaisin päälle, korjasin kuontaloni ja maskeerauksen, sekä suuntasin ulos. Baarissa kaveri oli jatkuvasti hukassa, ja toinen kaveri yritti iskeä tätä. Hauskaa yskiä keuhkonsa ulos ja seurata sivusta. Lopulta jäin yksin, kun kaikki häipyivät. Jouduin odottamaan vielä tunnin, ennen kuin sain E:n toiselta lihatiskiltä mukaani. "Vielä vähän aikaa jooko?" Suuntasimme lopulta pizzerian kautta nukkumaan. Miekkonen oli kelpuuttanut ystävänpäivälahjansakin kaulaan asti.

Kulta, mikä taas kestää?

243

Minä en unohda sinua koskaan
vaikka en muistaisi omaa nimeäni
Sinä saatat olla juuri se
joka sattumalta
minut pelastaa meteoriitin alta.

Pariisin Kevät - Meteoriitti

Naapureita on mukava ilahduttaa musiikilla, jota kuuntelen. Äsken mainittu kappale tuo mieleen elävästi lukion ensimmäisen vuoden ja kuvaamataidon tunnit. Joku oli jäänyt piirroksessani meteoriitin alle. Sellainen mielenmaisema. Mukana menossa oli myös violetteja puita.

Mieleni tekisi ostaa tulppaaneja, mutta en taida omistaa maljakkoa. On ihanaa olla kotona. Juoda aamukahvia kaikessa rauhassa. Laulaa mukana flunssaisella äänellä ja nauraa kylpytakkiselle peilikuvalleen, jonka kuontalo sojottaa jokaiseen ilmansuuntaan. Hulluilla on halvat huvit, idiooteilla ilmaiset?

Kulta, pitäisikö leipoa?

242

Ilmeiset lentoharjoitukseni päättyivät tässä äskettäin lyhyeen: löysin itseni keskeltä jäätikköä pyrstöltäni. Koko viime yön heräilin, ja sainpa nostatettua kuumeenkin. Nyt jännitetään, miten työpaikan käy, koskapa aion suunnata hakemaan sairaslomaa. Olen vielä kuukauden koeajalla. Toissapäiväinen hyvä mieli kostautui korkojen kera: eilinen oli täynnä itkua ja hammasten kiristystä. Huippua seuraa aina pohja, joka saa mielialan laskemaan kuin kuuluisa lehmän häntä. Terveyskeskus, here I come. E tulee huomenna.

Kulta, entä jos?

PS: Hyvää naistenpäivää! :)

241

Toisinaan tuntuu, kuin oikein tekemäni asiat olisivat sukupuuton partaalla. Tänään on niitä päiviä, kun raivokohtaus alkaa sormien napautuksesta. Itku samaten. En ole kirjoittanut vielä tämän viikon kirjettä. En kestä tänään mitään arvosteluun vivahtavaakaan.

Kulta, yksinäisyys saman reiän nakertaa.

240

If there's love just feel it,
If there's life we'll see it,
This is no time to be alone, alone, yeah,
I, wont let you go,

Say those words,
Say those words like there's nothing else,
Close your eyes and you might believe,
That there is some way out yeah,

Open up,
Open up your heart to me now,
Let it all come pouring out,
Theres nothing I can't take

James Morrison - I Won't Let You Go 

Kulta,  kanssasi uskallan.

239

Jännättää vähän kultaseni puolesta. Toivottavasti tutkimuksissa ei löydy ainakaan mitään vakavaa. E sai pari päivää VUP:tä. Kuukausia on jäljellä yksi. Olen hyvillä mielin, vaikka onkin kova ikävä. Tulevaisuus vaikuttaa valoisalta. Töissä on ihanan rentoa pitkästä aikaa ja olen lähetellyt hakemuksia sinne sun tänne. Jospa opiskelija-asuntosäätiökin muistaisi minua vapautuvalla yksiöllä, ja pääsisin pois tästä soluloukosta. Hain tänään kouluun. Hupsista.

Kulta, tulevaisuus häikäisee!

238

Seuraavaan näkemiseen on aikaa noin 118 tuntia. Intin loppumiseen on aikaa noin 752 tuntia. Tänään oli hyvä mieli, aurinkoista ja heräsimme jälleen ajoissa. Viikonloppu sujui ihanan kotoisan normaalisti. Kokkasimme eilen yhdessä pihvejä ja valkosipuli-kermaperunoita. Illalla katsoimme kiinnostavan elokuvan. Analysoin The Machinist -leffan päähenkilöllä traumaperäisen stressireaktion, joka aiheutti unettomuuden ohella deluusioita ja psykoottisuutta. Saan vain haaveilla lomasta, ja kello soi aamulla jälleen ennen kuutta.

Kulta, reservinaurinko alkaa olla ahkera.

237

Ilma on huolestuttavan keväinen ja heräsimme yllättävän aikaisin. Nallikarissa olisi vielä parin tunnin ajan tänään porokarnevaalit. Saa nähdä, jaksaako lähteä. Sinänsä olisi kyllä kiva. Ajattelimme tehdä tänään ruokaa vähän pidemmän kaavan mukaan. On ihan sunnuntaifiilis. Ihanaa, etten kuitenkaan joudu sanomaan heippoja vielä tänään. TJ 33.

Kulta, jaksammeko liikkua?

236

Ei tunnu yhtään perjantailta.

Kulta, kaamea väsy.

235

E:n juna on täällä noin viidentoista minuutin kuluttua. Apua, mihin tämä päivä on taas kulunut? Pitää taas kiirehtiä.

Kulta, haittaako jos olen ilman vaatteita?

234

Töissä oli kevyt päivä, minut todettiin työkykyiseksi ja ostin kirsikkakorvikset. Bussi tarjosi hämmentäviä hetkiä. Jonkun naisen logiikka oli pettämätön. "No siis siitähän sen on hyvä opetella lukemaan. Muumithan on silleen hyvää kieltä. Sillei niinku rikasta, mutta hyvää." Hä? Eikö rikas kieli, eli monipuolinen niin lauserakenteiden kuin sanastonkin suhteen ole hyvää kieltä? Mistä tässä nyt oikein on kyse? Lisäksi en voi olla läpsäisemättä kättä kasvoilleni, koska Feissarimokat. Ja minä kun luulin olevani langaton hiiri ilman paristoja tietokoneiden suhteen.

Arvatkaa kuka tulee huomenna!

Kulta, saanko pusuja?

233

Keksin hauskaa tekemistä viikonlopuksi, mutta en ole varma, lämpeneekö eräs ihana idealleni. Ainakin olen innoissani! Olen kipeytymässä, joten toivottavasti huomenna iskee kuume, kun olen joka tapauksessa menossa työterveyteen. Saisikohan loppuviikon saikkua... E:n teki jo viime viikonloppuna mieli tonnikalapastaa, joten sitä täytynee värkätä torstai-illaksi, kunhan hän saapuu.

Kulta, eikö mentäis porokarnevaaleille?

232

Olen tyynempi kuin aikoihin. Olen varmempi kuin aiemmin. Viikonloppu sai miettimään. Tällä kertaa minä en onneksi aiheuttanut eripuraa, emmekä me draamanneet. Kuljeskelin hautausmaalla ihastelemassa vihreänä loimuavaa taivasta ja katselemassa, miten hengitykseni höyryää tummansineä vasten. Revontulet ovat kauniita. Vielä kun olisin saanut ne jakaa erään kanssa.

Aikaisemmin päivällä tapahtunutta:

"Mitä muru?"
"Vahin suksia..."

Puolustusvoimat - Tee työtä jolla on tarkoitus. ♥

Kulta, suksivatko sukset jonnekin?

231

Eilinen kääntyikin baari-illaksi. Oli ihan mukavaa. Olisin halunnut ehkä tanssia. Yö sisälsi vähän draamaa, ja hyvin paljon suoraan sanomatonta arvostelua. Juoma maistui kuulemma katkeralta. Enpä ala repostelemaan muiden ihmissuhteita, mutta alle kahden kuukauden yhdessäolon jälkeen harva rengastautuu ja ostaa asunnon. Mihin toisilla on kiire?

 E tulee takaisin torstaina. En malta odottaa.

Kulta, outoa olla taas yksin.

230

Muistan, miten vikisin marraskuussa, kun toisilla oli jäljellä odotusta neljäkymmentä päivää. Helmikuun 25. päivä tuntui kaukaisemmalta kuin Timbuktun perimmäinen kolkka. Se sijaitsee Google Mapsin mukaan muuten Länsi-Afrikassa, Malissa. Selvitin juuri asian. Jännää. Tämän päivän lukema onkin koittanut yllättävän nopeasti. Viikonloppuja on jäljellä enää viisi, joista kultaseni on kiinni maksimissaan yhden. KL-saldo on 4. Tämä vaikuttaa oikein hyvältä. Kävimme tänään pitkästä aikaa vanhempieni luona syömässä ja saunomassa. Oli ihan mukavaa. Odotan häntä parhaillaan rapsutettavaksi. Toisilla on menossa kahvitteluhetki kavereiden kanssa, osa X. Voisi sillä välin vaikka lukea yhden pääsykoekirjan loppuun.

Kulta, kauanko kahvittelet?

229

Housunkaulus on kiivennyt iloisesti napaan ja jynssään hampaita odotellessani E:n ilmaantuvan. Hän pääsi lomille peräti tuntia aiemmin, koska I/12 vannoi vakuutuksensa ja valansa. Onneksi kävin hakemassa välttämättömimmät ruoat kaupasta heti kun pääsin töistä, sillä tänään tuskin saan kyytiä tai kantoapua. Raukka mahtaa olla väsynyt. Niin olen kyllä minäkin.

Kulta, sukelletaanko peiton alle?

228

Pyyhin enimmät pölyt ja liat ja on taas pulma, mitä ruokaa tehdä huomenna. Kenties olisi viisaampaa jättää kokkailut väliin. Tänään unohdin keittäväni vettä. >Puolen tunnin kuluttua kattilan pohjalla oli jäljellä ehkä puoli senttiä. Kultaseni oli ampunut itselleen ylimääräisen lomapäivän aiemmin tällä viikolla. Tällä kertaa hän viihdyttää minua tosin vain viikonlopun verran. Viikkoja on jäljellä alle kuusi. Kuinka väsy pitää olla, että melkein nukahtaa suihkuun?

Kulta, toistan itseäni.

227

Pääsykoekirjoista on luettu ensimmäinen, toisesta 3/4 ja kolmatta silmäilty. Minun tuli kuulemma tutustua tähän biisiin sanojen tarkoituksellisuuden takia. Jos irtisanon tämän loukon, sisäinen hakemukseni mitätöityy. LTJ joko 2 tai sitten 9.

Riidellään vaan

mutta ensin ota syliin, tahdon olla lähelläsi
että varmasti kuulen,
mitä sanot
ja mitä sanot ihollasi
ja mitä et ollenkaan sano.

Piirrän sinua molemmin käsin,
saan uudet sormenjäljet
ja viivat kämmeniin:
uurtuu sinun kuvasi, kohtalo.

Helinä Siikala: Pysähdytään, anna käsi.

Kulta, miten metonymia ja metafora erottuvat?

226

Pohdin opiskeluja ja tulevaisuutta. Vaihtoehtoja on tällä hetkellä tasan kaksi, ja ne riippuvat eräästä kaksilahkeisesta. Joko jään, koska hän ei tahdo lähteä mukaan, tai sitten me lähdemme. Pystyn täälläkin opiskelemaan sitä, mitä haluan. En vain kaipaa uutta niin paljon, että sen vuoksi olisin valmis satojen kilometrien välimatkaan. Häneltä ei ole kuulunut vielä ratkaisua. Onhan tässä aikaa. Haku alkaa parin viikon päästä.

Kulta, yhdeksän kuukauden ikävässä on riittämiin.

225

Ehkä olisi aika
- lakata pelkäämästä
- tottua ikävään
- antaa itsensä elää
- luottaa minuunkin
sillä häneen voi aina nojata.

 E 05:24: "Ilman sua mistään ei tule..." 

Minä 05:23: "Tästä aamusta ei tule kyllä taas yhtään mitään."

Kulta, sitten kun osaan kaikki painajaisesi ulkoa, voit keksiä niitä lisää.

224

Aura Pineda - Kunpa vois

Ajattelin keittää teetä ja alkaa lukea. Tämä kuukausi on loputon. Tämä ikävä on loputtomampi. Ylläoleva linkki sopii loistavasti sunnuntaifiilikseen. Epävarmuus jopa ensi viikonlopun suhteen vetää silmien väliin rypyn. Ensi torstaina alittuu tuhat tuntia.

Kulta, oletko minun vielä vuoden päästä?

223

Istun keski-ikäisten täyttämässä pubissa, ja mietin mitä minä täällä teen. E on väijyssä ja tarvitsen lisää viinaa. Joku joka ei osaa a) englantia tai b) laulaa raiskaa kaikkien korvat. Minulla on jo elämäni mies ja täällä soi iskelmä. Saksin kuontalon siedettävämpään kuosiin aiemmin tänään.

Kulta, kaikkeen minäkin suostun...

222

Äidin hoivissa on ihan mukavaa pitkästä aikaa. Huomenissa on tiedossa kampaajaleikkejä, pulkkamäkeä ja illalla alkoholia. Jännää. Joku saisi kertoa minulle, mistä löydän ja saan siistin sisätyön kesäksi. Sellaisen, minkä palkalla elää ja mielellään saa vähän säästöön syksyn opiskeluja varten. Minun on ikävä lukioon, enimmäkseen tiettyjä ihmisiä ja sitä tukea, minkä sai pienessä koulussa tuttujen opettajien ansiosta. Aamuja on jäljellä alle puolensataa, mutta nämä viikot tuntuvat taas vuosikymmeniltä.

Kulta, oot onneni, unelmain.

221

Olisi oikein mukava, jos tämän asunnon kylppärissä ei suoritettaisi pitkän kaavan mukaisia lahnauksia silloin, kun minun pitäisi päästä pesulle ja nukkumaan. Kello soi taas aamulla viideltä ja kaupungilta tarttui mukaan synttärilahja äidille, korkeavyötäröisen farkut, joihin onnistuin survomaan pyrstöni väkipakolla, meikkivoide, jonka en usko korvaavan aikaisempaa suosikkia ja pari käsipyyhettä. Kinostusta on ilmassa ja tahdon E:n syliin. Hän ei tiedä, onko polskimassa kurkkusalaattimeressä ensi viikonlopunkin.

Kulta, pää räjähtää.

220

Työn hakeminen käy työstä, paheeni on unohtua suihkuun istumaan pieniksi ikuisuuksiksi ja tämä viikko on kerrassaan loputon. Työpaikka oli kolmatta päivää ilman juoksevaa vettä. Vedin vaatekaappini sisällöstä puolet lattialle. TJ 50.

Tahtoo pusuja. Heti.

Kulta, oot mun personal masseur.

219

Aamulla en muistanut koko päivän merkitystä, eikä muutenkaan ole oikein ällösöpöstelyfiilis. Pikkuveli soitti ja piristi päivän. Sain E:ltä tekstiviestin leireilyn lomassa, ja olen siihen tyytyväinen. Hän ei ottanut sydänsuklaarasiaansa mukaan lähtiessään sunnuntaina. Muistakaa, että läheiset ovat olemassa myös loput päivät vuodessa!

Kulta, hyvää ystävänpäivää.

218

Odotukseni viime viikonloppua kohtaan taisivat olla liian suuret, koskapa tuntemukset jälkeenpäin olivat hyvistäkin hetkistä huolimatta lähinnä hippusen pettyneet. Olisin tahtonut tehdä yhdessä jotakin, sillä muruseni oli nähnyt kavereitaan parina aikaisempana viikonloppuna. Koska niin ei juurikaan käynyt, itkin eilisiltanakin. Tosin kaikki muukin kaatui päälle. Kaatuu yhä. En rohjennut tunnustaa E:lle, että jälkimaku ei ole kovinkaan auvoisa. No, nytpä tiedät, jos tätä joskus luet.

Perjantai oli yhtä itkupotkuraivaria ja yksinäisyyttä, sillä hän oli äkillisesti lähdössä poikien kanssa baariin. Olin vain hieman suruisa, kunnes E suuttui ja anoppi sekaantui. Se vain pahensi asioita. Saimme kuitenkin loppujen lopuksi jonkinlaisen sovun aikaan. En kuitenkaan ole varma, onko se riittävä, ja kuinka pitkäksi aikaa.  Hän kuitenkin toi minullekin yöllä ruokaa, kunhan viimein kömpi luokseni.

Lauantaikin vaivaa. Eräs henkilö paljasti todellisen luonteensa suoralla kettuilulla E:lle. (Annoin tänään osan takaisin. Huumorintajuttomia on hauska kiusata.) Nousimme vasta päivällä, ja lahnasimme taas kuuntelemassa E:n äitiä. Minua vaivaa ravata siellä jatkuvasti. Ennen kaikkea en jaksa kuunnella, enkä tahdo, että kukaan pistää nenänsä minun tai meidän asioihin. Miehen mukaan minun tehtäväni on mainita asianomaiselle, jos sekaantuminen häiritsee. En ole samaa mieltä. Ei hän ole minun äitini.

Lauantai-illan hän pelasi, ja minä nukahdin hyvissä ajoin ennen yhtätoista. Heräilin välillä toteamaan, että hän oli yhä uppoutuneena luomaansa maailmaan ja vuoteen 1602. Sain uniseuraa taas aamuviideltä. Itsehän olin kerrassaan viihdyttävä ja viehättävä viikonlopunviete. Ensin kiukuttelen, ja sitten nukun. Tuntuu, ettei mikään uni taaskaan riitä.

Olen niin kyllästynyt tähän yksinäisyyteen. Minulla ei ole elämässäni mitään muuta sisältöä kuin E. Hän ei kuitenkaan ole vielä osa arkeani, ja sekoan tässä virikkeettömyydessä. Olen äärimmäisen epävarma kyvyistäni ja pääsystäni kouluun, ja tarvisin nyt erityistä tukea ja kannustusta. En ole kuitenkaan saanut oikein minkäänlaista kommenttia, mitä mieltä tykkimieheni on suunnitelmistani.

Hän ei ottanut kantaa lähtisikö mukaan, jos vaihtaisin kaupunkia. Tässä loukossa ei ole mitään. Ei paikkoja, joissa käydä. Ei asioita, joita tehdä. Ei ihmisiä, joille puhua. Jos pääsisin edes haluamaani oppilaitokseen, voisi todennäköisyys juttuseuraan ja sosiaaliseen elämään olla hieman suurempi, mutta kuten jo mainitsin: en luota itseeni.

Koskapa odotan vain päivien kuluvan, käyn raatamassa kamalilla työajoilla ja kehnolla palkalla, heräilen tyhjässä sängyssä ja itkeskelen ikävääni sekä pohjatonta yksinäisyyttä, en kestä yksinoloa yhtään enempää kuin on pakko. Siksi on niin vaikeaa, vaikka E kävisi vain muutaman tunnin näkemässä kavereitaan. Tietysti hän tarvitsee sitä, eikä voi olla kanssani jokaista hetkeä, mutta minulla ei ole mitään muuta. Kaipaan huomiota. Kaipaan hyväksyntää. Olen onneton muodostamaan uusia sosiaalisia kontakteja, ja missäpä minä edes ihmisiä enää tapaisin?

En tahtoisi olla näin vaikea ja mahdoton. En tahtoisi ulista taas tyytymättömyyttäni elämäni tiettyihin osa-alueisiin. E sanoi perjantaina ihania asioita, ja luotan hänen tarkoittaneen niitä. Tahtoisin olla niiden arvoinen. Yritän kovasti, mutta tuntuu, ettei se riitä. Tuntuu, etten minä riitä. En sitten tiedä kenen mittapuulla. Omallani, vai jonkun muun.

Laitoin tänään opiskelija-asuntosäätiölle sisäisen hakemuksen yksiöstä. Huomenna on pakko alkaa soitella työpaikkoja hakemusten spämmimisen ohella. En kestä tätä asuntoa, enkä jaksa nykyistä työtä. En henkisesti, enkä fyysisesti. Miksei vain voi olla jo huhtikuu. Miksei E voi tulla jo takaisin pysyvästi. Miksi pitää olla koko ajan kamala olo ilman häntä.

Kulta, tarkoitathan kaikkea sitä kaunista?

217

I feel so untouched
And I want you so much
That I just can't resist you
It's not enough to say that I miss you
I feel so untouched right now
Need you so much somehow
I can't forget you
Been going crazy from the moment I met you

The Veronicas - Untouched

Kulta, lähdetäänkö pois tästä kaupungista?

216

Eilinen oli katastrofi. Ei muuta.

Kulta, ei eroahdistukselle voi mitään. : (

215

Särkee ja kolottaa kuin vanhempaakin raihnaista muoria. Nilkka on kipeä ja selkä peruskalliota. Olkapää on niin jumissa ja vihlova, että kättä on tuskallista liikuttaa. Ihanaa. Mutakakustani tuli suklaakakku, koska pidin sitä minuutin-pari liian kauan uunissa. E ei tiedä, haluaako tortilloihin kana- vai jauhelihatäytteen. Meikkivoide on kohta lopussa, eikä pitkäaikaista suosikkiani enää valmisteta. Hiukset huutavat apua. Kämppis on ilmeisesti kotona viikonlopun. Lukemiseni on mennyt... mutakakuksi tällä viikolla. Olin valmis ennen seitsemää, ja lomabussi on tietysti juuri tänä perjantaina myöhässä. Tänään ovat asiat hieman vinksin vonksin.

Kulta, päätöksiä.

214

Ostin uuden mekon, koska lähden äidin kanssa baariin parin viikon päästä. Hän täyttää 29 aika monennen kerran. Olen jo seonnut järjestysluvuissa. E tulee huomenna, ja raadannassani töiden parissa on sentään jotain muutakin hyvää palkan lisäksi: vatsalihakseni palaavat. Päätin koettaa olla loppukuun tuhlaamatta. Huomenna leivon mutakakun.

Kulta, pitäisikö soittaa lisätietoja yhdestä asunnosta?

213

Kirjoitin pitkästä aikaa pitkän kirjeen E:lle nopean sutaisun sijaan. En uskaltanut avata ovea, kun kello soi ja kaveri linkkasi söpön biisin, jonka kertosäe jäi soimaan päähän.

Atlético Kumpula - Me kuulutaan yhteen

PS: Runokone on kiva lelu

tutuntuoksuisen miehen syleilyssä paljonpuhuva hiljaisuus
  alastoman unentuoksuinen loputon talvi
hyväksyntä nurinkurisesti antaa minun silittää leuan alta
  Vellova keinuva mukaansa tempaava kaupungin kajo
väärään vuoteeseen erehtynyt puikkelehtii puiden välissä,
se päivä, kun tapasimme sängyssä...

kun korissa on patonkia ja halpaa kuoharia
lattiakaivoon
  huokaava tuuli lehvästöissä murheellisena näkymättömänä ihmisjoukossa - sileä ja kylmä kuin loputon kaiku hengityksesi kaulallani
nousuhumalaisen tanssituttava postinkantaja ! 

Kulta, koska mennään piknikille?

212

Tämä blogi on vajonnut hitaasti sisällöttömyyden suohon. Viikot ja kuukaudet toistavat itseään samoin kuin päivittäiset merkintäni, vaan mitäpä pienen ihmisen pieneltä arjelta voi odottaakaan? Yhden henkilön ja hänen kirjoituksiensa roolin suuruus tässä maailmassa ei kuitenkaan ole syy, saatikka sitten oikeutus viitsimättömyydelle. Tekosyitä kyllä riittää. Terkkuja muuten muruselle, tällä koneellasi on ärsyttävä kirjoittaa, kun kursori pomppii itsestään minne sattuu. Niin.

Kultaseni on ollut kuutena viikonloppuna peräkkäin lomilla, ja mukaan on mahtunut myös yksi kokonainen viikko. Sitä ennen hän oli pitkällä joululomalla, jolla tosin näimme vain hyvin vähän. En tahdo muistella moista. Pointtina on, että olen kuluneiden parin kuukauden aikana tottunut toisen läsnäoloon siinä määrin, että muutama päivä yksin tuntuu vähintäänkin Himalajan vuoriston kokoiselta esteeltä. Vaikka viehätynkin korkeista paikoista, en liiemmin tykkää patikoida rinnettä ylös ja ylös. Ja ylös. Sitä paitsi vuorilla on lunta. Ainakin niiden yläosassa. Tietääkseni.

Odotankin kauhulla tulevaa: kun hän lähtee ensi sunnuntaina, on aamujen lukumäärä 53. Kun hän tulee taas luokseni, on lukumäärä 34. Ne, joiden päässälaskutaidot ovat hieman vähemmän laiskottelevat kuin minun, saanevat selville erotuksen ilman laskinta. Puolustusvoimat ovat ainakin kiteyttäneet onttouttaan kumisevaan päähäni sen opin, ettei mistään edes hippusen positiivisesta seikasta (kuten esim. ei enää pitkiä kiinnioloja, niin varmaan) kyseiseen järjestelmään liittyen kannata iloita. Lopputulos on kuitenkin muutos + VM.

Pienoinen stressi on saanut minut valtaansa. Mietin edelleen meitä ja suhteemme tilaa sitten kun kaikki tämä erossaoloroska valtion kukkivan idiotismipolitiikan vuoksi on ohitse. Tavallaan ei ole mitään murehdittavaa, mutta kuitenkin pohdin asioita, kääntelen niitä ympäri ja lisäilen mielessäni erilaisia ehtolauseita ja perspektiivejä. E kysyi minulta, olenko tottunut elämään parisuhteessa, ja tunnenko tuhlaavani elämäni siihen. Hän käytti tuota muotoa kuulemma vain vastauksen vuoksi. "Ei se ole mitään tuhlausta", sanoin.

Sunnuntaina olimme niin syventyneitä toisiimme (ja Muumeihin), etten muistanut ollenkaan seurata vaalituloksia. Tämä tulos kertoo mielestäni ainakin osittain itseään toteuttavasta ennusteesta ja tietynlaisesta välinpitämättömyydestä ja lauman mukana kulkemisesta, vaikka politiikka onkin viime aikoina puhuttanut ihmisiä enemmän kuin pitkiin aikoihin. Koska joitakin ei kiinnosta tutustua ehdokkaan ajatuksiin, he äänestävät sitä, jonka nimi on tuttu vuosien varrelta ja mediasta. He äänestävät sitä, jota ajattelevat enemmistön äänestävän. "Se kuitenkin voittaa, niin ihan sama." Toki on myös se joukko, jolle toisen puoluekanta tai presidentin puolison housuista löytyvä tavara merkitsee enemmän kuin tehtävään liittyvät seikat, ja se äänestäjäjoukko, joka jostakin toisesta syystä kokee tietyn ehdokkaan parhaana.

Ehdokkaat saivat niin kiihkeitä vastustajia, kuin puolustajiakin. Mahtavaa oli se positiivinen ilmapiiri, millä osa ihmisistä oli kampanjoimassa oman ehdokkaansa puolesta. Nimenomaan puolesta, korostaen tämän hyviä puolia ja sopivuutta tehtävään sen sijaan, että alkaisi mollata vastaehdokkaita. Olin positiivisesti yllättynyt siitä äänimäärästä, minkä parempi ehdokas sai. Hieman alle 40 % on loistava saavutus. Ehkä Suomi alkaa valmistautua uuteen aikakauteen. Ehkä Suomi on jonain päivänä valmiimpi humaanisempiin ja modernimpiin arvoihin. Kuka tietää, mitä kuuden vuoden päästä tapahtuu? 

Kulta, arki tuntuu kevyemmältä silloin, kun jaat sen kanssani.

211

Vaikka minulle ei olekaan kerrottu E:n toimesta, ettei tunteitani tarvita, The Beatles - I Need You on kiva biisi. Neljä yksinäistä yötä on taas katastrofi. Olin aikeissa kirjoittaa jotain järkevää ja ajatuksella, mutta unohduin pelaamaan. Pitkäksi aikaa.

Kulta, miten kestän kohta taas kolme viikkoa ilman sinua?

210

Kuutisenkymmentä päivää jäljellä. Sunnuntai samanlainen kuin niin moni laiskottelupäivä aiemminkin. Sarjat, ruoka ja sänky riittävät viihdykkeeksi. Pelastin E:n päivän ja taisin pilata omani, kun tiesin erään hänen pelinsä olinpaikan. Mies rakentaa innoissaan kaupunkeja. Inhottaa lähteä aamulla töihin, pois lämpimästä ja unentuoksuisesta sylistä. Sain eilettäin luettua aikatauluni kiinni, ja nyt tiedän topoksen merkityksen.

Kulta, joko valloitit toisenkin saaren?

209

Miehenmokoma on taas jossain kavereiden kanssa. Minä istun vilttiin kääriytyneenä ja seuraan mielenkiinnolla kuumemittarin nousevia lukemia. Katsoimme piirrettyjä ja kävimme saunassa. Pitäisi lukea pääsykoekirjaa.

Kulta, et sä tulisi jo mun sairaanhoitajaksi?

208

Miehenmokomasta ei ole kuulunut mitään sitten aamun. Ollessani keskellä virkettä, puhelin ilmoitti uudesta viestistä. Perjantait toistavat itseään, joten kannattaako niistä kirjoittaa edes enää? Tekaisin puolitoista tusinaa ananas-kaura-kanelimuffinsia, ja ruoka on valmista. En enää edes kysy E:ltä, mitä hän tahtoisi syödä. En kuitenkaan saa vastausta.

Kulta, tänään yritän olla ajoissa.

207

Tänään olen uuvuskellut töissä, kirjoittanut työhakemuksia, juorunnut äidin kanssa puhelimessa ja näyttänyt avuttomalle, miten savuava uuni korjataan. Vastaus: pesemällä se.

Äidin mukaan heillä on ikävä, ja meidät kuulemma vaikka haetaan kylään vanhemmilleni maalle. Keskustelimme töistä ja asunnoista. Asumisjärjestelyistä.

Taulu on E:n käsialaa

Tämä on parempi kuva, mutta halusin esitellä taulunkin...

E tulee huomenna. Poskia nipisteli vähäsen kotiin kävellessäni, mutta muuten sää on ollut vain pukeutumiskysymys. Järjestin itselleni lukunurkan ja unohdin taas ostaa kameraan paristoja.

Kulta, nyt on tyhjä tila nojatuolin entisellä paikalla.

206

Eilisiltana tein lukusuunnitelman, ja tänään aloitin sen noudattamisen. Olin oikein mukavassa flow-tilassa, ja sitten äiti soitti. Se siitä. Edistyin kuitenkin ja olen aikataulussa. On mielettömän virkistävää pitkästä aikaa opiskella, ja vieläpä sellaista asiaa, joka aidosti kiinnostaa itseä. Noin kuusitoista viikkoa H-hetkeen!

On mieletön ikävä E:tä.

Kulta, uskothan minuun?

205

I have died everyday waiting for you
Darling don't be afraid I have loved you
For a thousand years
I'll love you for a thousand more

And all along I believed I would find you
Time has brought your heart to me
I have loved you for a thousand years
I'll love you for a thousand more

Christina Perri - A Thousand Years

Kulta, olen varma sinusta.

204

Onko kahden ihmisen välillä sitä kuuluisaa sähköä, kun tervehdyssuukko saa aikaan huulia kihelmöivän säpsyn? Joko minä olin töiden jälkeen hieman sähköinen, tai sitten E on kirjaimellisesti sähkömies. En kehdannut nostaa häntä ylös aamuviideltä, joten kävelin töihin. Hän nukkui niin makoisasti.

Ulisin hänen lähtiessään, koska joudumme olemaan erossa neljä pitkää päivää. Ensi maanantaina hän on taas aloittamassa viikkoni hyvin.Yritän kovasti selvitä muutamasta yksinäisestä yöstä. Hän on ilmeisesti sittenkin vielä pitkään kiinni näiden jäljellä olevien parin armeijakuukauden aikana.

Anopin käytös poikaansa kohtaan ahdistaa ja suututtaa minuakin. Mielestäni irroittautuminen ja etäisyys myös henkisellä tasolla tekisi enemmän kuin hyvää kummallekin osapuolelle. Ennen kaikkea vanhemman tulisi tajuta, milloin on aika pitää näppinsä erossa toisen elämästä ja lakata hoitamasta aikuisen lapsensa asioita kuin tämä olisi yhä kyvytön siihen itse.

En kilahtanut, vaikka jouduin odottamaan viisi ja puoli tuntia lauantaina. Tosin olin jo nukahtanut, kun hän viimein saapui. Minäkin tahtoisin tehdä jotain muuta kuin homehtua näiden seinien sisällä, mutta kenen kanssa muka...

Kulta, neljä yötä on pieni ikuisuus.

PS: Kylmät väreet.

203

E tekee maailman parasta kanasalaattia. Omnom, sinne meni kulhollinen! Ohjelmassa on myös pingviinipitoinen elokuva.

Kulta, osaatko pingviinitanssin?

202

On tylsää olla yksin kotona määrän x tunteja. E lähti tapaamaan kaveria pitkästä aikaa, enkä oikein tiedä mitä keksisin. Blaa. Onneksi sentään lomaa pukkaa ahkerasti. ♥

Eilen ei jaksanut tehdä oikein mitään. Itse sammuin vähän kahdentoista jälkeen kuin kynttilä puhaltaessa. Tänään olemme katsoneet taistelukohtauspitoista elokuvaa kreikkalaisista jumalista.

Kulta, sun "ei mee kauaa" kyllä tiedetään.

201

Kun tulet lähemmäksi
Otan kädet taskuistani pois
Nostan leukaa ja hymyilen

Kun tulet lähemmäksi
Autot ovat kai pysähtyneet
Koska on niin hiljaista

Kun olet kohdallani
Viulut soittavat taustalla
Kuulen askeleesi pysähtyvän viereeni

Taivuta päätäni, suutele nyt.

Ultra Bra - Kun näen sinut kaukaa

Kulta, olen pitänyt Allu-albatrossistasi huolta.

200

 Jos joka ikinen päivä on tähän mennessä tuntunut vuodelta, voisi sadun toisinaan hivenen katkerasta ja ainaisesti ikävöivästä inttileskestä aloittaa seuraavasti: "Olipa kerran - ei niin kovin kauan sitten - tuplaruusunen, joka pohti: millainen on aikuisten välinen parisuhde?" Teinisuhteista olen saanut tarpeekseni, ja tämä jokin, mikä on meneillään ja osa tulevaisuutta on ihan uutta ja outoa. Jos ei asuta yhdessä, miten toimitaan? Kuinka usein nähdään? Kummanko luona ollaan? Elääkö kumpikin tavallaan omaa elämäänsä, vai eletäänkö kahta elämää yhdessä?

On sattunut käymään niin, että rakastan mieheksi kutsuttavaa hölmöläistäni ja tiedän varmasti, että hän kuuluu kiinteänä osana tulevaisuudensuunnitelmiini. Pohdin vain, miten suurta roolia tulen näyttelemään hänen elostaan tällä planeetalla kertovassa filmissä. Olenko statisti, jonkinkokoisessa sivuosassa vai toinen päätähti? Voiko edes ihmiselo sisältää muita päätähtiä vai estääkö terve egoismi moisen? Minä tahtoisin vastauksia siihen, miten suhteemme tulee kehittymään heti. Aika näyttää, mutta joissakin asioissa olen kärsimätön. Toivon hänen oikeasti kestävän minua - pitkään, pitkään ja pitkään.

Hömpänpömppää höysteeksi: pari hassua kuvaa päivästäni. Pitäisi varmaan ostaa paristoja kameraan. Kännykkälaatu ei oikein pelitä.

Tältä näyttää eteinen kun olen kotiutunut.

Pörröiset keinolemmikit saivat peurakaverin.

E:n lipaston päällä on roinaa ja omistan pupunkorvat. Pointtia ei ole.

Kävin kaupungilla pyörähtämässä, enkä ostanut mitään turhaa. Noudin pakettini. Sieltä paljastui verhoja ja tyynynpäällinen. Tilasin jo peuraverhoista toisenlaisen version, ja aion kaupata liian kapoisiksi osoittautuneet paneelit äidille. Lisäksi luova kaaos lainalipaston päällä on kovin greippilisäkkeinen. Inhoan Marimekkoa, erityisesti Unikkoa. Mulle saa ostaa uuden meikkipussin. Mielellään samankokoisen.

Kävin äänestämässä. Toivottavasti mahdollisimman moni muukin äänioikeutettu raapustaa lipukkeeseen pätevän, edustavan, rauhallisen ja esimerkillisen miehen numeron: 2.

Kulta, ootko ihanin vai ihanin?

199

Olemme lahnanneet kotona ja tuijottaneet leffoja tai käyneet silloin tällöin baarissa noin... kahdeksan ja puoli kuukautta, jos hän suinkin on ollut samassa kaupungissa viikonloppuna. Kaipaisin jo jotain muutakin tekemistä. Tämä onneton loukko asuinpaikaksi tosin ei lupaa kovin hyvää. Tuskinpa saan seuraa esim. taidenäyttelyyn, leffa on liian perus ja muut mahdolliset tekemiset ovat aika harvalukuisia. Stand upiakaan ei ole täksi viikonlopuksi. Kyllästyttää koko kaupunki ja yleinen vätystely neljän seinän sisällä. Tahtoo ulos, tekemään jotain! E:n kanssa eikä yksin. Pelkään, että tämä turhautuminen ja tyytymättömyys purkautuu jonkinlaisena murjotuksena tai räjähdyksenä.

Kulta, keksittäisiinkö oikeasti jotain tekemistä?

198

Menneisyys kummittelee. Yritän uskotella itselleni, ettei peilistä katso ryhävalas vaan pelkästään hieman pyrstöään levittänyt, norrrrrrmalisoitunut minä. Jos lakkaan äkisti kirjoittamasta, Greenpeace on luultavasti työntänyt minut takaisin mereen.

Perhe vieraili lähes täysilukuisena. Vain koira oli jätetty kotiin. Leikimme äidin kanssa kampaamoa. Hän oli asiakas.

Hengitä nyt syvään, sulje silmäsi ja läpsäise itseäsi kädelle, jos kurotat karkkeihin. Tilaamani kankaankappaleet lienevät ihan pukevia. Sovitin äsken. Vein päivällä kortin postilaatikkoon. Osoitteena oli kasarmi.

Kulta, hylkeet ainakin tarkenevat talvella.

197

 

Unissani saan virallisia asiakirjoja, jotka kertovat minun menehtyneen, vaikka tietääkseni olen täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Todellisuudessa seuraan nettikeskusteluja ja tahtoisin ehkä olla mukana politiikassa. Hain tilaukseni postista, ostin merkkejä liimattavaksi kuoriin ja totesin, että äiti on opettanut minut pahoille tavoille. Nettikaupat ovat houkuttavia.

Ostin donitseja ja E tulee sittenkin viikonlopuksi luokseni. Maailma pyörii taas raiteillaan, vaikka koenkin suurta halua facepalmata vaalikeskustelun yleiselle tasolle ja sukulaisten & tuttavien ns. argumenteille. Siinä kaikki tältä erää. Pahus, pitäisi taas kirjoittaa kirje.

Ai niin. Hei tyypit, jos luette näitä sahajauhopään sepustuksia vielä, saa esittää kysymyksiä. Aihepiiri vapaa. Vastaan, elleivät ne ole ihan poskettoman sopimattomia. ;o

Kulta, sano että pitäisi lukea pääsykokeisiin.

196

Seuraan jännityksellä presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen tuloksia, ja toteanpa vain että yäk jotkut Niinistö ja Väyrynen. Jos he ovat toisella kierroksella, on vaikea päättää kumpaako ei ainakaan halua presidentin virkaan. Kumpiko on pienempi paha?

Näemme E:n kanssa seuraavan kerran ensi kuussa. Mussutan taas ikävääni ja ketutukseeni. Oli ihana viikonloppu jälleen kerran, vaikka lähinnä vain lojuimme luukussani.

Kulta, olisit saanut viedä kaikki herkut mukanasi.

PS: Ylen Presidenttipyrähdys on ihana.  Toivottavasti Haavisto sivakoi itsensä toiselle kierrokselle!

195

Leivoksia, laskiaispullaa ja niin edelleen. Ei ihme, että allekirjoittanutkin vain suurenee. Tiedossa leffailta part x.

Kulta, joko mennään kahville?

194

Juorusin äidin kanssa puhelimessa puolitoista tuntia, ja pitäisi kovasti saada jotain aikaan ennen seitsemää. Aion bussiasemalle vastaan.

Kulta, onko joku vähän väsymöks?

193

Ei sun kannata sanoo hyvästi.
Sillä aion tulla takaisin ja melko varmasti.

Maj Karma - Ukkonen

Mielessä on aika moni automatka.

Kulta, mitä huomenna syötäisiin?

192

Hitaalla taivaalla
Liikkuvat pilvet
Lasin pinnalla
Toivon ettet lähde
Niiden mukana 

Katselen sinua
Jotakin samaa
On ilmassa

Nostat lakanan
Jäät sen taakse
Varjokuvana
Älä katoa

Pariisin Kevät - Pyykkipäivä

Kulta, miten kaipaankaan sinua ja kesää.

191

Väsymyskooma, sitä lisäävät torkut, paljon syöpöttelyä ja vaalitentin seuraamista. Toiset ovat harjoitelleet vapaata pudotusta laskeutumiskoulutuksen päätteeksi ja käyneet vielä salillakin. Minä mussutin korppuja sillä välin. :3

Muistakaa, että ei saa olla yhteiskunnallisesti passiivinen lurjake.

Kulta, numeroa lappuun sunnuntaina!

190

Tilasin peuraverhot ja otin päikkärit. Ei mulla muuta. Päässä soi kotimatkalla lumisateessa kävellessä Ultra Bran Jäätelöauto.

Kulta, ei sitten uhkapelata, vaikka ollaankin kasinolla!

189

Kirjoittamisesta on ehkä mennyt vähän maku sen jälkeen, kun E:kin sai osoitteen tietoonsa. Ei hän tosin tietääkseni kovinkaan usein tänne eksy. Vai miten on asian laita, kulta? En toki kirjoita mitään sellaista, mitä en voisi hänelle kertoa, mutta olisin mieluummin itse pitänyt blogini mysteerinä ainakin huhtikuun viidenteen päivään saakka. Lisäksi jos kovin lässytän, alkaa hävettää oma pehmytpäisyys, kun tietää toisella olevan pääsyn lukemaan moista hattara-aivoisuutta.

Olimme lauantaina syömässä ja saunomassa anoppilassa (taas vaihteeksi), ja katsoin hetken matkaa ihan mielenkiintoista ohjelmaa. Kyseessä taisi olla jokin FST5:n dokumentti. Joka tapauksessa kyseisen ohjelman tanskalaisella toimittajalla oli vahvoja mielipiteitä nyky-yhteiskunnan tilasta ja naisten asemasta. Hän näki patriarkaalisen kulttuurin vaikuttavan yhä myös pohjoismaissa, ja kritisoi yhteiskuntarakennetta siitä, että yleinen pahoinvointi koetaan henkilökohtaisina ongelmina, ei korjattavana seikkana yhteiskunnallisissa rakenteissa. Hän ei ajatellut asiaa pelkästään naisten kannalta, vaan huomioi kummatkin sukupuolet. Siinä olisi oppimista esim. monilla poliitikoilla kotimaassamme, jätettäköön nimeltä mainitsematta eräs presidenttiehdokas ja hänen kyvyttömyytensä tarkastella yleistä asevelvollisuutta yhdistettynä tasa-arvoon useammasta kuin yhdestä näkökulmasta.

Kävin perjantaina ennakkoäänestyspaikalla. Ensimmäiset presidentinvaalit, joissa sain raapustaa numeron lappuun, ja olin äänioikeutettu. Jännää! Pitkällisen harkinnan, hakukonettamisen, vaalikoneilun ja lukemisen jälkeen valitsin ääneni ansaitsevan henkilön. Hän on mielestäni sellainen henkilö, jota Suomi nyt tarvitsee - ennen kaikkea yleisen ilmapiirin vuoksi. Mitä sutaisin lipukkeeseen? Numeron kaksi.

Havahduimme muruseni kanssa tähän päivään jo paljon ennen kahdeksitoista asetettua herätystä, ja ehdimme puuhailla vähän jotain mukavaa, ennen kuin hänen piti taas lähteä takaisin kohti kasarmia.. Mussutimme viimeinkin kakkua hänen viime maanantaisen vanhenemisensa kunniaksi. Noudimme myös postit hänen asunnoltaan. Sunnuntait ovat masentavia päiviä. Hän joko ei ole täällä, tai joutuu lähtemään. Kinostus huomista raadantaa kohtaankin on mitä valtaisin, mutta saanpa tilille taas edes vähän plussaa seuraavana palkkapäivänä.

Asunnonetsiskelyni ei ilmeisesti ole tarpeeksi epätoivoista, koskapa lahnaan vielä tässä surkeassa solussa. Jos löytäisin a) mukavan asunnon b) kohtuuhinnalla c) sopivalta paikalta, voisin muuttaa vaikka välittömästi. Tosin yleensä aina jää jokin kohta hieman vajaaksi, tai sitten olen liian vaativa. Kenties etsin vääristä paikoista? Oikeasti en edes haluaisi yksiötä itselleni. Niin että hei vaan kulta, mietipä sitten mitä tahtoisin. Tiedä sitten, olisiko ajoitus kohdallaan.

Keskustelin äidin kanssa puhelimessa pitkän tovin. Koiraparka oli sairaana, ja pelkäsin jo pahinta. Karvainen palleroni on sentään liki kymmenvuotias, ja sillä on vanhan miehen vaivat. Onneksi se oli piristynyt iltaa kohden, ja jaksoi jo leikkiä ja lähteä kävelylle. He aikoivat kuitenkin joka tapauksessa käyttää pienen raukan tohtorilla tarkistettavana, ihan varmuuden vuoksi. Ainakin se tarvitsee uuden kipulääkereseptin kolottaviin niveliinsä. Tällä kertaa sillä oli hengenahdistusta.

Sanoin ne kolme sanaa, selvänä. Ne vain lipsahtivat kuin itsestään, ja voi miten niitä tarkoitankaan.

Kulta, tämä piina vähenee päivä päivältä.

188

Muumilaakson tarinoita, Heroesia ja paljon ruokaa. Olimme poikkeuksellisen aikaisin hereillä ja liikkeessä.

Kulta, miten olisi värityskirja muistilapun sijaan?

187

Sisäinen kotirouva pääsi valloilleen, haluan sellaisen vedettävän kauppalaukun, jota mummot suosivat ja nyt on kiire! Kakku ja ruoka onnistuivat.

Kulta, purrur! :3

186

Näkymä työmatkan varrelta

Mukavaa, kun tässä asunnossa majaileva toinen henkilö ei ole muistaakseni siivonnut yhteisiä tiloja sen jälkeen, kun oli lokakuu. Siltä lattianpesuvesi näyttikin. Kolmesti. Kyllästyin odottamaan, mutta enemmän tympäännyin pölyyn. Olisi ihan mukava tietää, tuleeko E huomenna vai ei. Todennäköisesti kyllä. Parempi olisi. Herään joka ikinen yö vähintään kerran - pari siihen, että olen sängyssä yksin. Viime yönä neljästi.

Kulta, sanooko uuvuskissa mau?

185

Järjestelin liinavaatteeni sekä pyyhkeeni sievästi arkkuun. Sain myös tiski- & pyykkivuoren selvitettyä ja tavaroita paikoilleen. Jos E tulee ilahduttamaan viikonloppuani, täytyy huomenna siivota ja tehdä kakku. Paljon ohjelmaa.

Pyykkituvassa aloin lukea opusta Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä. Ensimmäisten kymmenten sivujen perusteella se vaikuttaa oikein hyvältä. Saapa nähdä, mitä jatko tuo tullessaan! Oikeastaan minun tulisi perehtyä Lentävään hevoseen ja Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteisiin, mutta kun onhan tässä aikaa ja on niin väsykin ja keksinpäs vielä vähän tekosyitä...

Tahtoisin söpön pikkukaksion kivalta paikalta, lattiapeilin ja lisää kaappitilaa. Mahdottomia toiveita?

E oli saanut kaksi kirjettä. Toinen oli mennyt täysin lukukelvottomaksi kosteuden vaikutuksesta. Enpä enää kirjoita nostalgisilla kuitukynillä. Asteen ajan kultaamampi muisto on tosin geelikynistä. Mitä enemmän kimalletta, sitä parempi.

Kulta, syön sun rusinat!

184

Tästä saattaa tulla jotain. Huomaa, miten kovin epäväljä neulekäsialani on...

Jos pimeyden ja kylmyyden sulkee verhojen ulkopuolelle, se katoaa. Eikös? Olen aivan uuvuskissa ja ikävä on taas vaihteeksi jotain massiivisen ja megalomaanisen väliltä. Minulla on hölmöjä unelmia ja paljon sanottavaa. Pieniä siirappisia sanoja, jotka ovat totta liukkaan mielistelyn sijaan. En tahdo hänen muuttavan mielipiteitään, vaikka en olisikaan samaa mieltä. En tahdo hänen muuttuvan millään tavalla, enkä yritäkään mitenkään saada häntä toisenlaiseksi tai käyttäytymään eri tavoin. Otan hänet sellaisena kuin hän on, ja juuri sitä kokonaisuutta minä rakastan.

Kulta, tartu hattarapilven reunaan kanssani.

183

Oli pakko lähteä iltapäivällä pyörähtämään kaupungille, etten ota päiväunia. Mukaan tarttui onneksi vain tarpeellista. No okei, enimmäkseen tarpeellista. Myönnetään pari hairahdusta ei-niin-välttämättömään, mutta kun ei ne maksaneet paljon mitään... Laitoin aamulla kultaselleni onnittelut. En saa ostaa hänelle mitään, mutta se onkin ainut kielletty verbi.

Kulta, hyvää syntymäpäivää ♥

182

Puran äkillistä tyhjyyttä ja hämmennystä toisen läsnäoloon tottumisen jälkeen. Toisin sanoen tyhjään kaappeja kaikesta kivasta ja syötäväksi kelpaavasta. Om ja nom. Läskeilimme kyllä koko viikon urakalla. Rasvainen ruoka kunniaan! Tavoitteeni onkin se kuuluisa 'Rantakuntoon 2030'.

Tänään tuntuu pitkästä aikaa, että kyllä tämä roska vielä joskus loppuu. Ihan kohta kymmenluku on taas vähäisempi, ja hänen ei pitäisi olla enää ainakaan montaa viikonloppua kiinni. Oli ihanaa saada viettää koko viikko yhdessä. Hän oli kiltti ja kuskasi minua töihin aamukuudeksi vapaaehtoisesti. Pidennetyn viikonlopun lepäsimme ja leikimme sosiaalista sotilaallisen sijaan.

En ehtinyt tehdä kakkua. Ensi lomilla sitten. Koeajoimme hänen uuden asuntonsa.

Kulta, kohta ollaan kasinolla!

181

E:n asunnon järjestelyä, pitkään nukkumista, roskaruokaa ja Putouksen tuijottamista. Olimme toisena iltana peräkkäin kaupungilla. Havaittavissa oli lievää kisaväsymystä. Itse olin selvänä.

Kulta, muuten kyllä, mutta miten mahtuisin?

180

Liikaa alkoholia + väsymys + ketuttavia randomeita + muuta säätöä = katastrofi ja lahnauspäivä. Yölliset ulinakohtaukset ja autonavainten vaatiminen ovat kovin mukavia. Not. Jospa nyt olisi draamattu tarpeeksi joksikin aikaa.

Kulta, TJ 90. ♥

179

Hui, "pikku" hiprakat ja kohta baariin!

Kulta, tiedät miten tärkeä olet.

178

Rakkaani lähti heittämään kaverin asemalta kotiin. Jäin peiton alle odottamaan. Pitkästä aikaa on ollut samanlainen ilta kuin armeijan alkuaikoina ensimmäisinä lomaviikonloppuina... Toivottavasti kylppärissä ei kaiu kovin pahasti.

Kulta, yksin tarvit pakkasella monta peittoa.

177

Kokkasimme yhdessä. Toisin sanoen E koitti tehdä lasagnea ja minä sähläsin minkä ehdin. Hyvää siitä kuitenkin tuli loppujen lopuksi. Ihanaa, ettei minun tarvitse luopua hänestä huomenna.

Kulta, mitä useampi kokki, sitä kauheampi soppa.

176

Töiden jälkeen tuskin jaksan kiinnittää irtoripsiä, virittää sukkanauhavyötä ja punata huulia. Elän epävarmaa hetkeä odottaen tietoa siitä, kuinka pahasti lennosto lirautti kintuilleen ja missä määrin ilmatorjunta siitä kärsii. Lennosto oli vielä lomilla tunti sitten, vaikka heidän piti palata kasarmille ja E:n päästä muiden muassa vapaalle. Kirjoitin ostoslistan ja kirjeen. Odotus on piinaavaa.

Kulta, kunpa pääsisit luokseni tänään.

175

Päivä on kulunut toipuessa edellisen vuoden hautajaisista. E oli yrittänyt soittaa viime yönä useasti, ennen kuin kuulin puhelimen kotimatkalla. Olisi voinut olla hauskempaakin. Yön pelasti ihan mukavan mittainen juttutuokio hänen kanssaan. Suloista, miten hän murehtii, kun kävelin yksin kaupungilta kotiin. Saatan saada ensi viikolla hänet arkeani ilahduttamaan pidemmäksi aikaa kuin vain viikonlopuksi!

Kulta, mä tahdon, mä tahdon, mä tahdon vain sut.