267

Koskapa olen kirjoittanut tätä blogia kohta yhdeksän kuukautta, on tänne eksytty jos jonkinmoisella hakusanalla. Internetin syövereissä harhailevat henkilöt ovat löytäneet tiensä lukemaan ininöitäni niin selkeästi juuri tähän kyseiseen osoitteeseen viittaavilla etsinnöillä kuin yleensä inttileskiblogia hakiessaan (kova kaipaus blogi inttileski, kohisevakaipuu, the days feel like years, inttileski, lyijylintu blogi etc. etc.). Olipa jopa ah-niin-ihastuttava nimimerkkinikin muistettu!

Toiset taas halusivat ohjeita: kuka käsitöihin, kuka ihmissuhteisiin ja hankaliin elämäntilanteisiin. Löysittekö niitä? (ahdistaa olla kotona,ylipolvensukat kutoen, solmupaita ompeluohje, olenko rakastumassa alkoholistiin) Viimeksi mainittu, mitä ihmettä? Minä en ainakaan ole rakastumassa alkoholistiin, enkä välttämättä ole oikea henkilö kertomaan, oletko sinä, armas googlettaja. Miten edes blogiini päätyy moisella hakusanalla...

Minä kiinnosti jotakuta kovasti, ja yksikön ensimmäinen persoona ohjasi silmäilemään kirjoituksiani. Pusu aikuinen mies ja nainen ei tainnut löytyä täältä ainakaan kuvallisena materiaalina. En tosin jotenkin osaa mieltää edes meitä kahta aikuiseksi. Ehkä tässä tarkoitettiin hieman varttuneempaa aikuisuutta?

Baarivaatteet askarruttivat jotakuta. Viimeksi kiskoin ylleni hopeanhohtoisen solmupaidan ja korkeavyötäröiset mustat farkut. Yhdistin ne ratsastussaappaisiin ja vihreään laukkuun. Siinä teille, niin. Allekirjoittanut pääsi eroon kaksihaaraisista tarttumalla reippaasti saksiin ja pätkäisemällä surutta latvoista jonkun matkaa pois. Silloin en tosin ollut vilttiin kääriytyneenä. Ikkunalta löytyy peuraverho, kyllä. Peräti kaksin kappalein!

Joku halusi kuunnella musiikkia, joka kysyi läskipäältä, eikö hän näe heidän kuuluvan yhteen. Hän kirjoitti hakupalkkiin atletico. Joku oli rutistuksia vailla (hug), kenties varpaat märkänä. Etsinnässä olivat nimittäin myös kumpparit. Omani ovat seeprakuvioiset. Pilvet eivät niitä somista.

Alokas etunimi sukunimi johdatti toivottavasti informaatioon siitä, miten toimia, kun tahtoo lähettää postia muruselleen kasarmille. En kirjoittanut joka viikko. Viimeisistä jäi muutama väliin. Ajattelin lähettää viimeisen kirjeen E:n asunnolle niin, että se saapuu ensi viikolla. Välitystietoja odotetaan oli tuttu tila silloin, kun eräät leikkivät metsäretkeä. Tuskastuttavaa, ja vielä kerran tuskastuttavaa!

Meksikolaisbileet sisälsivät syksyllä riisipuuroa viinalla. En piirtänyt itselleni viiksiä, vaikka aioin. Ensimmäinen ja tähän asti viimeinen opiskelijatapahtuma, johon osallistuin! Pienet sille? Jospa ensi syksynä olisin eri koulussa ja kehtaisin vääntäytyä ehkä jopa pariin lisää. Hyvällä tuurilla. Kai.

Onnellisuus on läsnä tässä hetkessä, jos olet ällöoptimisti. Hyvä on, saattaa se olla muutenkin. Ainakin tässä viikossa, tai tässä vuodessa. Yleensä ainakin samassa päivässä, kun sen vain oikein oivaltaa. Useimmiten tosin kaikki on huonosti ja vinku vonku ja angstittaa ja myh. Mutta on se E ihana. Vaikka mulla onkin väsy. Eikun, joo on, mutta on se silti ihana.

Näitä hakusanoja olen napsinut muistiin aktiivisemmin viimeiset pari-kolme kuukautta. Ihmiset olivat etsineet myös joitakin mainitsemiani runoja. Taisin siteerata ainakin Saima Harmajaa ja Edith Södergrania. Jälkimmäinen on suosikkini. Tosin pidän lähinnä hänen varhaisesta ja myöhäisestä tuotannostaan. Keskelle jäävät eivät niin iske.

Yhtä hakupartta en käsitä. 005 paljonko minuutti. Excusez-moi? Minuutti on 60 sekuntia. 005 on... ainakin yhden kirjoitukseni otsikko. Silloin taisi ulisuttaa vielä ja pahasti. Aika tuntuu lähes poikkeuksetta kuluneen nopeasti, kun sitä miettii jälkeenpäin. Kohta on uusi kesä ja uusi heinäkuu ilman raastavaa välimatkaa. Vaikea uskoa, että rakas tulee takaisin alle kolmen vuorokauden kuluttua. Pysyvästi.

Kulta, onko tämä unta?