234

Töissä oli kevyt päivä, minut todettiin työkykyiseksi ja ostin kirsikkakorvikset. Bussi tarjosi hämmentäviä hetkiä. Jonkun naisen logiikka oli pettämätön. "No siis siitähän sen on hyvä opetella lukemaan. Muumithan on silleen hyvää kieltä. Sillei niinku rikasta, mutta hyvää." Hä? Eikö rikas kieli, eli monipuolinen niin lauserakenteiden kuin sanastonkin suhteen ole hyvää kieltä? Mistä tässä nyt oikein on kyse? Lisäksi en voi olla läpsäisemättä kättä kasvoilleni, koska Feissarimokat. Ja minä kun luulin olevani langaton hiiri ilman paristoja tietokoneiden suhteen.

Arvatkaa kuka tulee huomenna!

Kulta, saanko pusuja?

233

Keksin hauskaa tekemistä viikonlopuksi, mutta en ole varma, lämpeneekö eräs ihana idealleni. Ainakin olen innoissani! Olen kipeytymässä, joten toivottavasti huomenna iskee kuume, kun olen joka tapauksessa menossa työterveyteen. Saisikohan loppuviikon saikkua... E:n teki jo viime viikonloppuna mieli tonnikalapastaa, joten sitä täytynee värkätä torstai-illaksi, kunhan hän saapuu.

Kulta, eikö mentäis porokarnevaaleille?

232

Olen tyynempi kuin aikoihin. Olen varmempi kuin aiemmin. Viikonloppu sai miettimään. Tällä kertaa minä en onneksi aiheuttanut eripuraa, emmekä me draamanneet. Kuljeskelin hautausmaalla ihastelemassa vihreänä loimuavaa taivasta ja katselemassa, miten hengitykseni höyryää tummansineä vasten. Revontulet ovat kauniita. Vielä kun olisin saanut ne jakaa erään kanssa.

Aikaisemmin päivällä tapahtunutta:

"Mitä muru?"
"Vahin suksia..."

Puolustusvoimat - Tee työtä jolla on tarkoitus. ♥

Kulta, suksivatko sukset jonnekin?

231

Eilinen kääntyikin baari-illaksi. Oli ihan mukavaa. Olisin halunnut ehkä tanssia. Yö sisälsi vähän draamaa, ja hyvin paljon suoraan sanomatonta arvostelua. Juoma maistui kuulemma katkeralta. Enpä ala repostelemaan muiden ihmissuhteita, mutta alle kahden kuukauden yhdessäolon jälkeen harva rengastautuu ja ostaa asunnon. Mihin toisilla on kiire?

 E tulee takaisin torstaina. En malta odottaa.

Kulta, outoa olla taas yksin.

230

Muistan, miten vikisin marraskuussa, kun toisilla oli jäljellä odotusta neljäkymmentä päivää. Helmikuun 25. päivä tuntui kaukaisemmalta kuin Timbuktun perimmäinen kolkka. Se sijaitsee Google Mapsin mukaan muuten Länsi-Afrikassa, Malissa. Selvitin juuri asian. Jännää. Tämän päivän lukema onkin koittanut yllättävän nopeasti. Viikonloppuja on jäljellä enää viisi, joista kultaseni on kiinni maksimissaan yhden. KL-saldo on 4. Tämä vaikuttaa oikein hyvältä. Kävimme tänään pitkästä aikaa vanhempieni luona syömässä ja saunomassa. Oli ihan mukavaa. Odotan häntä parhaillaan rapsutettavaksi. Toisilla on menossa kahvitteluhetki kavereiden kanssa, osa X. Voisi sillä välin vaikka lukea yhden pääsykoekirjan loppuun.

Kulta, kauanko kahvittelet?

229

Housunkaulus on kiivennyt iloisesti napaan ja jynssään hampaita odotellessani E:n ilmaantuvan. Hän pääsi lomille peräti tuntia aiemmin, koska I/12 vannoi vakuutuksensa ja valansa. Onneksi kävin hakemassa välttämättömimmät ruoat kaupasta heti kun pääsin töistä, sillä tänään tuskin saan kyytiä tai kantoapua. Raukka mahtaa olla väsynyt. Niin olen kyllä minäkin.

Kulta, sukelletaanko peiton alle?

228

Pyyhin enimmät pölyt ja liat ja on taas pulma, mitä ruokaa tehdä huomenna. Kenties olisi viisaampaa jättää kokkailut väliin. Tänään unohdin keittäväni vettä. >Puolen tunnin kuluttua kattilan pohjalla oli jäljellä ehkä puoli senttiä. Kultaseni oli ampunut itselleen ylimääräisen lomapäivän aiemmin tällä viikolla. Tällä kertaa hän viihdyttää minua tosin vain viikonlopun verran. Viikkoja on jäljellä alle kuusi. Kuinka väsy pitää olla, että melkein nukahtaa suihkuun?

Kulta, toistan itseäni.

227

Pääsykoekirjoista on luettu ensimmäinen, toisesta 3/4 ja kolmatta silmäilty. Minun tuli kuulemma tutustua tähän biisiin sanojen tarkoituksellisuuden takia. Jos irtisanon tämän loukon, sisäinen hakemukseni mitätöityy. LTJ joko 2 tai sitten 9.

Riidellään vaan

mutta ensin ota syliin, tahdon olla lähelläsi
että varmasti kuulen,
mitä sanot
ja mitä sanot ihollasi
ja mitä et ollenkaan sano.

Piirrän sinua molemmin käsin,
saan uudet sormenjäljet
ja viivat kämmeniin:
uurtuu sinun kuvasi, kohtalo.

Helinä Siikala: Pysähdytään, anna käsi.

Kulta, miten metonymia ja metafora erottuvat?

226

Pohdin opiskeluja ja tulevaisuutta. Vaihtoehtoja on tällä hetkellä tasan kaksi, ja ne riippuvat eräästä kaksilahkeisesta. Joko jään, koska hän ei tahdo lähteä mukaan, tai sitten me lähdemme. Pystyn täälläkin opiskelemaan sitä, mitä haluan. En vain kaipaa uutta niin paljon, että sen vuoksi olisin valmis satojen kilometrien välimatkaan. Häneltä ei ole kuulunut vielä ratkaisua. Onhan tässä aikaa. Haku alkaa parin viikon päästä.

Kulta, yhdeksän kuukauden ikävässä on riittämiin.

225

Ehkä olisi aika
- lakata pelkäämästä
- tottua ikävään
- antaa itsensä elää
- luottaa minuunkin
sillä häneen voi aina nojata.

 E 05:24: "Ilman sua mistään ei tule..." 

Minä 05:23: "Tästä aamusta ei tule kyllä taas yhtään mitään."

Kulta, sitten kun osaan kaikki painajaisesi ulkoa, voit keksiä niitä lisää.

224

Aura Pineda - Kunpa vois

Ajattelin keittää teetä ja alkaa lukea. Tämä kuukausi on loputon. Tämä ikävä on loputtomampi. Ylläoleva linkki sopii loistavasti sunnuntaifiilikseen. Epävarmuus jopa ensi viikonlopun suhteen vetää silmien väliin rypyn. Ensi torstaina alittuu tuhat tuntia.

Kulta, oletko minun vielä vuoden päästä?

223

Istun keski-ikäisten täyttämässä pubissa, ja mietin mitä minä täällä teen. E on väijyssä ja tarvitsen lisää viinaa. Joku joka ei osaa a) englantia tai b) laulaa raiskaa kaikkien korvat. Minulla on jo elämäni mies ja täällä soi iskelmä. Saksin kuontalon siedettävämpään kuosiin aiemmin tänään.

Kulta, kaikkeen minäkin suostun...

222

Äidin hoivissa on ihan mukavaa pitkästä aikaa. Huomenissa on tiedossa kampaajaleikkejä, pulkkamäkeä ja illalla alkoholia. Jännää. Joku saisi kertoa minulle, mistä löydän ja saan siistin sisätyön kesäksi. Sellaisen, minkä palkalla elää ja mielellään saa vähän säästöön syksyn opiskeluja varten. Minun on ikävä lukioon, enimmäkseen tiettyjä ihmisiä ja sitä tukea, minkä sai pienessä koulussa tuttujen opettajien ansiosta. Aamuja on jäljellä alle puolensataa, mutta nämä viikot tuntuvat taas vuosikymmeniltä.

Kulta, oot onneni, unelmain.

221

Olisi oikein mukava, jos tämän asunnon kylppärissä ei suoritettaisi pitkän kaavan mukaisia lahnauksia silloin, kun minun pitäisi päästä pesulle ja nukkumaan. Kello soi taas aamulla viideltä ja kaupungilta tarttui mukaan synttärilahja äidille, korkeavyötäröisen farkut, joihin onnistuin survomaan pyrstöni väkipakolla, meikkivoide, jonka en usko korvaavan aikaisempaa suosikkia ja pari käsipyyhettä. Kinostusta on ilmassa ja tahdon E:n syliin. Hän ei tiedä, onko polskimassa kurkkusalaattimeressä ensi viikonlopunkin.

Kulta, pää räjähtää.

220

Työn hakeminen käy työstä, paheeni on unohtua suihkuun istumaan pieniksi ikuisuuksiksi ja tämä viikko on kerrassaan loputon. Työpaikka oli kolmatta päivää ilman juoksevaa vettä. Vedin vaatekaappini sisällöstä puolet lattialle. TJ 50.

Tahtoo pusuja. Heti.

Kulta, oot mun personal masseur.

219

Aamulla en muistanut koko päivän merkitystä, eikä muutenkaan ole oikein ällösöpöstelyfiilis. Pikkuveli soitti ja piristi päivän. Sain E:ltä tekstiviestin leireilyn lomassa, ja olen siihen tyytyväinen. Hän ei ottanut sydänsuklaarasiaansa mukaan lähtiessään sunnuntaina. Muistakaa, että läheiset ovat olemassa myös loput päivät vuodessa!

Kulta, hyvää ystävänpäivää.

218

Odotukseni viime viikonloppua kohtaan taisivat olla liian suuret, koskapa tuntemukset jälkeenpäin olivat hyvistäkin hetkistä huolimatta lähinnä hippusen pettyneet. Olisin tahtonut tehdä yhdessä jotakin, sillä muruseni oli nähnyt kavereitaan parina aikaisempana viikonloppuna. Koska niin ei juurikaan käynyt, itkin eilisiltanakin. Tosin kaikki muukin kaatui päälle. Kaatuu yhä. En rohjennut tunnustaa E:lle, että jälkimaku ei ole kovinkaan auvoisa. No, nytpä tiedät, jos tätä joskus luet.

Perjantai oli yhtä itkupotkuraivaria ja yksinäisyyttä, sillä hän oli äkillisesti lähdössä poikien kanssa baariin. Olin vain hieman suruisa, kunnes E suuttui ja anoppi sekaantui. Se vain pahensi asioita. Saimme kuitenkin loppujen lopuksi jonkinlaisen sovun aikaan. En kuitenkaan ole varma, onko se riittävä, ja kuinka pitkäksi aikaa.  Hän kuitenkin toi minullekin yöllä ruokaa, kunhan viimein kömpi luokseni.

Lauantaikin vaivaa. Eräs henkilö paljasti todellisen luonteensa suoralla kettuilulla E:lle. (Annoin tänään osan takaisin. Huumorintajuttomia on hauska kiusata.) Nousimme vasta päivällä, ja lahnasimme taas kuuntelemassa E:n äitiä. Minua vaivaa ravata siellä jatkuvasti. Ennen kaikkea en jaksa kuunnella, enkä tahdo, että kukaan pistää nenänsä minun tai meidän asioihin. Miehen mukaan minun tehtäväni on mainita asianomaiselle, jos sekaantuminen häiritsee. En ole samaa mieltä. Ei hän ole minun äitini.

Lauantai-illan hän pelasi, ja minä nukahdin hyvissä ajoin ennen yhtätoista. Heräilin välillä toteamaan, että hän oli yhä uppoutuneena luomaansa maailmaan ja vuoteen 1602. Sain uniseuraa taas aamuviideltä. Itsehän olin kerrassaan viihdyttävä ja viehättävä viikonlopunviete. Ensin kiukuttelen, ja sitten nukun. Tuntuu, ettei mikään uni taaskaan riitä.

Olen niin kyllästynyt tähän yksinäisyyteen. Minulla ei ole elämässäni mitään muuta sisältöä kuin E. Hän ei kuitenkaan ole vielä osa arkeani, ja sekoan tässä virikkeettömyydessä. Olen äärimmäisen epävarma kyvyistäni ja pääsystäni kouluun, ja tarvisin nyt erityistä tukea ja kannustusta. En ole kuitenkaan saanut oikein minkäänlaista kommenttia, mitä mieltä tykkimieheni on suunnitelmistani.

Hän ei ottanut kantaa lähtisikö mukaan, jos vaihtaisin kaupunkia. Tässä loukossa ei ole mitään. Ei paikkoja, joissa käydä. Ei asioita, joita tehdä. Ei ihmisiä, joille puhua. Jos pääsisin edes haluamaani oppilaitokseen, voisi todennäköisyys juttuseuraan ja sosiaaliseen elämään olla hieman suurempi, mutta kuten jo mainitsin: en luota itseeni.

Koskapa odotan vain päivien kuluvan, käyn raatamassa kamalilla työajoilla ja kehnolla palkalla, heräilen tyhjässä sängyssä ja itkeskelen ikävääni sekä pohjatonta yksinäisyyttä, en kestä yksinoloa yhtään enempää kuin on pakko. Siksi on niin vaikeaa, vaikka E kävisi vain muutaman tunnin näkemässä kavereitaan. Tietysti hän tarvitsee sitä, eikä voi olla kanssani jokaista hetkeä, mutta minulla ei ole mitään muuta. Kaipaan huomiota. Kaipaan hyväksyntää. Olen onneton muodostamaan uusia sosiaalisia kontakteja, ja missäpä minä edes ihmisiä enää tapaisin?

En tahtoisi olla näin vaikea ja mahdoton. En tahtoisi ulista taas tyytymättömyyttäni elämäni tiettyihin osa-alueisiin. E sanoi perjantaina ihania asioita, ja luotan hänen tarkoittaneen niitä. Tahtoisin olla niiden arvoinen. Yritän kovasti, mutta tuntuu, ettei se riitä. Tuntuu, etten minä riitä. En sitten tiedä kenen mittapuulla. Omallani, vai jonkun muun.

Laitoin tänään opiskelija-asuntosäätiölle sisäisen hakemuksen yksiöstä. Huomenna on pakko alkaa soitella työpaikkoja hakemusten spämmimisen ohella. En kestä tätä asuntoa, enkä jaksa nykyistä työtä. En henkisesti, enkä fyysisesti. Miksei vain voi olla jo huhtikuu. Miksei E voi tulla jo takaisin pysyvästi. Miksi pitää olla koko ajan kamala olo ilman häntä.

Kulta, tarkoitathan kaikkea sitä kaunista?

217

I feel so untouched
And I want you so much
That I just can't resist you
It's not enough to say that I miss you
I feel so untouched right now
Need you so much somehow
I can't forget you
Been going crazy from the moment I met you

The Veronicas - Untouched

Kulta, lähdetäänkö pois tästä kaupungista?

216

Eilinen oli katastrofi. Ei muuta.

Kulta, ei eroahdistukselle voi mitään. : (

215

Särkee ja kolottaa kuin vanhempaakin raihnaista muoria. Nilkka on kipeä ja selkä peruskalliota. Olkapää on niin jumissa ja vihlova, että kättä on tuskallista liikuttaa. Ihanaa. Mutakakustani tuli suklaakakku, koska pidin sitä minuutin-pari liian kauan uunissa. E ei tiedä, haluaako tortilloihin kana- vai jauhelihatäytteen. Meikkivoide on kohta lopussa, eikä pitkäaikaista suosikkiani enää valmisteta. Hiukset huutavat apua. Kämppis on ilmeisesti kotona viikonlopun. Lukemiseni on mennyt... mutakakuksi tällä viikolla. Olin valmis ennen seitsemää, ja lomabussi on tietysti juuri tänä perjantaina myöhässä. Tänään ovat asiat hieman vinksin vonksin.

Kulta, päätöksiä.

214

Ostin uuden mekon, koska lähden äidin kanssa baariin parin viikon päästä. Hän täyttää 29 aika monennen kerran. Olen jo seonnut järjestysluvuissa. E tulee huomenna, ja raadannassani töiden parissa on sentään jotain muutakin hyvää palkan lisäksi: vatsalihakseni palaavat. Päätin koettaa olla loppukuun tuhlaamatta. Huomenna leivon mutakakun.

Kulta, pitäisikö soittaa lisätietoja yhdestä asunnosta?

213

Kirjoitin pitkästä aikaa pitkän kirjeen E:lle nopean sutaisun sijaan. En uskaltanut avata ovea, kun kello soi ja kaveri linkkasi söpön biisin, jonka kertosäe jäi soimaan päähän.

Atlético Kumpula - Me kuulutaan yhteen

PS: Runokone on kiva lelu

tutuntuoksuisen miehen syleilyssä paljonpuhuva hiljaisuus
  alastoman unentuoksuinen loputon talvi
hyväksyntä nurinkurisesti antaa minun silittää leuan alta
  Vellova keinuva mukaansa tempaava kaupungin kajo
väärään vuoteeseen erehtynyt puikkelehtii puiden välissä,
se päivä, kun tapasimme sängyssä...

kun korissa on patonkia ja halpaa kuoharia
lattiakaivoon
  huokaava tuuli lehvästöissä murheellisena näkymättömänä ihmisjoukossa - sileä ja kylmä kuin loputon kaiku hengityksesi kaulallani
nousuhumalaisen tanssituttava postinkantaja ! 

Kulta, koska mennään piknikille?

212

Tämä blogi on vajonnut hitaasti sisällöttömyyden suohon. Viikot ja kuukaudet toistavat itseään samoin kuin päivittäiset merkintäni, vaan mitäpä pienen ihmisen pieneltä arjelta voi odottaakaan? Yhden henkilön ja hänen kirjoituksiensa roolin suuruus tässä maailmassa ei kuitenkaan ole syy, saatikka sitten oikeutus viitsimättömyydelle. Tekosyitä kyllä riittää. Terkkuja muuten muruselle, tällä koneellasi on ärsyttävä kirjoittaa, kun kursori pomppii itsestään minne sattuu. Niin.

Kultaseni on ollut kuutena viikonloppuna peräkkäin lomilla, ja mukaan on mahtunut myös yksi kokonainen viikko. Sitä ennen hän oli pitkällä joululomalla, jolla tosin näimme vain hyvin vähän. En tahdo muistella moista. Pointtina on, että olen kuluneiden parin kuukauden aikana tottunut toisen läsnäoloon siinä määrin, että muutama päivä yksin tuntuu vähintäänkin Himalajan vuoriston kokoiselta esteeltä. Vaikka viehätynkin korkeista paikoista, en liiemmin tykkää patikoida rinnettä ylös ja ylös. Ja ylös. Sitä paitsi vuorilla on lunta. Ainakin niiden yläosassa. Tietääkseni.

Odotankin kauhulla tulevaa: kun hän lähtee ensi sunnuntaina, on aamujen lukumäärä 53. Kun hän tulee taas luokseni, on lukumäärä 34. Ne, joiden päässälaskutaidot ovat hieman vähemmän laiskottelevat kuin minun, saanevat selville erotuksen ilman laskinta. Puolustusvoimat ovat ainakin kiteyttäneet onttouttaan kumisevaan päähäni sen opin, ettei mistään edes hippusen positiivisesta seikasta (kuten esim. ei enää pitkiä kiinnioloja, niin varmaan) kyseiseen järjestelmään liittyen kannata iloita. Lopputulos on kuitenkin muutos + VM.

Pienoinen stressi on saanut minut valtaansa. Mietin edelleen meitä ja suhteemme tilaa sitten kun kaikki tämä erossaoloroska valtion kukkivan idiotismipolitiikan vuoksi on ohitse. Tavallaan ei ole mitään murehdittavaa, mutta kuitenkin pohdin asioita, kääntelen niitä ympäri ja lisäilen mielessäni erilaisia ehtolauseita ja perspektiivejä. E kysyi minulta, olenko tottunut elämään parisuhteessa, ja tunnenko tuhlaavani elämäni siihen. Hän käytti tuota muotoa kuulemma vain vastauksen vuoksi. "Ei se ole mitään tuhlausta", sanoin.

Sunnuntaina olimme niin syventyneitä toisiimme (ja Muumeihin), etten muistanut ollenkaan seurata vaalituloksia. Tämä tulos kertoo mielestäni ainakin osittain itseään toteuttavasta ennusteesta ja tietynlaisesta välinpitämättömyydestä ja lauman mukana kulkemisesta, vaikka politiikka onkin viime aikoina puhuttanut ihmisiä enemmän kuin pitkiin aikoihin. Koska joitakin ei kiinnosta tutustua ehdokkaan ajatuksiin, he äänestävät sitä, jonka nimi on tuttu vuosien varrelta ja mediasta. He äänestävät sitä, jota ajattelevat enemmistön äänestävän. "Se kuitenkin voittaa, niin ihan sama." Toki on myös se joukko, jolle toisen puoluekanta tai presidentin puolison housuista löytyvä tavara merkitsee enemmän kuin tehtävään liittyvät seikat, ja se äänestäjäjoukko, joka jostakin toisesta syystä kokee tietyn ehdokkaan parhaana.

Ehdokkaat saivat niin kiihkeitä vastustajia, kuin puolustajiakin. Mahtavaa oli se positiivinen ilmapiiri, millä osa ihmisistä oli kampanjoimassa oman ehdokkaansa puolesta. Nimenomaan puolesta, korostaen tämän hyviä puolia ja sopivuutta tehtävään sen sijaan, että alkaisi mollata vastaehdokkaita. Olin positiivisesti yllättynyt siitä äänimäärästä, minkä parempi ehdokas sai. Hieman alle 40 % on loistava saavutus. Ehkä Suomi alkaa valmistautua uuteen aikakauteen. Ehkä Suomi on jonain päivänä valmiimpi humaanisempiin ja modernimpiin arvoihin. Kuka tietää, mitä kuuden vuoden päästä tapahtuu? 

Kulta, arki tuntuu kevyemmältä silloin, kun jaat sen kanssani.

211

Vaikka minulle ei olekaan kerrottu E:n toimesta, ettei tunteitani tarvita, The Beatles - I Need You on kiva biisi. Neljä yksinäistä yötä on taas katastrofi. Olin aikeissa kirjoittaa jotain järkevää ja ajatuksella, mutta unohduin pelaamaan. Pitkäksi aikaa.

Kulta, miten kestän kohta taas kolme viikkoa ilman sinua?

210

Kuutisenkymmentä päivää jäljellä. Sunnuntai samanlainen kuin niin moni laiskottelupäivä aiemminkin. Sarjat, ruoka ja sänky riittävät viihdykkeeksi. Pelastin E:n päivän ja taisin pilata omani, kun tiesin erään hänen pelinsä olinpaikan. Mies rakentaa innoissaan kaupunkeja. Inhottaa lähteä aamulla töihin, pois lämpimästä ja unentuoksuisesta sylistä. Sain eilettäin luettua aikatauluni kiinni, ja nyt tiedän topoksen merkityksen.

Kulta, joko valloitit toisenkin saaren?

209

Miehenmokoma on taas jossain kavereiden kanssa. Minä istun vilttiin kääriytyneenä ja seuraan mielenkiinnolla kuumemittarin nousevia lukemia. Katsoimme piirrettyjä ja kävimme saunassa. Pitäisi lukea pääsykoekirjaa.

Kulta, et sä tulisi jo mun sairaanhoitajaksi?

208

Miehenmokomasta ei ole kuulunut mitään sitten aamun. Ollessani keskellä virkettä, puhelin ilmoitti uudesta viestistä. Perjantait toistavat itseään, joten kannattaako niistä kirjoittaa edes enää? Tekaisin puolitoista tusinaa ananas-kaura-kanelimuffinsia, ja ruoka on valmista. En enää edes kysy E:ltä, mitä hän tahtoisi syödä. En kuitenkaan saa vastausta.

Kulta, tänään yritän olla ajoissa.

207

Tänään olen uuvuskellut töissä, kirjoittanut työhakemuksia, juorunnut äidin kanssa puhelimessa ja näyttänyt avuttomalle, miten savuava uuni korjataan. Vastaus: pesemällä se.

Äidin mukaan heillä on ikävä, ja meidät kuulemma vaikka haetaan kylään vanhemmilleni maalle. Keskustelimme töistä ja asunnoista. Asumisjärjestelyistä.

Taulu on E:n käsialaa

Tämä on parempi kuva, mutta halusin esitellä taulunkin...

E tulee huomenna. Poskia nipisteli vähäsen kotiin kävellessäni, mutta muuten sää on ollut vain pukeutumiskysymys. Järjestin itselleni lukunurkan ja unohdin taas ostaa kameraan paristoja.

Kulta, nyt on tyhjä tila nojatuolin entisellä paikalla.

206

Eilisiltana tein lukusuunnitelman, ja tänään aloitin sen noudattamisen. Olin oikein mukavassa flow-tilassa, ja sitten äiti soitti. Se siitä. Edistyin kuitenkin ja olen aikataulussa. On mielettömän virkistävää pitkästä aikaa opiskella, ja vieläpä sellaista asiaa, joka aidosti kiinnostaa itseä. Noin kuusitoista viikkoa H-hetkeen!

On mieletön ikävä E:tä.

Kulta, uskothan minuun?