267

Koskapa olen kirjoittanut tätä blogia kohta yhdeksän kuukautta, on tänne eksytty jos jonkinmoisella hakusanalla. Internetin syövereissä harhailevat henkilöt ovat löytäneet tiensä lukemaan ininöitäni niin selkeästi juuri tähän kyseiseen osoitteeseen viittaavilla etsinnöillä kuin yleensä inttileskiblogia hakiessaan (kova kaipaus blogi inttileski, kohisevakaipuu, the days feel like years, inttileski, lyijylintu blogi etc. etc.). Olipa jopa ah-niin-ihastuttava nimimerkkinikin muistettu!

Toiset taas halusivat ohjeita: kuka käsitöihin, kuka ihmissuhteisiin ja hankaliin elämäntilanteisiin. Löysittekö niitä? (ahdistaa olla kotona,ylipolvensukat kutoen, solmupaita ompeluohje, olenko rakastumassa alkoholistiin) Viimeksi mainittu, mitä ihmettä? Minä en ainakaan ole rakastumassa alkoholistiin, enkä välttämättä ole oikea henkilö kertomaan, oletko sinä, armas googlettaja. Miten edes blogiini päätyy moisella hakusanalla...

Minä kiinnosti jotakuta kovasti, ja yksikön ensimmäinen persoona ohjasi silmäilemään kirjoituksiani. Pusu aikuinen mies ja nainen ei tainnut löytyä täältä ainakaan kuvallisena materiaalina. En tosin jotenkin osaa mieltää edes meitä kahta aikuiseksi. Ehkä tässä tarkoitettiin hieman varttuneempaa aikuisuutta?

Baarivaatteet askarruttivat jotakuta. Viimeksi kiskoin ylleni hopeanhohtoisen solmupaidan ja korkeavyötäröiset mustat farkut. Yhdistin ne ratsastussaappaisiin ja vihreään laukkuun. Siinä teille, niin. Allekirjoittanut pääsi eroon kaksihaaraisista tarttumalla reippaasti saksiin ja pätkäisemällä surutta latvoista jonkun matkaa pois. Silloin en tosin ollut vilttiin kääriytyneenä. Ikkunalta löytyy peuraverho, kyllä. Peräti kaksin kappalein!

Joku halusi kuunnella musiikkia, joka kysyi läskipäältä, eikö hän näe heidän kuuluvan yhteen. Hän kirjoitti hakupalkkiin atletico. Joku oli rutistuksia vailla (hug), kenties varpaat märkänä. Etsinnässä olivat nimittäin myös kumpparit. Omani ovat seeprakuvioiset. Pilvet eivät niitä somista.

Alokas etunimi sukunimi johdatti toivottavasti informaatioon siitä, miten toimia, kun tahtoo lähettää postia muruselleen kasarmille. En kirjoittanut joka viikko. Viimeisistä jäi muutama väliin. Ajattelin lähettää viimeisen kirjeen E:n asunnolle niin, että se saapuu ensi viikolla. Välitystietoja odotetaan oli tuttu tila silloin, kun eräät leikkivät metsäretkeä. Tuskastuttavaa, ja vielä kerran tuskastuttavaa!

Meksikolaisbileet sisälsivät syksyllä riisipuuroa viinalla. En piirtänyt itselleni viiksiä, vaikka aioin. Ensimmäinen ja tähän asti viimeinen opiskelijatapahtuma, johon osallistuin! Pienet sille? Jospa ensi syksynä olisin eri koulussa ja kehtaisin vääntäytyä ehkä jopa pariin lisää. Hyvällä tuurilla. Kai.

Onnellisuus on läsnä tässä hetkessä, jos olet ällöoptimisti. Hyvä on, saattaa se olla muutenkin. Ainakin tässä viikossa, tai tässä vuodessa. Yleensä ainakin samassa päivässä, kun sen vain oikein oivaltaa. Useimmiten tosin kaikki on huonosti ja vinku vonku ja angstittaa ja myh. Mutta on se E ihana. Vaikka mulla onkin väsy. Eikun, joo on, mutta on se silti ihana.

Näitä hakusanoja olen napsinut muistiin aktiivisemmin viimeiset pari-kolme kuukautta. Ihmiset olivat etsineet myös joitakin mainitsemiani runoja. Taisin siteerata ainakin Saima Harmajaa ja Edith Södergrania. Jälkimmäinen on suosikkini. Tosin pidän lähinnä hänen varhaisesta ja myöhäisestä tuotannostaan. Keskelle jäävät eivät niin iske.

Yhtä hakupartta en käsitä. 005 paljonko minuutti. Excusez-moi? Minuutti on 60 sekuntia. 005 on... ainakin yhden kirjoitukseni otsikko. Silloin taisi ulisuttaa vielä ja pahasti. Aika tuntuu lähes poikkeuksetta kuluneen nopeasti, kun sitä miettii jälkeenpäin. Kohta on uusi kesä ja uusi heinäkuu ilman raastavaa välimatkaa. Vaikea uskoa, että rakas tulee takaisin alle kolmen vuorokauden kuluttua. Pysyvästi.

Kulta, onko tämä unta?

262

Kummasti liikunta alkaa taas maistua, kun ulkona on vähemmän masentavaa. Tänään noin tunti töistä kotiutumisen jälkeen kiskoin lenkkarit jalkaan ja suuntasin auringonpaisteeseen mittaamaan tietä. Sukat olivat litimärät ja rapa lensi, mutta endorfiiniryöppy sen arvoista. Nyt reidet kuolevat. Olisi mukava alkaa käydä taas kuntosalilla tai jotain. Viimeksi taisin treenata pari vuotta sitten... Siltä alkaa kyllä näyttää ja tuntuakin. Olisikin epähylkeytyminen näin helppoa! Mahtaa naisraukkoja kutittaa. Tykkään mallien lookista.

Kulta, urheillaanko? ;)

256

Kylpytakissani on nallenkorvat ja lusikoin tyytyväisenä suklaavanukasta. Mietin, lähteäkö huomenna yhdeksi yöksi äidin hoiviin. Minulla olisi koiralle tuliaisia. Mietin, tilaisinko pyörän. Oikeasti tarvisin kulkupelin lisäksi jonkin vempeleen, joka tallentaisi ajatuksia. Mietin eilisiltana ennen nukahtamista, mitä kirjoittaisin. Unohdin.

Kulta, nämä ovat elämän pisimmät kaksi viikkoa.

254

http://www.feissarimokat.com/2012/03/hiukset-kiharalla/

Että joo. Semmoiselle tyrskähdeltiin tänään. Sain ikkunaani somistamaan peuroja, pöllöjä ja pupuja. Sain varvistella ja kurkotella, vaikka seisoin tuolilla. Huomasin tosin vasta ähellettyäni tovin uusien kankaankappaleiden parissa, että ne ovat keskenään eripituiset. Lisäksi sisustusmakuni on jokseenkin kyseenalainen.

Kulta, jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt?

249

Heräsin viime yönä klo 3:18, ja päivän tuntemukset ovat olleet sen mukaiset. En vain saanut enää unta. Johan sitä ehtikin kertyä melkein neljä tuntia. Ei ihan, mutta melkein. Uupumus ja univaikeudet alkavat taas näkyä ennen kaikkea mielialassa. Sainpa taas antibioottikuurinkin. Onneksi se on toinen ja oletettavasti viimeinen tälle talvelle. Yhteiskunnan tila, poliittiset päätökset ja suunnitelmat ahdistavat, puhumattakaan läntisen maailman taloustilanteesta. Murehdin taas liikaa. Katsoimme viime viikonloppuna Shutter Islandin. Tykkäsin.

Kulta, mun lemmikkipuudelit on vähän hiljaisia.

234

Töissä oli kevyt päivä, minut todettiin työkykyiseksi ja ostin kirsikkakorvikset. Bussi tarjosi hämmentäviä hetkiä. Jonkun naisen logiikka oli pettämätön. "No siis siitähän sen on hyvä opetella lukemaan. Muumithan on silleen hyvää kieltä. Sillei niinku rikasta, mutta hyvää." Hä? Eikö rikas kieli, eli monipuolinen niin lauserakenteiden kuin sanastonkin suhteen ole hyvää kieltä? Mistä tässä nyt oikein on kyse? Lisäksi en voi olla läpsäisemättä kättä kasvoilleni, koska Feissarimokat. Ja minä kun luulin olevani langaton hiiri ilman paristoja tietokoneiden suhteen.

Arvatkaa kuka tulee huomenna!

Kulta, saanko pusuja?

223

Istun keski-ikäisten täyttämässä pubissa, ja mietin mitä minä täällä teen. E on väijyssä ja tarvitsen lisää viinaa. Joku joka ei osaa a) englantia tai b) laulaa raiskaa kaikkien korvat. Minulla on jo elämäni mies ja täällä soi iskelmä. Saksin kuontalon siedettävämpään kuosiin aiemmin tänään.

Kulta, kaikkeen minäkin suostun...

213

Kirjoitin pitkästä aikaa pitkän kirjeen E:lle nopean sutaisun sijaan. En uskaltanut avata ovea, kun kello soi ja kaveri linkkasi söpön biisin, jonka kertosäe jäi soimaan päähän.

Atlético Kumpula - Me kuulutaan yhteen

PS: Runokone on kiva lelu

tutuntuoksuisen miehen syleilyssä paljonpuhuva hiljaisuus
  alastoman unentuoksuinen loputon talvi
hyväksyntä nurinkurisesti antaa minun silittää leuan alta
  Vellova keinuva mukaansa tempaava kaupungin kajo
väärään vuoteeseen erehtynyt puikkelehtii puiden välissä,
se päivä, kun tapasimme sängyssä...

kun korissa on patonkia ja halpaa kuoharia
lattiakaivoon
  huokaava tuuli lehvästöissä murheellisena näkymättömänä ihmisjoukossa - sileä ja kylmä kuin loputon kaiku hengityksesi kaulallani
nousuhumalaisen tanssituttava postinkantaja ! 

Kulta, koska mennään piknikille?