tiistai 6. syyskuuta 2011

058

Syön paljon suklaakeksejä ja murjotan, koska murjotuttaa. Olisin halunnut lenkille, mutta en uskalla hämärässä yksin ja lisäksi taivas valuu taas maahan vihmovina pisaroina. Suljin näkymän ulkopuolelle, kiskoin villasukat jalkaan ja juon Taika-mukistani lämmintä.

Aiheena oli tänään 'Miten tehdä Powerpoint-esitys' ja koulupäivän pituus yksi tunti. Jätin välistä opiskelijajärjestön kaupunkisuunnistuksen, enkä onnistunut vieläkään soittamaan kahteen tärkeään paikkaan. Pahus. Jospa huomenna... E on pettynyt minuun, ellen hoida toista asiaa kuntoon.

Äiti kävi tänään kylässä ja lopetin juuri videopuhelun hänelle ja pikkuveljelle. Jälkimmäistä ja koiraa on ikävä. Outoa olla ilman lemmikkiä. Vielä oudompaa on tosin yhä edelleen olla ilman kultastani. Voi, kun olisi jo huhtikuu. Voi, kun kaikki menisi hyvin ja saisin nauttia siitä, että olen hänen vielä pitkään.

En ymmärrä mistä tämä äkillinen alakulokohtaus taas ilmeni. Olin jo oksentaa mussuttamani ruoat ihan vain siksi, että pystyisin siihen kenenkään täällä puuttumatta. Olin jättää syömättä ja lähteä juoksemaan ihan vain siksi, että olisin voinut. E on kuitenkin saanut minussa aikaan muutoksen. En tehnyt niin. Aikaisemmin olisin varmasti sortunut houkutukseen, vaikka sortumisia onkin ollut harvakseltaan.

Aamupäivä oli kaunis ja lämmin. Koetan muistella sitä. Syksy on minun vuodenaikani, ja nautiskelin tänään tuulen heittäessä hiukset sekaisin ja auringon kullatessa latvukset. Huomenna saan nukkua pitkään, ja ajattelin hankkia kirjastokortin.

Kulta, saat mut tuntemaan, että mä kelpaan.

6 kommenttia:

  1. Olisi kiva,jos avautuisit enemmän tuosta syömishäiriöstäsi(?) :) Sinulla on ihanan omaperäinen blogi!

    VastaaPoista
  2. eccp: En ole koskaan saanut diagnoosia, vaikka sen kenties olisin joskus tarvinnutkin, ja muutenkin olen mieluummin ajattelematta koko asiaa, koska olen päässyt siitä suureksi osaksi ylitse ja jättänyt menneisyyteen. :)

    VastaaPoista
  3. Ymmärrän paremmin kuin hyvin! Mulla sama homma.. Elämässä pitää mennä vain eteenpäin,eikä jäädä murehtimaan vanhoja!:)

    VastaaPoista
  4. eccp: Pelottaa vain, että se puhkeaa uudelleen. Viimeksi en tosin edes hakenut apua, vaan olen rämpinyt omin neuvoin eteenpäin.

    VastaaPoista

Lahjoita murunen ajatuksistasi? :3