Kävin eilen yli tunnin kävelyllä. Aloitin seikkailuni hautausmaalta, ja jotenkin päädyin keskustan kupeeseen ihastelemaan kaunista puistoaluetta. Rakastuin tämän kaupungin syksyyn vesisateesta huolimatta. Putoilevat, värikkäät lehdet, vihmova sade ja tuuli yhdistettynä vanhoihin rakennuksiin sai aikaan sellaisen olon, etten kuulu tähän aikaan. En tiedä tarkalleen mille aikakaudelle sijoittuisin, mutta kenties menneisyys vastaisi paremmin minua. Luultavasti paras on kuitenkin tyytyä tähän hetkeen. Ainakin E on täällä. Se on ainoa asia, mikä merkitsee.
Syksy on saanut minut taas haaveelliseksi. Ennen kaikkea se on saanut minut taas kirjoittamaan, lukemaan ja kävelemään. Kannoin kaupunginkirjastosta kotiin taas sydänkuvioisella kangaskassillani muutaman opuksen, vaikka edellisiä lainojakin on palauttamatta ja lukematta pari. Katoan kansien väliin muutamaksi tunniksi kerrallaan, kunnes E on taas täällä.
Minuun on iskenyt kodinhengetärkuume. Ainakin olen kokkaillut, tiskannut, leiponut ja järjestellyt ahkerasti. Huomenna on pyykkipäivä (vapaapäivän ohessa), ja ajattelin jynssätä keittiön kaakeleihin pinttyneen minkälie kunnolla. Kylpyhuonekin kaipaisi perusteellista puhdistusta. Täällä asunnossa on sinällään siistiä, mutta huomaa ettei yhteisiä tiloja ole kuurattu kunnolla aikoihin. Kämppis aloitti jo maanantaina urakan ja pesi lattiat. Minä en saanut aikaan mitään hyvin vähäisen unen ja liiallisen koulun jälkeen. Huono omatunto.
Tykkimieheni on soitellut ahkerasti iltaisin ja öisin ollessaan väijyssä. Ei valittamista! Mitä nyt äskettäin puhelun taustametelinä vaikutti olevan enemmänkin kärsivä hirvi kuin laulava inttikaveri. Jospa hänelle voisi soittaa myöhemmin vähän paremmalla ajalla.
Hän oli saanut tänään kaksi kirjettä. Viime viikon ja tämän viikon kuoret. Niitä oli kuulemma nuuskittu urakalla toimistossa.
LTJ 3 ♥
Kulta, mietin mitä herkkuja keksisin viikonlopuksi. :3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lahjoita murunen ajatuksistasi? :3