Sain murusen luokseni yhdeksän jälkeen, koska hänen äitinsä omi poikansa pariksi tunniksi. Se hänelle sallittakoon, mutta en siltikään pitänyt tilanteesta. Mokoma soitti minulle ensin. "Mitä teet? Mitä jos me nähtäis vasta huomenna...?" ja kun olin jo purskahtamassa epäuskoiseen vollotukseen, tämä ilmoittaakin olevansa alaovella, että jos tulisin avaamaan. Huh. Onneksi.
Emme ole ehtineet liiemmin keskustella tai muutakaan. Sukelsimme sänkyyn hetkeksi aikaa, ennen kuin hänen täytyi ystävällisyyttään heittää äitinsä ja tämän kaveri kaupungille. Kun pääsimme takaisin luokseni ja... no, makoilimme jonkin ajan kuluttua sängylläni minä ainakin halusin nousta syömään kakkua. Arvatkaa kuka kuorsaa tällä hetkellä sängyssäni? Söin sitten yksin, mutta en kyseistä leipomustani.
Kulta, sinua on kiva katsella kun nukut. :3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lahjoita murunen ajatuksistasi? :3