113

Ensimmäinen koulupäivä uudessa jaksossa meni oikein mallikkaasti. Kello soi seitsemältä. Torkkua. Torkkua. Torkkua. Mä mihinkään jaksa lähteä. Kello soi kymmenen jälkeen. Mä vieläkään jaksa mihinkään lähteä. Ylös puoli 12. Kouluun kymmenen yli kahdeksi istumaan ranskan alkeiskurssille, toisin sanoen miettimään: "Mitä ihmettä tuhlaan täällä aikaani?". Olin myöhässä siltä ainoalta tunnilta, jolle osallistuin. Hups?

Olen opiskellut ranskaa aikaisemmin kaksi vuotta, ja luulin unohtaneeni lähes kaiken. No, saatuani monisteet pöydälle totesin, etten olekaan. Nyt kärsin itsestäänselvyydestä kolmesti viikossa. Muutenkin uusi jakso on ihan kamala. Mietin, mitä tiputtaisin pois lukujärjestyksestäni, ja koetan koko ajan etsiskellä jotain työtä. Tahtoisin jättää koulun kokonaan sikseen ensi syksyyn asti.

Muruseni on metsässä viisi päivää. Tällä kertaa he saavat jopa nukkua. Ihme on tapahtunut! Ensi perjantaita odotellessa hymähtelen uudelle nimitykselleni. Olen kuulemma äksymöksy. Viime yönä kirjoitin jälleen kirjeen. Linkatkaa minulle hieno kirjoneulelapasmalli, jota on helppo muokata silmukkamäärältään. E:lle kelpasivat tumput.

Kulta, kahlitse mielikuvitukseni.

112

E lähti joitakin tunteja sitten takaisin Rovaniemelle. Olimme eilen ulkona porukalla, ja tanssin tyttöjen kanssa miesten juodessa tai ollessa hukassa. E sai päähänsä erään miehen yrittävän iskeä häntä, ja pakoili tätä koko illan. Juttelin kyseisen miekkosen kanssa, ja hän kuulemma etsi jotakuta toista.

Muruseni juomistyyli oli pesusieni ja tilaanpa mitä sattuu ja juotan toisille. En tahdo tietää paljonko hän kulutti tiliään. Sain holhota riehuvaa ja hädin tuskin pystyssä pysyvää miestä, joka oksensi tänään. Puin hänelle takin lähtiessämme baarista hakemaan ruokaa ja kotiin. Lyijylintupa kiikutti ensimmäisenä herättyään vettä ja särkylääkettä räjähtävästä päästä kärsivälle raukalle.

Se r-sana oli kuvioissa. Hän kysyi, ja minä olin juonut. "Sanotko sä tuon selvänä ja kasvotusten uudelleen?" En uskaltanut. Vielä.

Hän tulee takaisin ensi perjantaina. Viikonloppu oli viime aamuyötä lukuunottamatta onnistunut. Tällä kertaa minä en murjottanut tai kiukutellut.

Kulta, eihän oteta viime yötä ihan heti uusiksi?

111

Meidän ei pitänyt tehdä muuta kuin lahnata (ja ehkä jotain muutakin) sängyssä, mutta kummasti olen pikku hiprakassa E:n kaverilla. Hups. Kohta baariin. :3

Kulta, tiedät etten pidä siitä, kun poltat.

110

On mielenkiintoista, miten laajalle alueelle porkkana voi levitä raastovaiheessa. Allekirjoittaneen pitäisi kenties hankkia elämä ja olla vähemmän kodinhengetär. E ei ole ilmoittanut olevansa matkalla. Toivottavasti hän kuitenkin on auton ratissa ja saapuu tänne suunnilleen parin tunnin kuluttua. Syön nopeasti jotain taltuttaakseni päänsäryn ja suuntaan suihkuun. Ruoka alkaa olla valmista.

Kulta, kympit paukkuvat useasti. ;o

109

Kaapit täynnä ruokaa, putipuhdas kylppäri ja paikkana oma koti. Ihanaa. Kämppis on kadonnut jonnekin, ja huomenna on operaatio lopun asunnon siivous. Ajattelin tehdä jälkiruoaksi omenapaistosta. Kaksi viikkoa on mennyt loppujen lopuksi todella nopeasti.

Pyöräilin tänään pitkästä aikaa, ja vierailin mummilla. Oli mukavaa. Langatkin tuli ostettua. Ihastuin pitkävartiseen sukkamalliin eräässä hänen lehdessään. Taidan tietää, mitä neulon seuraavaksi!

Mukaani vanhempien luota tarttui kotitekoista omenahilloa, muuton aikana hukassa ollut pussilakana sekä veljeltä lainassa olevat Keisarin uudet kuviot + noitahattu. Viime yönä sain viestejä, jotka saivat hymyilemään siitä huolimatta, että heräsin niihin.

Kulta, pidätkö laamoista?

108

Isä oli muistanut minua tilillä näkyvällä plussalla. Saan kuulemma syntymäpäivänä lisää. En tiedä, miten suhtautuisin. Tietysti kiitin ja summa tulee tarpeeseen, opiskelija vailla minkäänlaista työtä kun olen, mutta äiti oli muistuttanut/pyytänyt/syyllistänyt/sijoita sopiva verbi tähän häntä muistamaan minua. En itse ole pyytänyt, joten omituista hyväksyä armonpalat, joita joku muu on huomauttanut minulle lahjoittamaan. Saisin kuulemma välillä soittaa. Entä, jos en tiedä mistä puhua ja kyseinen mies ei tunne minua?

Leikkasin ja värjäsin tänään äidin hiukset ja kävimme pyörähtämässä parilla kirpparilla. Löysin kaksi hienoa, vanhanaikaista laukkua ja mustan hapsutopin. Kumpikin laukku on sininen, mutta ne ovat sentään eri sävyisiä. Aikaa olen kuluttanut myös kävelemällä koiran kanssa hämärässä hiljaisuudessa sekä istumalla pikkuveljen kanssa pöydän vastakkaisilla puolilla, kumpikin omalla koneellaan. Hän kuulemma niin rakastaa minua. Tyttöraukat, kunhan tämä nuori hurmuri kasvaa.

Huomenna ajattelin suunnata kotiin siivoamaan ja valmistautumaan viikonloppuun. Pyörittelen kauppalistaa mielessäni, enkä osaa päättää menuta. Mummin kanssa pitäisi lankakauppaan. Hän tahtoi kutoa minulle pitkät sukat, ja minun pitää itse valita lanka. Kumpikin meistä pääsisi helpommalla, kun hän käyttäisi omaa harkintakykyään. Minä en osaa päättää, ja hän tietää kuitenkin suunnilleen millaisesta voisin pitää. Meillä on joissakin asioissa huolestuttavan samanlainen maku. Olen pelastanut hänen poistoon menevistä tavaroistaan esimerkiksi laukkuja ja huiveja, sekä yhden takin. Hän yleensä osaa valita lahjaksi silmääni miellyttäviä juttuja.

E tahtoisi kuulemma vielä joskus asua maalla tai Lapissa. Minulle tuli epämääräinen olo, koska en uskaltanut kysyä ottaisiko hän minut mukaan vai jättäisikö kaupunkiin. Entä jos en lähtisi? Ennen kaikkea, sisällyinkö tähän hänen tulevaisuudensuunnitelmaansa?

Voisin laittautua perjantaiksi huolella. Pohdin vain, että onko teemana halloween vai toteutanko klassisen french twistin, kuten parina päivänä tällä viikolla. Toivottavasti kämppis ja tämän poikaystävä katoavat toisen vanhemmille...

Kulta, noita vai lentoemäntä?

107

Olen ollut vanhemmilla kaksi tuntia, ja olen hermoraunio.

Kulta, keksi minulle tekosyitä, jooko.

106

Aamu alkoi tavallista särkylääkettä vahvempaa vaativalla, lamauttavalla jomotuksella, muuten päivä on ollut varsin hyvä. Kävin kaupungilla ja tuhlasin. Löysin viimein baarivaatteet ja ostin pitkään himoitsemani mekon. Korkeavyötäröinen musta hame istuu, ja sininen solmupaita vaatii jotain alleen. Tein myös ekoteon ja sijoitin kuukuppiin. En ala fanaattiseksi tuputtajaksi, mutta yhden päivän kokemuksen perusteella tykkään ja suosittelen.

Minun pitäisi huomenna suunnata takaisin vanhempien luo. Yritän keksiä viikonlopuksi jotakin ohjelmaa, ettemme taas vain olla möllötä sängyssäni. Ei siinäkään kyllä mitään vikaa ole. Voisin lainata pikkuveljeltä Kaksin karkuteillä ja Keisarin uudet kuviot. Jälkimmäistä en ole tietääkseni koskaan nähnyt kokonaan, ja ensiksi mainittu on oikein hauska. Katsoin sen veljen kanssa kesällä. E:nkin pitää nähdä se!

Sain lapaset neulottua valmiiksi. Niistä tuli ihan kivat, vaikkakin silmäni eksyvät jatkuvasti virheeseen toisessa käsineessä. Panttaanko niitä jouluksi ja lahjoitan jonkun muun ohella, vai tarjoanko niitä saman tien? Kohtahan on halloween? Noitahattu, pitkät hansikkaat ja stiletto-saappaat voisivat olla jotakin...

Tuntuu, että perjantai on täällä ihan pian. Ei enää montaa päivää, onneksi! Tahtoisin sanoa sen r-sanan, mutta en tiedä onko vielä aika. Odotan, että hän sanoo ensin, vaan entä jos hän odottaa, että minä sanon ensin?

Kulta, silitä mua.

105

On ihanaa tulla kotiin, kun kämppis on elänyt viikonlopun kuin pellossa. Pitänee alkaa siivota... Voisin kirjoittaa taas vaihteeksi kirjeen. E on salilla, vaikka on valvonut yön ja tulee valvomaan seuraavankin. Itse en jaksaisi. Sen sijaan mussutan keksejä, ja haastan mielenterveyteni.

Kulta, treenaus ei ole läheskään yhtä pakollista kuin herkuttelu.

104

HUOM! OBS! : Jos vertaat itseäsi helposti muihin, niiskaiset palkokasveja nenukkiisi herkästi tahi muuten vain olet itsestäsi epävarmaa tyyppiä, älä lue seuraavaa ajatusoksennusta. Ei myöskään suositella, jos itsekeskeisyys ja omassa kurjuudessa rypeminen herättävät piilevät aggressiosi. Sinua on varoitettu.

Vanhempien luona oleskelu saa joka kerta aikaan samanlaisen reaktion. Minua alkaa ahdistaa, ja alan kaivata omaa tilaani sekä omia tavaroitani. Vapautta hengittää. Vanhempien luona on myös vääränlaisia ruokia, ja ne yhdistettynä vääränlaiseen mielentilaan ovat tuhoisa vaihtoehto. Minun ei tarvitse myöskään liiemmin ulkoilla tätä nykyä, jos olen vierailulla. Olenkin maininnut jonkin verran vanhoista henkilökohtaisista asioista, joihin tämänkertainen ulinani liittyy.

Minä kävin vaa'alla. Astuin vanhan rakkauteni ja viholliseni viileälle lasipinnalle, kuten niin monena epätoivoisena aamuna aikaisemmin. Tällä kertaa oli tosin ilta, ja punnitusolosuhteet nauroivat pilkallisesti entiselle täsmällisyydelleni ja tarkoille säännöille. Piirsivät permanenttitussilla tapettiin, jos eivät kirkkoveneitä niin ainakin tökeröitä tikku-ukkoja. Niin, annoin siis tämän piinallisen laitteen määrittää massani.

Arvaatte varmaankin tuloksen verrattuna edelliseen? Naiset harvoin skitsahtavat pienemmästä määrästä tällä saralla. Pienempi levy suklaata olisi huono juttu, alempi luku kiusaajan näytöllä sen sijaan saa useimmilla hymyn huulille. No, luku oli suurempi. Parisuhde lihottaa ja silleen? Yksinasuminen turvottaa? Planeetat ovat väärässä kulmassa? Maailmanlopun sijaan minuun iski lihassolujen mystinen kasvaminen? Syöminen ja kulutus eivät mitenkään korreloi painoon, eheivät. Tokikaan.

Olen noin kahdeksan kiloa painavampi kuin kaksi ja puoli vuotta sitten näännyttäessäni itseäni. Olen noin kuusi kiloa suurempi kuin aloittaessani lihotusurakan vajaa vuosi sitten. Vaaka sanoo, että minä olen normaali jonkun mittapuun mukaan. Terveellisessä lukemassa. Normaali. Terveellinen. Haluatteko tietää, mihin tämä kääntyy pienessä, ei aina niin terveessä mielessäni?

Keskinkertainen. Normaali. Kirosana. Tätä menoa jatkan vain turpoamistani, eikä siitä tule loppua. Vuoden päästä olen taas ainakin viisi kiloa painavampi. Samoin sitä seuraavan vuoden. Ja sitä. Ja sitä. En saa tätä loppumaan, menetän täysin hallinnan. Olen pian verrattavissa maailman lihavimpaan naiseen, E ei pidä minua enää viehättävänä ja hankkiutuu eroon läskistä miesten suosimalla tavalla: heittää naisen pellolle. Minusta tulee yksinäinen, epäonnistunut, sairas ja ylipainoinen ja kaikki menee pilalle. Olen valas, hylje, sotanorsu, suuri suuri suuri. Vien liikaa tilaa, olen liikaa. Kohta minulle aletaan vihjailla, että voisin syödä vähän terveellisemmin ja ehdotellaan vaivihkaa kivoja uusia liikuntaharrastuksia. En mahdu vaatteisiini. En kehtaa poistua asunnostani. Olen jo nyt  silkkaa reittä, pyrstöä, vatsaa ja rintaa ja rasvaa, rasvaarasvaarasvaa. R-kirjainta. Rated R. Ei lasten silmille. Liikaa. Pakko. Olla. Pienempi. Pakko. Olla. Pienempi. Kuin. Normaali.

Pelkäsin jo hyvän aikaa, että pääni ei kestäisi tämän päivän koittamista. Rajapyykin ohittamista. Välittömästi seurasi puristava olo, kuin en mahtuisi vaatteisiini. Olo, että kannan mukanani ylimääräistä taakkaa. Olo, että en kelpaa enää E:lle, koska olen muuttunut niin hurjasti seurustelun alkuajoista. Pelkään kamalasti mitä tästä seuraa.

Kuinka suuresta lukemasta on kyse? Parin kilon lisäyksestä. Parista kilosta, joka ylitti juuri ja juuri sen Maagisen Rajan, jonka joku ilmeisen viisas henkilö on määrittänyt mielivaltaisesti normaaliksi. Piirtänyt veteen viivan. Näiden määritysten ja rajojen vuoksi minä olen piirtänyt itseeni viivoja. Ne ovat nykyään haaleita jälkiä sievässä rivissä.

Yritän uskotella itselleni, että numero tuossa koneessa ei määritä ihmisarvoani. En määrittele enää muita ihmisiä heidän elopainonsa perusteella. Miksi se pätisi itseeni? Yritän saada päässäni ympäriinsä kimpoilevat ajatukset hiljenemään. Yritän puhua itselleni  järkeä, ja todeta etten ole muuttunut hetkessä suunnattomaksi valaaksi. Ettei pari kiloa välttämättä edes näy. Samalla tahdon vain lenkille.

Minun todella täytyy päästä huomenna kotiin. Kauas vaa'asta. Kauas tästä ilmapiiristä. Lenkkareideni luokse.

Anteeksi tämänkertainen, älkää ottako henkilökohtaisesti. Tämä ajatusmalli pätee vain minuun. Olen tarpeeksi merkittävä henkilö, jotta minua varten ovat olemassa ihan omat säännöt ja teoriat. :) Ai siis miten niin maailma ei muka pyörisi minun napani ympärillä? Omituinen ajatus...

Kulta, sano suoraan jos tarvisin pientä elämäntaparemonttia.

Helpottipa saada tuo ulos tekstinä.

103

Vanhemmilla on liian alhainen sisälämpötila ja ahdistavaa. Mietin, kauanko täällä pitää lahnata, ennen kuin pääsen kotiin. E:llä alkoi väijy. Saan varmaan taas soittaa hänelle yöllä. Ainakin toivon sitä. Hän oli lukenut korttini. :3

Kulta, tule pelastamaan minut.

102

I just wanna breathe in this feeling,
and never let it out.
You just gave me something to believe in.
You are the one thing I can't live without.


I never thought that I would be the one
to find someone like you, someone like you.
I lived a selfish life until I realized
I can't live without you, can't live without you.


I just wanna breathe in this feeling,
and never let it out.
You just gave me something to believe in.
You are the reason I keep breathing and believing,
and dare to dream out loud.


And I just want to give in to this feeling.
You are the one thing I can't live without.

Between the Trees - The One Thing

Kulta, eihän tämä ole unta?

101

En lakkaa hämmästelemästä, kuinka usein muruseni täytyy valvoa kolme tuntia keskellä yötä jonkin turhanpäiväisen päivystyksen vuoksi. No, sainpa sentään viihdyttää häntä puhelimitse, mutta enemmän hän olisi tarvinnut unta kuin sek... tekstiviestejä.

Tein erään välttelemäni koulujutun viimein valmiiksi. Kahdesti. Ensimmäisellä kerralla se ei tallentunut pitkään aikaan ahkerasta tallenna-painikkeen klikkailusta huolimatta. Totesin tyynesti, että vittu ja aloitin alusta. Eipä tuossa loppujen lopuksi mennyt kauaa, vaikka sainkin nauttia tuplamäärästä työtä. En ymmärrä, miksi olen vitkutellut tätäkin näin pitkään. Huomenna on deadline.

Pitäisi pakata tarpeeksi tavaraa pariksi päiväksi. Menen huomenna suoraan koulusta vanhemmille. Kävin ostamassa pikkuveljelle syntymäpäivälahjan, ja mukaan tarttui lisäksi pari hienoa postikorttia lähetettäväksi tärkeimmälleni kinkkuviikonloppujen piristykseksi ja paketillinen keksejä. Omnom!

Kämppiksen poikaystävä tulee myöhään tänään näytille ensimmäistä kertaa. Jännää! Pohdin, kuljeskeleeko hänkin täällä rennosti boksereissaan. :)

Ikävä on jo nyt hurjan suuri, koska tiedän, ettemme näe perjantaina. Oletettavasti kaipaus ehtii kasvaa massiivisiin mittasuhteisiin ennen ensi viikon perjantaita. Kunpa en olisi silloin yhtä kamala kuin viimeksi.

Kulta, koeta saada levättyä tarpeeksi.

100

Jokin aika sitten luin Helsingin Sanomista Anu Silfverbergin kolumnin Se on niin söpö!. Kyseinen kirjoitus herätti minussa jo kymmenisen päivää sitten huomioita ja mietteitä, mutta erityisesti havaitsin yhtymäkohtia kolumnissa esitettyihin ajatuksiin viime viikonlopun käytöstäni analysoidessani ja katuessani. Silfverberg vertaa sukupuolirooleihin turvautumista lapseksi heittäytymiseen.

"Niin: sukupuoliroolit ovat itse asiassa lapsen rooleja suhteessa vanhempaansa. Ne olettavat aikuisen, joka katsoo perään ja hoivaa. Aikuisen, joka kestää irrationaalisenkin käytöksen ja katsoo silti rakastaen.

Sukupuoli on tekosyy heittäytyä lapseksi; ainoa käypä perustelu käytökselle, joka nyt ei vain muuten olisi mahdollista isolle ihmiselle."

          Se on niin söpö! - Kolumni HS.fissä

Välittömästi ensimmäisen lukukokemukseni jälkeen aloin peilata ajoittaista käytöstäni, toisin sanoen siis jos ei täysin selittämättömiä, ainakin vaikeasti ymmärrettäviä kohtauksia, en sukupuolen esittämiseen vaan sen taustalla olevaan syyhyn. Turvan, välittämisen ja hyväksynnän kaipuuseen. Kun olen stereotyyppinen mahdoton nainen, tai muuten vain uliuli-vinkuvonku-myhangst-ärrinpurrin-syyllist -vaihteella, haenko vain tunnetta siitä, että kelpaan ja minua rakastetaan, vaikka käyttäytyisin kuinka kamalasti?

Antautuessaan tietyllä tavalla lapsen asemaan, näyttäessään enemmän tai vähemmän hallitsemattomat tunteensa asettaa samalla itsensä ja ihmissuhteen vaaraan. Entä, jos toinen ei käyttäydykään halutulla tavalla? Entä, jos toinen ei vastaakaan antamalla hyväksyntää, lohduttamalla ja olemalla vahvempi, aikuisempi. Entä jos toinen saakin tarpeekseen, pelästyy tai lähtee pois? Yhtä lailla kyseisen käytöksen ja sen tarkoituksen voisi nähdä jonkinlaisena kokeena. Testinä siitä, kuinka paljon toinen välittää tai jaksaa.

Tiedostin itsessäni tarpeen saada varauksetonta rakkautta, ja osittain piilotetun halun tietää, kuinka paljon hän kestää. Jonkinlaisen itsekkään tarpeen selvittää tärkeysjärjestys. Tietenkään sillä hetkellä, kun kaikki on huonosti, pää täynnä negatiivisuutta (se ihan varmasti kyllästyy muhun eikä vietä mun kanssa enää aikaa, mun seura ei enää kelpaa ja olen aivan liian huono ja kaikki menee samoin kuin joskus aikaisemmin jne.) ja suolaiset vanat juoksevat poskilla, ei tajua puhaltaa peliä poikki ja miettiä motiiveitaan.

Yritän todella oppia puuttumaan ajatuksiini ja toimintamalleihini ajoissa, ennen kuin kehittelen pienessä mielessäni vesilasiin hurjat tyrskeet ja hyökyaallot. Kukaan ei kestä jatkuvia kohtauksia, perättömiä syytöksiä ja pohjatonta negatiivisuutta. Minun tulisi oppia luottamaan enemmän riittävyyteeni ja ajatella asioita enemmän ennen kuin tuomitsen kaiken itselleni tappiolliseksi.

E sanoi, että osoitan mieltäni, jos en saa tahtoani läpi, ja kiukutellessani ärsytän häntä tahallani. Aluksi olin niiskaista herne-maissi-paprikat ylähengitysteihin, mutta pysähdyinkin miettimään hänen sanojaan. Kenties on aika mennä itseensä. Hän näkee lävitseni.

Asiasta kivikokoelmaan: pohdiskelen moneltako heräisin, jos menisin nyt nukkumaan. Viime yönä Nukkumatti petti minut ja kömpi vasta pikkutunneilla luokseni. Pitäisi myös hoitaa eräs koulujuttu huomiseksi. Postitin eilen taas kirjeen. Siihen piirsin lievänä hyväntahtoisena kettuiluna kilpikonnan, koska ne eivät saa sakkoja matkalla Rovaniemelle.

Kulta, sata päivää takana!

099

Kävin herättyäni yli tunnin lenkillä, ja seikkailin ihailemaan jokirantaa. Vanha kasarmialue oli mukava paikka kävellä. Neuloin ensimmäisen lapasen valmiiksi. Tein iltapalaksi salaatin. En tehnyt koulujuttuja. Kadun edelleen viikonlopun käytöstäni. On hirveä ikävä, ja joudun odottamaan melkein kaksi viikkoa. En ala, en sitten niin laisinkaan.

Kuva: Lyijylintu

Minun oli tarkoitus kirjoittaa erään kolumnin herättämistä ajatuksista ja huomioista, mutta siirrän sen huomiseen. Ihastelin somaa, remontoitua pikkukaksiota 50-luvulla rakennetussa talossa. Vuokrakaan ei olisi ollut paha, ja alue olisi ollut todella kiva. Vielä ei vain ole oikea aika katsella kaksioita.

Kuva: Lyijylintu

Kulta, tahdon aikakoneen.

098

Hautausmaalla oli viime yönä nättiä. Pimeää, ainoana valaistuksena kuu, tähdet ja paljon lyhtyjä. Lähdin ulos rauhoittumaan odotellessani E:tä takaisin luokseni ja ulistuani taas vaihteeksi pari tuntia omaa kurjuuttani ja ulkopuolisuuttani. Hän oli lähdössä taas kaupungille, tällä kertaa vain parille, mutta en pitänyt ajatuksesta. Vastahan hän viime viikonloppuna sammui hetkeksi keittiön pöydän ääreen puoliksi syöty hampurilainen kädessään. No, vaikka järjestin konfliktin, se selvisi saman illan aikana. Hän kävi lopulta vain syömässä kavereiden kanssa ja vietti reissullaan muutaman tunnin.

Söimme lauantaina aamiaiseksi pinon lättyjä. Tein taikinan jo perjantai-iltana, mutta emme jaksaneet tukevan illallisen jälkeen enää herkutella lisää. Kävimme hänen äidillään iltapäivällä, ja oli ihan mukava nähdä anoppiakin. E teki siellä ruokaa. Hänen äitinsä oli teettänyt kuvia. Pitäisi pyytää häneltä muistitikulle kyseisiä otoksia minusta ja E:stä, valapäivästä jne.

Nukuin kummankin yön vakaassa halausotteessa, joko hengitys kaulallani tai niskallani tai otsani painettuna hänen ohimoonsa. On nyt jo ikävä. Hän sanoi nauraen, että on tottunut satunnaiseen kiukutteluuni. Pyysin anteeksi käytöstäni. Pitäisi ajatella ensin ja avata suunsa vasta sitten. Hän kuitenkin pyrkii vain jakamaan aikansa oikeudenmukaisesti minun ja kavereidensa kesken, ja kuitenkin ajattelee aina minua.

Kulta, kiitos kun kestät, vaikka olen vähän tällainen.

097

Ainut, mikä merkitsee on otsani hänen ohimollaan tai hänen hengityksensä kaulallani. Käsi ympärilläni. Sormenpäissäni tunnen koko maailman. Nautin näistä aistimuksista, enkä tahdo menettää niitä vielä unelle. Miltä hän tuoksuu. Kuulostaa. Näyttää. Tuntuu. Mitä hän saa minut tuntemaan.

Kulta, haluaisin tallettaa nämä hetket purkkiin.

096

Teen makaronilaatikkoa ja pohdin, aikooko kämppis lähteä vanhemmilleen viikonlopuksi, kuten tavanomaista. Minun suunnitelmiini sopisi loistavasti hänen perinteinen poissaolonsa. Selvisin äidin viikoittaisesta vierailusta ja pitäisi suihkuun. E istuu bussissa.

Kulta, pakota viisareita eteenpäin.

095

Tänään on ollut mitä loistavin päivä. Ensin en päässyt sängystä ylös (luin vielä klo 3:40 ja neuloin klo 4:12), sitten istuin aamutakissa, suihkussa käymättömänä, kahvi kesken koneella vielä kahdeltatoista, vaikka piti kouluun puoli yhdeksi. Tietysti olin myöhässä. Vetoan akateemiseen varttiin.

Päästyäni kotiin aloin siivota. Vein lehdet keräykseen ja roskat jäteastiaan (arvatkaa hoitaako asuintoverini liiemmin näitä tehtäviä). Samalla tiputin avaimeni roskikseen. Sain ne sentään ongittua, koska astia oli vasta tyhjennetty. Se olisi enää puuttunutkin, että olisin hukannut avaimet.

Pyyhkiessäni pölyjä siivoamisen jälkeen huitaisin kukkapurkin lattialle. Eleonoorakin alkaa ilmeisesti käyttäytyä itsetuhoisesti ja heittäytyy ikkunalaudalta alas. No, matto ei enää ole kovin valkoinen. Sain imuroida tänään kahdesti.

Pyykkituvassa ei sentään sattunut mitään tavallisuudesta poikkeavaa, mitä nyt kuivaushuoneesta oli palanut lamppu. Olipa taas operaatio lajitella, pestä, kuivata, taitella ja kaapittaa, vaan onpa kylvetetty niin lakanat, vaatteet, asunto kuin avaimetkin tälle päivää. Itse tyydyin suihkuun.

Kultaseni tulee huomenna, ja keksin lauantaille ainakin jonkinnäköistä ohjelmaa. Toivottavasti hän kieltäytyy hoitamasta pikkuveljeä kanssani, tällöin voin kieltäytyä itsekin. Ostin tarvikkeet lettukesteihin. Hih! Hän sai viimein haettua valmistumisen todistavat paperit koululta, joten pienimuotoinen juhlistaminen lienee ihan paikallaan?

Kulta, mitäköhän seuraavaksi sählään.

094

Ylös yhden jälkeen päivällä. Koneelle. Kahvia. Aamiaista. Kahvia. Kaupungille. Kirjastoon. Ruokakauppaan. Ruokaa. Neulomista. Koomaamista.

Mukaan tarttui kissapipo, jota ihmiset tuijottivat. Raahasin viisi paksua kirjaa kotiin yli kahden kilometrin matkan ja kartutin taakkaani kauppakassilla, joten armahdin itseni lenkille lähtemisen vaikeudesta. On ollut väsy koko päivän. Löysin täydelliset talvikengät, joita en malttanut ostaa. Aloitin uudelleen projektin kirjoneulelapaset, koska edellisellä yrityksellä olin saanut käsineen kärkikavennuksia vaille valmiiksi, kun havaitsin tehneeni virheen kuvion neljännellä kerroksella. Monen tunnin työ purkautui iloisesti muutamassa minuutissa.

Jokin aika sitten Ernesti, Aukusti ja Eleonoora voivat ihan hyvin. Kuva: Lyijylintu

Ernesti näyttää tätä nykyä hieman kärsineeltä... Kuva: Lyijylintu

Taisin tappaa E:n kaktuksen.

Kulta, parempi ettet anna minulle mitään hoitoon...

093

 

Sä oot nähnyt mut
mustelmat ja arven jokaisen
sä oot nähnyt mut
valvotut yöt ja painajaiset
sä oot nähnyt mut
rakastanut vaikka ansainnut ois en
sinä olet parasta mitä on sattunut

Egotrippi - Mian laulu


Kulta, kaipaan hengitystäsi niskassani.

092

Minulla on kädessäni rakko, koska me tuota... saunoimme eilen vanhempieni luona. Note to self: älä pidä seuraavan kerran kiinni siitä kuumasta kaiteesta. Ei toisessa saunassa ole käynyt näin... Minut nimettiin tällä kertaa mörrimöykyksi ja Rölli-peikoksi kaljurottani toimesta.

Kultaseni oli lauantai-iltana kaupungilla kavereidensa kanssa, ja juoksi luokseni kolmen maissa. Nimenomaan juoksi, koska hän tahtoi tuoda minulle lämmintä ruokaa. Oli maailmanloppu, kun se oli ehtinyt vähän jäähtyä matkalla. Raukkaa sai lohdutella ja auttaa riisumaan, eivätkä seinät olleet riittää hänen kömpiessään sänkyyn.

Oli ihan mukavaa käydä sunnuntaipäivällisellä pikkukylässä. E vaihtoi talvirenkaat jo nyt ihan vain varmuuden vuoksi ja lisäksi vain oleskelimme vanhemmillani jonkin aikaa. Tällä hetkellä hän on taas matkalla kohti Rovaniemeä.

Näin unta, että olimme vanhassa talossa, joka toimi ikään kuin museona. Yritimme löytää huonetta, jonka oven saisi lukkoon ja saisimme olla kahdestaan. Ensin alakertaan tulvi ihmisiä ja keräsimme kiireesti vaatteemme eteisen lattialta. Emme saaneet olla rauhassa yläkerrassakaan. Pahus. Ulkona oli kamalasti sieniä. Pilkottuna. Pellolla.

Vedin vaimopisteet kotiin, kun olin tehnyt perjantaiksi hänen lempiruokaansa. Oli aivan ihana viikonloppu, vaikka en ihan jokaista hetkeä saanutkaan viettää E:n kanssa. Tänään hän kävi viimein hoitamassa erään asian, jota on venyttänyt jo puoli vuotta. Lisäksi vain lahnasimme sängyssäni ja katsoimme ihan hauskan leffan. LTJ 4.

Kulta, onko pakko päästää irti, jos ei tahdo?

091

E lähti viettämään poikien iltaa pitkästä aikaa, ja minä jäin kotiin. Protestiksi en tunnusta osallisuuttani hänen karkkipussinsa hupenemiseen tai lasagnenlopun katoamiseen. Lisäksi heittäydyin niin hurjaksi, että tiskasin. Hän lähtee vasta maanantaina, ja juuri nyt odotan kultastani viereeni nukkumaan. Saa nähdä, milloin hän kömpii sisään. Annoin hänelle avaimen. Päivä sisälsi myös järkytystä useammalta taholta. Arvatkaa, kuka ajeli päänsä?

Kulta, älä kuvittelekaan, että rapsuttaisin kaljuasi.

090

Sängyssäni makaa alaston mies. Illalla kahvittelimme ja saunoimme. Lisäksi nautimme toisistamme ja hyvästä ruoasta. Vatsat täynnä ja tyytyväisenä oli mukava laittaa nukkumaan. Tämä unessa oleva, ihanaihanaihana mies sieppaa minut välillä kainaloonsa. Tietääkö hän ne asiat, mitä en ääneen sano?

Kulta, kolmasosa takana!

089

Kuten arvelinkin, tänään laiskottaa. Ulkona sataa ja tuulee, enkä kehtaa lähteä kauppaan hakemaan kasviksia salaattiin. Hypin narua ja sotkeennuin 144:n kohdalla. Puhumattakaan siitä, miten hengästynyt olen. Pitäisi käydä suihkussa ja alkaa väsätä lasagnea.

Kulta, onko pomppufiilis? ;)

088

En yhtään ihmettelisi, jos saisin diagnoosin jonkinasteisesta kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Tänään ainakin on ollut selkeästi maanisen vaiheen päivä. Heräsin kun anoppi soitti asiaa liittyen poikansa autoon, kävin koulussa ryhmäprojektin kokouksessa, tein ruokaa ja aloin siivota. Nyt yhteiset tilat ja oma huoneeni ovat putipuhtaita ja kiiltäviä. Imuroin, pesin seinät ja lattiat, pyyhin pinnat ja tomutin tavarat, kiillotin peilit sekä ovenkahvat ja puhdistin keittiön kaapit, kylpyhuoneen kaapin hyllyt jne. Jokainen nurkka on käyty lävitse. En jättänyt edes ulko-ovea rauhaan.

Siivouksen jälkeen kävin kaupassa ja aloin leipoa. Oli virkistävää kantaa ostoskassia kotiin kaatosateessa. Hyvä on, minulla oli sateenvarjo ja kumpparit. Oikaisin puiden välistä ja kapusin mäen ylitse polun käyttämisen sijaan. Nyt jääkaapissa ja pakastimessa on mokkapaloja. Vaihdoin lakanatkin.

Energiaa riitti vielä keittiön siistimisenkin jälkeen, joten hypin narua ja tein vähän lihaskuntoa huoneessani. Olisin tahtonut lähteä juoksemaan läheisen kuntoradan jyrkän mäen muutaman kerran ylös, mutta en kehdannut enää. On sen verran pimeää. Haluttaisi pestä ikkunat.

Eilisestä opin erään asian. Jaan sen kanssanne. Kun keitätte kahvia aamulla, älkää tehkö näin: Huuhtele kannu. Puhdista suodatin. Kaada vettä säiliöön. Lähde koneelle koomaamaan. Hetken päästä mene ihmettelemään, miksei kahvi ole valmista, kun keitin ei ole päällä ja siellä on pelkkää vettä. Hillopurkki olisi myös hyvä saada auki, jos tahtoo äidin omenahilloa paahtoleipänsä päälle. Lisäksi paahtimen metalliset sivut saattavat olla jokseenkin lämpimät kyseisen kodinkoneen käytön jälkeen.

 E on päässyt pois metsästä tänään, ja minä olen voittanut äkillisen haluni piilottaa kämppiksen kenkiin rusinoita. Kultaseni tahtoo kuulemma olla kanssani koko viikonlopun. Voiko parempaa toivoa? Minulta tilattiin hierontaa kipeille lihaksille. Käymme vanhemmillani syömässä joko lauantaina tai sunnuntaina, riippuen siitä milloin hänen täytyy palata pohjoiseen. Äidillä oli jossakin vaiheessa katala suunnitelma juottaa hänet humalaan, mutta en ole samaa mieltä juonen toteutuspäivästä. Joskus toiste mielellään.

Huomenna laitan taas itseni ihmisennäköiseksi ja teen lasagnea. E on maininnut pitävänsä siitä.

Kulta, pusuihin ei ole jäljellä enää montaa tuntia! ♥

087

Tuokioita

I

Pilaisivatko sanat
särisevällä konsonantilla
hauraat hetket
täynnä säikkyä onnea

II

Hymysi
on häive aamusta
kun kätesi
varmasti
lepää ohjauspyörällä

III

Kun murjotan
ja sinä murjotat
koska minä murjotan
koska sinä murjotat
koska minä murjotan
ja jos viestin:
      mene pois

Teeskentelen.

Kulta, luennolla täytit pääni.

086

Loiskuttelin onnellisena suunnilleen jokaisen matkalle sattuneen vesilätäkön lävitse uusissa seeprakuvioisissa kumppareissa. Kirjasto- ja kauppareissu sujui väsyneissä tunnelmissa ja anoppi kyseli viesteillä poikansa olinpaikkaa. Ehdotin E:lle eilen, että nakkelee kävyillä jokaista lähestyjää. Hän istui metsässä vahdissa. Hänenä kyllä varoisin kävynhimoisia oravia. Ne saattavat olla arvaamattomia.

Selvisin ensimmäisestä kokeesta. Se oli naurettavan yksinkertainen. Kämppis jyysti tänään lastalla lattioita, vaikka siivosin eilen. Kommunikaatiomme sisältää tervehdykset. Kenties hänellä on hiekkaa jossakin. Muualla kuin lattialla. Oh, sittenkin keskustelimme pesualtaan tulpasta!

Haluaisin taas leipoa viikonlopuksi. Ensimmäinen lapanen alkaa olla kärkikavennuksia ja peukaloa vailla valmis.

Kulta, joko leikit käpylehmillä?

085

Nukuin viimeksi kunnolla silloin, kun E tuhisi vieressäni. Tänään olen univajeesta huolimatta mennyt kahdeksaksi kouluun, tehnyt esitelmän huomiselle, käynyt kaupassa ja ostanut kumpparit sekä lankaa, imuroinut ja laittanut ruokaa.

Sen sijaan, että lukisin huomiseen kokeeseen olen aloittanut projektin kirjoneulelapaset. Neulekäsialani on suurehkoa ja E:llä ei ole mieheksi suuret kädet, joten luulisi noista tulevan hyvät, vaikka ohje onkin naiselle. Minulle ohje ainakin on huomattavasti liian väljä. Aloitanpa sentään hyvissä ajoin. Ehdin tehdä toiset ennen joulua, jos noita pitää korjata.

Taidan järkyttää kämppiksen mielenrauhaa ja pientä maailmaa ihan vain silkalla olemassaolollani, ainakin hänen äänensävyistään ja ilmeistään päätellen. Eilen hän ei sanonut minulle koko iltana sanaakaan, koska tervehdin viinilasi kädessä. Tänään kerroin testanneeni uudet sadekelin kengät pomppimalla lätäkössä.

Vein tänään taas kuoren keltaiseen laatikkoon, vaikka E olikin aamupäivällä matkalla muutaman päivän leirille. Odotettavissa on kuulemma luultavasti näköharhoja väsymyksestä. Koulussa söin yksin. Vaivaantumatta.

But all the miles that separate
Disappear now when I'm dreaming of your face

I'm here without you baby
But you're still on my lonely mind

I think about you baby
And I dream about you all the time

I'm here without you baby
But you're still with me in my dreams

3 Doors Down - Here Without You

Kulta, tule nukuttamaan minut.

084

Huomaa, missä vietin viime yön maaten valveilla. Viinipullo hupenee, hups.

Oli ihanaa, kun sain aamukahdeksalta puhelun. Sen jälkeen oli hyvä nukahtaa.

On hetkiään odottavia sanoja.

Kulta, kippis!

083

Väsymys, ahdistus, alakulo ja yleinen lahnaus väistyivät vähäsen kuullessani eilen ilouutisia. En joudukaan odottamaan kahta viikkoa, vaan selviän viikolla. Hän tulee ensi perjantaina, ja saattaa lähteä vasta maanantaina. Välitön piristyminen.

Minun pitäisi raahautua tänään vanhemmille. Äiti kävi eilen jo kahvilla ja paransimme maailmaa pari tuntia. Oli ihan mukavaa, mutta en tahdo siihen taloon. Ei se tunnu enää kodilta. Olen vieraana, ja kaikken eniten pidän siitä, että saan kyhjöttää mukavasti omien tavaroideni ympäröimänä.

En jaksanut lähteä eilen kavereiden kanssa kaupungille, ja sain alas vain pari lasillista viiniä. Yhden ruoan kanssa ja yhden loppuillasta. Minusta tulisi huono alkoholisti. Yläkerrassakin biletettiin aamuneljään.

Kulta, haluaisin laittaa sinulle aamiaista.