Ensimmäinen koulupäivä uudessa jaksossa meni oikein mallikkaasti. Kello soi seitsemältä. Torkkua. Torkkua. Torkkua. Mä mihinkään jaksa lähteä. Kello soi kymmenen jälkeen. Mä vieläkään jaksa mihinkään lähteä. Ylös puoli 12. Kouluun kymmenen yli kahdeksi istumaan ranskan alkeiskurssille, toisin sanoen miettimään: "Mitä ihmettä tuhlaan täällä aikaani?". Olin myöhässä siltä ainoalta tunnilta, jolle osallistuin. Hups?
Olen opiskellut ranskaa aikaisemmin kaksi vuotta, ja luulin unohtaneeni lähes kaiken. No, saatuani monisteet pöydälle totesin, etten olekaan. Nyt kärsin itsestäänselvyydestä kolmesti viikossa. Muutenkin uusi jakso on ihan kamala. Mietin, mitä tiputtaisin pois lukujärjestyksestäni, ja koetan koko ajan etsiskellä jotain työtä. Tahtoisin jättää koulun kokonaan sikseen ensi syksyyn asti.
Muruseni on metsässä viisi päivää. Tällä kertaa he saavat jopa nukkua. Ihme on tapahtunut! Ensi perjantaita odotellessa hymähtelen uudelle nimitykselleni. Olen kuulemma äksymöksy. Viime yönä kirjoitin jälleen kirjeen. Linkatkaa minulle hieno kirjoneulelapasmalli, jota on helppo muokata silmukkamäärältään. E:lle kelpasivat tumput.
Kulta, kahlitse mielikuvitukseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lahjoita murunen ajatuksistasi? :3