Onko kahden ihmisen välillä sitä kuuluisaa sähköä, kun tervehdyssuukko saa aikaan huulia kihelmöivän säpsyn? Joko minä olin töiden jälkeen hieman sähköinen, tai sitten E on kirjaimellisesti sähkömies. En kehdannut nostaa häntä ylös aamuviideltä, joten kävelin töihin. Hän nukkui niin makoisasti.
Ulisin hänen lähtiessään, koska joudumme olemaan erossa neljä pitkää päivää. Ensi maanantaina hän on taas aloittamassa viikkoni hyvin.Yritän kovasti selvitä muutamasta yksinäisestä yöstä. Hän on ilmeisesti sittenkin vielä pitkään kiinni näiden jäljellä olevien parin armeijakuukauden aikana.
Anopin käytös poikaansa kohtaan ahdistaa ja suututtaa minuakin. Mielestäni irroittautuminen ja etäisyys myös henkisellä tasolla tekisi enemmän kuin hyvää kummallekin osapuolelle. Ennen kaikkea vanhemman tulisi tajuta, milloin on aika pitää näppinsä erossa toisen elämästä ja lakata hoitamasta aikuisen lapsensa asioita kuin tämä olisi yhä kyvytön siihen itse.
En kilahtanut, vaikka jouduin odottamaan viisi ja puoli tuntia lauantaina. Tosin olin jo nukahtanut, kun hän viimein saapui. Minäkin tahtoisin tehdä jotain muuta kuin homehtua näiden seinien sisällä, mutta kenen kanssa muka...
Kulta, neljä yötä on pieni ikuisuus.
PS: Kylmät väreet.
Ah, tiedän niin tuon ulinatunteen. Neljä yötä on lyhyt aika ja silti välillä tuntuu niin helvetin pitkältä.
VastaaPoistaJa rakastan ihanan pieniä paikkakuntia, joissa on varaa löytää läjä päin ihmisiä joilla on samoja ajatuksia kuin itellä, ja jotka kaiken lisäksi ymmärtää mua. Tai sitten en.
Life sucks aina välillä. Joko pian tää viikonlopusta toiseen eläminen loppuis ja sais elää päivä kerrallaan? TJ 158...
R: Kokemuksia pienistä paikkakunnista löytyy, mutta entä kun meno on ihan samaa kaupungissakin?
VastaaPoistaToivon ja odotan ihan samaa, tämä viikonloppueläminen saisi olla jo kokonaan ohitse.
Inhottavaa. Ehkä toivottavasti jos pääset sitten syksyllä lukemaan alaa, joka oikeasti kiinnostaa, löytyy myös niitä samalla aaltopituudella olevia ihmisiä..? Ainakin ite tällä hetkellä lasken vähän sen varaan.
VastaaPoista(Ja uudempaan postaukseen, kannattaa kuunnella Cristina Perrin Miles kappale.)
R: Ei kai sekään paljon auta, jos vain lahnaa kotona illat eikä jaksa/kiinnosta/uskalla tutustua uusiin ihmisiin oma-aloitteisesti... :--D Jospa niitä löytyisi jossakin vaiheessa. Ehkä.
VastaaPoistaNo mutta seki on niin kiusallista se alkututustumisvaihe :b sen yli vois skipata mun puolesta suoraa, vois jo heti alkuun tietää kaiken oleellisen toisesta. Että en mäkään hirveen innostunut oo tutustumaan ihmisiin vaikka sosiaalinen muuten oonkin.
VastaaPoistaJa hei, kyllä joskus! Toivoa on hyvä pitää yllä ;)