perjantai 9. maaliskuuta 2012

243

Minä en unohda sinua koskaan
vaikka en muistaisi omaa nimeäni
Sinä saatat olla juuri se
joka sattumalta
minut pelastaa meteoriitin alta.

Pariisin Kevät - Meteoriitti

Naapureita on mukava ilahduttaa musiikilla, jota kuuntelen. Äsken mainittu kappale tuo mieleen elävästi lukion ensimmäisen vuoden ja kuvaamataidon tunnit. Joku oli jäänyt piirroksessani meteoriitin alle. Sellainen mielenmaisema. Mukana menossa oli myös violetteja puita.

Mieleni tekisi ostaa tulppaaneja, mutta en taida omistaa maljakkoa. On ihanaa olla kotona. Juoda aamukahvia kaikessa rauhassa. Laulaa mukana flunssaisella äänellä ja nauraa kylpytakkiselle peilikuvalleen, jonka kuontalo sojottaa jokaiseen ilmansuuntaan. Hulluilla on halvat huvit, idiooteilla ilmaiset?

Kulta, pitäisikö leipoa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lahjoita murunen ajatuksistasi? :3