022

1:29

Kiitos äiti, arvostan kovasti sitä, että viet meiltä kolmannen mahdollisen yön yhdessä. Vahtisit itse kakaraasi.

13:13

Viikonloppu oli eilisillan ikävää yllätystä mukaan lukematta ihana. Kuinka olinkaan kaivannut ihan vain hänen läsnäoloaan. Perjantaina odotin bussia reippaasti etuajassa, ja oli tuskaista katsella miten ajoneuvo toisensa perään tyhjeni vihreään pukeutuneista henkilöistä, joista yksikään ei ollut se oikea. Viimein vähän ennen seitsemää vihreä linja-auto kurvasi paikalle, ja kuka sieltä astuikaan alas! En ollut uskoa silmiäni. Hän näytti hyvältä.

Emme malttaneet pitää käsiämme erossa toisistamme kovinkaan kauaa, ja loppujen lopuksi saimme vain käytyä kaupassa ja suihkussa. Makoilimme sängyllä (detaljina mainittakoon, että jälleen ilman vaatteita) kymmenen maissa, suunnitellen festareille lähtöä, mutta kohta vierestä kuuluikin vain tuhinaa. Koetin pussailla murusta hereille, mutta vastaus oli hieman... mutiseva. "Mmmmm..." ja *vetää minut kainaloonsa* Ei sitten mentykään. Valvoin kahteen kuunnellen ja katsellen kultani nukkumista.

Lauantaina pääsimme jopa kaupungille ja alueelle asti, mutta minua pyörrytti sisätiloissa, olin juonut liikaa, satoi vettä, sadetakit olivat laukussa, joka oli narikassa ja kumpikaan ei löytänyt mitään erityisen kivaa kuunneltavaa, joten lähdimme pois aikaisin ja olimme ruoan hakemisen jälkeen kotona jo puolenyön maissa. Kolmikymppiset humalaiset naiset pysyköön kaukana MINUN miehestäni, ja flirtatkoon vähemmän, vaikka kuinka olisi lapsia ja aviomies odottamassa. Mur.

Kaiken kaikkiaan viikonloppu sisälsi paljon hymyilyä ja hyvää tuulta. Onnellisuutta siitä, että saa taas pitkästä aikaa nähdä toisen. Nukkumista, kyljessä kiehnäämistä, toisen läheisyydestä nauttimista. Katsoimme muutaman jakson Heroesia ja leffan, ja vietimme paljon aikaa joko peiton alla tai se sivuun heitettynä. Tai suihkussa. (Viikonlopun saldo: 14. Olo: Au. Ei siitä sen enempää.)

Tietysti minua harmittaa, että armas äitini jälleen kerran työntää vastuun lapsestaan minulle ja sen vuoksi emme saaneet kolmatta yötämme yhdessä, vaikka E:n täytyy lähteä vasta tänään illalla. Näemme kuitenkin jo ensi perjantaina, ja saatan päästä tänään saattamaan häntä bussille.

Olen havainnut, että pärjään kyllä täällä ilman häntäkin, mutta silti kaikki on parempaa, kun hän on paikalla. Jakamassa sen kaiken kanssani. Juttu- & uniseurana, pitämässä kiinni. Sikäli asiat menevät, kuten kumpikin meistä tahtoisi, viidesosa on pian takana. Saapumiserä II/11 on ollut palveluksessa pian kuukauden, ja aika on mennyt yllättävän nopeasti.

Lainahupparini tuoksuu taas ihanimmaltani ja tärkeimmältäni, sain häneltä Rovaniemen tuliaisina kerrassaan hurmaavan nuhan, enkä itkenyt eilen kuin ihan vähäsen ennen kuin hän toi minut kotiin. Jaksan kyllä odottaa, kunhan hän vain tahtoo minun odottavan.

Ihmettelen kyllä hänen äitinsä toimia, ja suhtautumista poikaansa, mutta ei siitä enempää. Mikäpä minä olen toisten äiti-lapsi -suhteita arvostelemaan.

Kulta, kiitos ihanasta viikonlopusta. ♥

(Uhkasin tehdä prinssi Albertit piikkikorolla sille onnettomalle syylliselle raukalle, joka on mokannut, jos ensi viikonlopun lomat perutaan.)