Sanonpa vain, että kirjeet olivat parempi kuin hyvä idea. Minä saan helpotettua ikävääni kertomalla niihin kattavasti tai vähemmän kattavasti, jaaritellen turhaa tai raapustaen tiukkaa asiaa elämästäni ja ajatuksistani, ja hän saa joka viikko kosketusta siviilimaailmaan. Eilinen huono päivä piristyi, kun hän viimein sai vihreän kuoren käsiinsä ja luki sen. Pisteet Lyijylinnulle! Enkö olekin ihana, kun näen näin paljon vaivaa vuoksesi, E, enkö olekin?
Leikki sikseen, mutta nyt uskallan postittaa viime lauantaiyönä kirjoittamani tekeleen, joka meni hieman överiksi kliseisyyden suhteen lopussa. Se sisältää tunnustuksen, enkä ole ollut varma onko vielä sen aika. Kuitenkin hänen eilisen hyvänyönviestinsä jälkeen saatan rohkaistua tarpeeksi ostaakseni tuohon postimerkin ja antaakseni sen Postin/Itellan/minkälie huomaan. Eilen suljin kuoren ja kirjoitin siihen osoitteen.
En jaksa ylianalysoida ja pohtia eilisen kärttyisyyskohtausta. Hänellä oli kai vain huono päivä. Olemme kuitenkin jo voiton puolella. Tämänkertaisesta kolmen viikon erossaolosta on kärsitty jo yli puolet. Mietin vain, miten voisimme livistää muuttoapuna toimimisesta. E:n äiti muuttaa seuraavana lomaviikonloppuna. Ja heittää E:n käytännössä ulos, kun toinen on intissä. Mukavaa.
Minun oli tänään tarkoituksena jatkaa huoneeni läpikäymistä ja tavaramäärän karsimista, jotta pakkaaminen olisi helpompaa. Laitoin pikkuveljen aamulla kouluun, ja ajattelin torkahtaa hetkeksi. Heräsin, kun hän tuli kotiin. Hups. Siemailen parhaillani lähestulkoon välttämätöntä kofeiiniannostani ja kaipaan aamukahvihetkiä E:n kanssa. Vastakkaisilla puolilla pöytää. Mörkö- ja Nuuskamuikkunen -mukien kanssa. Hänen hupparissaan ja villasukissa.
Kulta, saisinpa herätä vierestäsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lahjoita murunen ajatuksistasi? :3