keskiviikko 7. joulukuuta 2011

150

Viimeisen 28:n tunnin aikana olen nukkunut yhteensä kuutisenkymmentä minuuttia, luulisin. Huomenaamulla pitäisi viideksi töihin, ja olen niin väsynyt, etten saa unta. Nukuin E:n kainalossa pikkupäikkärit ennen kuin hänen täytyi lähteä. Hän oli äreä ja kireä nukuttuaan huonosti. Onneksi hän palaa perjantaina.

Hän ei ollut syönyt päivän aikana yksin ollessaan mitään, joten tarjouduin kipaisemaan hänelle asemalle matkaevästä, koska äitinsä kaapit olivat tyhjiä. Ehdotukseni ei kelvannut. Olin jo pakannut ne valmiiksi. Söimme aamiaista viideltä, mutta eihän se riitä minkään järjen mukaan. Tahtoisin vain pitää E:stä huolen, vaikka hän onkin aikuinen mies ja varsin kykenevä siihen itsekin.

Olen vollottanut sekä aamulla että iltapäivällä, omaa epäonnistumistani ja kyvyttömyyttäni sopeutua normaaliin arkielämään sekä E:n lähtöä. Olen ulissut pelkoani siitä, että hän ei jaksa katsella minua. Suurimmaksi osaksi olen tosin kyynelehtinyt väsymystäni. Eilen meillä oli suunnitelma: minä nukun ja hän katsoo leffaa. Hän rapsutteli minua tunnin verran, kun yritin saada unta. Ei onnistunut. Elokuva oli eittämättä... melkoinen. Cowboys and Aliens. Nimi kertonee kaiken. Pidin siitä, miten kerrankin nainen oli se uhrautuva sankari. Toisaalta miespääosa oli kliseisen surullinen: lonely rider, joka menetti kaksi naista. Toiset eivät pääse eroon edes yhdestä!


Hänen kenties tulevaan asuntoonsa on valmistumassa pintaremontti tämän kuun aikana. Vuokra olisi todella edullinen, vaikkakin vesi ja sähkö olisivat kulutuksen mukaan. Yksiö on 60-luvulla rakennetussa talossa. Omistaja on E:lle ja tämän äidille tuttu, joten hän ei vaatisi edes takuuvuokraa. Pidin asunnon alkovista, johon oli tapetoitu musta kaupunkinäkymä, samoin kuin leveistä ikkunalaudoista ja tummasta laminaattilattiasta.

Kylpyhuone menisi uusiksi vasta elokuussa taloyhtiön putkiremontin muassa, samoin kuin liesi. Itse en pystyisi elämään sen yksiön nykyisen minilieden kanssa kahdeksaa kuukautta. Taloyhtiön saunatilat olivat hirvittävät ja käytävällä niihin sekä pyykkitupaan haisi home. Onneksi vaiko valitettavasti kyseiset tilat olivat aivan toisessa päässä rakennusta.

Haluan toisen työpaikan, jossa on inhimillisempi aikataulu. Haluan myös toisen asunnon. Ja koiran. Ja lottovoiton. Ja kuun taivaalta ja pari omaa planeettaa takapihalle. Ja uudet talvikengät. Miestä en vaihtaisi. Hän vei minut kuudeksi töihin, vaikka olisin hyvin voinut kävellä kilometrin matkan.

Kulta, olet kultaisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lahjoita murunen ajatuksistasi? :3