Viime yönä eräs lähti kesken elokuvan hakemaan äitiään baarista, onkimaan unohtamiaan pyykkejä koneesta ja moikkaamaan kaveria. Puoli neljältä. Heräsin aamuseitsemältä siihen, kun avain kiertyi lukossa ja eräs kömpi viereeni. Ei ihme, että häntä ei tahtonut saada ylös edes kolmelta päivällä. Liekö syynä ollut väsymyksen ja hieman kuumeutuvan olon lisäksi armoton ketutus lähteä yhdeksi yöksi kasarmille. Hänen täytyy ohjata huomenna liikennettä kolmen muun henkilön kera. Ilmeisesti jälleen kerran työtä, jolla on tarkoitus...
Perjantaina tuli kumottua drinkkejä alas anopin kera sekä tanssittua niin viisissäkymmenissä olevien miesten ("Mulla on sun ikänen tytär.") kuin E:n armeijatoverinkin kanssa. Jälkimmäisen tapauksen ollessa partnerinani vedimme antaumuksella liki tyhjällä tanssilattialla. Tosin ei käynyt vain kerran niin, ettei lattialla ollut muita kuin minä. Olipa tilaa! Yllätysjuhlat olivat näin ollen onnistuneet. Kömmimme asunnolleni valomerkin jälkeen.
Toivottavasti säilymme kumpikin terveenä. Minun tekee pahaa (E vitsaili jo että olen varmaankin raskaana) ja hän paleli sekä pelkäsi kuumeen nousevan. Ei todellakaan mukavaa, jos hän sairastuu nyt. Tosin saanpa hänet huomenna hoivattavakseni. Toivottavasti hän ehtii aikaisempaan junaan ja on täällä vähän ennen seitsemää.
Kulta, vastustuskykyä lisääviä haleja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lahjoita murunen ajatuksistasi? :3