Kas, kun
sinfoniaorkesterimme
ei kapellimestaria kaipaa
minä suttaan sanoja
työpaikan muistivihkoon
astioiden pesun välissä
ja ah - miten runollinen olenkaan.
Tuherran pieniä mietteitä
rakkaudesta, ihmissuhteista
toisiinsa kietoutuneista vartaloista
siitä, kumpi nukkuu
lakanan läikkien päällä
siitä ensimmäisestä miehestä (joka pelaa Pokémonia)
niiden kaikkien poikien jälkeen.
Kas, kun
yhdeksäntoistavuotiaana
tiedän enemmän kuin kukaan
enkä milloinkaan erehdy.
(Vaikka en saa sanottua
kolmea sanaa
nenät vastakkain
ennen kuin hän on unessa.)
Sillä onhan vaikea vapauttaa
sanoja sisältään
ääneksi
Kas, kun
sovittamatta
voi koko olla väärä.
Kulta, TJ 100!
TJ 10. <3
VastaaPoistaIhana runo! Mahtavaa varmasti kun TJ on enää kaksnumeroinen. Täällä TJ 192 ja tuntuu jo ihanalta pelkästään se että alle 200. :) Hyvät joulut, joskin vähän myöhässä ja jo valmiiksi oikein ihanaa ja rakkauden täyteistä uutta vuotta! ♥
VastaaPoista