Eilen sydämentykytyksiä aiheutti pelottava tekstiviesti, jonka sain illalla E:ltä. "Haluatko kuulla huonoja uutisia?" "Ootko ihan varma, että haluat kuulla?" En malta pitää mahdollisia lukijoita jännityksessä, kuten ensin suunnittelin, joten paljastettakoon nyt, mitä karmivaa sain tietää...
E TULEE LOMILLE AINAKIN NELJÄNÄ (4:nä!) SEURAAVANA VIIKONLOPPUNA!!!!
Tajuatteko! Neljänä! Peräkkäisenä! Viikonloppuna! E on minunminunminunminunminun! Olen ollut yhtä hymyä tuosta uutisesta lähtien.
Päivä oli muutenkin hyvä. Nautiskelin vuodenajan hiljaisesta vaihtumisesta, ja tajusin pääseväni ihan pian taas opiskelemaan. Kouluun. Ihanaa! Samaten olen innoissani muutosta. En ole tosin vieläkään saanut aikaiseksi aloittaa pakkaamista, mutta onhan tässä vielä pari viikkoa... Maailma on taas mukava paikka ja elämä on täynnä hienoja asioita. Riehuin ja hypähtelin innoissani eilisillan, puhumattakaan niistä ilon kyynelistä.
Turha vihoitella kenellekään. Vaihteeksi olen luopunut katkeruudestani ainakin joksikin aikaa. Luotan normaalitilan palautuvan ja sulaneiden aivojeni jähmettyvän taas, kunhan maa peittyy lumeen ja ulos erehtyessä ripset jäätyvät yhteen. Näin eksän eilen sattumoisin hakiessani pikkuveljen koulusta, ja hän jopa vastasi tervehdykseen. Ihme.
Lähetin muruselleni eilen taas kirjeen, ja samaten tänään. Tämänpäiväinen oli odottanut laukussani jo muutamia päiviä, ennen kuin uskalsin laittaa sen postiin. Kävin myös kampaajalla. Tosin en uskaltanut tehdä mitään radikaalia. Olen tylsä. Hankkiuduin vain eroon enimmistä kaksihaaraisista ja kuivista latvoista. Etuhiuksiini en anna kenenkään muun koskea. En luota kampaajiin, joten pätkäisin ne itse perjantai-iltana.
Viime yönä minua ei teurastanut Sylar, vaan sen sijaan minut yritettiin myrkyttää. Unessa selvisi, että samaa oli yritetty jo vuotta aikaisemmin, mutta entiseni ei ollut kyennyt pelastamaan minua. Olin melkein kuollut. Sen sijaan selvisin vähällä toisella kerralla, koska E pelasti minut. Somaa.
Seitsemänkymmentäkolme tuntia, ja saan kietoa käteni E:n ympärille. Söin tänään jäätelön istuen ihan yksin keskellä tätä kylää. Ihmiset tuijottivat. Aurinko häikäisi.
Kulta, olen onnellinen sinun takiasi.
Voi että, ihanaa että kultasi tulee lomille seuraaviksi neljäksi viikonlopuksi! Varmasti älyttömän mahtava uutinen, itse olisin myös superonnellinen. Nyt tiedossa kaksi peräkkäistä viikonloppua yhdessä ja sekin tuntuu jo hyvältä.
VastaaPoistaOlen lukenu tätä siun blogia ja oon onnelline siun puolesta ku kultas tulee lomille nyt jo useemmi. :) Tuntuu et siun miehelläs on ollu lomia tosi harvoin verrattuna moneen muuhun. Varmasti ollu kestämistä. Esimerkiks miun mies oli viikonloppuna jo kolmatta kertaa lomilla ja reilun viikon päästä taas. Onneks on jo syksy tulossa, jaksamisia siulle! :)
VastaaPoistaAnonyymit: Oi, kiva että edes jotkut ovat saaneet vähän enemmän yhteistä aikaa. :)
VastaaPoistaOlen vieläkin ihan supertyytyväinen näistä tulevista lomista! <3
voi kun mahtavaa :) alkaakohan ne lomat sieläki päässä nyt sitte pyöriä vähä mukavammin :) tosi happy oon sun(teidän) puolesta :))
VastaaPoistaite oon matkalla hakeen uuden auton huomenna ja kun haen J:n asemalta nii lähetäänki siitä heti suorilta kalajoelle :) sen porukoille... pikkasen taas jännittää, mut parempi käydä siellä ennen valaa, kun niitten kyydillä joudun sinne menemään >.<
Mukavaa lomaa sinne jo nyt!
zeroh: Oi, mukavaa viikonloppua teille :)
VastaaPoista