010

 Unettaa. Sain unta viiden maissa aamuyöllä haikean kaipauskohtauksen jälkeen. Olen ollut tänään suorastaan poikkeuksellisen reipas. Olin pukeissa, kotityöt tehtynä ja ennen kaikkea hereillä jo ennen puolta kolmea. Tämä johtuu kyllä enimmäkseen siitä, että kaveri on tulossa hakemaan muutamaa kirjaa, jotka lupasin hänelle lainata.

Arki alkaa asettua uomiinsa, vaikka en edelleenkään saa oikein mitään aikaan. Ei sillä, että olisin koskaan saanut pakottamatta itseäni viime tipassa. Mietin vain, että kuinka voi olla näin vaikeaa ihan vain nukkua yksin yö toisensa perään. Onneksi enää kahdeksan päivää jälleennäkemiseen. En malta pitää näppejäni erossa hänestä, kunhan saan E:n taas lähelleni.

Postauksen suhteen vähän mitäänsanomaton päivä. Eräs kaverini ei pysty enää keskustelemaan kanssani, koska mielessäni pyörii vain yksi asia. Yritän kovasti elää omaa elämääni tässä satunnaisessa viikonloppuparisuhteessa. Kirjoittaminen auttaa huomattavasti.

Pohdin vain, miten hän suhtautuisi siihen tietoon, että olen perustanut blogin ihan vain hänen ikävöintiään varten... Kirjoittamisestani ei ole aina pidetty, mutta E ei ole vielä sanonut mitään negatiivista. Olen kertonut hänelle, että aloin bloggailla, mutta en tarkentanut sen kummemmin.

Kulta, ikävöin jopa sitä, kun sekaannut ärsyttävästi ruoanlaittooni.