perjantai 29. heinäkuuta 2011

019

Tänään on se päivä, jota olen odottanut yhdeksäntoista piinallista vuorokautta. Tänään halaan ja suukotan muruseni pyörryksiin. Tänään viimeinkin E tulee kotiin! Vain viikonlopuksi, mutta silti olen innoissani ja onnellinen.

Siivosin eilen vaatehuoneen. Siinä urakassa kesti kuusi tuntia. Siltikin vaatekriisi on massiivinen. Odotan kahvin tippuvan hiljalleen, ja jos selviän hukkumatta mukiini, alan laittaa itseäni taas naiseksi. Hän on kaiken sen vaivannäön arvoinen.

Kulta, montako tuntia, montako!

2 kommenttia:

Lahjoita murunen ajatuksistasi? :3