004

Lisäystä klo 23:55

Odotan vain, että tämäkin päivä on ohitse. Sitten saan alkaa odottaa, että seuraava päivä on ohitse. E sanoi puhelimessa eilen, että tulisi elää tässä hetkessä. En tahdo, koska hän ei ole täällä. Oletan hänen olevan vihainen minulle, yhtä lailla kuin olen vihainen itselleni. Pahoin pelkään sen purkautuvan niin, että rivistö saa yhden sievän viivan lisää.


Syöminen tuntuu vastenmieliseltä, kaikki maistuu ei-miltään. Yöllä pyörin sängyssä ja odotan unta, luovutan ja palaan koneelle, yritän uudelleen nukkumista. Vieressä on vain tyhjää, eikä mieheltä tuoksuva tyyny lohduta kovinkaan paljoa. Kääriydyn ikävöimään hänen lainaamaansa huppariin. Sekin tuoksuu häneltä. Olo on kuin koiralla, jolle jätetään lohdutukseksi yksinäisen päivän ajaksi omistajalta tuoksuva vaatekappale.

Tämä lamaannus on jotain kamalaa ja hämmentävää. Kauanko tätä jatkuu? Koska saan itseäni niskasta kiinni? Mikä auttaisi?

Nousin tänäänkin kahdeksalta kolmen huonosti nukutun tunnin jälkeen ruokkimaan muksuja, eli siis harakoita. Ne eivät pysyneet enää yhtään laatikossaan, vaan pomppivat ympäri pihaa. Päivällä lähdin käymään sisällä, ja jätin orporaukat ilman valvontaa puun alle. Kun palasin takaisin, toinen oli hukkunut pihamme suihkulähteeseen. Heikompi ja pienempi, jolle ei enää maistunut ruoka, ja joka tärisi ja välillä kaatuili koko aamun. Mietin, kuinka vihainen E tulee minulle olemaan siitä, että toinen huomaani uskotuista linnuista kuolee alle viikossa. Hautasimme sen takapihan perälle. Toinen: Pekka on sentään ahnas syömään, virkeä ja hyväkuntoinen, ja lennähtelee pikkumatkoja. RIP Olga. </3

Kuvaajana toimi Lyijylintu ;o

Pyysin murulta anteeksi viikonlopun kiukutteluani. Vaikka kaipaus onkin kova, huokailen ja kuuntelen melankolista musiikkia, alkaa ikävään ehkä vähän turtua. Tänään paistaa aurinko ja mietin, jaksaisinko lähteä viikonloppuna joko naispuolisen kaverin luokse bileisiin vaiko miespuolisen kaverin kanssa mökille. En tiedä, E ei välttämättä pitäisi jälkimmäisestä. Todennäköisin vaihtoehto on, että jumitan tässä näytön äärellä tai saan omituisen siivousinnostuksen ja järjestän keskellä yötä vaatehuonettani tai muuta vastaavaa kaaoksen kotipesää.

Eilen illalla join yksin koneella yksinäisyyteeni.

Kulta, anteeksi että olen tällainen.