005

Lisäystä 20:01

Sain juteltua kullan kanssa kymmenisen minuuttia, ja nostin taas omia ahdistavuuspisteitäni itkemällä tietysti myös puhelun aikana! Mistä näitä kyyneleitä riittää? En ole menettänyt toivoani vielä täysin, sillä hän oli ainakin nyt aluksi sellaisessa patterissa, missä muistaakseni oli enimmäkseen lyhyitä (180 pv) palvelusvaihtoehtoja.

Minun pitäisi kuulemma syödä ja nukkua, etten ole huonossa kunnossa. Ihan oikeassahan hän on, mutta kun... Kai se pitää vaivautua huomenna johonkin, etten vain märehdi kotona. Sain kehotuksen keksiä tekemistä ja mennä ihan vapaasti, sillä hän luottaa minuun.


Poden huonoa omaatuntoa eilisestä vuodatusviestistä E:lle, mutta oloni helpottui vähäsen. Toivottavasti en vaikuttanut hänen mielialaansa negatiivisesti. Kerroin täsmälleen miten vaikeaa tämä minullekin on. Hyvä on, kenties hippusen itsekästä. Sillä välin kun miehet ovat pellekoul.. armeijassa, tyttöystävät itkevät netissä.


"The sun comes up and you are all over my mind
You're in my brain before I can open my eyes
As I go on without you
My heartbeat wont slow down
I need you back like I need air to breath this out"

 Yellowcard - See Me Smiling


Luurin tuijottamisesta maaninen kiilto silmissä on tullut uusi lempiharrastukseni. Tästä piinaavasta odotuksesta huolimatta on mieliala ollut tänään vähän valoisampi. Kenties ikävään alkaa tottua, tai sitten laitetaan kaikki hormonitoiminnan piikkiin. Viime yön nauroin kuunnellessani Jenni Vartiaista ja soveltaessani hieman lyriikoita. "Tuuli tuule sinne missä muruseni on, leiki hetki hänen kaljullaan..." En ikinä arvannut tämän olevan näin vaikeaa.

 

Sain tänään vihdoin ja viimein jotain aikaan. Siivosin hieman huonettani, eli siis lähinnä järjestelin tavaroita paikoilleen, selvitin tuolilla makaavan vaatevuoren, imuroin ja vein matot ulos. En tahdo vaihtaa vielä tyynyliinoja, koska ne tuoksuvat E:ltä... Kävin myös koiran kanssa kävelyllä, mutta olisi pitänyt jättää kyseinen otus kotiin, sillä mielipiteemme riittävän pitkästä lenkistä olivat eriävät. On siinä minulla koira, vetää väkisin kotiin.

Ennen lenkkiä yritin väkisin syödä - huonolla menestyksellä. Alkoi vain oksettaa. Kai sitä elää muutaman päivän lähinnä kahvilla ja vedellä?

Päätin koettaa päivittää ajatustapaani positiivisempaan suuntaan: enää 14 päivää, niin näen kultani. Neljätoista pitkää päivää. Kaksi viikkoa. Ajattelin huomenna koettaa lähteä kaverin bileisiin, vaikka ei huvitakaan juoda. Pitänee vain kysyä ensin tykkääkö alokkaani huonoa. Hänkin kysyi minulta aina ennen kuin lähti kavereiden kanssa ulos ilman minua.

Lintuvauvakin teettää entistä vähemmän työtä. Se pomppii ja lentelee omilla teillään, ja tulee vain välillä syömään kuullessaan nimeään huudettavan. Toivottavasti se itsenäistyy, oppii kunnolla lentämään ja pärjää luonnossa.


"Well now I look at you, and you're still more than I can take
You're like a slow song, starting to accelerate

And all my life, I looked for you
For arms that I could fall into"

 Yellowcard - With You Around


Tahtoisin kovasti soittaa E:lle. Odotellessani mahdollisuutta siihen olen kuunnellut Yellowcardin uusinta levyä. Varsinkin pari biisiä sopivat joko osittain tai kokonaan mielialaani.

Näin aamun puolella unta, että hän ei ollutkaan vielä lähtenyt, vaan olimme menneet tavallisesti nukkumaan. Havahduin siihen, kun ketään ei ollutkaan vieressä ja olin laittaa viestiä kysyäkseni mihin ihmeeseen hän on kadonnut ja miksi. Kesti hetken tajuta, ettei se ollutkaan todellista.

Kulta, kaipaan ääntäsi.