017

Tunnit vähenevät. Hän lähettää pitkin päivää minulle ihania viestejä, jotka saavat suupieleni kohoamaan hymyyn, enkä malta odottaa sitä hetkeä, kun saan sulkea hänet käsivarsieni sisään. Kirjeeni oli saapunut perille, ja hän luki sen hiljaisuuden jälkeen. Kenties minun täytyy nyt opetella piirtämään kirahvi.

Olen uupunut siivousurakasta, joka kesti useamman tunnin, mutta on vasta alussa. Siltikään en saanut vielä unta. Katsoin Dear Johnin. Se oli ihan kiva elokuva. Ei niin ennalta-arvattava, kuin olisi voinut olettaa. Kuitenkin olisin toivonut vähän siirappisempaa tarinaa, olen sen verran romantiikannälkäinen kahden ja puolen viikon yksinäisyyden jälkeen. Nämä viikot ovat tuntuneet pidemmiltä, kuin ne oikeastaan ovatkaan. Kenties kyse on jostakin inttileski-syndroomasta. Kuin olisin odottanut häntä jo kuukausia.

"...Ota minun käteni, ota valkea käsivarteni,
ota kapeitten olkapäitteni kaipuu . . . 
Olisi kummallista tuntea
yhtenä ainoana yönä, tällaisena yönä,
sinun raskas pääsi rintaani vasten."

Edith Södergran - Päivä viilenee . . . ,1. Teoksesta Runoja (1916)

Minun pitäisi viedä pikkuveli aamulla hammaslääkäriin, ja sitten jatkaa siivousta. Heittää pois ja polttaa hurja määrä lukioaikaisia papereita. Tehdä tilaa taloustavaroille sisustusarkkuun, jonka sisältöä en tällä hetkellä edes tiedä. Tehdä tosissaan suunnitelma omilleen muuttamiseen liittyvistä asioista. Olen jonossa opiskelija-asuntoon. Pitäisi soittaa ja tiedustella, mutta puhelinkeskustelut ovat... vaikeita. Pelottavia. Olen huono soittamaan ja hoitamaan asioita.

Pohdiskelin ihmisten yleistä suhtautumista siviilipalveluksen suorittajiin. Useimmat tekevät yleishyödyllistä työtä, ja pidempään kuin osa perinteisen asepalveluksen valinneista, mutta silti ihmiset katsovat kieroon. Vähän aikaa sitten Helsingin Sanomien artikkelissakin mainittiin heti ensimmäiseksi, että sivarille maistuu olut. Lievää leimaamista? Ymmärrän siviilipalveluksen valinneiden mahdollisen motivaationpuutteen, koska no, järjestelmä on mitä on. Sama motivaationpuute lienee mahdollinen armeijaankin päätyneillä. Edelleenkin puolustusjärjestelmä on epätasa-arvoinen miehiä kohtaan.

Olen hämmästynyt päivällä minuun iskeneestä tehokkuuspuuskasta. Viime yönä valvoin, kuten tavallista, mutta tällä kertaa pidin hereillä alokastani, jonka piti päivystää kolmeen asti. Pelkään, että käsitykseni ja mielipiteeni, yleinen suhtautumiseni koko inttitouhuun saattaa aiheuttaa jotain kitkaa välillemme. En tiedä, kuinka armeijamyönteinen hän oikeastaan on. Ainakin hän kertoi haluavansa olla siellä mahdollisimman vähän aikaa, koska on parempaakin tekemistä: minä. Pidin tästä vastauksesta. Kovasti.

Minua toisinaan häiritsee eräs humalainen yö, ja sen tapahtumat. Säikähdin silloin. Samoin mieltäni vaivaavat välillä jotkut hänen sanansa. Saan kuulemma tietää joitakin asioita vasta vuoden kuluttua. Hän ei ole oikeastaan kertonut itsestään niin paljon, kuin olisi voinut. Hän on yhä jollakin tavalla vieras, vaikka samalla onkin kuin vanhin ystäväni. Tahdon ottaa selvää tästä miehestä, oppia tuntemaan hänen jokaisen ilmeensä ja ymmärtämään häntä, ottaen huomioon menneisyyden, joka on osaksi arvoitus.

Olen useasti aikaisemmin luullut rakastavani, ja kerran rakastanut. Nyt mietin, olenko rakastumassa. Kenties se on vain ajan kysymys. Joka tapauksessa tahdon nähdä ajan armeijan jälkeen. Tahdon tulevaisuudelta hänet, ja vastauksia kysymyksiini. Ne selviävät kyllä, kunhan päivät muuttuvat viikoiksi, viikot kuukausiksi ja kuka tietää - kuukaudet vuosiksi. Kenties vuosikymmeniksi. Jaksan kyllä odottaa puoli vuotta, yhdeksän kuukautta, vuoden. Olen ihmisiin huonosti kyllästyvää sorttia.

"Sweet Darling
this is my confession to
the crimes of wanting you badly
And Darlin' if you're wondering
here's your answer
yes I like you
I don't love you
I can't love you
yet..."

Mietin, saammeko ensimmäisen yhteisen joulumme jo tänä vuonna, vai joutuuko hän olemaan 250 km:n päässä. Yhtä lailla mietin, miten orpo olo on, jos hän on rämpimässä metsässä ja leikkimässä leiriä useamman päivän, emmekä voi olla yhteyksissä. Tähän mennessä, tutustumisesta lähtien emme ole olleet päivääkään ilman jonkinlaista kommunikaatiota. Todella toivon, että saan hänet jo tammikuussa takaisin itselleni.

"...I do believe I'm getting better
knowing you
hopefully all of you"

Between The Trees - Darlin' 

Kulta, etkö voisi olla vähän huonompi, että pääsisit äkkiä pois sieltä...