049

Vala on täten koettu ja määritelty komedialliseksi tapahtumaksi. Kenties olen epäkunnioittava ja hirveä ihminen, mutta jätin ilomielin välistä suurimman osan puheesta ja musiikista painamalla kuulokkeet korvilleni. Ah sitä patriotismia, paatosta ja propagandaa! Bongasimme anopin kanssa E:n takarivistä ja hän sai otettua muutaman hyvän kuvan. Minä pidättelin naurua parhaani mukaan seuratessani päivän ohjelmaa. Oli kuitenkin mielenkiintoista nähdä kasarmin ankeus. Käsitykseni armeijasta tarkentui. Sotilaskodin alakerta vaikutti ihan kivalta paikalta, mutta muuten en todellakaan haluaisi viettää aikaani Puolustusvoimien pakkomajoituksessa.

Kultaseni molemmat vanhemmat on nyt tavattu, ja pidän todella paljon varsinkin hänen isästään ja tämän naisystävästä. Kävimme heidän kanssaan syömässä perjantai-iltana, ja minäkin pääsin pitkästä aikaa oikeaan ravintolaan. Mussutimme ja joimme hyvin, ja seura oli todella miellyttävää. Kun aikuisemmat lähtivät nukkumaan ajaessa vietetyn edellisyön ja pitkän päivän jälkeen, jäimme E:n kanssa vielä hetkiseksi. Hän tapasi sattumalta vanhoja työkavereitaan, joiden seurassa istuimme hetken. Olimme kuitenkin kahdestaan melkein tyhjässä asunnossa jo ennen yhtä.

Lauantaina raahasimme lähes kaikki tärkeimpäni tavarat vanhempieni luo tänne maalle, ja tänään saimme vanhan asunnon kaupungissa täysin tyhjäksi. E lähti tällä kertaa omalla autollaan kohti kasarmia. Ensi viikolla selviää, joutuuko hän AUKiin. Todella toivon, että kaikki menee parhain päin, ja saan hänet kotiin 5.4 ja lomille taas ensi viikonloppuna. Tosin edessä taitaa olla viikon ampumaleiri vailla yhteydenpitoa. No, joka tapauksessa ensi viikko kuluu koulussa ja pakatessa, joten tuskin ehdin ikävöidä yhtä paljon kuin aikaisemmin.

Oli aivan upeaa päästä taas nukkumaan hänen viereensä. Istumaan liki. Syömään, pesemään hampaita, suihkuun, juttelemaan hänen kanssaan. Tuijottamaan häntä silmiin. Tänä viikonloppuna olimme taas ahkeria muuttopuuhista ja muusta hälinästä huolimatta. Kuitenkin luku oli vähän alhaisempi kuin viimeksi, tosin en ole varma sekosinko laskuissa. Eipä siitä sen enempää. E on ihana. ♥

Koetan kirjoittaa ensi viikollakin joka päivä ainakin jonkinlaisen postauksen, vaikka luultavasti tulen olemaan hyvin kiireinen. Lisäksi en ole vieläkään lähettänyt isälle tilinumeroa ja eilen illalla tappelin äidin kanssa. Toivottavasti ensi viikonlopun muutto sujuu nopeammin kuin tämä. Ai niin, muistinko sanoa, että E on ihana? 

Kulta, jos voisin, luutuisin sinuun kiinni.

048

Humalassa Oulun Amarillossa. Ruokaa oli paljon ja seura loistavaa. Vala kului osaksi kuulokkeet korvilla, mutta oli mielenkiintoista nähdä kultani nykyinen arki. Ja hänen isänsä & tämän naisystävä. Huomenna lisää!

Kulta, mennäänkö jo viettämään iltaa kahdestaan? ;)

047

Yritän pelastaa kiireiset viikonloput ja blogata puhelimella. Tämän tulisi olla sarjaa sähköpostijulkaisu. Saapa nähdä.

Kulta, en saa unta.

046

Huomenna vala. Pohdin käytännön järjestelyjä. Pitäisi imuroida, ja vaihdoin juuri lakanat. Tänään kävimme uuden kaverini kanssa kahdestaan kaupunkikierroksella jalan, koska hukkasimme muut. Pitäisi soittaa vieraalle miehelle, apua. Väsy.

Kulta, jännää nähdä millaista siellä on.

045

Selvisin ensimmäisestä koulupäivästä ja sain uuden korealaisen kaverin! Mikään ei toiminut ja kaikki jäi epäselväksi, koska yhtä asiaa ei voinut käsitellä kerralla kokonaisuudessaan, mutta saapa nyt nähdä millaista varsinaisesta opiskelusta tulee.

Koulu alkaakin jo maanantaina näiden tutustumispäivien jälkeen, vaikka kaikki paperit antoivat ymmärtää etukäteen, että varsinainen aloituspäivä on vasta 9.9. Tulee vähän kiire muuton ja kaiken suhteen. Tämän ja ensi viikon joudun kulkemaan aamuisin bussilla. Kyrsii kuin pientä jyrsijää, jonka eväät on jäässä.

Eilisen hiljaisen päivän jälkeen sain jopa pari viestiä pitkälti kymmenen jälkeen. En voinut nukkua ennen kuin sain yhden maissa yöllä aloitetun kirjan luettua loppuun, joten tämän päivän tuntemukset ovat jotain todella uupuneen ja liian uupuneen väliltä.

Tänään pidin E:n hupparia mukanani, ihan vain turvana. Nukuinkin sen kanssa. Taas. Lisäksi muruseni oli saanut hajuvedellä kyllästetyn kirjeeni, eikä edes nauranut... Tein myöhään illalla siirappisen soittolistan. Se on sietämättömän imelä.

Kulta, tahtoisin vain käpertyä kainaloosi.

044

Kirjoitin viime yönä kahteen, vaikka ylevät tavoitteeni olisivat sisältäneet kyseisellä kellonlyömällä mielellään jo nukkumista. Lopulta vajosin horrokseeni taasen aamuyön puolella. Kyllästyttävän tuttua ja arkipäiväistä. Untani pätkivät viestit ennen kuutta, pikkumiehen kouluun laittaminen ja soiva puhelin. On vähän väsy. Sain sentään jotain aikaan, mitä nyt huomattavasti myöhemmin kuin olin suunnitellut.

Kaikki vaadittavat lomakkeet ja liitteet on toimitettu virastoihin, postissa saapui vahvistus muuttoilmoituksesta ja maksoin jopa myöhästymismaksut kirjastoon. Kävin vähän papereita lävitse, enkä kulkenut kylällä ihan linnunpelättimen näköisenä. Sain jopa kuontaloni ojennukseen ja päälleni jotain muuta kuin E:n ison hupparin ja olohousut.

Tänään iski äkillinen ikäväkohtaus, erittäin voimakkaana. Näimme toissapäivänä, ja olo on hirveämpi kuin kolmannella yksinoloviikolla. Ja kyllä, näemme joka tapauksessa tämän viikon perjantaina, kun lintsaan tutustumispäivästä ja menen valaan. E on tärkempi kuin vaivaannuttavat leikit ja retki ties minne.

Oloni on hieman jännittynyt, koska huomenna ohjelmassa on ensimmäinen Orientation Day. Pitää herätä pitkästä aikaa tuskallisen aikaisin ja ehtiä kahdeksan bussiin. Onneksi koulumatkani lyhenee ihan pian 29 kilometriä. Tunnesyöppönä mussutan tietysti mysliä, ja äskettäin nautiskelin karkin sijaan raa'asta kaalesta. Omnom! Hyvä on, ahnehdin kitaani ensin muffinsin, mutta sitä ei lasketa.

Ruoasta mieleeni, kun kävimme viikonloppuna muruseni vakiopaikassa, ulkomaalainen omistaja kertoi E:n 'lihavistuneen' ja elehti käsillään hartioiden levenemistä. Mielestäni kultaseni on kyllä enemmänkin laihemman näköinen, ainakin hänen pienoinen pömppiksensä on huvennut. Hän kuitenkin kertoi painonsa nousseen kuutisen kiloa. Kai se on sitten lihasta? Tai jotain. Ainakin hän joutuu liikkumaan todella paljon, ja iltavapaitaan kuluttaa salilla.

Helpotusta perjantaiaamun tunteihin autossa tuntemattoman miehen kanssa tuo suomalaisen keskustelukulttuurin hienous. Jos ei ole mitään erityisempää sanottavaa, voi olla hiljaa. Ei tarvitse kehitellä kömpelöä small talkia aiheesta x, y ja z. Toivottavasti kuitenkin tulemme appeni kanssa juttuun! Ei hän voi olla pahempi kuin E:n äiti. Tai entinen appeni.

Harmittaa vieläkin, että unohdin perjantaina lähtöhälinöissä siepata hyllystä hajuvesipullon mukaani. On yksi ainoa asia, jota E toivoo päästessään pitkästä aikaa käymään kotona ja menen unohtamaan sen. Havaitsin puolimatkassa bussipysäkille jotain uupuvan, mutta ei ollut enää aikaa kääntyä takaisin ja noutaa pulloa. Luotan kuitenkin siihen, että E:lle oli tärkeämpää se, että tulin häntä vastaan ajoissa tuoksumatta syreenille kuin se, että olisin ehtinyt suihkaista ylleni vähäsen ja olisin ollut myöhässä.

Huomaa, että toinen on viikot miesten seurassa. Erityisesti se käy ilmi kahdestaan ollessa, mutta yhtä lailla kaupungilla. Pää pyörii ja jokainen suunnilleen sopivanikäinen naispuolinen kulkija tulee taatusti huomatuksi! Normaalisti hän ei kiinnitä noin paljon huomiota toisiin naisiin. Katselkoon minun puolestani, kunhan koskee vain minuun.

Kulta, kunpa aika kuluisi nopeammin.

043

Jälleen kerran reipas toimintasuunnitelmani kierähti nurin loppusuoralla ja aikatauluni lirautti kintuille. Tarkoituksena oli nousta ajoissa, käydä Kelalla kopioimassa ja toimittamassa pari liitettä ja postittaa kirje. No, jälkimmäisen sain hoidettua. Listan kaksi ensimmäistä kohtaa: FAIL. Sattuuhan sitä paremmissakin pirskeissä, sanoisi E.

Piirsin tällä kertaa pöllön, koska ne ovat pieniä ja somia, sekä niihin liitetään viisaus. Ensiksi mainittuja ominaisuuksia niillä on ainakin poikasina, jos ei muuten. Lisäksi kultaseni lapsuuden toisessa suosikkikirjassa oli pääosassa pöllönpoikanen. Lapsuudesta mieleen, löysimme tavaroita läpikäydessämme hänen vanhat pelinsä, ja meidän oli tarkoitus ottaa erä laivanupotusta syömisen ohella, mutta emme ottaneetkaan ruokaa mukaan. Saatikka peliä. Pahus.

Isäni soitti lauantaina ja kyseli muutostani. Hän paikkaa taas huonoa omaatuntoaan rahalla, ja pyysi tilinumeroani. Luulen tosin, että äitipuoleni oli laittanut hänet soittamaan. Tällä kertaa hän oli peräti selvänä tarttuessaan puhelimeen, eikä haukkunut minua. Hän suhtautui omituisesti E:hen lakkiaisissani, joissa näytti erittäin krapulaiselta. En tarvisi häneltä mitään, ja sanoinkin, että jos hän välttämättä haluaa jotakin laittaa, kiitos siitä.

LTJ 4. Olen hyvillä mielin. Muutama päivä ei tunnu missään kaksien kolmen viikon kinkkujen jälkeen. Öisin kuuntelen imelää musiikkia.

Underneath your clothes
There's an endless story
There's the man I chose
There's my territory
And all the things I deserve
For being such a good girl, honey

Shakira - Underneath Your Clothes 

Kulta, näin sinusta taas unta.