120

Viime yön kulutin jälleen kerran valveilla. Treffini Nukkumatin kanssa olivatkin siirtyneet äkillisesti aamuseitsemään. Mukavaa, että tämä petollinen miekkonen viitsi ilmoittaa moisesta etukäteen. Itse asiassa torkahdin puolenyön jälkeen hetkeksi, mutta heräsin hapuilemaan tyhjyyttä vieressäni. E:n paikka oli autio. Seuraavat tunnit kulutinkin kirjoittamalla hänelle kirjeen ja nauramalla vanhoille Cosmopolitaneille. Voi hyvänen aika, toivottavasti kukaan ei ota kyseistä julkaisua tosissaan.

Hain kirjastosta paljon uutta luettavaa ja aloin neuloa piiiiitkää kaulahuivia Noki-langasta. Siitä pitäisi tulla oikein kelvollinen. Ainakin toivottavasti. Tein eilen hyvän työn ja tilasin miehenmokoman koneeseen uuden adapterin. Hän jätti koneensa luokseni. Tämä toimii minun läppärini johdolla, koska hänen omansa on likitulkoon poikki. Saan hakea uuden postista lähipäivinä.

Kulta, saisit tartuttaa taas tuoksusi huppariisi.

119

Viikonloppu meni E:n kuutta poissaolotuntia (kyllä, hypin seinille kun miestä ei näy ei kuulu) lukuunottamatta ihanasti. Söimme, katsoimme leffoja, juttelimme, nautimme toisen läsnäolosta... Ei kai sitä muuta tarvitse onnellisuuteen, kuin saman ilman, jota hengittää? E oli päässyt perjantaina pois metsästä vasta kolmen jälkeen päivällä, ja lomakyydit lähtevät neljältä. Oli kuulemma tullut vähän kiire.

Hänen lähtönsä tänään tuntui pitkästä aikaa superkamalalta. Yleensä on vain kurjaa, todella kurjaa tai kamalaa. Monen viikon tauon jälkeen vuodatin muutaman kyyneleen hänen lähtiessään. Kun toista ketuttaa ja harmittaa niin armottomasti lähteä takaisin, en onnistu hillitsemään ulinahalujani. Tuntuu pahalta enemmän hänen puolestaan. Onneksi ensi perjantaina näemme taas ennen pidempää kiinnioloa.

Minun pitäisi huomisaamuna kahdeksaksi kouluun, mutta vastenmielisyyteni kyseistä instituutiota kohtaan on jossakin valtavan ja suunnattoman välimaastossa. En tahtoisi mädäntyä siellä enää yhtään turhaa palikkaoppia kuutioille -tuntia. Mitäköhän huomenna on lounaaksi....

En saanut niitä sanoja ulos.

Maailmani pyörii aina sen henkilön ympärillä, joka merkitsee minulle eniten.

Kulta, mitä tykkäät kiertoradastani?

118

Avulias E lähti laittamaan kaverinsa auton äänentoistoa kuntoon. Tähän aikaan. Eilen nukahdimme kesken elokuvan. Taidan suunnata takaisin sänkyyn.

Kulta, älä sekoita keisarin kuvioita!

117

Tein aika mielenkiintoisen näköistä mustikka-marenkipiirakkaa, kun aloin vähän soveltaa. Ruoka on uunissa ja kaikki salaattia, tiskausta sekä ihmistäytymistä vaille valmista. Vajaa pari tuntia!

(Hups, otin pikku torkut koulun ohitse.)

Kulta, leipomuksilleni saa nauraa.

116

Olipa virkistävä juoksulenkki näin aamutuimaan! Päätin valvoa, kunnes koulu loppuu. Apunani aion käyttää surutta E:n tänne jättämiä Ruotsin tuomisiaan (energiajuomaa, paljon) sekä lempipiristettäni - kofeiinia. Omnom, kahvia ja lisää kahvia! Juoksin vähän yli parin kilometrin matkan kirjastolle vartissa. Kaupunki oli ihanan rauhallinen tähän aikaan vuorokaudesta.

Hyppytunnilla ajattelin käydä kotona ja siivota. Koulun loppuessa luultavasti suuntaan suoraan sänkyyn. Saapa nähdä, kauanko nukun! Vuorokauden pystyy kyllä valvomaan. Herääköhän kämppis, jos suuntaan nyt suihkuun...

Eräs ihanuus joutui heräämään kipinään. Sainpa sentään lisää söpistelyviestiä. Nukkuessani tällä viikolla päivällä yön sijaan olen nähnyt hurjasti enemmän unia, tai ainakin muistan ne huomattavasti paremmin kuin normaalisti. Erään unimaailman seikkailun myötä innostuinkin lähtemään taas lenkille.

En kokenut yhtä intensiivistä voiman- ja vapaudentunnetta juoksiessani kuin toissapäivänä spurttaillessani Nukkumatin mailla, mutta olo on silti lenkin jälkeen mahtava. Ehdin kenties päästä kuntoon ennen huhtikuuta?

Kulta, mietin miten selviän tästä päivästä...

115

Kuten arvelinkin: se siitä koulusta. Kahtena päivänä peräkkäin. Olen menettänyt toivoni huomisenkin suhteen. Sain suloisia viestejä metsästä. Eräs on ihan hassu. Ehkä uskallan sanoa ne sanat, vaikka hän tietääkin jo. Suunnittelen puhelinsoittoa erääseen paikkaan lähitulevaisuudessa. Jos kaikki sujuu hyvin, saan jättää leikki-korkeakoulun.

Kulta, hukun öihin sekaviin.

114

Miten ihmeessä on jo marraskuu? Kaupunki on näin aamuyöstä sumun peitossa, kuten se oli koko eilisen päivän. Minua haluttaisi mennä taas hautausmaalle kävelemään, ihan vain huvikseen. Siellä hoidetaan ilmeisesti kaivuutöitä öisin. E ei pidä ajatuksesta, että kuljen yksin ulkona myöhään, joten täytynee jättää väliin.

Mietin, kannattaako mennä nukkumaan kolmeksi tunniksi. Kuitenkin uneni venyisivät kestämään liki iltapäivään, ja onnistuisin jotenkin kummasti taas jättämään koulun välistä. Toisaalta väsymys alkaa saada jo aikaan lievän humalaisen tunteen, vaikken ole ollut hereilläkään loppujen lopuksi kovin kauaa. Viime yön vajavaiset unet ja sunnuntaiaamun vielä vajavaisemmat kenties vaikuttavat asiaan? En ole saanut niiltä vielä nyhdettyä tunnustusta.

Kulta, saisit toisinaan tehdä päätökset puolestani.