035

Aamuyöllä, vähän ennen neljää löysin ylimmästä laatikosta päiväkirjan vuodelta 2004. Selatessani muutamia täytettyjä sivuja en voinut kuin virnuilla liki 12-vuotiaalle itselleni. Voi, miten elämä tuntui silloin draamalta ja pienet jutut suunnattoman suurilta. Voi, miten huolettomia olivat ajatukseni.

Teini-ikää lähestyvä minä alkoi osata jo pohtia asioita asteen syvällisemmin, mutta tärkeämpiä asioita olivat syntymäpäivälahjat ja monimutkaiset kaverikuviot. Vaikka paljon on muuttunut, paljon on silti samaa. Vaikka näen selvän eron sen lapsen ja nykyisen aikuisuuden kynnyksellä haparoivan minän välillä, koen silti yhä olevani ulkopuolinen. Yhä tavoittelen täydellisyyttä. Yhä vuodatan sieluni paperille, tai vaihtoehtoisesti näppäimistölle.

Enää en yritä olla erilainen. Jos olen, hyväksyn sen. Jos en, hyväksyn senkin. Teen ja elän vain mieleni mukaan.

Seitsemän vuotta niiden kirjoitusten jälkeen isä- ja isäpuolisuhteeni ovat yhä ongelmallisia. Minulla on ollut poikia, tyttöjä ja poikia. Olen tanssinut yökerhossa jalkani kipeäksi, juonut niin, että olen oksentanut ja suudellut samana iltana niin montaa ihmistä, ettei niitä voi yhden käden sormilla laskea. Olen särkenyt sydämeni, ja tainnut särkeä jonkun muunkin sydämen. Olen ollut julma ja leikkinyt ihmisellä. Olen ollut typerä ja antanut ihmisen leikkiä minulla.

Olen yrittänyt kakoa ulos syötyjen kilokalorien lisäksi itseäni, itseinhoani, riittämättömyydentunnettani ja kaikkia niitä virheellisiä valintoja sekä aivan vääriä ihmisiä. Olen kuluttanut lenkkipolulla ja kuntosalilla itseäni taas vähän pienemmäksi, vielä vähän lähemmäs lopullista katoamista. Olen valvonut yöni kyynelten juovittamilla poskilla ja toivonut, ettei tule seuraavaa. Olen päässyt suurimmaksi osaksi yli tästä kaikesta. Havahduttavaa oli, että merkit tähän olivat ilmassa jo vuonna 2004.

Olen ollut onnellinen ja yhtä lailla lyijynkeveä. Olen muuttanut viihtyisästä pikkukaupungista vielä pienempään kylään, josta pian olen lähdössä. On entisiä ja uusia ystäviä. Toivon kasvaneeni tarpeeksi, kypsyneeni sopivasti ja oppineeni riittävästi pärjätäkseni pian omillani.

Ennen kaikkea olen löytänyt ensimmäisen Miehen kaikkien niiden poikien jälkeen. Miehen, jonka kanssa tulevaisuus on realistinen haave vailla valheiden haavepölyyn ja unelmausvaan piiloutumista. Tällä kertaa ne ovat todellisia, jos toiveet sitä voivat olla.

Tänään aion kirjoittaa taas kirjeen, jota olen suunnitellut ja luonnostellut jo viikon. Aloin täyttää löytämääni päiväkirjaa kaikkien niiden tyhjien sivujen ja soman hevoskuosin kunniaksi. Näin unta, ettei E päässytkään lomille, vaan odotin häntä turhaan. Varusmies toisensa jälkeen astui ulos ovesta, vaan ei hän.

Löysin sattumalta pari päivää sitten entisen luokkalaiseni blogin, kun kulutin aikaani Blogilistalla. Luokkalaiseni ajoilta ennen muuttoa, eli seitsemänneltä luokalta. Muistan kuinka vedin hänen hiuksiaan käytävällä, en tiedä enää miksi. Kissatappelunpoikanen... Mielenkiintoista.

Siivotessani eilen lipastoa löysin myös vanhoja ainekirjoitusvihkoja ja lapsuuden syntymäpäiväkortteja. Valokuvia hyvin pienestä Lyijylinnusta kansallispuvussa silloisessa harrastuksessaan, kuvia minusta esiintymässä polkkatukkaisena kolmasluokkalaisena koulun kevätjuhlassa, joka järjestettiin kaupungin keskustan kirkossa.

En kirjoittanut muutamaa L:ää, kuten 12-vuotiaana suunnittelin. Kirjoitin niitä vain kaksi, ja kumpikin E oli korkeintaan kahden pisteen päässä siitä maagisesta Laudatur-rajasta. Olen jostakin kumman syystä kuitenkin oppinut viime aikoina pitämään kovasti kirjaimesta E. Tiedä sitten, mistä se johtuu...

Kulta, olethan minun? ♥

034

Coldplay - Yellow


Kulta, ota kädestä.

033

Suunnitelmissa on hiustyylin päivitys ennen ensi viikon perjantaita. Mukaan tarttui pari pakkausta hiusväriä, ja kampaamoaika on ensi tiistaille. Maanantaina käyn tekemässä vuokrasopimuksen. Mummolavierailun jälkeen omistan pursottimen. Joko leivotaan?

E:n päivä on kuulemma sisältänyt autokoulua. B-ajolupa ilmeisesti, sikäli mitään armeijatouhuista olen ymmärtänyt. Pitäisi pitäisi pitäisi alkaa siivota ja pakata. Valituksia postauksen sisällöttömyydestä ei oteta vastaan, pahoittelut.

Kulta, kaikki mitä teen, muistuttaa sinusta.

032

Sanonpa vain, että kirjeet olivat parempi kuin hyvä idea. Minä saan helpotettua ikävääni kertomalla niihin kattavasti tai vähemmän kattavasti, jaaritellen turhaa tai raapustaen tiukkaa asiaa elämästäni ja ajatuksistani, ja hän saa joka viikko kosketusta siviilimaailmaan. Eilinen huono päivä piristyi, kun hän viimein sai vihreän kuoren käsiinsä ja luki sen. Pisteet Lyijylinnulle! Enkö olekin ihana, kun näen näin paljon vaivaa vuoksesi, E, enkö olekin? 

Leikki sikseen, mutta nyt uskallan postittaa viime lauantaiyönä kirjoittamani tekeleen, joka meni hieman överiksi kliseisyyden suhteen lopussa. Se sisältää tunnustuksen, enkä ole ollut varma onko vielä sen aika. Kuitenkin hänen eilisen hyvänyönviestinsä jälkeen saatan rohkaistua tarpeeksi ostaakseni tuohon postimerkin ja antaakseni sen Postin/Itellan/minkälie huomaan. Eilen suljin kuoren ja kirjoitin siihen osoitteen.

En jaksa ylianalysoida ja pohtia eilisen kärttyisyyskohtausta. Hänellä oli kai vain huono päivä. Olemme kuitenkin jo voiton puolella. Tämänkertaisesta kolmen viikon erossaolosta on kärsitty jo yli puolet. Mietin vain, miten voisimme livistää muuttoapuna toimimisesta. E:n äiti muuttaa seuraavana lomaviikonloppuna. Ja heittää E:n käytännössä ulos, kun toinen on intissä. Mukavaa.

Minun oli tänään tarkoituksena jatkaa huoneeni läpikäymistä ja tavaramäärän karsimista, jotta pakkaaminen olisi helpompaa. Laitoin pikkuveljen aamulla kouluun, ja ajattelin torkahtaa hetkeksi. Heräsin, kun hän tuli kotiin. Hups. Siemailen parhaillani lähestulkoon välttämätöntä kofeiiniannostani ja kaipaan aamukahvihetkiä E:n kanssa. Vastakkaisilla puolilla pöytää. Mörkö- ja Nuuskamuikkunen -mukien kanssa. Hänen hupparissaan ja villasukissa.

Kulta, saisinpa herätä vierestäsi.

031

Muriseva mussukka on hyvinkin känkkäränkkä tänään. Ajatus asunnostani vaikuttaa nyppivän ja pahasti. En tiedä mikä tässä on hänelle epämieluisinta, mutta koetin kertoa parhaani mukaan tämän olevan väliaikainen ratkaisu. Soitin tänään opiskelija-asuntosäätiölle ja otin vastaan minulle tarjotun huoneen solukaksiosta. Suuren huoneen. Joka on E:n mielestä niin pieni, ettei sinne kehtaisi muuttaa jonkun randomin kanssa.

En tiedä kiristääkö välimatka hermoja, ja aiheuttaa pienestä erimielisyydestä paljon kitkaa, vai olisiko käynnissä kunnon sota, jos hän olisi täällä. Joka tapauksessa minun täytyy alkaa tehdä muuttojärjestelyjä ja käydä allekirjoittamassa vuokrasopimus.

Miehiä ei voi aina ymmärtää? Hyvä on, ihmisiä ei voi käsittää jokainen kerta. Ei olla seksistisiä.

Vielä 9 päivää. Eilen illalla kummallakin oli kamala ikävä. Hän kuulemma pelkää menettävänsä minut, kun pahin kaipauskohtaus iskee. E raukka ei arvaakaan, miten vaikeaa minusta on päästä eroon...

"Mä haluun olla se, jonka jälkeen sulle ei oo tavoiteltavaa."
 SMG - Ei mulle riitä

Kulta, olisit loman tarpeessa.

030

Sain asuntotarjouksen, joten pitäisi päättää huomiseen mennessä, muutanko kaupunkiin. Taidan muuttaa. E ja vanhemmat eivät pidä ajatuksesta, mutta tällä kertaa aion ajatella vain itseäni. Enkä sitä paitsi jaksa enää tätä taloa.

E raukka on ihan uuvuksissa ja tahtoisi kuulemma vain luokseni. Minusta ei irtoa nyt järkevää postausta.

Kulta, jaksamista! ♥

029

Takana on virkistävä pyöräilyretki postiin. Kaatosateessa. Ilman sateenvarjoa, koska omani rikottiin, eikä syyllinen ole vielä ostanut uutta. Löysin eilen peräti taannoiselta kahvionnettomuudeltani säästyneen kirjekuoren. Aikaisemmin ostettu pino kastui kauttaaltaan, eikä niitä kehtaa enää käyttää. Tänään hankkimani kuoret ovat punaisia. Onneksi seinässä ei näy jälkiä. Valkoisia tapetteja pitkin valuva kofeiinipitoinen juoma. ♥

E on herättänyt minussa taas värien kaipuun. Lähtiessäni ulos hänen kanssaan tai muuten vain tavatessamme en arkaile muistuttaa hedelmäkarkkipussia. Ilman häntä turvauduin taas tummaan ja himmeään.

Tämä postaus tulee olemaan luultavasti yhtä hyppivä kuin eilen kirjoittamani kirje alokkaalleni. Siinä ei ollut oikein mitään pointtia, mutta sainpa sentään vähäsen tekstiä aikaan. Kun olin saanut kuoren suljettua, keksin mitä olisin voinut kirjoittaa. Piirsin hänelle sentään siilin. Miksi? Kerran, kun olimme yöllä matkalla autolla heille, E pysähtyi katselemaan kahta siiltä. Hölmö. Ihana sellainen.

Hänen kaverinsa ovat hauskoja, eikä minulle ole ongelma viettää aikaa heidän kanssaan. E huomioi silti minutkin, vaikka viettäisimme iltaa isommalla joukolla kahdestaan nyhjäyksen sijaan. Minun ei tarvitse huolehtia mitä hän puuhaa, jos hän esimerkiksi lähtee ulos tupakkaseuraksi. Minun ei tarvitse huolehtia, jos hän juttelee jonkun naispuolisen kaverinsa kanssa.

Herätys tänään oli erittäin miellyttävä. Ovikello soi, ja kompuroin puoliltapäivin kuontalo jokaiseen ilmansuuntaan sojottaen ovelle. Yöpaidassa. Lyhyessä ja avonaisessa. Tuntematon mies, joka oli erehtynyt talosta näytti jokseenkin hämmästyneeltä. Hän oli menossa naapuriin. Jes.

Asiasta kolmanteentoista, lapseni tulee luultavasti kuolemaan nälkään ihan vain sen vuoksi, etten a) yllä mihinkään kiipeämättä ja b) saa purkkeja auki. Tänään taistelin pilttipurkin kanssa pitkän tovin, ennen kuin sain aamiaiseksi mangososetta. Päästyäni sängystä ylös kahdelta. Hups?

E on ollut kamalan väsynyt vaihdettuaan patteria yms. sotilaspoliisikoulutettavaksi joutumisen jälkeen. Eilenkin hän suuntasi nukkumaan jo puoli tuntia hiljaisuuden jälkeen. Aikaisemmin olen saattanut saada viestiä jopa vielä puoliltaöin. Hän valitteli päänsärkyä ampumisen täyttämän päivän jälkeen. Raukka. Hän kaipaisi jo lomaa.

Näen kamalia painajaisia Heroesin Sylarista. Yhyy!

Kulta, olisitpa turvanani.