maanantai 26. syyskuuta 2011

077

Hirveää ajatella, että enää muutama tunti, ja sitten E on taas poissa. Kolme viikkoa. Damn it.

Kulta, joko olet pelannut ja leffannut tarpeeksi?

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

perjantai 23. syyskuuta 2011

075

Omenapiirakka uunissa, pyykkivuoron ylitse nukuttu, hiukset likaisena ja päällä yövaatteet. Aikaa näyttää ihmiseltä noin neljä tuntia. Eilen tein historiaa ja ostin ihan vain itselleni karkkia. Vanhoja autoja. En muista, koska olen viimeksi tehnyt jotain yhtä hurjaa. Siitä lienee vuosia. Viihdytin viime yönä päivystäjänä nuokkuvaa murua kolmeen. 

Kulta, mitä tykkäät piirakasta?

torstai 22. syyskuuta 2011

074

Pyörin viime yönä turhaan pikkuveljen liian pehmeässä sängyssä. Sain unta joskus neljän maissa, ja takaisin kotiin piti lähteä samalla kun isäpuoli menee töihin. Näin ollen arvatkaa, olinko TAASKAAN koulussa... Sain sentään jotain aikaan! Ennen kymmentä olin jo tehnyt ruokaa, kuurannut kylpyhuoneen kiiltävän puhtaaksi ja imuroinut kämpän. Sitten suuntasinkin sänkyyn.

Saan nauttia hölmöläiseni seurasta maanantaihin asti. ♥ Koska olemme luultavasti menossa anopin luo jonkinlaisten rapujuhlien merkeissä, ajattelin leikkiä hyvää miniää ja leipoa omenapiirakan. E:n äiti ei nimittäin leivo.

Kävin tänään kaupassa, joten toivottavasti vaivannäköni palkitaan ja saan tällä kertaa laittaa E:lle ruokaa. Muuten olen raahannut turhaan kauppakassia kävellen kotiin. Tein hyvän teon ja käytin jälleen muovipussin sijaan kangaskassia ja isoa laukkua. Ah tätä itsetyytyväisyyttä.

Kulta, mulla on sulle ylläri. ;)

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

073

Olen vanhempien luona maalla tämän yön. Tähän mennessä olen käynyt kukkakaupassa, istunut mummin syntymäpäivillä ahtamassa sisääni herkkuja ja kuunnellut pikkuveljen spontaanin tunnustuksen. "Lyijylintu... Tiedätkö mitä? Vaikka olisit missä, niin mä silti rakastan sua." E:n mukaan tokaluokkalainen pistää häntä paremmaksi. ;)

Kulta, osasitko puhua naisille alle kahdeksanvuotiaana?

tiistai 20. syyskuuta 2011

072


Damn, Damn, Damn,
What I'd do to have you
here, here, here
I wish you were here.


Damn, Damn, Damn
What I'd do to have you
near, near, near
I wish you were here.


I love the way you are
It's who I am, don't have to try hard
We always say, say like it is
And the truth is that I really miss

All those crazy things you said

You left them running through my head
You're always there, you're everywhere
But right now I wish you were here.


Avril Lavigne - Wish You Were Here

Kulta, siin' on helvetisti järkeä, kun on koko ajan ikävä.

maanantai 19. syyskuuta 2011

071

Ehdin juuri perjantaiksi parantua edellisestä taudista, ja nyt yskin taas. Kurkkuun koskee ja nautin lounaaksi flunssajuomaa. Raahautuessani kouluun kahdeksaksi harkitsin jopa sukkien käytön aloittamista hiljakseen kesän jälkeen. Koulussa en oppinut mitään, ja sukelsinkin sänkyyn päästyäni kotiin puoli yhdentoista maissa. Heräsin vartin yli kolme. Hups. Ihan mukavat pienet päivätorkut.

En ole saanut tänään aikaan mitään.Olen vakuuttunut vyöryväni pian E:tä vastaan, sillä minä vain nukun, syön ja pallotan. En jaksanut lenkille, enkä ole tehnyt koulun eteen mitään. Olen vain hakenut lohdutusta pitkin päivää nuuskimalla välillä rakkaaltani tuoksuvaa tyynyä.

Viikonloppuna sai nauttia taas ihanista aamuhetkistä. Se raukea tunnelma, uninen katse ja hölmö hymy on yksi elämän parhaimmista paloista. Toisen kylkeen hivuttautuminen ja ympärille kietoutuvat käsivarret pelastavat silkkana muistonakin monta päivää. Kaipaan yhä kauas hänen kanssaan.

Haaparantaan poikkeamisen vuoksi E ja hänen kyydissään kasarmille matkanneet inttitoverit olivat myöhästyneet sunnuntaina minuutin lomilta paluussa. Onneksi siitä ei tullut sanomista. Kenties armeijassa ei ollakaan niin kovin minuuttinatseja? Ainakaan tällä kertaa. Tykkimieheni pelkäsi jo seuraavien lomien menettämistä tai vastaavaa.


Aloin eilisiltana neuloa. Lapasesta on valmiina suunnilleen puolet. Mietin vain, mihin hukkaan aina sukkapuikkoni. Paksummat ovat omilla teillään yhtä lukuunottamatta. Pahus. Kyllä, olen vanhus. Ainakin vapaa-ajan harrasteideni suhteen. Tai sitten vain henkisesti entisajan kotirouva.

Olen miettinyt paljon minua ja E:tä, varsinkin lauantaisen kohtaukseni vuoksi. Edelleen pari hänen sanomaansa asiaa vaivaavat minua, mutta en saa läheskään kaikkia kieleni päällä pyöriviä asioita ulos ollessani hänen kanssaan. Kirjoitan hänelle paljon, mutta en saa sillä tavalla vastauksia.

Kuitenkin olen kerrankin löytänyt jonkun, joka on yhtä omistautunut suhteelle kuin minä. Jonkun, joka välittää ja näyttää sen niin, ettei minun tarvitse epäillä. Hän on ihanan vakaa ja tuo turvallisuutta elämääni kaiken muun hyvän ohella.

 Lähetin tänään taas kirjeen. Tuttuun tapaan sumutettuna hajuvedellä. Liitin mukaan kuvan vuodelta 1997, jossa leivon. Taidan yhä näyttää samalta taikinaan tarttuessani. Ensi viikonloppuna syötän hänelle mustikkapiirakkaa.

Kulta, kiitos kun saat minut nauramaan, vaikka olisin lohduton.