084

Huomaa, missä vietin viime yön maaten valveilla. Viinipullo hupenee, hups.

Oli ihanaa, kun sain aamukahdeksalta puhelun. Sen jälkeen oli hyvä nukahtaa.

On hetkiään odottavia sanoja.

Kulta, kippis!

083

Väsymys, ahdistus, alakulo ja yleinen lahnaus väistyivät vähäsen kuullessani eilen ilouutisia. En joudukaan odottamaan kahta viikkoa, vaan selviän viikolla. Hän tulee ensi perjantaina, ja saattaa lähteä vasta maanantaina. Välitön piristyminen.

Minun pitäisi raahautua tänään vanhemmille. Äiti kävi eilen jo kahvilla ja paransimme maailmaa pari tuntia. Oli ihan mukavaa, mutta en tahdo siihen taloon. Ei se tunnu enää kodilta. Olen vieraana, ja kaikken eniten pidän siitä, että saan kyhjöttää mukavasti omien tavaroideni ympäröimänä.

En jaksanut lähteä eilen kavereiden kanssa kaupungille, ja sain alas vain pari lasillista viiniä. Yhden ruoan kanssa ja yhden loppuillasta. Minusta tulisi huono alkoholisti. Yläkerrassakin biletettiin aamuneljään.

Kulta, haluaisin laittaa sinulle aamiaista.

082

Pitsa uunissa, levy tummaa suklaata vieressä ja valkkaria lasissa. Hain viinipullon, koska totesin: vitut, sama vetää kännit, kun on muutenkin tarpeeksi kurjaa. Pelkään taas vaihteeksi kaikkea mahdollista, ja E vakuuttaa että olen riittävä. Olisinkin.

Kulta, toivottavasti saat unta ennen väijyä.

081

Pudotin tänään keltaiseen laatikkoon punaisen kuoren, joka sisälsi kissakortin ja kaksi Muumi-tikkaria. Nyt on raikas ja puhdas olo, villasukat, kupillinen kuumaa kahvia, suklaakeksejä ja mustikkarahkaa. Aikomus lukea kirjaa tai katsoa elokuvaa. Ikävä. Musiikkia.

Olet mulle autuus 
ainutlaatuisin
 
Anna Puu - Sinä olet minä

Kulta, sinutta on tyhjyys.

080

Maailma vaikutti huomattavasti paremmalta paikalta, kun olin saanut kiskottua ylleni kuivaa vaatetta ja vatsani täyteen. Lähdin tänään nimittäin kaupunkikierrokselle jalkaisin, korollisissa nilkkureissa. Ilman sateenvarjoa. Sää vaikutti ihan sievältä astuessani ovesta ulos. Päästyäni keskustaan alkoi sade.

Löysin sentään sopivat sekä istuvat farkut, vaikka sovituskoppisessio oli yhtä ahdistava kokemus kuin aina. Olisin mahtunut yllätyksekseni pienempäänkin kokoon, mutta valitsin mukavamman vaihtoehdon. Mukaan tarttuivat myös mustat stay upit yllätykseksi vähän yli parin viikon päästä lomautuvalle sotamiehelleni, sekä sievä aamutakki. Sillä kehtaa kenties raahautua keittiöön, vaikka kämppis olisikin paikalla. Omituista kertoa vaatteista blogissa...

Olin reipas ja pyykkäsin heti aamulla. Kahden yön turhauttavan yksinäisessä sängyssä pyöriskelyn jälkeen olo on jokseenkin väsynyt. Onneksi en sentään ole armeijassa päivystämässä kolmesta kuuteen aamulla, kuten E viime yönä. Univaje lienee syy tähän makeanhimoon. Pää ei toimi tänään, palataan asiaan joskus. Ojbhfljjfsdi.

Kulta, come to the dark side, we have cookies.

079

Raahustaessani koulusta kirjelaatikon kautta kotiin kastuin läpikotaisin, eikä sateenvarjosta ollut mitään hyötyä tuulen heitellessä sitä nurin. Ihan mukava pikku puhuri. Puiden latvat kurkottelevat maata kohti ja jossakin päin kaupunkia tätä nykyä kuuluisa trampoliini päätti ottaa lävistyksen. Käyttäen lyhtypylvästä.

En kehdannut alkaa taivaltaa myrskyä uhmaten kauppaan, vaan olen kyyhöttänyt sisätiloissa. Kaivoin villasukat lipastosta, Muumilaakson tarinoita netistä ja mausteista linssikeittoa pakastimesta. Vain paras mahdollinen seura puuttuu, muuten päivä on pelastettu säästä huolimatta.

E:tä v*tuttaa. Suunnattomasti. Kaikki. Nyt taitaa olla imelän kortin ja tikkarin vuoro...

Kulta, olisi kivempi katsoa piirrettyjä yhdessä.

078

Aloittaessani tämän kirjoittamisen kultaseni on ollut Rovaniemellä VR:n aikataulujen mukaan 11 pitkää minuuttia. Vaikka hän lähti luotani puoli kolmen maissa päivällä, kävin vielä moikkaamassa E:tä asemalla. Hän oli saapunut paikalle tunnin etuajassa. Oli aivan ihana nähdä vielä pikaisesti ennen kuin vaunut kuljettivat hänet taas pohjoiseen.

Lempinimivarastoni on taas karttunut. Olenhan jo hänen oma pikku pervonsa, mössykkä, myssykkä, hemp(s)ukka, norsunpoikanen, hemuli, laiskiainen (en ole saanut selvyyttä lukeudunko kaksi- vai kolmivarvaslaiskiaiseksi) yms., mutta tämän ihanan viikonlopun jälkeen olen myös uliseva katkarapu ja unipallero. Hyvä on, viimeinen nimitys lienee ihan aiheellinen. Muita en kommentoi.

Lauantaiaamuna nukuin, kun hän pelasi ja katsoi elokuvan. Nousin yhden jälkeen. Sunnuntaiaamuna nukuin, kun hän saunoi äitinsä kanssa. Tänä aamuna horrostin ("Ei mua *haukotus* nukuta enää..." *Torkahtaa*) kultaseni katsoessa taas leffaa. Krhm... Yhtenä selityksenä voisi pitää sitä, että makasin jokaisena yönä näistä kolmesta valveilla hänen jälkeensä ja mietin asioita, joita en muistanut ottaa puheeksi hänen ollessaan hereillä.

Sain taas perjantaina pienoiset hormonikohtaukset, mutta en laisinkaan yhtä pahoja kuin viime viikonloppuna. E ei anna asian olla, vaan vaatii minua kertomaan, jos jokin on vialla. Vaikka painostus onkin toisinaan epämiellyttävää, on hyvä ettei hän anna minun vaieta ja varastoida kaikkea itseeni. Olen koettanut olla kuormittamatta häntä omilla pienillä murheillani ja ajatuksillani.

Häneen ei tepsi, jos osoitan mieltäni ja murjotan. Häntä en voi manipuloida ja saada toimimaan niin kuin tahdon, ellen pyydä suoraan. Häneen ei vaikuta, jos mäkätän ilman syytä tai ulisen hysteerisenä. Tietysti hän lohduttaa, kun tarvitsen lohtua ja on läsnä jos vain voi silloin, kun kipeästi kaipaan läsnäoloa. Hän näkee suoraan lävitseni ja olen niin onnellinen siitä.

 

Lauantaina istuimme porukalla iltaa ja lähdimme käymään kaupungilla. Dione oli ihan mukava paikka pitkästä aikaa, vaikka tulvikin ihmisiä. Meidän oli tarkoituksena käydä ihan kunnollisessa ravintolassa syömässä ennen juomista, mutta yksi joukosta ei ilmeisesti halunnut ja viivytteli niin, että menimme suoraan baariin. Mielenkiintoista, kun alaikäiset vain kävelevät edellä pokkana sisään, ja minulta ja E:ltä kysytään joka kerta papereita.

Tanssimme paljon, ja antaumuksella. E:n liikkeet ovat hauskoja, olematta mitenkään kömpelöitä tai naurettavia. Lisäksi istuimme hänen kaveriensa kanssa. Sinänsä mielenkiintoista, että olemme aina hänen ystäviensä kanssa. Ai niin, minun harvat sosiaaliset kontaktini ovat muualla opiskelemassa... Hän sai ihmeellisen hengenahdistus/rintakipukohtauksen, ja lähdimme pian sen jälkeen.

Sanonpa vain, että anoppi on ärsyttävä humalassa. Ja sain väärän pitsan. Ja loppuillasta kaikki oli huonosti. Vaan ei siitä sen enempää, tilanne selvisi ja kaikki meni ihan hyvin. Plus on vaikea saada tilin tunnuslukua oikein ensimmäisellä yrityksellä, kun on humalassa.

Sunnuntaina vain löhösimme laiskana koko päivän, skippasimme käynnin vanhempieni luona, tein ruokaa ja katsoimme Heroesin kolmoskautta. Kämppikseni tuli illalla kotiin, joten koetimme olla häiritsemättä häntä ja kyhjötimme huoneessani. Silittelin E:n uneen. Lisäksi minulle sanottiin ei ensimmäistä kertaa hänen toimestaan. Myh. Miehet pihtaa...

Tänään toin hänelle aamiaista koneelle ja tunnelma oli lähes yhtä haikeaa kuin kaksien astioiden tiskaaminen hänen lähtönsä jälkeen. Kuulemma mitä pidempi loma, sitä enemmän ketuttaa palata takaisin. Hän on kiinni ainakin seuraavat kaksi viikkoa, pahimmassa tapauksessa kolmekin on mahdollista. Pahus sentään.

Alan kirjoittaa taasen kirjettä. Tällä kertaa taiteilen laiskiaisen!

Kulta, voiko lomien jälkeisen masennuksen diagnosoida?