059

Päätä on särkenyt koko päivän, kiitos liian pitkien unien. Vääntäydyin sängystä ylös päivällä kahdelta, vaikka siinäkään vaiheessa ei olisi huvittanut. Sain kuuden maissa jopa itseni ihmisennäköiseksi olohousut ja E:n huppari -linjan jälkeen. Nautin vapaudestani ja kävin kävelemässä kaupungilla, ihan yksin. Eksyin kirjastoon asti ja aion lohduttaa itseäni kirsikkajäätelöllä sekä runoilla. Jospa saisin vielä viestiä illalla. Jospa huomenna olisi parempi päivä.

Kulta, kiitos kun jaksat minua.

058

Syön paljon suklaakeksejä ja murjotan, koska murjotuttaa. Olisin halunnut lenkille, mutta en uskalla hämärässä yksin ja lisäksi taivas valuu taas maahan vihmovina pisaroina. Suljin näkymän ulkopuolelle, kiskoin villasukat jalkaan ja juon Taika-mukistani lämmintä.

Aiheena oli tänään 'Miten tehdä Powerpoint-esitys' ja koulupäivän pituus yksi tunti. Jätin välistä opiskelijajärjestön kaupunkisuunnistuksen, enkä onnistunut vieläkään soittamaan kahteen tärkeään paikkaan. Pahus. Jospa huomenna... E on pettynyt minuun, ellen hoida toista asiaa kuntoon.

Äiti kävi tänään kylässä ja lopetin juuri videopuhelun hänelle ja pikkuveljelle. Jälkimmäistä ja koiraa on ikävä. Outoa olla ilman lemmikkiä. Vielä oudompaa on tosin yhä edelleen olla ilman kultastani. Voi, kun olisi jo huhtikuu. Voi, kun kaikki menisi hyvin ja saisin nauttia siitä, että olen hänen vielä pitkään.

En ymmärrä mistä tämä äkillinen alakulokohtaus taas ilmeni. Olin jo oksentaa mussuttamani ruoat ihan vain siksi, että pystyisin siihen kenenkään täällä puuttumatta. Olin jättää syömättä ja lähteä juoksemaan ihan vain siksi, että olisin voinut. E on kuitenkin saanut minussa aikaan muutoksen. En tehnyt niin. Aikaisemmin olisin varmasti sortunut houkutukseen, vaikka sortumisia onkin ollut harvakseltaan.

Aamupäivä oli kaunis ja lämmin. Koetan muistella sitä. Syksy on minun vuodenaikani, ja nautiskelin tänään tuulen heittäessä hiukset sekaisin ja auringon kullatessa latvukset. Huomenna saan nukkua pitkään, ja ajattelin hankkia kirjastokortin.

Kulta, saat mut tuntemaan, että mä kelpaan.

057

Yksin asuminen on kerta kaikkiaan ihanaa. Hyvä on, tänään piti maksaa vuokra ja ostaa kaikennäköistä tarpeellista, sekä raahata kauppakassi kävellen kotiin, mutta silti. Nautin suunnattomasti tästä vapaudesta ja omasta tilasta. Vaikka en käytännössä asukaan ihan yksin, koska kyse on kuitenkin solukaksiosta, on tämä silti upeaa. Saan tehdä ruokaa siihen aikaan kuin huvittaa, eikä tarvitse siivota kenenkään muun sotkuja. Valmistin juuri äsken oikein maukasta tomaattista riisi-kanavuokaa, ja saan jäähdyttyään pakastaa sen uusissa rasioissani. Ostin myös kaulimen ja uuden, pinkin sekä tikittävän munakellon. Kello on kovin tikittävä, pinkki ja uusi. Tykkään!

Toinen päivä - jolloin jaksoin paikalle raahautua - koulussa oli pituudeltaan optimi: 1,5 tuntia. Siltikin tylsistyin. Meille kerrottiin englanniksi samoja asioita, mitkä on opittu jo lukiossa psykologian kurssilla suomeksi. Huomenna olisi vuorossa opiskelijajärjestön organisoima kierros kaupungissa, ilmeisesti jonkinlaista nähtävyyksien bongausta. Eh. Taidan jättää väliin.

Asioiden hoitamisen kamaluus jaksaa yllättää minut kerta toisensa jälkeen. Tänään sain kahta puhelua vältellessäni tehokkuuskohtauksen, jonka ansiosta huoneeni on nyt järjestyksessä vaatelaatikoita lukuunottamatta. Pitäisi tyhjentää parista isosta pahvilaatikosta kaappiin niitä vaatteita, joita eniten käytän. Muuten lipastot ovat saaneet täytettä ja muuttolaatikot tyhjentyneet sekä asettuneet tilapäiseen kotiinsa kaapiston päälle. Asetin seinälle E:n tekemän taulun, joka on oikeasti todella hieno. Konenurkkaukseni on viihtyisä ja huonekasvini (Aukusti, Eleonoora sekä E:n kaktus Ernesti) paistattelevat päivää sekä ihastelevat tähtiä ikkunalaudalla.

Kuten eilisessä pikapostauksessa mainitsin, kämppikseni on todella mukava. Hän vaikuttaa kivalta ja järkevältä, sekä sopivassa suhteessa siistiltä ja rennolta. Meidän elämänrytmimmekin ovat tarpeeksi erilaiset, joten emme häiritse liiemmin toistemme eloa. Minä olen yöeläjä, hän noudattaa päiväpainoitteisempaa rytmiä. Tulemme varmasti hyvin toimeen. Ainakin toivottavasti!

Vaikka muruseni onkin tämän viikon leirillä ja viikonloppuna väijyssä, lähetin hänelle silti taasen kirjeen. Ostin Muumi-postimerkkejä, koska ne olivat niin somia. Koska E saa jo muutenkin kuulla kettuilua vastaanottamistaan kirjeistä, sama kai se on kuinka imeliä tai lapsellisia ne ovat. :) Oih, sain juuri viestinkin! Hän on ottanut puhelimen mukaan metsään.

Muutin tavarani tänne lauantaiaamuna perheen ja kultani avustuksella, mutta olen viettänyt uudessa asunnossani vasta yhden yön. Laitoin vain ruoat kaappeihin ja keittiön suunnilleen siistiksi ennen kuin lähdimme viettämään yhteistä laatuaikaamme E:n äidin asunnolle, joka oli tyhjillään omistajansa ollessa mökillä. Testasimme saunan, perusteellisesti. Ei siitä sen enempää, mutta oli todellakin ihanaa. Katsoimme leffaa ja menimme ajoissa nukkumaan, koska kumpikaan ei pysynyt hereillä elokuvan loppuun asti.

Eilen kävellessäni bussiasemalta kotiin saattamasta häntä purin huultani, etten sorru kyynelehtimään. Lähtö oli muutenkin yhtä hälinää ja kiirettä, ja varusmiesten bussijärjestelyt yhtä sotkua. Sain vain pikaisen ja hajamielisen suukon ja halin ennen kuin hän säntäsi äkkiä ajoneuvoon. Onneksi sain sentään viestiä myöhemmin, mutta silloin vanhempani olivat jo ängenneet kutsumatta kylään. Ahdistavaa. Olin matkalla kotiin, kun puhelin soi. "Me ollaan täällä parkkipaikalla, missä sä oot?" Tänään he sentään pysyttelivät poissa. Tahdon tilaa hengittää.

Olenkin varmasti jo kertonut siitä, miten E:n kanssa on luonnollista. Vaivatonta. Pystyn luottamaan häneen, pystyn puhumaan hänelle, tai jos ei ole sanottavaa, voimme vain olla hiljaa ja lähekkäin. Voin olla täysin oma itseni. Minun ei tarvitse yrittää olla mitään parempaa, kuin oikeasti olen. Ei tarvitse huolehtia, minkälaisen kuvan annan itsestäni. Pystyn olemaan murehtimatta siitä, kelpaanko hänelle. Tahtooko hän minut vielä seuraavankin päivänä. Perjantainen panikointini ja angstini oli typerää ja turhaa. Hän oli nähnyt kaukana asuvia kavereitaan, jotka olivat tulleet käymään täälläpäin, ja ollut kuskina. Hänelläkään ei kuulemma ole liiemmin hauskaa ilman minua.

Minun tulee vain muistaa, että E on E, eikä entiseni. Hän on luonteeltaan oma ihana itsensä, eikä toimi kuten joku toinen on joskus toiminut. Ennen kaikkea minun tulee uskoa sitä järkevämpää itseäni heikkoina hetkinä.

Kulta, teet minusta ehjemmän.

056

Muutin. Olin kultani kanssa. Kämppis on tosi mukava!

Asiat vaikuttivat taas hyvältä yhteisen ajan ja rauhaisan juttelun jälkeen. Kirjoitan huomenna enemmän!

Kulta, välitän sinusta niin.

055

E on kavereidensa kanssa jossakin, enkä tiedä missä. En tiedä juoko hän vai ei. En tiedä, keiden kanssa hän on. Kysymykseni hänen seurastaan kierrettiin, joten en ole saanut selvyyttä. Kaksi puolta minussa taistelee. Toinen uskoo pahimpaan. Pitää tätä lopun alkuna, toisintona siitä, mitä edellinen suhteeni oli. Toinen puoli on järjen ääni, joka rauhoittelee.

 Pahat ajatukset ja pelot saavat minut ajoittain valtaansa. Suuri syy siihen lienee menneisyys. Epäluuloja ja negatiivisia ajatuksia häntä kohtaan pyrkivät lietsomaan myös vanhemmat. En ymmärrä, miksi he yrittävät aina sekaantua ihmissuhteisiini ja spekuloivat ja keksivät kaikkea mahdollista kamalaa. Yrittävät parhaansa mukaan laittaa epäilyksiä päähäni. Sama kuvio on toistunut aikaisemminkin. Tällä kertaa en tee sitä virhettä, että jakaisin heidän sanansa niiden kohteen kanssa. Onneksi pääsen aamulla pois tästä talosta.

Kaiketi hänelle tekee hyvää olla poikien kesken ulkona ja hengähtää. Ainakin oletan, että hän on miesseurassa. Ainakaan minun ei kuulemma tarvitse olla mustasukkainen. Olen kuitenkin. Entä jos? Kuitenkaan menneisyyden ei tarvitse tarkoittaa sitä, että sama tapahtuu uudelleen. Kyseessä on eri ihminen. Eri suhde. Eri tilanteet.

Luotan häneen. Siltikään en pidä tästä tilanteesta ja mieluusti olisin ollut hänen kanssaan. Olen kuitenkin yhä liian flunssainen lähtemään baariin, kaikki paitsi yhdet arkivaatteeni on pakattu, enkä alkaisi kuluttaa aikaani nyhjäten hänen äitinsä asunnossa odottaen, että hän tulee kaupungilta nukkumaan kanssani.

Toivottavasti sentään saamme huomisiltana sovun siitä, missä nukumme. Hän ei edelleenkään pidä uudesta asuinjärjestelystäni, enkä minä pidä hänen äitinsä nurkissa lojumisesta. Olin jo päivällä todella mietteliäs ja vähän kenties suruisakin siitä, miten asiat menevät. Tällä hetkellä vaikuttaa niin hauraalta ja epävarmalta.

Minä tahdon hänet, häntä ja olla hänen kanssaan, mutta entä jos kumpikaan ei anna periksi? Entä jos hän ei suostu olemaan luonani niin kauan kuin asun tulevassa paikassa? Entä jos kaikki menee pieleen? Entä jos hän kyllästyy minuun? Entä jos olenkin liian takertuva, tyhmä ja ruma? Entä jos hän tahtoo minusta eroon? Entä jos hän viettää aikaa vain kavereidensa kanssa tulevilla lomilla? Entä jos jään hänellekin viimeiselle sijalle tärkeysjärjestyksessä? Yritän vaimentaa kysymykset, mutta silti pelkään huonon hetken iskiessä.

Joka tapauksessa kävin tänään katsomassa asunnon jonotettuani avaimia kolme tuntia. Toimisto oli täynnä ihmisiä. Kun saavuin paikalle, sain vuoronumeron 84. Menossa oli nro 12. Mielenkiintoista, sanonpa vain. Asunto oli mielestäni oikein kiva. Yhteiset tilat olivat siistit, ja huoneeni oli suuri. Rakastuin ikkunalautaan. Ainoastaan kämppiksen verhomaku ei ollut mieleeni. Marimekko on kirosana, erityisesti Unikko. Beigenä. Yäk. Keittiön verho taitaa mennä vaihtoon...

Ai niin, E oli saanut peräti kirjeensä ennen lomillelähtöä. Hän ei ollut vielä lukenut sitä...

Kulta, ethän unohda minua?

054

Isken varpaitani jatkuvasti jonkun laatikon kylkeen, kun yritän luovia johonkin suuntaan tässä täydessä huoneessani. Pitäisi suunnata pian hakemaan avaimia, enkä taaskaan päässyt kouluun asti. Ei tällä yskällä. Minusta ei lähde ääntä, ja olo on hirveä, joten tulee mielenkiintoinen muutto.

Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja minulle liikenee aikaa jo tänään. Ainakin tarvisin kipeästi hänen apuaan kaiken roinani kanssa. Onhan ihan okei olla vähän hamsteri?

Kulta, postin olisi parempi olla käsissäsi ennen lomia!

053

Eilen E ei ollut saanut vielä iltaan mennessäkään maanantaina ensimmäisessä luokassa lähettämääni kirjettä. Olen jo valmistautunut soittamaan vihaisen valituspuhelin niin postiin, varuskuntaan, eduskuntaan, kuluttajalautakuntaan kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeenkin! En tiedä, onko muruseni saanut punaista kuorta vieläkään tykkimiehen käsiinsä, vai onko jokin tekijä aiheuttanut sen hukkaantumisen matkalla.

Sain tänään hyviä uutisia, jotka pelastivat flunssaisen päivän. En toki taaskaan päässyt kouluun asti, mutta sain pakattua vaatteita lukuunottamatta kaiken muun. Omistan tätä nykyä huolestuttavan aikuismaisia esineitä. Laatikoissa on niin vuodevaatteita, pyyhkeitä kuin astioita, ruoanlaittovälineitä ja kodin pienkoneita. Minulla on ikioma kahvinkeitin! Aamut ovat täten pelastetut!

Ai niin, uutiset. E kotiutuu varmasti 5. huhtikuuta. Hän tulee olemaan sotilaspoliisimiehistöä, eikä joutunut AUKiin. Onneksi! Olen todella tyytyväinen tähän. Mikä tahansa on parempi kuin vuoden pakkotyö. Hän on taas MINUNMINUNMINUNMINUNMINUN alkaen seuraavan vuoden neljännen kuukauden kuudes päivä. Ihanaa. ♥

Näin unta, että keikuin katonharjalla. Minulle kerrottiin syy siihen, miksi tulen aina jätetyksi tai muuten hylätyksi. Olen liian ruma, tyhmä ja takertuva. Lievää alitajuista pelkoa havaittavissa?

Kultaseni joutui vartioimaan eilisillasta aamuyhdeksään, ja on nyt kaiketi nukkumassa. Huomenna saan hänet luokseni, kuten myös seuraavana viikonloppuna. Toivottavasti hän ehtii olla kanssani mahdollisimman paljon siitä huolimatta, että aikoi nähdä joitakin vanhoja tuttavia pitkästä aikaa. Salaperäistä... Joka tapauksessa hänet on nakitettu muuttoavuksi. Hah!

Kulta, laatikoita tässä mulla on, tiididii. Laitan riviin kaikki laatikot, bumbubumbum. Suuret, pienet ja pääsi kokoiset! 8)