Eilisiltana olin jo peiton alla yksinäisessä sängyssä, kun puhelin tärisi. E oli lähtenyt illanviettoon kavereiden kanssa. Ihme oli tapahtunut: minuakin kysyttiin kaupungille. Pikapuhelun E:lle jälkeen kiskoin vaatteet takaisin päälle, korjasin kuontaloni ja maskeerauksen, sekä suuntasin ulos. Baarissa kaveri oli jatkuvasti hukassa, ja toinen kaveri yritti iskeä tätä. Hauskaa yskiä keuhkonsa ulos ja seurata sivusta. Lopulta jäin yksin, kun kaikki häipyivät. Jouduin odottamaan vielä tunnin, ennen kuin sain E:n toiselta lihatiskiltä mukaani. "Vielä vähän aikaa jooko?" Suuntasimme lopulta pizzerian kautta nukkumaan. Miekkonen oli kelpuuttanut ystävänpäivälahjansakin kaulaan asti.
Kulta, mikä taas kestää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lahjoita murunen ajatuksistasi? :3