Riidellään vaan
mutta ensin ota syliin, tahdon olla lähelläsi
että varmasti kuulen,
mitä sanot
ja mitä sanot ihollasi
ja mitä et ollenkaan sano.
Piirrän sinua molemmin käsin,
saan uudet sormenjäljet
ja viivat kämmeniin:
uurtuu sinun kuvasi, kohtalo.
Helinä Siikala: Pysähdytään, anna käsi.
Kulta, miten metonymia ja metafora erottuvat?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lahjoita murunen ajatuksistasi? :3