 |
| Tästä saattaa tulla jotain. Huomaa, miten kovin epäväljä neulekäsialani on... |
Jos pimeyden ja kylmyyden sulkee verhojen ulkopuolelle, se katoaa. Eikös? Olen aivan uuvuskissa ja ikävä on taas vaihteeksi jotain massiivisen ja megalomaanisen väliltä. Minulla on hölmöjä unelmia ja paljon sanottavaa. Pieniä siirappisia sanoja, jotka ovat totta liukkaan mielistelyn sijaan. En tahdo hänen muuttavan mielipiteitään, vaikka en olisikaan samaa mieltä. En tahdo hänen muuttuvan millään tavalla, enkä yritäkään mitenkään saada häntä toisenlaiseksi tai käyttäytymään eri tavoin. Otan hänet sellaisena kuin hän on, ja juuri sitä kokonaisuutta minä rakastan.
Kulta, tartu hattarapilven reunaan kanssani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lahjoita murunen ajatuksistasi? :3