270

En ole jotenkin osannut valmistautua ja varautua tähän päivään. Soitin juuri äsken asuntotoimistolle ja ilmoitin ottavani vastaan minulle tarjotun yksiön. Asunto on vapaa alkaen 1. kesäkuuta. Saatan päästä muuttamaan jo aikaisemmin. E ei ole infonnut tämän päivän suunnitelmistaan ja aikataulusta. Minun täytynee alkaa ruoanlaittoon ja ihmistäytyä vähäsen. Onko tämä ihan aikuisten oikeasti totta, onko?

 ♥ Kulta, tervetuloa takaisin siviiliin. ♥

269

Nyt voi jo kai sanoa, että selvisin. Ennen kaikkea me selvisimme. Huomenna olen odottanut 270 päivää. Viimeinkin kaikki ne laahustavat tunnit ja matelevat kuukaudet on kärsitty. Viimeinen ilta tuli yllättäen, ja on omituista ajatella, ettei toinen lähde enää takaisin. Etten enää yritä olla leikkimättä kovin suurta vesiputousta, kun sunnuntai-iltapäivä koittaa. Tai mikä tahansa viikonpäivä, joka kuljettaa toisen parinsadan kilometrin päähän. 

Yhdeksän kuukautta epävarmuutta, erossaoloa ja yksinäisyyttä on takana, enkä ole tuntenut toista edes vuotta. Himpun verran yli yksitoista kuukautta, myönnettäköön, mutta en täyttä kalenterivuotta. Olen muuttanut äidin helmoista omilleni, käynyt pari kuukautta ihan vääränlaista koulua itseni kannalta ja raatanut töissä henkeni pitimiksi. Asiasta parsinneulaan: tänään sain asuntotarjouksen. Taidan hyväksyä sen. Neliöitä on yli 30 ja mikä parasta: ei ketään vierasta jakamassa keittiötä ja kylpyhuonetta.

Inttileskeys ei ole kitkenyt minusta hillitöntä omistushalua ja takertuvaa läheisriippuvuutta. Olen yhtä lailla yliherkkä itkeskelijä ja ihmeellisistä asioista kiukuttelija kuin aikaisemminkin. Ehkä se on opettanut sietämään vähän paremmin sitä, etteivät asiat mene aina niin kuin haluan, mutta olen yhä prinsessoiva ja mariseva tapaus.

Kaikki vähäinen yhteinen aika ei ole ollut silkkaa tummanpunaisilla terälehdillä peitellyllä sängyllä loikoilemista. Huonot puoleni ja ammottavat puutteeni ovat tulleet julki. Olen oppinut paljon E:stä. Toivon hänen oppineen minusta. Joitakin kertoja olen ajatellut, mitä tapahtuisi jos löisi vain hanskat tiskiin. Olen kuitenkin luopunut ajatuksesta välittömästi. En minä osaa kuvitella elämää ilman häntä.

Oikeastaan vasta nyt pääsemme oikeasti näkemään, millaisia me olemme yhdessä. Ei ole enää toisen elämää rajoittavaa tekijää, joka vaikuttaa enemmän tai vähemmän suorasti omaankin elämääni. En ole oikein kehdannut liikkua missään tai tehdä mitään. Ei sillä, että olisi ollut joku, jonka kanssa tappaa aikaa arkena. Kuitenkaan en ole tahtonut tehdä toista miettiväiseksi ja kenties jopa mustasukkaiseksi. Etäisyys luo haasteita luottamukselle.

Odotan vielä saavani takaisin sen saman miehen, joka jätti minulle kaksi orpoa harakanpoikasta hoivattavaksi viimeisenä yönä ennen astumistaan palvelukseen. Olen ollut tekemisissä väsyneemmän ja stressaantuneemman version kanssa. Kenties meidän valtion toimesta puristimen väliin asetetun suhteemme kohtalo on ollut jo arkipäiväistyä, kenties jotain ihan muuta. Yhdestä asiasta olen varma: rakastan häntä.

Huominen on kuin vertauskuvallinen uudestisyntymä meille kahdelle. Kliseiseksi meni. Huominen on alku sille, mitä olen aavistellut pitkän aikaa. Huominen tuo mukanaan tulevaisuuden.

Kulta, minä tiesin koko ajan jaksavani odottaa.

268

Raivasin loukkooni vähän enemmän tilaa pinoamalla laatikoita eri tavalla. En ole vieläkään purkanut kaikkea omaisuuttani muuton jäljiltä. Ruokailuryhmälleni on nyt paremmin tilaa, ja yleisilme on vähän vähemmän epäsiisti. Kloorasin kylpyhuoneen ja imuroin kämppäni. Saipa kosteissa tiloissa viihtyvä sienikin kyytiä. Joillekin on vaikeaa jättää ovi auki suihkun jälkeen, että tilat kuivuvat. Silti minä saan korjata jäljet.

Olin töiden jälkeen niin uupunut, että otin puolentoista tunnin päikkärit. Voisi suunnata pian taas nukkumaan. E oli tänään palauttanut lähes kaikki armeijatavarat. En voi edellenkään uskoa tätä todeksi. Ylihuomenna. Huomenna ajattelin kirjoittaa hieman pidemmästi ja ajatuksella siitä, mitä tämä välimatka ja monen kuukauden piina on saanut aikaan. E:n työtilanne vaikuttaa lupaavalta!

Kulta, asioilla on tapana järjestyä. :)

267

Koskapa olen kirjoittanut tätä blogia kohta yhdeksän kuukautta, on tänne eksytty jos jonkinmoisella hakusanalla. Internetin syövereissä harhailevat henkilöt ovat löytäneet tiensä lukemaan ininöitäni niin selkeästi juuri tähän kyseiseen osoitteeseen viittaavilla etsinnöillä kuin yleensä inttileskiblogia hakiessaan (kova kaipaus blogi inttileski, kohisevakaipuu, the days feel like years, inttileski, lyijylintu blogi etc. etc.). Olipa jopa ah-niin-ihastuttava nimimerkkinikin muistettu!

Toiset taas halusivat ohjeita: kuka käsitöihin, kuka ihmissuhteisiin ja hankaliin elämäntilanteisiin. Löysittekö niitä? (ahdistaa olla kotona,ylipolvensukat kutoen, solmupaita ompeluohje, olenko rakastumassa alkoholistiin) Viimeksi mainittu, mitä ihmettä? Minä en ainakaan ole rakastumassa alkoholistiin, enkä välttämättä ole oikea henkilö kertomaan, oletko sinä, armas googlettaja. Miten edes blogiini päätyy moisella hakusanalla...

Minä kiinnosti jotakuta kovasti, ja yksikön ensimmäinen persoona ohjasi silmäilemään kirjoituksiani. Pusu aikuinen mies ja nainen ei tainnut löytyä täältä ainakaan kuvallisena materiaalina. En tosin jotenkin osaa mieltää edes meitä kahta aikuiseksi. Ehkä tässä tarkoitettiin hieman varttuneempaa aikuisuutta?

Baarivaatteet askarruttivat jotakuta. Viimeksi kiskoin ylleni hopeanhohtoisen solmupaidan ja korkeavyötäröiset mustat farkut. Yhdistin ne ratsastussaappaisiin ja vihreään laukkuun. Siinä teille, niin. Allekirjoittanut pääsi eroon kaksihaaraisista tarttumalla reippaasti saksiin ja pätkäisemällä surutta latvoista jonkun matkaa pois. Silloin en tosin ollut vilttiin kääriytyneenä. Ikkunalta löytyy peuraverho, kyllä. Peräti kaksin kappalein!

Joku halusi kuunnella musiikkia, joka kysyi läskipäältä, eikö hän näe heidän kuuluvan yhteen. Hän kirjoitti hakupalkkiin atletico. Joku oli rutistuksia vailla (hug), kenties varpaat märkänä. Etsinnässä olivat nimittäin myös kumpparit. Omani ovat seeprakuvioiset. Pilvet eivät niitä somista.

Alokas etunimi sukunimi johdatti toivottavasti informaatioon siitä, miten toimia, kun tahtoo lähettää postia muruselleen kasarmille. En kirjoittanut joka viikko. Viimeisistä jäi muutama väliin. Ajattelin lähettää viimeisen kirjeen E:n asunnolle niin, että se saapuu ensi viikolla. Välitystietoja odotetaan oli tuttu tila silloin, kun eräät leikkivät metsäretkeä. Tuskastuttavaa, ja vielä kerran tuskastuttavaa!

Meksikolaisbileet sisälsivät syksyllä riisipuuroa viinalla. En piirtänyt itselleni viiksiä, vaikka aioin. Ensimmäinen ja tähän asti viimeinen opiskelijatapahtuma, johon osallistuin! Pienet sille? Jospa ensi syksynä olisin eri koulussa ja kehtaisin vääntäytyä ehkä jopa pariin lisää. Hyvällä tuurilla. Kai.

Onnellisuus on läsnä tässä hetkessä, jos olet ällöoptimisti. Hyvä on, saattaa se olla muutenkin. Ainakin tässä viikossa, tai tässä vuodessa. Yleensä ainakin samassa päivässä, kun sen vain oikein oivaltaa. Useimmiten tosin kaikki on huonosti ja vinku vonku ja angstittaa ja myh. Mutta on se E ihana. Vaikka mulla onkin väsy. Eikun, joo on, mutta on se silti ihana.

Näitä hakusanoja olen napsinut muistiin aktiivisemmin viimeiset pari-kolme kuukautta. Ihmiset olivat etsineet myös joitakin mainitsemiani runoja. Taisin siteerata ainakin Saima Harmajaa ja Edith Södergrania. Jälkimmäinen on suosikkini. Tosin pidän lähinnä hänen varhaisesta ja myöhäisestä tuotannostaan. Keskelle jäävät eivät niin iske.

Yhtä hakupartta en käsitä. 005 paljonko minuutti. Excusez-moi? Minuutti on 60 sekuntia. 005 on... ainakin yhden kirjoitukseni otsikko. Silloin taisi ulisuttaa vielä ja pahasti. Aika tuntuu lähes poikkeuksetta kuluneen nopeasti, kun sitä miettii jälkeenpäin. Kohta on uusi kesä ja uusi heinäkuu ilman raastavaa välimatkaa. Vaikea uskoa, että rakas tulee takaisin alle kolmen vuorokauden kuluttua. Pysyvästi.

Kulta, onko tämä unta?

266

Tänään E suuntasi viimeistä kertaa takaisin kurkkusalaattipurkkiin.Taisi olla ensimmäinen kerta, kun en ulissut hänen kiskoessaan kenkiä jalkaan ja tehdessään lähtöä. Mökkireissu on hänen osaltaan peruttu, joten vietämme pääsiäisen yhdessä. Mikä olisi kiva ravintola pienimuotoiseen juhlistamiseen Oulussa? Yhden huonon asian hänen paluunsa samaan kaupunkiin pysyvästi aiheuttaa: hän vie kahvinkeittimensä omalle asunnolleen. : ( Pitää ostaa itsellekin hyvä keitin. En varmasti palaa käyttämään vanhaa turhakettani, jonka mielestä kahvin ei tarvitse pysyä kuumana minuuttia kauempaa.

Kulta, unohdin aprillata!